Olen viimeisillään raskaana ja miehen käytös on ollut raskauden ajan jotain ihan toista, mihin muutoin olin tottunut.. mies ei muuta kuin käy töissä, kattoo tv:tä/on netissä, mässää pullaa ja nukkuu.. Ei liiku lainkaan. Mitään yhteistä meillä ei näytä olevan, lenkille lähden yksin, mies ei lähde kun väsyttää tai ulkona on niin kylmä tms.. Kotityöt on yksinomaan mun niskassa, okei äitiyslomallahan minä olen joten aikaa on, mutta hankala se on esim. mattoja raahata tampattavaksi ulos tämän mahan kanssa. Olen muutamiin otteisiin miettinyt vakavasti muuttoa ja lapsen kasvattamista yksin.. Ja kun otin asian puheeksi miehen kanssa, oli vastaus selvä: "minä pidän lapsen, lähde sä vain". Mies ei alkujaankaan halunnut tätä lasta vaikka ei sitä varsinaisesti ole ilmoittanutkaan, takana jo yksi miehen puolelta painostettuna tehty abortti. Tunnen itseni tosi väsyneeksi henkisesti, enkä tiedä kuinka jaksan eteenpäin. Jatkaako suhteessa, jossa en ole onnellinen vai lähteä? Jos lähden, pelkään, että mieheni todella vie lapsen minulta tehdäkseen elämästäni todella vaikeaa, sillä hän tietää kuinka tärkeä tämä pikkuinen on minulle.
miehet..miehet
VÄSYNYT
4776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ensinnäkin mies ei saa lastasi jos sinä pystyt hänestä huolehtimaan,sitä on ihan turha miettiä!
kyllä minä ainakin lähtisin suhteesta missä en ole onnellinen,itse odotan vauvaa yksin ja hyvin olen pärjännyt!
ajattele itseäsi ja vauvaasi,tsemppiä ja jaksamista!
ja muista:hän ei varmasti saa vietyä lastasi!=)
Ensinnäkin, jos mies on tuollainen vätys niin ei se vauvan kanssa pärjää. Toiseksi, oletteko naimisissa? Jos ette, niin vielä parempi. Ei sillä oo mahiksia edes saada vauvaa ellet ole narkkari-juoppo..
Äijä vaan uhkailee ettet lähe lätkimään! Sitä paitsi, eihän se edes vauvaa halunnut ;)
Elämä tulee muuttumaan niin paljon vauvan syntymän jälkeen että yritä nyt kerätä voimia ja pysyä kasassa pienokaisen vuoksi koska on mahdollista että se ero tulee vauvan syntymän jälkeen. Teidän suhde muuttuu.
Mutta jos sinua edelleen vaivaa se että mies vie vauvan ja se estää lähtemästä niin otappa jonnekki sossuun/lastensuojeluun yhteyttä, siellähän ne osaa nää lakipykälät parhaiten ja sinä saat mielenrauhan. Varmaan neuvolassakin osaavat neuvoa miten tämmöstä asiaa voi lähteä purkamaan.
Älä tee mitään hätiköityä. Tilanteesi ja tilasi on nyt raskas eikä mun mielestä ollenkaan hyvä suurille muutospäätöksille. Tietysti vaikea sanoa KUINKA raskaana ja vaikeana tilanteen koet.. Tottakai olet väsynyt, tietysti odotat oikeutetusti apua ja tukea mieheltä.
Oletteko puhuneet..siis TODELLA puhuneet asiasta? Ei syyttäen, vaan kertoen "miltä tuntuu"-tyyliin. Miten mies on kokenut raskausajan..tunteeko itsensä ulkopuoliseksi..pelottaako/jännittääkö häntä vauvan tulo...? mies voi käyttäytyä tosi oudosti tuossa tilanteessa.
Minun ehdotus siis on, että keskustelisitte (vaikka kolmannen osapuolen ollessa ohjaamassa keskustelua) ja rauhassa vielä katsoisit miten tilanne etenee vauvan synnyttyä.
Älä nyt ihan kaikkia heittoja usko, mitä se mies sanoo. Ihan sinun kiusakseen taitaa hölistä, kun tietää että huolestut. Mikä sinänsä on tosi törkeää, koska sua pitäisi kohdella nyt PAREMMIN.
Jätä tahallaan tuollaiset raskaammat kotityöt, ei niitä mattoja aina pakko ole tampata ja voit komentaa miehesi siihen kantopuuhaan, ihan siksi ettet saisi sellaisia vaivoja jotka lopulta pakottavat hänet tekemään kaiken ja sinut petipotilaaksi! Ajattele enemmän sitä puolustuskyvytöntä pientä äläkä isoa laiskaa äijää.
Jos miehesi on niin uskomattoman röyhkeä että on jo kerran sinut aborttiin pakottanut, millä sitten tulit raskaaksi, oletko huijannut häntä että käytät pillereitä vai oliko puhdas vahinko tai sitten sinun "luovutusvoittosi" kyseessä? Ihmettelen, jos hän olisi halunnut ja tehnyt tarkoituksella lasta noin kamalan tempun jälkeen. Olisi melkein kannattanut hänet jättää ja etsiä joku joka haluaa lapsensa. Uskotko todella, että hänestä simsalabim ja abrakadabra vaan yhtäkkiä löytyy rakastavia isäntunteita, jos lapsi on pakolla tai puolipakolla alkuun laitettu? Aika ruusuiset on olleet unelmat ja valitettavasti onnistumismahdollisuudet aika pienet tosin ei ehkä ihan olemattomat. Varmaan olisi hyvä antaa pienelle ja hänen isälleen mahdollisuus tutustua toisiinsa ja yrittää heidän vuokseen mutta ei sentään pidä alistua miehelle kynnysmatoksi sen vuoksi ettei hän häipyisi luotanne.
Koita ajatella omaa jaksamistasi ja sitä, mikä tosiaan on tarpeellista - selviäisitkö muutamia kuukausia ilman suursiivouksia ja sensellaista ihan omasi ja lapsen takia? Jos miestä häiritsee kodin paskaisuus niin anna imuri kauniiseen käteen.
Onnea matkaan, sitä tosiaan tarvitaan.