nyt minä sen tajusin! olen ihastunut. Tytön olen tuntenut jo monta vuotta ja ei olla mitään läheisiä tuttavia oltu, juteltu silloin tällöin. Aina kun häntä näen, tulee hyvä olo ja urinko hymyilee! Tänään tajusin, etten saa häntä mielestäni, mutta en haluaisi olla muuta kuin kaveri. Joskus jopa kuvittelen, että meillä on jonkinsortin yhteisymmärrys siitä, että tunnemme vetoa toisiimme, nautimme toistemme seurasta, mutta aikuisina haluamme olla järkeviä ja jättää tämän näin kuin se nyt on. Kuitenkin polttaa sieluani...
nyt jos joku hölmistyy, että mitä minä tätä tänne kirjoitan, niin vastaan, että yritin vain helpottaa oloani ja mahdollisesti saada joku taas antamaan myötätuntoa pikkupoikarukalle ;)
nyt jos joku hölmistyy, että mitä minä tätä tänne kirjoitan, niin vastaan, että yritin vain helpottaa oloani ja mahdollisesti saada joku taas antamaan myötätuntoa pikkupoikarukalle ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun kerta tunnet että välillänne on jotain etkä saa toista mielestäsi, niin kehottaisin kuitenkin tekemään asialle jotain. Et haluaisi olla kuin kaveri? Outoa, jos aurinko paistaa jne. Pelkäätkö kenties omia tunteitasi? Terveisin kokenut
tunteitani, tulevaisuutta? Sitä, että en ehkä saakaan seuraavana aamuna toivoa tapaavani hänet jossain tai että jopa ystävyys päättyisi? jeps. lähenkin viikonlopun viettoon..vastailen sunnuntai-iltana :)
varattu, tai tyttö on? No, jos minun poikakaveri ois ihastunut johonkin sydänjuuriaan myöten niin toivosin et se eläis itselleen rehellistä elämää ja ois myös mulle rehellinen. Ja mitä tulee ystävyyden menettämiseen...niin, jos homma ei toimis niin vaaranahan siinä voi olla et on vaikeaa kohdata sen jälkee, mut ei välttämättä ja ajan myötä ainakin tilanne vois korjaantua. Mut nää on näitä, mikä kellekin on sit tärkeimmällä sijalla...hyvä jos oot siis tyytyväinen tilanteesees näin!
enpä ole varattu, vaan aivan vapaa. Tämähän tässä hieman onkin ehkä outoa, kun eihän sitten pitäisi mitään esteitä olaa, mutta itsestä tuntuu nyt vähän sille, että olisikohan vain joku oma mielenhäiriö koko juttu. Enhän minä voi hänen kaltaistaan kiinnostaa. Sitäpaitsi kun tunnetaan tosiaan jo kauempaa, että tuskin kukaan järkevä yhtäkkiä kiinnostuu. Ehkä olemmekin näinkin hyvissä väleissä vain sen takia, että hän jo uskoo, etten yritä häntä ja siksi uskaltaa olla seurassani senkin vertaa? kokematon kloppihan minä vain...
Kuulostaapa tutulta! Mäkin oon tuntenu yhden hepun jo pidempään. Ja hitto oon ihastunu, mut EN haluu sitä seurustelukumppaniksi! Ollaan oikeestaan aika erilaisia, mut se jokin kummallinen yhteys meidän välillä on...Soitellaan, tapaillaan, jne säännöllisen epäsäännöllisesti.. ja välillä on kauhee ikävä! Vähän kumma tilanne! Se haittapuoli tilanteesta on, et muut heput ei sit kiinnosta ollenkaan (noh..vähän..), joten menee tää ihana villin aikuisen sinkkuelämä vähän hukkaan..;)