olen käynyt painoni takia terveydenhoitajalla ja lääkärillä.olen käynyt myös monissa verikokeissa.nyt ne laitto mut psykologille juttelemaan,mulla on aika ensi viikolla.en halua mennä sinne mutta mun on pakko.mitä jos ne pakottaa käymään siellä psykologilla uudelleen ja uudelleen.en halua sinne koska en tahdo puhua vento vieraille omista asioistani.sitäpaitsi mulla ei edes ole mitään ongelmaa!! kaikki vaan liioittelee että "kuinka laiha olen ja pitäisi syödä enemmän ja plaaplaah.." kukaan ei ymmärrä,ei kukaan vaan ...tajua.
Lukekaa !
nupukka
5677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos ne sanoo et oot liian laiha ni oot..Onks kiva mainostaa sitä netissä?
ihan sama juttu minulla. En todellakaan halua mennä juttelemaan tuntemattoman ihmisen kanssa syömistavoistani tai painostani. Olen itse tähän ajautunut ja itse tästä pois pääsenkin jos haluan! Sanoin viime kerralla mielestäni aika selvästi terkkarille, että en todellakaan mene juttelemaan minkään psykosedän kanssa. TÄMÄ ON VAIN MINUN ASIANI JA ELÄMÄNI!!!!!!!!!
Itsellä on sama ongelma kun joudun muutama vuosi sitten lastenkotiin. Siellä alkoi huomautteleminen painosto että, olen liian laiha ja syön liian vähän. Sen jäkeen joudun rappaamaan lääkärissä, kokeissa, ravintoterapeutilla ja lopuksi kallonkutistajilla.Lopulta vain en mennyt enään kallonkutistajalle uhkailusta huolimatta. Minusta se ei hyödytä puhua jonkun vieraan kanssa kun ei se kuiten kaan ymmärrä mitään mistään. Jos sinusta tuntuu että siitä ei ole sinulle mitään hyötyä ei siellä kannata käydä kannattaa sanoa se vanhemmille siitä suoraan.
Moi Nupukka!!
Luin ton viestis ja voin heti sanoo, että mulla meni noin kaks vuotta sitten ihan samalla tavalla. Eka lähti kilo pari ja kun siitä tuli niin hyvä olo ja "nätiks", niin lähti rutkasti kiloja lisää.. Loppujen lopuks olin viime kevääseen asti kitkutellu tosi huonossa kunnossa. Sanoin aina ettei mulla mikään ole, enkä mä tarvii apua.. että oon ihan normaali. No, en todellakaan enää ollut. Oisin voinu kuolla millon tahansa. :/
Kävin kanssa psykologin juttusilla.. kerran(!). Mun mielest se oli turhaa myöskin se. Jätin ne ja pikkuhiljaa kaikki muut kontrollit ja terveydenhoitajat. Verikokeissa ja sydänfilmeissä ramppasin jatkuvasti.
Kesäkuussa sitten otti ulkopuoliset ohjat käsiinsä ja jouduin samantien sairaalaan. Siellä mä vietin seuraavan puolivuotisen tekemättä lähes mitään. Nyt menee jo paljon paremmin, vaikkakin välillä on pieniä ongelmia.
Mutta, voin siis sanoo, että ota ne toisten kommentit ihan todesta(mä aina kiittelin ja hymyilin, ku sanottiin laihaks).. niissä voi olla hyvinkin paljon totta. Ja mitä aikasemmin sitä apua saa, nii sitä vähemmän siitä tulee kärsimään(syömisongelmista) jatkossa. Toi on siis mun mielipide. Yli kahenvuoden syömishäiriön eteneminen on nyt aika vaikee unohtaa kaikkien kalorienlaskemisien kanssa. Haluisin unohtaa ja nauttii kaikista jutuista ilman sääntöjä, mut välillä se on vaikeeta!
Tsemppiä sulle ja anna toisten oikeesti auttaa!!
painu läski vittuuun