Tästä kuolemanvakavasta sairaudesta ei vain parane. Sain viettää raitista pätkää vähän yli 22 vuotta. Raittius alkoi AA:n avulla. Kävin ryhmissä noin 15 vuotta, tosin loppuajan vain näyttäytymässä. Eli, olin tietämättäni valmistautunut uuteen juopotteluun. Nyt tämä asia on minulle valjennut.
Näinhän siinä sitten kävikin. Olin juopotellut melkein 10 vuotta ja pyrkinyt takaisin raittiuteen. Ei se vain onnistunut ja kynnys mennä ryhmiin oli koko ajan kohonnut. Eli, en ollut saavuttanut omaa pohjaani. Vaurauteni ja ystäväpiirini oli muuttunut täysin. Uudessa piirisssäni koin, ikään kuin aikoinani AA:ssa, olevani tämän täysivaltainen jäsen. Miten voisin pettää heidät? EN MITENKÄÄN, PAITSI OLEMALLA JUOMATTA ETANOLIA (C2H5OH).
No, nyt olen joutunut tämänkin petoksen yrityksen tekemään. Olen käynyt ryhmässä, mutta olen sinne mennessäni tiennyt, että ehkä ryyppyjen välit pidentyy. En siis edelleenkään ole tavoittanut pohjaani. Oivalsin juuri, että petän itseäni sillä, että "kuulun piireihin", ja varallisuuteni ei tule kärsimään tästä viinan juonnista. Eikä sen lieve-ilmiöistä. En pysty tuhoamaan edes korkotuottoja! Viimemeksikin, kun menin ryhmään, ajatuksissani oli lapsen lapseni. Että, nyt saa vaarilta riittää. En siis tehnyt päätöstä itseni takia. Pohja ei ollut löytynyt. Tänään krapulassa ollessani, kympin lenkkiä kävellessäni,tajusin tämän.
Mihin tämä tie johtaa? Vauraus kasvaa ja kuntokin on nykyjään kohdallaan. On vain tämä tunne-elämän vakava sairaus. Ja se vaivaa. Enemmän, kuin kenties syöpä???? Se tulee johtamaan täysraittiuteen, tavalla tai sillä toisella. Päätös tästä kypsyi tänään. Toivottavasti saan vielä mahdollisuuden mennä ryhmään. Ja, jos se ei toimi, sitten jää luu käteen. Senkin olen tänään tiedostanut. Mikä kummaa, puntarini on sanonut, että se viimmeinenkin on parempaa, kuin tämä nykyinen elämänlaatu.
Näinhän siinä sitten kävikin. Olin juopotellut melkein 10 vuotta ja pyrkinyt takaisin raittiuteen. Ei se vain onnistunut ja kynnys mennä ryhmiin oli koko ajan kohonnut. Eli, en ollut saavuttanut omaa pohjaani. Vaurauteni ja ystäväpiirini oli muuttunut täysin. Uudessa piirisssäni koin, ikään kuin aikoinani AA:ssa, olevani tämän täysivaltainen jäsen. Miten voisin pettää heidät? EN MITENKÄÄN, PAITSI OLEMALLA JUOMATTA ETANOLIA (C2H5OH).
No, nyt olen joutunut tämänkin petoksen yrityksen tekemään. Olen käynyt ryhmässä, mutta olen sinne mennessäni tiennyt, että ehkä ryyppyjen välit pidentyy. En siis edelleenkään ole tavoittanut pohjaani. Oivalsin juuri, että petän itseäni sillä, että "kuulun piireihin", ja varallisuuteni ei tule kärsimään tästä viinan juonnista. Eikä sen lieve-ilmiöistä. En pysty tuhoamaan edes korkotuottoja! Viimemeksikin, kun menin ryhmään, ajatuksissani oli lapsen lapseni. Että, nyt saa vaarilta riittää. En siis tehnyt päätöstä itseni takia. Pohja ei ollut löytynyt. Tänään krapulassa ollessani, kympin lenkkiä kävellessäni,tajusin tämän.
Mihin tämä tie johtaa? Vauraus kasvaa ja kuntokin on nykyjään kohdallaan. On vain tämä tunne-elämän vakava sairaus. Ja se vaivaa. Enemmän, kuin kenties syöpä???? Se tulee johtamaan täysraittiuteen, tavalla tai sillä toisella. Päätös tästä kypsyi tänään. Toivottavasti saan vielä mahdollisuuden mennä ryhmään. Ja, jos se ei toimi, sitten jää luu käteen. Senkin olen tänään tiedostanut. Mikä kummaa, puntarini on sanonut, että se viimmeinenkin on parempaa, kuin tämä nykyinen elämänlaatu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
loppuelämäni sen tiedän,Niin kovaa lyötiin koko pohja elämältä,ettei kovempaa voi sattua,ja vielä sairastuin syöpään,mutta selvänä lähden.Tsemppiä sinullekkin
käyvien on hyvä kuulla, mitä alkoholistinen juominen pitkän raittiuden jälkeen tuo tullessaan. Syövän tavoin alkoholismikin on fyysinen sairaus. Syövän turmelema ruumiinosa voidaan leikata pois, alkoholismista ei tiedetä mitä leikattaisiin.
Tiedät, että olet aina tervetullut takaisin.
Tiedän AA:ssa käyneitä retkahtaneita, joita on kaikessa hiljaisuudessa katsottu nenänvartta pitkin ja arvosteltu. Tiedän myös pari henkilöä, jotka ovat retkahdettuaan valehdelleet raittiina pysyneensä, ryhmän arvostelun tai hylkäämisen pelossa ja oman häpeänsä vuoksi.
Kyllä ryhmien pitäisi olla sellaisia, että sinne saa aina retkahdettuaan tulla. Se on vähäkin raittius parempi kuin jatkuva juominen ja monilla raittius natsaa vasta pikkuhiljaa.Eräs tuttu sai reilun vuoden raittiuden lähinnä A-klinikan avulla. Meni kuitenkin terapeutin suosituksesta ryhmään, vaikkei koe ryhmäihminen olevansa (vaikea puhua henkilökohtaisista asioistaan vieraille). Hänet otti ryhmässä suojiinsa vanhempi leidi, jonka palopuheet ja kiihko ovat tunnettuja. Ystävä kävi ryhmässä vähän tämän naisen pelossa, mutta koki olevansa painostettu. Kun hän sitten jätti menemättä, soitteli tämä henkilö hänelle ja kyseli, että jokos tulet ryhmään vai lähdetkö mieluummin ryyppäämään. Ja että, kun et taas tullut, niin olitko ryypäämässä? No, ystävä retkahti sittemmin ja taistelee taas uudelleen kuiville, mutta ei uskalla ryhmiin.
kuivilla ollut,ja plen lopun elämäni.Vihaan viinaa,ja sitä mitä se tuottaa
selvänä ryhmään saa tulla, vaikka olisikin retkahtanut. Totta puhut, kun sanot monille raittiuden tulevan vasta useiden yritysten jälkeen.
AA:ssa on monenlaisia ihmistyyppejä, mutta ei se mitätöi ohjelmaa.
Vahinko, että ystäväsi ei uskalla uudelleen ryhmiin. Toivottavasti hän saa sinulta riittävää tukea raittiudelleen. Voittehan kahdestaankin lukea kirjallisuutta ja pitää avopalavereja. Oletan näet, että sinä et ole alkoholisti.
känniläisiäkin.Siksi ei ole pelkoa retkahtamisesta,loska halveksin kaikkea mikä viinaan edes koskettaa
Ryhmässä on unohtunut 1 ja 3 perinne tarkoitus.
Olipa niin tuttu tarina, minulla kävi aivan samalla tavalla. Kävin AA-ryhmässä 10-vuotta säännöllisesti, sen jälkeen harveni ryhmässä käynnit. Sitten tuli retkahdus n.14-vuoden raittiudesta, se oli henkisesti kovapaikka. No menin takaisin ryhmään, mutta olipa tiukassa saada pysyvä raittius. Nyt olen taistellut 5-vuotta, tätä raittiuspätkää ennen sain 3-9 kk pätkiä. Olen palannut nöyränä toveriseuraan, ja olen nyt päiväkerrallaan saanut toista-vuotta olla ilman viinaa. Ei minua ole kukaan raitistuneista alkoholisteista, katsottu nenänvartta pitkin tai arvosteltu. Päin vaston ovat olleet tukena, minulla itsellä oli vain ennakko asenne. Sen voin sanoa, viina ei tuottanut sitä nautinto, mitä 20-vuotta sitten. Sen jälkeen heitin taistelemasta viinaa vastaan, koska se on vahvempi kun minä.
periaate. Raitisteli sitten AA:ssa tai muulla tavoin.
Turha luvata itselleen, että olen loppuelämäni juomatta. Sitä suurempi on pettymys retkahduksen jälkeen, jos sellainen tulee.
selkes, asenne kysymys? aivan selvästi asenne kysymys. aivan kuin tuon tupakan kanssakin, asennoidu siihen, tuota myrkkyä en enään tarvi, siinä se on , ei vieroitus oireita ei mitään hiukan henkistä nakerrusta ei muuta, vaan asennoidu asiaan en tarvitse enään tuota, sillä selvä astu askel sen viivan yli jätä vanha sinne taakse älä palaa enään sen luo anna sen olla. elä sinä uutta parempaa elämää loppuelämäsi.
päätin ettei yhtään enään,ja niin on myös käynyt.Ihmettelen miten olen voinut tuollaista haisevaa syöpäkäärylettä polttaa,,Olen sitä mielyä että päätökset pidetään,ja sanoja ei syödä missään tilanteessa.
Eli kasvoiko maha päältäpäin tiineen mittoihin?
ja ajon pysyä
Lähde: Juwanet.
Tapausselostus:
Kuunnelkaamme R J Solbergin tarina. (R J Solberg oli alkoholismin hoitokeskuksen johtaja ja "Kuiva Huikka" käsite on hänen luomansa.
"Minä jouduin juomaan 20 vuoden raittiuden jälkeen. Se kauhistutti muutamia - suututti toisia - ja eräät eivät kyenneet uskomaan sitä. Ihmiset kyselivät, "Kuinka tämä voi tapahtua 20 vuoden jälkeen?" Minä oivalsin, ettei alkoholismi katoa pitkänkään raittiuden aikana. "Kuiva huikka" kokemus edeltää aina retkahdusta. Niin tapahtui myös minun kohdallani... Kuinka?
"Alkuun saavutin raittiuden liittymällä AA:han. Osallistuin lukuisiin palavereihin ja huomasin yllätyksekseni, että raittius oli mitä halusin. AA antoi sen minulle täysin. Se oli uudestisyntymiseni - ei ainoastaan minulle, vaan kaikille läheisilleni.
"Seuraavan 10 vuoden aikana minulle ei ollut mikään tärkeämpää kuin osallistumiseni AA:han, ja elämäni täyttyi niistä hyvistä asioista mitä toivoa saattaa. Liityin uudelleen seurakuntaani, tunsin oloni mukavaksi, ja olin todella muuttunut ihminen.
"Nautin käden puristuksista ja selkään taputtelusta mikä korotti arvoani omissa ja toisten silmissä. Kehitin ehdottoman tärkeyden tunteen. Todella kuvittelin olevani nöyrä.
"Kymmenentenä raittiina vuotenani otin vastaan kokopäiväisen työn "Alkoholismin hoito keskuksessa". Se ei ollut helppo ratkaisu. Keskustelin perheenjäsenteni, työnantajani ja monien AA-ystävieni kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua minua pyydettiin neuvonantajaksi. Aloin luennoida myös ulkopuolella.
"Ulkopuoliset tehtäväni lisääntyivät ja aloin jättää väliin AA-palavereitani. Aloin jäädä pois sunnuntain jumalanpalveluksista. Vakuutin itselleni, että mitä tein oli hyvän asian puolesta. Kuitenkaan en tajunnut missä olin menossa. Olin omahyväisyysretkellä.
"Minulle alkoi kehittyä fyysisiä vaivoja ja vakuutin itselleni "tämäkin menee ohi" kunnes eräänä päivänä päädyin sairaalaan stressin ja väsymyksen aiheuttaman tilanteen vuoksi.
Lääkärit kehoittivat minua rentoutumaan. Laiminlöin heidän neuvonsa ja palasin aikaisempaan työrytmiini. Ei enää AA-palvereita - ei enää keskittymistä "24 tunnin ohjelmaan" - ei enää kirkossa käyntejä.
"Sitten eräänä päivänä SE tapahtui - sairaana, lopen uupuneena ja kykenemättömänä selviytymään ongelmistani, minä join. Muutamassa päivässä aloin juoda enemmän ja enemmän. En ollut tietoinen liiallisesta juomisestani. Järkeilin - miksi ei?!. Tein edelleen työni.
"Fyysinen kuntoni huononi ja jouduin leikkaukseen.
"Ansaitsenko minä kaiken tämän? Nyt minulla oli tekosyy jäädä kotiin. Tämä antoi minulle paremman tilaisuuden juoda enemmän ja enemmän. Juominen lisääntyi. Ajatus täydellisestä epäonnistumisesta ja täydellinen toivottomuus alkoivat ahdistaa minua. Tunsin itseni kauhistuttavan yksinäiseksi.
"Eräänä aamuna minut kutsuttiin keskusteluun. Minut ympäröi lääkäri, pappi, hyvä ystävä hoitolaitoksesta ja muutamia perheenjäseniä. Tapauksestani keskusteltiin yksityiskohtaisesti ja tehtiin yksimielinen päätös, että minun tulisi palata hoitolaitokseen.
"Olin peloissani, tunsin syyllisyyttä. Kahden päivän kuluttua olin lentokoneessa matkalla hoitoon.
"Tällä kertaa hoito oli erilaista. Minulle selitettiin, kuinka kaikki minun hillittömät puutteeni johtivat retkahdukseen. En voinut uskoa mitä kuulin. Tunsin itseni noloksi, hämmentyneeksi ja lyödyksi.
"Voin nyt kertoa teille vakavasti, että "Kuiva Huikka" oireet on tunnistettava, jos ne aiotaan hallita. En ollut kyllin rehellinen havaitakseni omani. Mutta ehkä minun kokemukseni voivat auttaa sinua havaitsemaan omasi."
Lisähavaintoja
Kirjassaan: "Relapsin ehkäisy", Gorski ja Miller vetävät yhteen aikaisemmin mainitut "Kuiva Huikka" oireet seuraavasti.
Muutos
Muutos on elämän normaali osa, mutta samalla suuri stressin aiheuttaja. Stressi voi hyvin laukaista ihmisessä vasteen, joka johtaa hänet pois toipumisprosessista retkahduksen suuntaan, jos henkilö on tiedostamaton siitä mitä tapahtuu ja valmistautumaton selviytymään siitä.
On yleinen tapahtumaketju muutoksia, jotka usein aloittavat retkahdukseen johtavan tien. Se alkaa asenteen muutoksena, varsinkin toipumisohjelman tarpeellisuudesta ja johtaa sitten käyttäytymisen muutokseen ja elämän järjestyksen muutokseen, joka häiritsee meneillään olevan toipumisohjelman ylläpitoa. Laukaiseva tekijä voi olla myös ulkoinen tapahtuma, joka pakottaa potilaan muuttamaan päivittäistä ohjelmaansa ja näin lisää stressiä ja laukaisee sisäisen asenteen muutoksen.
Lisääntynyt stressi
Muutos tuottaa stressin, johon alkoholistit ovat taipuvaisia ylireagoimaan ja jota he saattavat sietää huonosti .
Kieltämisen uudelleen aktivoituminen
Kun stressitasot kohoavat ja tulevat kriittisiksi, on normaalia taipumus kieltää liiallisen stressin olemassaolo ja aloittaa uudelleen ne kieltämismekanismit, jotka liittyvät tähän sairauteen. Kun alkoholisti alkaa käyttää kieltämiskuvioita selviytyäkseen stressistä, samoin kuin hänellä oli tapana kieltää alkoholismin hyväksyminen, muut tähän liittyvät ajatustavat laukeavat.
Äkillisen vieroituksen jälkitila
Kohonnut stressi voimistaa vieroituksen jälkeisiä oireita. Kun nämä oireet ajatusprosesseissa, tunnetiloissa ja muistiongelmina voimistuvat, stressi tasot kohoavat edelleen "mikä puolestaan pahentaa vieroitusvaiheen vaikeutta).
Käyttäytymisen muutokset
Vieroitusvaiheen oireiden kehittymisen, kieltämisen uudelleen aktivoitumisen ja kroonisen lisääntyneen stressin seurauksena potilas alkaa käyttäytyä erilailla. Hän menee edelleen samoihin paikkoihin, tekee samoja hommia, mutta hänen käyttäytymisensä aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja luo pohjaa tulevalle kriisille.
Sosiaalinen murentuminen
Käyttäytymisen muutoksen seurauksena tapahtuu muutos suhteissa. Alkoholisti alkaa vaikuttaa toisiin erilailla ja seurauksena on sosiaalisten suhteiden murentuminen.
Rakenteen menetys
Elämän rakenne alkaa murtua. Toipumisohjelmat hylätään, rutiini ja päivittäiset tavat muuttuvat.
Arvostelukyvyn menetys
Rakenteen puute, tukisysteemien puute ja lisääntyvän vaikeat vieroitustyyppiset oireet johtavat sekavuuteen, epäjärjestykseen ja kyvyttömyyteen selvittää ongelmia tai tehdä ratkaisuja. Alkoholisti saattaa olla tunteiltaan puutunut tai ylireagoiva.
Kontrollin menetys
Seuraava vaihe on kontrollin menetys ajatustapoihin ja käyttäytymiseen. Henkilö ei tee järkeviä valintoja ja on kyvytön keskeyttämään tai muuntelemaan toimintojaan.
Vaihtoehtojen väheneminen
Hän alkaa uskoa, ettei hän enää pysty kontrolloimaan elämäänsä ja luulee, että ainoa vaihtoehto, joka hänellä on käytettävissään on mielisairaus, fyysinen tai tunne-elämän romahdus, itsemurha tai juominen.
Äkillinen taantuminen
Hän palaa juomiseen tai lääkkeiden käyttöön; hän saattaa saada stressiin liittyvän sairauden, psykiatrisia ongelmia, tunne-elämän romahduksen ja fyysisen ekshaustion; tai hän saattaa yrittää itsemurhaa tai tulla onnettomuusalttiiksi.
Juvalla 20.12.2000 Matti Rossi
oikein, tunne-elämän sairaus, tai miksi sitä itsekukin haluaa kutsua, kirjoittaja kuvaa helvetin hyvin tätä monimuotoista ja saatanallista tautia..se on kuin syöpä, pesäkkeitä on aina tunne-elämässä..kukin karkottelee ja väistelee niitä parhaaksi näkemillään tavoilla, yleensä sillä hyväksi koetulla addiktiivisellä tavalla, toinen koukussa AA:han, toinen urheilee..kukin askeltaa ja taapertaa, mut aina pesäke on jossain, olenkin taipuvainen uskomaan geeniperimään, vaihtaisin omani het,kaikki alkoholistit ovat just samasta säälittävästä puusta veistettyjä hmm geeniviljelmästä ..näköjään mullakin pitkän raittiuden jälkeen aivan helvetin kova jano, raittiina, kuivana ja miksi sitäkin kukin kutsuu nukkumaan ja huomenna rakentamaan tätä maailmaa valmiiksi..morjenttes