Hoitoneuvontaa: Kun ei voi pissata

SHY:n sihteeri 2003-2007 ja liikkeen pitkäaikainen toimija ja puheenjohtaja 2004-2006 arvioivat liikkeen lehdessä pari vuotta sitten Kallion et al teoksen seuraavasti. Teoksen mainintoihin SHY:stä, suomalaisen maallikkkohypnoosin historiasta ja koulutuksista ja dokumentoituihin puoskarointitapauksiin Tiina Niemelä ja Nina Sinervo eivät ota eriteltyä kantaa eivätkä potilaan oikeusturvaan hypnoosikäsittelyissä, kenties lukuunottamatta suhtautumista lavahypnoosiin. --- SHY-jäsenten kommentteja Usko, toivo, huijaus -teokseen ja tuoreisiin oikeuslääketieteellsiin artikkeleihin on odoteltu syksystä asti.

--------------------------------
Nina Sinervo ja Tiina Niemelä

Ensivaikutelmiamme uudesta suomalaisesta hypnoosikirjasta

Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa

Psykologian tohtori Sakari Kallio ja lääketieteen lisensiaatti Hannu Lauerma ovat toimittaneet teoksen hypnoosista ja suggestiosta lääketieteessä ja psykologiassa. Uunituore teos sisältää runsaasti tutkimustietoa hypnoosin ja suggestioiden käytöstä erityisesti lääketieteessä ja tutkimuksessa. Kirjan toimittajien lisäksi kirjoitustyöhön ovat osallistuneet HLL Timo Heinonen, LL Ari-Matti Huotari ja psykologian lis. Taneli Tarvainen. Tutustuimme kirjaan ja ohessa ensivaikutelmia lukemastamme.
Kirja koostuu neljästä osiosta. Ensimmäinen osio käsittelee hypnoosin historiaa ja perusteita, toinen hypnoosin teorioiden suhdetta neurotieteeseen, kolmas hypnoosin sovelluksia lääketieteessä ja viimeinen hypnoosin hyötyjä, ongelmia ja tulevaisuutta.
Hypnoosin monimuotoisuus
Hypnoositutkimuksen keulahahmo Sakari Kallio on kirjoittanut teoksen ensimmäisen osan hypnoosin perusteista ja historiasta. Hän kuvaa hypnoosi-ilmiön luonnetta, erilaisia suggestioita, sekä miten hypnoosi herkkyyttä ja ”syvyyttä” on pyritty mittaamaan. Kirjoittaja toteaa, että hypnoosi on ilmiönä hyvin monimuotoinen ja vaikeasti määriteltävissä. Parhaiten hypnoosia kuvaavaksi määritelmäksi hän esittää The American Psychological Association (APA) luoman määritelmän, joka alkaa seuraavasti:
“Hypnoosi on menettely, jonka aikana terveydenhuollon ammattilainen tai tutkija antaa suggestioita asiakkaalle, potilaalle tai koehenkilölle muutoksista tuntemuksissa, havainnoissa, ajatuksissa tai käyttäytymisessä...”
Määritelmän mukainen terveydenhuollon ammattilaisuuden korostaminen hypnoosityöskentelyn onnistumisen edellytyksenä jatkuu läpi teoksen. Lukijoina ja psykoterapeutteina emme voineet välttyä kysymykseltä: eikö terapian onnistumisen kannalta tärkeintä ole kuitenkin luottamuksellinen, arvostava ja ymmärtävä vuorovaikutus asiakkaan ja terapeutin välillä.
Kuvaus hypnoosin historiasta niin ulkomailla kuin Suomessakin on pitkähkö, mutta varsin mielenkiintoinen. Materiaalia löytyy varhaisesta historiasta 4000 v takaa aina nykypäivään asti. Valitettavasti “maallikkohypnotisoijia”, joihin myös Suomen Hypnoosiyhdistys kirjassa luetaan, käsittelevät kohdat ovat hyvin yksipuolisia.
Hypnoosin teorioista
Onko hypnoosi muuntunut tajunnantila vai sosiaalista vuorovaikutusta? Keskeiseksi kiistaksi tuodaan esiin se, että ovatko sosiaaliset tekijät riittäviä selittämään kaikki hypnoosiin liittyvät ilmiöt vai onko sittenkin tarpeen jonkinlainen hypnoositila, joka paremmin selittäisi kaikkein dramaattisimmat ilmiöt. Teoksessa on esitelty myös Kallion ja Revonsuon - uusi malli hypnoositutkimukselle, joka on nimeltään altered state theory of hypnosis (AST). AST-teoria tarkastelee painottaa, että subjektiivisten tajunnankokemusten tulisi olla keskeisessä asemassa hypnoositutkimuksessa. Toinen teorian keskeinen ajatus on, että hypnoosin aikaansaamaa tajunnantilan muutosta tulisi tutkia toiminnallisia aivokuvantamismenetelmiä käyttäen erittäin hypnoosiherkillä koehenkilöillä.
Hypnoosin sovelluksia
Erityisesti hypnoosia ja muistia sekä niin sanottuja valemuistoja kuvaava luku on mielenkiintoinen. Kivusta ja hypnoosista, hypnoosista ja suggestioista anestesiologiassa ja hypnoosin käytöstä hammaslääketieteessä on omat melko monipuoliset lukunsa. Muista sovellutusalueista konservatiivisessa lääketieteessä (mm. ärtyvä suoli, vuoteenkastelu, astma, tinnitus) on lyhyet kuvaukset lähinnä vain tuloksellisuustutkimuksista. Hypnoosin käytöstä tupakoinnin lopettamisen yhteydessä mainitaan, että tutkimustieto on vain viitteellistä ja asian edelleen selvittämiseksi tarvittaisiin tutkimus, jossa hypnoosia käytettäisiin joustavasti esim. kolmesta viiteen kertaan koehenkilön tarpeen mukaan. Tieteellinen tutkimus vaatisi myös lopettamistuloksen raportointia hoitosuhteen ulkopuolella ja tupakoimattomuuden varmistamista kemiallisin menetelmin.
Teoksen selkeänä puutteena pidämme sitä, että vaikka hypnoosia käytetään tuloksellisesti esiintymispelkojen, ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön hoidossa, todetaan kirjassa vain, että näiden tilojen hypnoosihoito tapahtuu muun psykoterapian osana. Jäimme kaipaamaan kuvauksia siitä miten hypnoosia käytetään työkaluna psykoterapiassa eri psykoterapiaviitekehyksissä.
Hypnoosin tulevaisuus
Neljännessä osiossa pohditaan hypnoosin hyötyjä, ongelmia ja tulevaisuutta. Kriittisesti hypnoosin tuloksellisuutta ja sen tutkimusta tarkastelevassa luvussa tuodaan esiin monet rohkaisevat tutkimustulokset. Hypnoosin haittavaikutuksista tuodaan esiin mm. päänsärky, oireiden peittyminen sairauden pahetessa, jälkisuggestioiden kielteiset vaikutukset, valemuistot ja psykoottinen reagointi. Teoksessa painotetaan terapeutin valmiutta havaita ja tunnistaa mahdollisia haittavaikutuksia sekä riittävää koulutusta. Tällöin haittojen katsotaan olevan harvinaisia.
Teoksessa on annettu huomattavan paljon tilaa hypnoosin epäeettiselle ja rikolliselle käytölle. Lava- eli näytöshypnoosin vaarat ja syyt sen kieltämiseen tuodaan myös selkeästi esille. Luvussa hypnoosi tieteessä, uskomuksissa ja mainonnassa väitetään, että havainnot elävästä elämästä herättävät sellaisen vaikutelman, että epätieteellinen, näennäistieteellinen tai jopa tieteen vastainen ajattelutapa ja hypnoosi löytävät toisensa tavattoman usein. Syitä tälle haetaan muun muassa historiasta, tieteellisesti kouluttamattomien henkilöiden, lavahypnoosin ja populaarikulttuurin suuresta osuudesta hypnoosiin liittyvien mielikuvien kehittymisessä, mainostamispaineista ja regressiivisistä joukkoilmiöistä. Osiossa esitellään myös hypnoosin tarjontaa ja järjestötoimintaa sekä esitetään, että hypnoosin käyttöä tulisi säädellä lailla sekä perusteet tälle näkemykselle kuten myös vasta-argumentteja ja perusteet niiden kumoamiseksi.
Lääketieteellinen näkökulma
Oheinen katsaus kirjaan on kirjaimellisesti allekirjoittaneille syntynyt ensivaikutelma teoksesta. Kirja on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen katsaus hypnoosiin lääketieteen ja tutkimuksen näkökulmasta. Se sisältää paljon ihan hyvää asiaa ja selkeitä lähdeviittauksia. Sen hypnoosikuva on kuitenkin selkeästi lääketieteellisesti painottunut ja muusta kuin kliinisestä hypnoosinkäytöstä annettu kuva hypnoosin mahdollisuuksista suppea ja vinoutunut. Näistäkin kohdista on kuitenkin löydettävissä hyvääkin ainesta kriittiselle pohdinnalle, kunhan ottaa huomioon yksipuolisen näkökulman vaikutuksen.
Lopuksi toteamme vielä, että kirjankansi mustine väreineen synnyttää synkän ja salaperäisen mielikuvan hypnoosista, vaikka omassa työssämme se näyttäytyykin voimavaroja vahvistavana ja luovuutta aktivoivana ihmisen ominaisuutena.

Kirjan tiedot:
Sakari Kallio, Hannu Lauerma (toim): Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä, Kustannus Oy Duodecim, 1. painos, 2004, s. 250, ISBN 951-656-136-5, ovh 46 €. Tilaukset: www.duodecim.fi