esittelypuhe poistui nopeasti bittitaivaan tuolle puolen.
Ettekö te provoilijat jo viimeinkin opi, että on aivan turhaa kirjoittaa moisia avauksia. Varsinkin entisinä rekkattuina jäseninä voisi teiltäkin odottaa edes hieman ajattelukykyä.
Ei senpuoleen, ihan hauska ketjuhan se oli. Minunkin pitää todeta menneeni retkuun pahemman kerran.
Mutta mitä mieltä oikeasti olette näistä koulutusoppaista ja yleensä koirakirjallisuudesta??? Voiko niihin aloittelija luottaa ihan sokeasti ja noudattaa kirjoittajan neuvoja sanasta sanaan???
Ettekö te provoilijat jo viimeinkin opi, että on aivan turhaa kirjoittaa moisia avauksia. Varsinkin entisinä rekkattuina jäseninä voisi teiltäkin odottaa edes hieman ajattelukykyä.
Ei senpuoleen, ihan hauska ketjuhan se oli. Minunkin pitää todeta menneeni retkuun pahemman kerran.
Mutta mitä mieltä oikeasti olette näistä koulutusoppaista ja yleensä koirakirjallisuudesta??? Voiko niihin aloittelija luottaa ihan sokeasti ja noudattaa kirjoittajan neuvoja sanasta sanaan???
Vastaukset 31
Vanhimmat
on aina kirjoittajansa näkökulma asiaan, eikä näin ollen absoluuttista totuutta moneenkaan asiaan löydy. Itse lueskelen paljon koska etsin aina mahdollista uutta näkökulmaa asioihin.
Tämä maailmahan ei ole valmis vielä ja kokoajan tarvitaan uusia ideoita, myös koirien kouluttamisessa.
näkökulma. Aivan samoin kuin kaikki muutkin oppaat.
Mutta pitäähän niissä periaatteet olla oikein, eihän se muuten voi kuntantajalta läpi mennä.
ettei kukaan pysty kouluttamaan pelkän kirjan avulla. Kokeneempi voi saada vinkkejä ongelmatilanteisiin ja kokemattomampi tarvitsee käytännön ohjausta kirjatiedon lisäksi. Useinhan sitä hienosäätöä on vaikea ilman ohjausta tehdä. ja kuten täällä on todettu koirat ovat yksilöitä rotujen sisälläkin.
On kuitenkin hyvä että tietoa on saatavilla useina versioina niin monet voivat löytää vinkkejä. Sitä voi sitten itse suodataa mikä kellekin sopii.
täysin samaa mieltä.
oli saksanpaimenkoirien koulutusopas. En enää valitettavasti muista kirjoittajaa. Kirjastosta sen kirjan bongasin ja on jo palautettu.
Luin sujuvasti, kunnes varoiteltiin ostamasta koiraa, jonka linjoista löytyy poliisi- tai sotakoiria. Suojelusta kirjassa ei ollut sanaakaan. Jos olisi oma kirja ollut, olisi lentänyt uuniin ja lujaa.
se käännetty alunperin englanninkielinen opus?
Sitä huonompaa kirjaa sakemanneista en kyllä muista nähneeni ikinä.
Kirjottajaa sille en kyllä muista minäkään, jos samassa kirjassa ollaan, mutta huono se oli.
käännös se oli englannista suomeen.
Käännös se oli. Minulla kone tökkii ja vastaus saattaa tulla kahteen kertaan.
todennäköisesti saman kirjan.
Tuli ensimmäisenä mieleeni, että onkohan englantilaisilla minkäänlaista kokemusta sakemanneista.
koska jokainen rotu ja jokainen koira vaatii omanlaisensa kasvatuksen ja koulutuksen. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ensinkään!
olen itsekin tullut.
Niistä voi kyllä hakea ja löytääkin perustiedot, mutta koira itsessään vaatii muutakin.
Ja niin kuin sanoit, jokainen koira on vielä erilainen, joten sa vaikeuttaa todella kirjojen mahdollisuuksia.
Kantapään kautta ei sitä kansien välistä opi..kun jokainen koira on yksilö..ei toiselle sovi mikä toiselle..mut saahan niistä jotain perus juttuja..kyl itekkin kun ekan koiran joskus sain ni kyl luin ku hullu mut ei niist paljo apua ollu..
ekan koirani ja muorin minulle ostaman kirjan. En ollut edes vielä koulussa, mutta lukea olin jo oppinut.
Se kirja tavattiin läpeensä puhki. Koski koirarotuja ja niiden perustietoja.
Kanto niska limas kirjastosta kirjoja..mut nyt aloin muistelemaan sitä mun mussua joka on jo mullan alla..kyl kaikkia koiriani olen rakastanu mut tää joka kulki mun mukana teini ajat kuunnellen surut ja murheet on kyl sitä jotaa..oli jopa mun ensi "treffeil"mukana..huono olo siit tulee ku sitä etes ajattelee vaik täst on jo monta vuotta ku se on koirien taivaasee..meni vähä asian ohi sorry
Puhua saa ja joskushan sitä jokainen syventyy muistelemaan menneitä.
Kyllä minäkin ne kaikki koirani muistan oikein hyvin. Se toinen, jonka itse hain polkupyörällä salaa vanhemmiltani, on erityisesti mielessäni. Se oli jämtlannin- ja suomen pystykorvan sekoitus. Mutta niin rauhallinen ja hiljainen että...Ei ikinä olisi uskonut pystykorvaksi. Luulin ensin ettei se tule oppimaan haukkuun ollenkaan.
Mielesäni aloittelijat saa koulutusoppaista ja koirakirjoista hyvän pohjan uuden tulokkaan varalle. Mielestäni koirakirjoihin kannattaa tutustua jo ennen kun päättää koiran hankkia. Niistä saa hyviä esimerkkejä siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ennen kuin koiran omistajaksi ryhtyy.
Koirakirjoja onkin sitten hieman joka lähtöön. Toisessa sanotaan toisin ja toisessa toisin..mieti siinä nyt sitten kumpi on oikeassa. Paras kouluttaja taitaa olla se ensimmäinen oma koira ja ne kantapään kautta opitut jutut. Koirat on yksilöitä ja koiraan/rotuun tutustuminen antaa myös kuvan koiran koulutettavuudesta. Minä en esimerkiksi lähtisi kouluttamaan samalla linjalla sakua ja papilonia:) vaikka koirakirjassa sanottaisiin että neuvot tepsivät samalla tavalla joka rotuun.
puhunut niistä kirjojen perustiedoista. Kyllähän ne nyt aikalailla samat ovat koiralla kuin koiralla.
Siis pennun tuonti kotiin, ruokailuajat ja muu hoito. Ulosviennit, sisäsiisteiksi opettamiset jne.
Vieläpä ensimmäiset käskytkin, kuten istu, paikalla, seuraa ja vapaa ym. Ovathan nekin perustietoa ja käyvät koiralle kuin koiralle rotuun katsomatta.
jotkut rodut tarvitsevat hieman enemmän kärsivällisyyttä ja hieman perusteellisemman koulutuksen. Osa koirista tietää oman paikkansa automaattisesti ja toiset tarvitsee ajoittaista muistutusta. Olen itsekin joutunut välillä hieman koetukselle, kun oma käpsy tekee juuri mitä sanotaan ja ymmärtää heti, mutta vanhempien nöfferö kadottaa aina korvansa jos käskyjä aletaan jakamaan. Ehkä tässä osansa on silläkin, että en kuulu nöffin jokapäiväiseen elämään, mutta kyllä sen koulutus on vaatinut veronsa ja äippä aina siunaileekin miten helpolla minä olenkaan päässyt.
Kyllähän ne perusopit on koirille samalla kaavalla opetettava, mutta mikä sitten on oikea tyyli kun tietolähteet pursuaa ristiriitaa. Itse olen saanut parhaat opit kotikasvatuksesta, mutta paljon on tarttunut kirjoista ja eniten omasta koirasta..mutta paljon on vielä oppimistakin.
sitä oppimista on minullakin. Ei ihminen varmaan koskaan ole pätevä hoirankasvattaja tai edes sen opettaja.
Olen tuossa ihan samaa mieltä.Ei se rotu opettamista perusasioissa erilaiseksi tee.Se on sitten eri asia,millä metodeilla kukin moppensa opettaa ja saako niillä ne toimimaan...
No minun mielestäni on iha hyvä asia,että noita koulutusoppaita ja muitakin koiriin liittyvää kirjallisuutta tulee.Tietty pieni ongelma on siinä,että tokihan ne kaikki on kirjoittajansa näköisiä,joten voi hyvinkin olla ihan päinvastaisia "ohjeissaan".Joten sitten saattaa mennä pää pyörälle,jos ei osaa suodattaa ja miettiä,mikä on itselle ominaista tehdä ym.
Toisaalta hyvä puoli on se,että kun ihan hyviä löytyy,ihan netin kauttakin,niin eipähän kaikkien tarvi päätään hakata seinään siinä määrin,mitä ehkä aikoinaan,kun kaikki tieto piti saada kantapään kautta,ellei hyvää "vanhempaa neuvojaa ja opastajaa" ollut.Varsinkin noiden haastavimmien kanssa kun monenmoista voi kohdalle sattua...
Kokemus toki on aina kokemusta,ja se eniten opettaa,vaikka joskus rankimman kautta,mutta kyllä itse sanon,että joskus olisin itsekin päässyt helpommalla,jos olisi teoreettista,hyvää sellaista tietoa,ollut saatavilla aikanaan,mistä olisi voinut jotain poimia.
Itse olen kirjafriikki koiriin liittyen,ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudestakin.
Kyllä siellä tosiaan monenmoista löytyy.Itse nyt olen poiminut muutaman kirjan,joita suosittelen mukuloitten ostajille tai muille halukkaille eri aiheisiin liittyen.
Vaikkakin itse annan tuhdin"paketin" mukaan,tyyliin "ainot oikea tapa teille" ,hehheh,ja halukkaille myös käytännön koulutusta,niin hyvät kirjat on kuitenkin (tai nettisivustot)ihan hyvä lisä.Varsinkin kun olen tarkastanut,että ne on samoilla linjalla kanssani,:=))))))))))
olemme. On opetuskirjaa, videoita ja nettiä niille aloitteleville koiraharrastelijoille, joilla on edes hitunen viitseliäisyyttä ja halua koiranhoidon alkeisiin.
Minusta kun vain tuntuu siltä, kun täällä näitä erinäisiä kysymyksiä on lukenut, että pentu haetaan hetken mielijohteesta. Jos ostajalla ei ole ensimmäistäkään ajatusta pennun kanssa toimimisesta, niin onhan sekin jo jonkinlainen osoitus siitä, ettei se koira kauheasti tunnu kiinnostavan.
Niitä koulutusoppaita näkyy olevan aika monen tasoisia. Joistain saa vanha konkarikin hyviä vinkkejä jotkut kirjat olisi sopivia vain saunaan sytykkeeksi (uuniin siis).
Mistä se aloittelija raukka tietää mihin luottaa. Kannattaisi varmaan kysellä kokeneilta ainakin aluksi.
mutta kun meininki tuntuu olevan tuolla maailmalla sama kuin täällä palstallakin.
Jos joku uskaltautuu kysymään jostakin asiasta ja esim. minä vastaan, niin jo ammutaan kovilla että älä tohon luota. Eihän sillä ole edes koiraa.
Mieluummin siis ostaisin aloittelijana kirjan ja lukisin siitä ne perustiedot kuin kuuntelisin täällä näiden eräiden tyyppien sekoilua.
En väitä että olen neuvomisessa hyvä mutta kyllä minäkin sentään jotain tiedän.
Monet kasvattajat täällä sitäkin enemmän.
Tämäkin: Monikaan kasvattaja ei hallitse koulutusta, vaikka osaisi pennuttaa ja hoitaa koiransa .
Minä kun en tunne montaa kasvattajaa.
Ne muutama kasvattaja joilta minä olen koirani hankkinut, ovat myöskin päteviä kouluttajia. Ehkä siksi että heidän koira-asiansa ei ole ainostaan sitä pennuttamista ja niiden myymistä.
Ja näinhän sen pitäisi ollakkin. Itse olen hommannut koirani sellaiselta kasvattajalta joka on ollut enemmän harrastuksessa mukana, ja pennut on se harvinaisempi tapahtuma.
odottaa saavansa sitä tietoa koiranhoidostakin ja kasvatuksesta.
Kuule Hatam,ei se,että on kasvattaja,ole tosiaankaan tae taidosta kouluttaa koira yhteiskuntakelpoiseksi saati edes yksinkertaista kotikasvatusta.Monesti "pelkkä" harrastaja on näissä asioissa paljon parempi.Moni harrastaja kun tosissaan on kiinnostunut hommista.
jos ilkeesti sanon,niin löytyy niitäkin kasvattajia/harrastajia,joilla on iät ajat ollut koiria,eikä tiedä muusta kuin kehänkiertämisestä ja koirille ruuan viskomisesta.
No nyt olin ilkeä,mutta kuten sanoin,omassa "hommissani" on niin paljon tullut nähtyä,että hitaampaa hirvittää.
Näytöt puhuu puolestaan.Tuo on minun motto :O)
Joten häntä pystyyn,kuka sen muu nostaa kuin koira itse :=))))))))
mutta nyt täytyy kysellä, että mistä tiedät, että on entinen rekattu?? Miten voi tietää?
tuntemalla monen entisen rekatun kirjoitustyylin. Kuukausien jutustelun jälkeen saman ihmisen kanssa, jälki on tuttu vaikka siitä se nicki puuttuukin.