Kertoisitteko jotain kaunista

kietoo kaksi ihmistä toisiinsa tunteen köydellä

hernekeitto, se alkaa ja se loppuu.

Lisää kaurapuuroa!

Rakkaus on kuin lintunen, se lentää yllättäen rohkeana, täysin tuntein ja palavin siivin visertäen rakkaansa luo. Toisinaan on hyvin kaino, arka, kuin lapsiparka. Toisinaan pyrähtää kaipuusta, ikävästä kädelle kesynä, siemeniä ottamaan sulta. Joskus lentää lintunen, tarkkaileva, arka, haavoittuva, oman, kaipaavan, väräjävän rakkaansa luo, lohduttamaan varmana, voimakkaana, ikävöivää sydäntä, sielua, levitettyjen siipien, untuvaisen lämpimään, turvallisen suojaan. Niin he voivat olla siinä, kerällä, pesänä, vaikka koko vuoden, kesän.

-kaikki se kestää ,kaikki se kärsii ,pää leijuu pilvissä ja tunne kestää vaikka välimatka olisi pitkä eikä näkisi toista,ilman sitä ei voi olla ,ja se on ikuista kun se on sitä oikeaa rakkautta

Ei kannata rakastaa, siitä, hänestä, joutuu aina, kaikki luopumaan, myös itserakkaudesta, itsestä, viimeistään kuolemassa. Jokainen on loppujen lopuksi, kaiken keskellä, ihan yksin. Mitä suurempi rakkaus yhteen, sitä tuskallisempi on ero. Siksi on hyvä rakastaa paljon, monia, kaikkea.

rakkaus on tarjoiltu aina murusina,

sekin vähä on pitänyt itse tilata ja maksaa kalliisti