Psykoosiin

hirveää

Terveenä pysymistä edistävät liikunta ja turvalliset ihmissuhteet, joten kaipa sen tuosta kääntäen saisi. Ja sellaista olen kuullut, että kulttuurishokki voi aiheuttaa myös, joten Italiaan tai muualle kulttuurin kehtoon kannattaa suunnata, niin eiköhän se siitä sitten.

Jos kovasti odotat pääsyä psykoosiin huumeiden avulla, niin luultavasti vaikuttaa vähän, että mitä huumetta otat. Joillakin psykedeeleillä olisi ehkä helpointa saada psykoosi, edellyttäen, että psyykkaa itsensä sellaiseen. Eli: ota mahdollisimman paljon tietoa psykoosista, tee ympäristö sopivaksi psykoosiin ja sitten nappaa jotain happoa ja toivo parasta. Mutta huomauttaisin, että pelkästään itsessään joku "huume" ei aiheuta psykoosia, vaikka usein niin ajatellaan.
Helpointa olisi ehkä aidosti saada psykoosi, niin kuin muutkin sen saavat. Koe jotain, joka aidosti ja syvästi järkyttää sinua. Mikä on pahin pelkosi? Jos vaikka olisit viikon pimeässä huoneessa, joka vilisisi rottia tms. epämääräistä niin ehkä se auttaisi.
Psykoosin saa myös, jos et pääse ollenkaan liikkumaan (siis paino sanalla ollenkaan) ja et saa nähdä muuta kuin valkoista seinää. Tai ole nukkumatta mahdollisimman pitkään: jo 3-5 päivän päästä olet psykoosissa.

Välttämättä huumeilla tai alkoholilla ei itselleen saa psykoosia vaikka kuinka yrittäisi.

Olennaista on se että lähestyy ja ylittää normaalin mielen rajat tarpeeksi rajusti, pyörittelee asioita päässään. Etsii vastauksia, esittää kysymyksiä, hypoteeseja ei-tavanomaisella tavalla.

Olen ollut päihdepsykoosissa mutta kyse ei ollut pelkästä päihteestä vaan siitä kuinka ajattelin asioita. Päihteistä sain vain "sytykkeen" ajatuksille joita tietoisesti vein eteenpäin ja kehittelin niistä uudenlaista näkemystä. Sama onnistuisi helposti selvinpäin, päihteet vain katalysoivat prosessia paljon nopeammaksi ja helpommaksi.

Sitä on vaikea kuvailla. Normaalin arkijärjen rinnalle tuli kasattua toisenlainen näkemys, toinen "rikkinäinen" maailmanselitys joka lopulta syrjäytti hetkeksi arkijärjen "parempana ajattelutapana", olennaista on juuri kasata itselleen tuo ajattelutapa ja havaintojen käsittelymaailma joka tukee psykoosia (eli normaalin maailmankuvan korvautumista psykoottisella maailmankuvalla ensisijaisena toimintamallina).

Toisin sanoen, mikä tahansa poikkeava näkemys kelpaa kipinäksi. Jos psykoosia lähtisin etsimään nykyisin tekisin sen ehkä ennemminkin raamatulla kuin huumeilla. Huumeista saattaa jäädä kouraan vain kasa subjektiivisia kokemuksia, raamatussa puolestaan tarjoillaan kokonaan valmis epästandardi ajattelumalli jonka vieminen käytäntöön on yhteneväinen psykoosin kanssa.

Itselläni on sikäli loistava aitiopaikka näihin asioihin että en koskaan "parantunut" vaan sulautin vaihtoehtoisen näkemykseni osaksi arkijärjen maailmaa. Toisin sanoen, laajensin hiukan arkijärkeäni koskemaan myös asioita joita-ei-voi-selkeästi-ajatella, kuitenkin siten että siirsin elämäni perusperiaatteet takaisin arkijärjen piiriin ja jätin vain ovet auki "psykoottiseen katsantotapaan", ihan vain siksi että se ajattelumalli ei välttämättä ole "väärä" vaan ennenkaikkea poikkeava, niin poikkeava että sitä ei sovi soveltaa harkitsematta todella tarkkaan virhearvioiden takia. (Itselläni psykoottisuus tuli liiallisesta intuition käytöstä kaoottisessa ajatusmaailmassa ja liian nopeasta reagoinnista omiin vajavaisiin johtopäätöksiin perustuen. En pysähtynyt harkitsemaan = epäsopiva käytös/dialogi toisten kanssa = sosiaalinen sairauskäsitys)

Nykyisin olen terve eksentrinen ihminen; kaaokseni on häkissä ja sitä päästellään sopivissa annoksissa riehumaan maailmaan ;-)

Olen itse joutunut psykoosiin aikuisena. Esim. väänsin kellon viisareita niin, että tyttäreni myöhästyi bussista. Kuljin ympäri huoneita edes takaisin keittiöstä olohuoneeseen ja sieltä eteiseen ja taas keittiön kautta toiseen huoneeseen. Hoin koko ajan miksen menny sinne töihin, miksen menny sinne töihin jne.Olin ylilääkärin huoneessa käymässä ja hän sanoi minulle jälkeenpäin, kun olin jo parantumaan päin, ettei edes ilmekään värähtänyt kasvoillani, olin ihan vakava ja vastasin kaikkiin kysymyksiin "joo". En tiennyt olevani niin sairas. Sairastuin, koska mieheni joi joka viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja oli minulle uskoton 20 vuotta. Otin eron, kun olin parantunut. Psykoosi ei ole mikään leikin eikä pilkan aihe. Silloin ihminen on tosi sairas. Minulla on vielä kaksi lasta ja he joutuivat kärsimään vuokseni, mutta onneksi he olivat jo teini-iässä.

Alat oleen kanssani tekemisissä, eiköhän se siitä.

Miksi haluaisi psykoosiin. Sehän on hirveä olotila. Itse sain synnytyksen jälkeisen psykoosin, ja se ei ollut mitään miellyttävää. 6:n viikon sairaalassa olo ja raju lääkitys..
Stressi saattaa sen myös laukaista.