ärsyttää? Oma kynnykseni ylittyi, mutta vaikka em-
piiristä kokemusta ei ole, voinen kuitenkin ky-
syä, mikä hunaja siihen vetää? Talouden liitto,
"lusti" alkumetreillä vai ajokumin puhkeaminen?
Miehille syy voi olla tunteet ja himo naisten mie-
lestä, mutta miksi naiset usein antavat merkkejä,
että pahat pojat kiinnostavat enemmän, mutta kari-
kon sattuessa syy ei olekaan itsessä? Äijät taas
itkevät mutkan tullessa suhteeseen tai kun sumu
silmien edessä hälvenee parin liittovuoden jäl-
keen, huomataan, että voi piru, ei se enää olekaan
sama muija, jonka pokasin. Muija taas huomaa, et-
tei sitä Tom Hunks'ia löydy siitä ketaleesta enää.
Masokismiakin sen täytyy olla, koska varoittavista
signaaleista huolimatta yhteentörmäykseen halutaan
seurauksista välittämättä.
Ehkäpä avioliitto on matkansa päässä ja sopimus-
perusteiset liitot nousevat tulevaisuudessa valta-
käytännöksi. Tällöin luodaan uudet etujärjestöt
valvomaan siitettyjen äitien (SÄK) etua tai siit-
tävien miesten (SIK) oikeuksia toukkansa kasvatta-
misessa tai kasvattamatta jättämisessä.
Piru vie. Pitäisi seurustella vähintään 5 vuotta,
ennen kuin edes harkitsee tulevaa avioeroa.
piiristä kokemusta ei ole, voinen kuitenkin ky-
syä, mikä hunaja siihen vetää? Talouden liitto,
"lusti" alkumetreillä vai ajokumin puhkeaminen?
Miehille syy voi olla tunteet ja himo naisten mie-
lestä, mutta miksi naiset usein antavat merkkejä,
että pahat pojat kiinnostavat enemmän, mutta kari-
kon sattuessa syy ei olekaan itsessä? Äijät taas
itkevät mutkan tullessa suhteeseen tai kun sumu
silmien edessä hälvenee parin liittovuoden jäl-
keen, huomataan, että voi piru, ei se enää olekaan
sama muija, jonka pokasin. Muija taas huomaa, et-
tei sitä Tom Hunks'ia löydy siitä ketaleesta enää.
Masokismiakin sen täytyy olla, koska varoittavista
signaaleista huolimatta yhteentörmäykseen halutaan
seurauksista välittämättä.
Ehkäpä avioliitto on matkansa päässä ja sopimus-
perusteiset liitot nousevat tulevaisuudessa valta-
käytännöksi. Tällöin luodaan uudet etujärjestöt
valvomaan siitettyjen äitien (SÄK) etua tai siit-
tävien miesten (SIK) oikeuksia toukkansa kasvatta-
misessa tai kasvattamatta jättämisessä.
Piru vie. Pitäisi seurustella vähintään 5 vuotta,
ennen kuin edes harkitsee tulevaa avioeroa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Avioliiton onnistumisen yksi edellytys on halu sitoutua toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen. On jo monta kertaa todettu niin täällä kuin muissakin teemoissa, että avioliitto on suurimmaksi osaksi tahdon asia. Tunteet heittelevät, arvot muuttuvat, me ihmiset kehitymme yms. Avioliitto on jatkuvaa muutoksen tilaa ja vstoinkäymisiä. Mutta se on myös paljon positiivisia asioita: turvallisuutta, hellyyttä, toisen ihmisen läsnäoloa, hyväksymistä, tukemista, kannustamista ja mikä parasta perheen perustamista! Uskon ja toivon, että avioliitto instituutiona säilyisi, vaikkei sillä niin kovin suurta merkitystä enää tänä päivänä tunnu olevan kun omat tunteet ja itsensä toteuttaminen on nostettu tarpeista kaikista tärkeimmiksi. Voimmeko me ihmiset, niin aikuiset, nuoret kuin lapsetkin nyt yhtään paremmin vaikka meitä kannustetaan nyt elämään omien tarpeitten ja halujemme ohjaamana ja jatkuvasti kannustetaan oman hyvinvoinnin tutukimiseen ja analysointiin....
...mikään avioliitossa. Se ei myöskään ole muuttanut mitään asiaa siirryttäessä seurustelusta avioliittoon. Asia oli yhteinen sopimus, päätös ja lopputulos vakavan harkinnan jälkeen.
Uskon miehelle tulevan tarpeen sitoutua elämässään johonkin. Avioliitto ja perheen perustaminen ovat syvintä ja totisinta mihin mies voi koskaan sitoutua. Avioliittoa vakavammin ei voi tunteitaan naiselle osoittaa.
asia niin yksinkertainen. Tilastot puhuvat karua
kieltään ja alinomainen narina puoliskojen huo-
noista puolista ei tunnu loppuvan puhumattakaan
työpaikkojen sukupuolien välisistä eroista. Tämä-
kin jupakka jatkuu sitten "auvoisessa" satamassa,
joka poikii lisää kitkaa.
No tuo nyt oli jorinaa, mutta itse instituutio
on menettänyt romanttista viehätystään ja maail-
malla se on menettänyt pikkuhiljaa asemaansa
vyöryvälle sinkkujen armeijalle.
Onnellinen liitto lieneekin harvojen herkkua.
oikein mukavasti sanottu! Mma mieheni on samoilla mielin, tosin olemme avoliitossa vielä. Kosittu on kyllä...
harvojen herkkua...kunpa vaan ihmiset joilla on hyvin osaisivat arvostaa sitä! Meillä osataan!
Niin uskon että meillä ihmisillä on jokin aavistus tulevasta,hyvästä tai pahasta...intuitio siitä että johonkin on tartuttava,valittua tietä kuljettava, vaikka on jo tietoisuus siitä, onnistuuko vai ei.Kaikella on tarkoitus!
niin se käy,avioliitolla voi YRITTÄÄ sitoa toisen,tai ehkä kulkea samaan suuntaan näyttäen myös muille:kuulumme yhteen.Avioliitto on tärkeä lasten kannalta,yhteisen omaisuuden kannalta,niinkuin velkojenkin-on siinä turva.
Kunnes kuolema teidät eroittaa on suuri lupaus,
älkää siis sössikö vaan seiskää sanojenne takana,
hiokaa toisenne timantiksi ja olkaa toistenne opettajat,olkaa toisillenne peili ja sitoutukaa.
Ja ainakin jos taivaan lintuna olet lennellyt rakkaasi rinnalla,hakeutukaa avioon ennen 50 rajapyykkiä,LESKENELÄKE on silloin taattu!!!
Onnea kaikille häähumussa leijaileville!
Jos kaksi ihmistä lupautuu toisilleen, on ihan sama oletko naimisissa vai et.
Sitoumuksen merkkiä ei laiteta sormeen vaan sydämeen. Sormus on symboli.
Parisuhteen eteen on tehtävä töitä.
Mikään suhde ei toimi, jos toinen osapuoli on ottava ja toinen antava.
Rakkaus piilee arjen pienissä teoissa, ei suurissa lupauksissa.
näin se tosiaan on. Ei sormukset tuo onnea, mutta on siinä jotain kuitenkin.
Olen tavannut mieheni tammikuussa 1976 ja edelleen kuljemme yhteistä tietä. Mittani on ollut täysi näiden vuosien aikana jo ainakin 100176 kertaa. Ja hänellä varmasti samoin. Mutta erosta ei ole puhuttu kuin muutaman kerran, eikä siihen ole kuitenkaan päädytty. Syitä on monia.
Lapset
Rakkaus
Asuntolaina
Autolaina
Eletty elämä
Kaikki.
Molempien vanhemmat ovat eronneet ja olemme kokeneneet lapsina paljon väkivaltaista käytöstä, alkoholia, yksin jäämistä, rahaongelmia jne.
Niitä emme ole halunneet riipaksi elämän tielle omille lapsillemme.
Kyllä jonkun muunkin pitää elämässä määrätä, kuin oman halun. Minä sitä, minä tätä, eikä kumpikaan suhteen AIKUINEN käyttäydy yhtään paremminm kuin hiekkalaatikolla kiukutteleva lapsi.
Tuttavapiirissämme yksi jos toinen on eronnut, eipä se onnea ole tuonut, vaan lisää riitoja.
Jokainen tekee omat päätöksensä, mutta aina pitäisi ajatella lapsia, jos niitä on. Perheen hajotessa voi lapsenkin mieli mennä rikki.
"Loistavasti sanottu" on kyllä pärjännyt loistavasti, koska pikaisesti laskien suhde on noilla lukemilla ollut puntarissa joka kolmas tunti :) Vakavammin - upeaa juttu! Onnittelut!
Me emme vaimoni kanssa ole pitäneet kirjaa, mutta eipä siinä olisi merkintöjäkään.
Entisen tyttöystäväni, siis nykyisen vaimoni kanssa seurustelimme tuon 5 vuotta ennen naimisiin menoa. Vuodesta 1975 alkaen olemme olleet yhdessä. Kertaakaan ei olla avioliiton aikana edes puhuttu erosta, mutta sen sijaan useamman kerran ollaan "rakastuttu" toisiimme uudelleen.
Tottakai tuohon aikaan mahtuu joitakin tuskaisia hetkiä, mutta eihän kesälläkään aurinko aina paista.
Jos pohja on kohtuullisesti kunnossa, niin avioliitto ja rakkaus on tahdon asia. Muistanette, että ei hääkaavassa sanota "rakastatko" vaan "tahdotko rakastaa". Tuota olisi syytä korostaa nuorille. Elämän viisautta.
kanssasi siitä että ei se aina ole omaa itsekkyyttä todellakaan. Ellen olisi eronnut vajaat 10-vuotta sitten, en olisi tässä.
Ja löysin 7-vuotta sitten miehen, joka oikeasti rakastaa minua. Joten, kyllä joskus onnistuu se vaihtaminenkin, vaikka itse päätin etten ikinä maailmassa uutta miestä huoli, niin hyvän löysin, sattumalta käveli eteeni...
Jos en olisi eronnut, ei todennäköisesti olisi lapsillani äitiä, joten se itsekkyydestä...
Kiva kun olet löytänyt onnen!
Avioliitossa on kaksi osapuolta ja molempien täytyy "tahtoa rakastaa". Jos jommalta kummalta puuttuu tahto, niin silloin pohja avioliitolta on poissa.
osaamme molemmat olla kiitollisia toisistamme. Kun on kerran epäonnistunut, osaa arvostaa onnea jonka löytanyt.
Välillä on pärjätty hyvin ja toisinaan sitten taas ei, mutta saan joka päivä aamupusun , ja ilta suudelmastakaan ei olla luovuttu.
Ja laskemisen minäkin lopetin n.10.000 kohdalla, mutta ne kerrat eivät olleetkaan riitoja, vaan aivan muuta :)
Ei kai siinä ärsytä mikään? Johtuu varmaan siitä, ettei ole kokemusta :).
Tapaamani mielenkiintoiset miehet ovat olleet yhtä järkeviä ja sitoutumiskammoisia kuin minä. Saavutettavat yksilöt taas nössöjä, joita on ollut tapana "juosta karkuun".
Jos sitoutuisin liittoon, niin senkaltaisen miehen kanssa, jolla on samankaltaisia arvoja ja ajatuksia. Jonkun senkaltaisen miehen jaksaisin elämässä, jossa näkyisi palavaa innoitusta ja elämän iloa.
Hiukan sarkasmia joukkoon.. Sellaisia yksilöitähän löytyy vain saduista? Tai ei oikestaan sieltäkään..
...sehän kuului asiaan.. ensin ihastus, rakastus, kihlat ja avioon... lapset... ja entäs sitten....
En tiedä osasinko tuolloin parikymppisenä kuvitella eloa vuosikymmeniä eteenpäin....tuskin...
Avioliitossa ärsyttää tällä hetkellä sitten kaikki :) Toivon toki, että tämä tila muuttuu.
Ja kaikkihan on ihan kunnossa....ei velkaa, ei nälkää, mukavasti menestyvät jälkeläiset...
Mikään ei tunnu yhtään miltään... Mutta laiskana ja mukavuudenhaluisena en ole valmis tätä liittoa purkamaankaan.... Aika säälittävää, mutta ehkä ei kannata sääliä mua, vaan siippaani... :)))
Joskus minuakin ärsyttää kaikki ja joka asia on pielessä, mutta ei se välttämättä ole mieheni vika.
Joskus oma sisäinen minä, antaa viestejä, joita en voi toteuttaa, taas on ärsytyskynnys ylitetty. Silti yritän sopeutua.
On ihanaa,että joku on löytänyt uuden onnen. Sitä en kahdehdi , vaan kumarran syvään, mutta kaikille ei käy niin.
Itse en ole miestä vaihtamssa, kun on aina niin huono tuuri noissa "pelihommissa". On pelko, että menee huonommaksi.
se lähentelee jo 30v...
ei nyt ihan mutta, melkein..
siinä täytyy olla sitä..
oikeanlaista kemiaa..tai tämä mun mielipide..
nyt lapset jo isoja...
ja alkoi vähän erilainen elämä..kieltämättä ei tämäkään paha...nyt saa nauttia...
nuorena kun aloittaa..vanhempana ehtii.
Onkohan ihmiset herenneet liian kärsimättömiksi?
Pitäisikö koko elämän olla valmis, kun sanoo "Tahdon".
Avioliitto minun käsityksen mukaan on sopimus yhdessä jaksamisesta, pariutumisesta , ehkä loppuelämäksi, ehkä vain siksi ajaksi kun oikeasti tahtoo, enempään ei pysty, kukaan.