Lasten tapaturmat

ja niitä tapaturmiakaan ei voi valitettavasti täysin välttää.Paljon pystyy estämään,mutta.
Meillä ei onneksi paljon ole sattunut lapsille vaikka vanhin on jo 14.
Yksi pahalta näyttänyt hammastapaturma,mutta säikähdyksellä ja pienellä arvella selvittiin,kummallekin isommalle n. 4-5 vuotiaana muutaman tikin vaatinut tapaturma ja eipä oikeastaan muuta.

meillä poika sen verran villimpi viikari että on tullut kolhuja mutta on niitä osattu sitten ennalta ehkäistäkin.pahimmat tapaturmat on ollut kun temusi tuolilla ja sitten tipahti niin että suu osui pöydän kulmaan siinä temmakassa hammas painui ikenestä sisään.toinen isompi juttu oli kun tippui kaksi rappua alas otsa edellä suoraan rappuritilään hirveä kuhmu otsassa.sitten tietty pahimman ovien paiskomisen aikaan sormet välissä ja noita kaatumisia ollut ja sängyltä tippumisia...poika kylläkin sen verran kova päinen ettei pienet möksyt paljoa tahtia pienennä=)noh se on elämää eikä kaikelta pysty mitenkään suojelemaan ja välttymään.

Meillä on kolem tosi vilkasta poikaa. Olemme miehen kanssa ihmetelleet heti ensimmäisen lähdettyä liikkeelle, että miten ihmeessä ihmiset eivät ole kuolleet jo sukupuuttoon. Kenenkään ei pitäisi selvitä yli viisivuotiaaksi hengissä näillä tapaturman määrillä. Mutta kaksi on meidänkin pojista jo ylittänyt tuon 5-vuotisrajan.

Kerran on ollut kallossa pieni murtuma ja kerran käsi poikki, mutta muista tapaturmista olemme selvinneet ihan säikähdyksellä. Usein kyllä tuntuu, että jotain fysiikan lakia vastaan on taisteltu kun tästäkin selvittiin vammoitta. Ja paljon on onnistuttu ehkäisemäänkin. Saa nähdä, koska meitä aletaan epäillä pahoinpitelyistä kun kersat aina mustelmilla ja kuhmuilla. Vaikka niin iloisia nuo pojat on, että ehkä se säästää meidät perättömiltä syytöksiltä.

Toisille sattuu enemmän kuin toisille, mutta kaikille sattuu.

liukuestematto? se nimittäin estää liukastumisen ja jos kaatuisikin niin matto pehmentää myös kolhua.

Kaksi palovammaa. Toinen tuli saunan kiukaasta alle vuotisena ja toinen liedestä joskus puoltoista vuotiaana. Vikkelä ja kova kiipeilemäään. Pitäs olla silmät takapuolessakin ;)

Kaatumisia ja kolhuja ei oikeastaan ole ollut hirveesti, vaikkakin läheltäpiti tilanteita sen enemmän.

Sinne suihkuun kannattaa laittaa jarrusukat tai tossut jalkaan jos pelkää kaatumisia. Pikkuset jalat on aika vikkelät :) (niin jos ei ole liukuestemattoa.) Mie laitan tytölle jarrusukat tai tossut aina kun mennään uimahalliin.

meillä on tikattu, liimattu, kipsattu ja vaikka mitä. Lapsilel sattuu ja tapahtuu ja paikkaan tai aikaan se ei katso. Meillä nuo mukulat on vielä kiipeävää sortia ja muutenkin liikkuvia joten kyllä ne aina jostain tippuu ja kaatuu. Mustelmia on pienenä ollut ihan vakiomäärä..

Ainahan se harmittaa, mutta toisaalta mitä vaihtoehtoja on? En ainakaan ala rajoittamaan lapsia sen takia että voi sattua jos meno ei ole muuten ihan idioottia!

6 vuotiaalla meni tikku sormeen. Sairaalareissu...

Meillä kolme alle kouluikäistä lasta ja toki jotain pieniä kolhuja, tapaturmia on sattunut, mutta ei oikeestaan koskaan mitään vakavaa ja sellaista, miltä olisi voinut välttyä jos vanhempi olisi vahtinut tarkemmin. Koskaan ei ole tullut palovammoja tai murtumia, ainoa hammasonnettomuus sattui päivähoidossa keskimmäiselle lapselle (kaatui pulkassa). Pienet lapset muksahtelevat kun opettelevat kävelemään jne. muttei mitään vakavaa. Jos lapsille sattuu paljon vakavia tapaturmia, niin olisi hyvä katsoa myös vähän peiliin: silloin ei olla kasvatettu ja/tai vahdittu lapsia riittävästi. TOKI on normaalia ja inhimillistä, että joskus jotain sattuu ja esim. pyörällä saattaa kaatua. Itse olen pienenä telonnut itseäni vähän väliä ja kyllä se on enimmäkseen johtunut siitä, ettei mua vahdittu - itse vahdin omia lapsiani paljon tarkemmin.

Lapseni kaatui pihalla ollessaan,polveen tuli ISO palkeenkieli!Mentiin tikkaamaan .

tapahtui äidin ja Raision kaupungin lastensuojelu-viranomaisten vieraannuttaminen omasta isästä;
perätön lausuma lapsen olosuhteista, toiveista ja lausunnoista asua osittain myös omalla isällä,
isän ja äidin yhteishuollossa..

Isovanhempien palstalla juuri käydään keskustelua miksi isovanhemmat eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan. Kun omienkin vanhempien seurassa voi tapahtua esim. tämän ketjun kuvaamia tapauksia, niin onko ihme, jos isovanhemmat arkailevat?
Nopeat nuoret vanhemmatkaan eivät ehdi estää tapaturmia, vaikka vieressä seisovat, joten miten isovanhempi kankeampana ehtisi!
Vastuu lapsesta on ankarampi kuin omasta. Oman lapsen tapaturmat selitetään hoitohenkilökunnalle, mutta lapsenlapsen tapaturmat selitetään SEKÄ hoitohenkilökunnalle ETTÄ lapsen vanhemmille, ja uskonpa vaan, että ne jälkimmäiset palaverit ovat paljon karvaampia.
Hyytävämpää kohtaloa ei voisi kuvitella, kuin että isovanhempien hoivissa ollut lapsi vammautuisi onnettomuudessa! Sen kestäminen olisi isovanhemmille hautaan asti kannettava taakka.
Lapsi on nopea ja äkkinäinen, ilman vaaran tunnetta. Mitä vain voi sattua, kuten huomataan!