heippa!
Sain viikko sitten epilepsia kohatuksen , elämäni ensimmäisen tajuttomuus kohtauksen ja toivottavasti viimeisen. Olen huomannut että puhe ei oikeen kulje niinkuin pitäisi , samoin muisti takkuilee..onko tää ihan normaali reaktio, kai se häviää ajallaan?
Sain viikko sitten epilepsia kohatuksen , elämäni ensimmäisen tajuttomuus kohtauksen ja toivottavasti viimeisen. Olen huomannut että puhe ei oikeen kulje niinkuin pitäisi , samoin muisti takkuilee..onko tää ihan normaali reaktio, kai se häviää ajallaan?
Vastaukset 36
Vanhimmat
ole. Mistä sinä tiedät, että kysymyksessä oli epilepsiakohtaus? Tuskinpa olisit tutkimuksista (jos sellaisissa kävit) huolimatta vielä saanut asiasta varmuutta.
Ehkä sinulla kuitenkin on jo aikaisemmin todettu epilepsia, mutta jos ei ennen ole tällaisia oireita ollut, niin kyllä siinä mielestäni olisi neurologin tutkimuksen paikka. Ehkä lääkkeitä pitäisi tarkistaa.
on epilepsia . Sairastuin ollessa 10vuotias ja 20vuotta se on ollut riesana. Kohtaukset ovat vain pahentuneet , aikoinaan ne olivat vain lihas nykäyksiä. Nyt sain siis ensimmäisen tajuttomuus kohtauksen. Minulla on kotona vauva jonka kanssa joudun yöt valvomaan joten se taitaa olla suurin syy kohtauksen pahenemiseen?? Lääkettä juur nostettiin , joten pitänee varmaan lisätä sitä lisää.
tosiaan puhe takkuilee edelleen ja ihan hävettää puhua ihmisten kanssa :( yritän saada itselleni neurolle aikaa..se varmasti kuitenkin menee vasta ensi kuukauden puolelle :(
sen puheen takkuuntumisen ja sanatkin
siinä saattaa sekaisin mennä.
Mulla mennyt jo pidemmän aikaan,
mutta itse en sitä enään huomaa,
kun niin vähän sekoilen sanoissani
eli voitettavassi se on tuokin
ikävä sivuoire.
Kestää aikansa ja kun puhut paljon
niin sanatkin pikku hiljaa selkiintyy =)
Pyydä apua jotta saat päivisin levättyä,
kun on vauva joka valvottaa öisin.
Oikeasti et voi kuukautta odottaa tarkistukseen pääsyä. Kurvaat taksilla akuuttille osastolle ja sanot, että et ole voinut puhua viikkoon kunnolla kohtauksen jälkeen ja epäilet, että jotain on vialla. Soita ainakin sairaanhoitajalle ja kysy, että mitä teet... valitettavasti sh:t eivät yleensä tiedä mitään.
Anteeksi , mutta mikä tämä akutti osasto on? asutaan pienemmässä kaupungissa ja tuolla "suuremmssa" kaupungissa Porissa :) on keksussairaala jossa on neurologin poli ja vuodeosasto ..täällä on VAAN pieni poli jossa yksi lääkäri..eikö lähete pitäis hakea ensin vaikka päivystyksestä ja sieltä sitten poriin? Kyllä tämän pienen paikkakunnan palvelut on köyhiä. tä
tää hoitaja siellä vastaanotossa sanoi että tuo puhe on ihan normaalia..eli ei se ainakaan tiennyt mitään..mutta en kyllä huomannut sanoa tosta naaman tunnottomuudesta ennen kohtausta mitään.
täällä paikalla vain maanantaisin ja tiistaisin..jo on palvelut täälläkin
Soittaisit sinne Porin sairaalaan, esiintyisit erittäin huolestuneena ja kysyt mitä pitäisi tehdä.
Vinkkinä pikkuinen valkoinen valhe:))
Kunhan vastaavat, niin kerro puhelun menevän nauhalle, niin varmasti saat oikeata neuvoa.
niinhän nykypäivänä pitää tehdä :)
Itselläni oli pahan kohtauksen jälkeen puhe-ja muistivaikeuksia, itse asiassa muistin kanssa vaikeuksia on vähän vieläkin, vaikka ko. kohtauksesta on jo 3 kk. Erityisesti asioiden nimeämisessä on vaikeuksia (tietääkö joku, mihin tämä liittyy?)Tuolloin mulla ei ollut epiä vielä diagnosoitukaan, joten ei voinut suoranaisesti liittyä lääkkeisiin -sulla saattaa liittyäkin?
Toivon kuitenkin että tämä tästä ajan kanssa, kun ei anna periksi...
se on mullakin toi puhe- ja muistivaikeudet. Vaikka kohtauksia ei ole ollutkaan nyt
pitkään aikaan.
Esim. esineiden ja asioiden kans on vaikeuksia, vaikka tietää mitä tarkottaa, mutta ei saa
puettu sanoiksi. Eiks oo turhauttavaa? Sitten saatan sanoa sanat väärin päin. Onko sulla sellasta?
Ei passaa antaa periksi kuten kirjotit:)
mulla mulla myös ja kyllä on noloa,
kun saa hakemalla hakea sitä oikeaa
sanaa ja sitten,kun huomaa myös
itse kuin sanat sekoaa väärin =(
Monesti on niin etten huomaa ja joku
alkaa korjailla mun puhetta siitä
en enään jaksa välittää.
tän olevan aika raskasta vaikka
yritän olla niin etten kamalasti
välitä puhe vaikeuksistani.
On päiviä jolloin sekoilen vielä
enemmän ja päiviä jolloin mitään
ongelmia ei ole.
Tsemppiä !
"Erityisesti asioiden nimeämisessä on vaikeuksia (tietääkö joku, mihin tämä liittyy?)"
En ole asiantuntija, mutta tuli mieleen, että tällaista joskus koulussa kerrottiin.
Anomia: kuvien ja esineiden nimeämisvaikeus, kykenemättämyys (tai hitaus) löytää oikeita sanoja puhuttaessa tai kirjoittaessa.
Yleensä vasen aivopuolisko dominoi kielellisissä toiminnoissa (varsinkin ohimolohko tärkeä). Naisilla leesio vasemmalla puolella johtaa harvemmin vakaviin kielellisiin ongelmiin. Voidaan päätellä, että miehillä kielelliset toiminnot ovat keskittyneet enemmän pelkästään vasemmalle hemisfäärille, kun taas naisilla jakaantuneempi.
En nyt tarkoita, että olisi varsinaisesti anomia, mutta ehkä jotain tilapäistä häiriötä samoilla aivoalueilla?
Ohhoh, tuli näköjään liian pitkä otsikko edelliseen viestiin, kun meni poikki. Siis...
Retrogradinen amnesia = ennen häiriötä (isku päähän, kohtaus yms.) tapahtuneet asiat unohtuvat muutamalta minuutilta.
kyllä minullakin on vaikeuksia löytää nimiä esineille ,asioille, joskus enemmän joskus vähemmän, väsyneenä varsinkin enemmän ,oli sitä jo ennen lääkityksen aloittamista ,ja silloin sitä pidettiin epi-oireena epikriisin mukaan.
Miul tullee kohtaus ko salama iskis ja sit en ite muista siitä mitään enkä oikein taaksepäinkään.Puhua rupattelen myös öisin.Noh onnex mun mieheni jo tottunut siihe jos saan kohtauksen et pitää laittaa kylkiasentoon ja pitää päästä kii ettei heittelehdi sitä miten sattuu.Todella ikävä sairaus...
Todella ikävä sairaus...
Kyllä viikossa pitäisi kaiken palautua normaaliksi. Kyllä sinun pitää hakeutua lääkäriin, jos tuo jatkuu. Eihän sitä tiedä, että mitä kohtauksessa on tapahtunut... nuo on joskus oireita aivovammoista, joille voi tehdä mm. leikkauksella joskus jotain. Tarkista ihmeessä tilanne, kun olet kerta huolissasi.
neuron polille ja siellä on hirveä ruuhaka ja en saa aikaa ennen maaliskuuta , mutta soittoaika lääkärille on JO 26.2!!! mulla on taas tänään tullut pieniä kohtauksia ja pelkään ihan sikana että tulee isompi kohtaus kun olen 3 pienen lapsen kanssa kotona ja mies on yö vuorossa :(
Puhe on jo jokseenkin palautunut. arvaatteko kuinka noloa oli keskustella poikani erityislastentarhan opettajan kanssa puhelimessa (pojallani on dysfasia) kun oma puhe ja muisti takkuili..mitähän se on musta ajatellut..varmaan teki jo mullekkin diagnoosin ja päätteli että dysfasia on meidän suvusta periytyny..voi tsiisus!
kiitos kovasti teille vastanneille!
ennen kohtausta mulla särki oikealta puolen päätä kovasti ja myös naama oli tunnoton oikealta puolelta..voiko tämä olla merkki tulevasta kohtauksesta ..eli joku mun "oma merkki" jollahan alkaa kädet menemään tunnottomaksi.
kävi kyllä mielessä kans että olisko se voinnut olla joku halvaus?? hui kamalaa!
hoitaja olisi voinut käydä kysymässä lääkäriltä asiaa ja soitellä sulle myöhemmin.
Meillä on hoitajalle soittoaika tunnin ajan joka päivä ja hän ottaa lääkäriin yhteyttä, jos asia on kiireellinen ja soittaa sitten takaisin. Ainakin itse olen saanut apua eikä ole tarvinnut odotella noin kauan kuin sinä.
Etkö voi saada apua lastenhoitoon? Onhan se aivan
hirveää olla yksin 3 pienen lapsen kans.
Parempaa jatkoa sulle:)
oma äitini on perhepäivähoitaja , ja en viitsi häntä edes vaivata..anoppia en vaan muuten viitsi edes pyytää , tiedä vaikka ei lapsi tulisi edes elävänä takaisin. mutta eiköhän se tästä kun yöt helpottuu. niin ja laitan ensi yöksi korvatulpat taas korviin niin en herää jokaiseen ininään ;)
juu en mä kans ymmärrä tätä toimintaa täällä . jos asia vielä pahenee käyn päivystyksessä ja he saavat sieltä soittaa neurolle poriin , kun täällä ei tunnu muuten mikään toimivat
Siksi kai tutkimukset olisi erinomaisen tärkeät! Kaverillani on ainakin ollut kolme aivoverenvuotoa ja oireesi ennen aivoverenvuotoa on aika samanlaiset ja olihan hänellä kohtauksia, jotka muistittivat epilepsiaa.
Akuutilla tarkoitetaan kiireellistä ja paikkana se on päivystyspoliklinikka. Kai pienessäkin paikassa hoidetaan mm. sydänkohtauksen saaneet?... vai eikö mielestäsi tilanne ole enää niin kiireinen, että tarvitset heti tutkimukset? Vaikea meidän on varmaaan arvioida, mutta kuvauksesi perusteella olisi oikein hyvä, että miehesi auttaisi nyt ja äkkiä.
Voisit saada apua, mutta et viitsi vaivata ja aiot laittaaa korvatulpat, että saat nukuttua, jos lapsi itkee. Pyydä oikeasti jo apua, kun kerta sitä kuitenkin edes lapsellesi saatavissa!
;) nyt ihan niin että en vauvan itkuun heräisi.onhan tuo äidinvaisto niin herkkä että vaikka ois tois puolen mailmaa niin kyllä sen oman lapsen kuulee .vauva kun vaan örisee MIEHEKKÄÄSTI sängyssään unissaan, siksi noita korvatulppia kokeilin ( ja tämä oli ihan terveydenhoitajan "suositus".ja nyt on muuten lapset hoidossa jotta mä saan nukkua. :)
Toi on erinomainen ratkaisu. Sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin, kun nukkuu ja välillä muistaa juoda nestettä ja syödä terveellisesti. Hyvä kun hait apua ja hieman epäilen, että toiselta puolelta maapalloa kuulisit lapsen äänen:).
Hyvä, että asiasi parempaan suuntaan ja kivahan tuo olisi tuhinaa kuunnella, jos se omasta lapsesta, mutta aika merkillisiä neuvoja annetaan neuvolassa... laita korvatulpat, jos lapsi pitää liian kovaa ääntä:D. Tiedän kyllä, että moni tekee noin ja pitää sellaisia korvatulppia, että ei varmasti kuule mitään... silloin heille kuulemma tulee sellainen tunne, että nyt ei ainakaan kaikki ole kohdallaan, kun kukaan ei huuda talossa;).
Mulle tuli ko. kohtauksia synnytyksen jälkeen, oli yhtä aikaa sit epi ja migreeni (todettiin myöhemmin). Porista pistivät vaan kotio, täytyi hakea apua yksityiseltä. Älä odottele kauaa, mulla kävi niin et kohtaukset jäivät "päälle" ja kesti tosi kauan ennenkuin rauhoittuivat. Neurologi sanoi, et jos ois aiemmin ymmärretty hoitaa ei olisi mennyt elämä pilalle niin pitkäksi aikaa.
ei täällä homma luista ollenkaan kunnallisella puolella..niille on ihan sama elänkö vielä huomenna. =( harmi vaan vakuutsyhtiö ei korvaa sairaudestani . mUtta kyllä oma terveys sen verran huolettaa että sain täksi päiväksi ajan neurologille =)yksityisellä homma pelaa ja tälläisessä asioissa saa nopeasti ajan :)
että kyllä nyt pelottaa kulkea tuolla kaupungilla kun ei koskaan tiedä koska olen kanttuvei..ennen tuota kohatusta en niin paljon oo tätä sairautta ajatellu, mut tuntuu että se on saannut mut ihan hysteeriseksi. pelottaa sekin että jos lapseni näkee mut kouristelevan se on aika ikävän näköistä :(
tuo huoli lapsista ja kohtauksesta on ihan tuttuakin tutumpaa
nyt esikoinen on jo aikaihminen ja on kertonut lapsuusmuistoja kohtauksistani. välillä ihan itkettää että minkä nuo on läpikäynyt takiani vaikka tämä vanhempi on itse ihan et "eipä täs mitään". nyt on poika sellaisessa työssä että lähes päivittäin näkee kohtauksia, hurjiakin ja kiittelee vaan kotoa saatua "esiopetusta".
luulen kyllä ettei kaikki muksut yhtälailla osaa suhtautua, munkin nuorempi poika pelkää vieläkin pikkasen ja kuulostelee itteensä että olisko hänelläkin epi. hänkin kuitenkin on sanonut, ettei menny koskaan paniikkiin kun isoveli oli niin reipas ja etenkin siks kun oli kunnolla etukäteen kerrottu mikä juttu se kohtaus on ja mitä siinä tapahtuu. on tuo nöösi muutaman kohtauksen ollu ihan yksinkin näkemässä alta kymmenen vanhana (jopa alle kouluikäisenäkin) eikä kuulemma mitään traumoja ole saanu, muttei silti sentään aio hoitoalalle eikä muutoin epileptikoiden sekaan työllistyä.
en tiedä minkä ikäisiä lapsosia sun on, mutta juttele heille ja lainaa vaikka liitosta se lapsille tarkoitettu elokuva (video??) joka auttaa ehkä ymmärtämään mistä on kysymys. kerro ihan rehellisesti, mutta pelottelematta turhilla yksityiskohdilla se mitä sulle tapahtuu kohtauksessa ja etenkin se että se menee ohi ja sitten olet taas ihan niinku ennenkin.
Noin sitä pitää ja muista, että jaksat myös lastesi takia.
Alkaa tuntumaan, että ajattelet hieman kieroutuneesti asioista, kun pelkäät lapsesi näkevän kohtauksesi. Eiköhän hänen olisi ainakin hyvä tietää, jos yksin asut. Noista peloista ulkoillessa... kun hoidat epilepsiasi tai mitä nyt sinulla onkaan, niin kysy tuosta pelostasi myös ja onko se jotain paniikkihäiriötä, jota voisi jotenkin hoitaa. Ainakin Sauvattarella täällä oli aikoinaan paniikkioireita, jotka kai nykyisin hallussa.
tämä vanhempi on itse ihan et "eipä täs mitään". nyt on poika sellaisessa työssä että lähes päivittäin näkee kohtauksia,
silleen pelkää et jos tonne yhtäkkiä leviän ,mut jos olen esim. kaksivuotiaan ja 6viikkoisen vauvan kanssa ulkona..mahtaakohan tuo meidän 2 vee juosta jolkuttaa hukkaan..tällästä mä pelkään, tai sitten jos kuljetan turvakaukalossa vauvaa ja kaadun saadessani kohtauksen. En mä sitä mitenkään niin kovinkaan paniikinomaisesti kuitenkaan. Vanhin poikani on 6-v jolla on dysfasia..hänelle on muutenkin vaikea selittää tälläisiä asioita ja tiedä sitten kuinka paljon nää asiat menee hälle päähän. kyllähän mä olen avoimesti sanonnut ystävilleni ja tutuille sairastavani epiä..mutta huoleni on ehkä eniten noitten pienempien.
menen lisätutkimuksiin :)
lepää ja nuku