Minulla oli erittäin lämmin luottavainen suhde erääseen mieheen. Pidimme yhteyttä toisiimme väh. 1-2 kertaa viikossa kahden vuoden ajan.
Jouduimme olosuhteiden pakosta lopettamaan yhteydenpitomme.
Haluaisin kysyä teiltä muut miehet, kuinka koette ikävän, entä miten se vaikuttaa toimiinne? Itkettekö ikävässä? Entä koska ikävä hellitää?
Ikävä, se on sana pieni, mutta tunteena niin valtava. Se saa kyyneleet kohoamaan silmiin ja sen tuntee vain jos toisesta oikeasti välittää.
Jouduimme olosuhteiden pakosta lopettamaan yhteydenpitomme.
Haluaisin kysyä teiltä muut miehet, kuinka koette ikävän, entä miten se vaikuttaa toimiinne? Itkettekö ikävässä? Entä koska ikävä hellitää?
Ikävä, se on sana pieni, mutta tunteena niin valtava. Se saa kyyneleet kohoamaan silmiin ja sen tuntee vain jos toisesta oikeasti välittää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jaahas,
no huono olen kertomaan mistään, kerronpa kuitenkin ikävästäni.
Tunteet valtavat saivat juurilleen sijaa, näin tuo tunne alkoi kasvaa ja kasvaa.
Elämä muun suunnan valitsi ja ikävääni nyt yksin poden, ikävä vahva kuin mikä minua nyt kiduttaa, hetkenpäästä saattaa minut jopa lopullisesti kaataa :(
anna ikävän kaataa. Mistä tiedät yksin ikävöiväsi? Minäkin ikävöin... erästä joka päivä. Ikävää minulle mutta niin totta:-(
Että yksi ihminen sekoittaa mielenrauhan niin perusteellisesti! Elämä jatkuu silti joka päivä...
Rakastuin keväällä 2002 ja kesä oli elämäni ihanin monessa mielessä. Rakkaani teki toisen valinnan ja ikävä ei ole ainakaan vielä hellittänyt. Tiedän, että voisimme tehdä toisemme onnellisiksi, mutta ympäristön painostus oli ja taitaa olla vieläkin liian kova.
Elämä jatkuu kuitenkin pienine iloineen ja ihmissuhteineen, mutta odotan kiinostuksella sitä päivää kun tapaamme. Suomi on niin pieni, että sen on tapahduttava ennemmin tai myöhemmin. Oletan siitä nousevan aikamoisen myrskyn, jonka lopputulosta voi arvailla - ja toivoa.