Rakkaus on tuttuutta, se ei ole lyöntivirhe.
Terapeutit meillä on aina käytettävissämme,
kuka kustakin mitäkin saa ja antaa.
Sanoja voi kähveltää, kopioida ja luetella.
Tunnekokemus on vain jaettavissa.
Turhuuden maksimointi on turhaa.
Jos minulla ei ole syliä, läsnäoloa ja lempeyttä, minulla ei ole mitään!
Pelkkänä sylinä minä haihdun huutaen pois.
Poks se sanoo, levittää sisäkalunsa yleisön eteen ja alkaa konttaamaan vierelläni. Siitä minä pidän.
"Neljä tuntia opetusta päivässä on nykyisin maksimi. Ennen jaksoi koko päivän."
Huolestumiseen ei ole syytä: hän on vain vanhentunut ja tunnusti sen.
Loppuaika pitää pärjätä kukkien kanssa yksin,
antaa niille hevosenlantaa
hänen yksityiseen nimeensä,
sen valon alla.
Nimetä kaikki.
Etsiä jokaisella kasville puutarhassa nimi. Merkata ne ja idättää.
Muistaa jokaiselle varattu oma paikka.
Napsauttaa suihkulähde päälle,
palauttaa mieleen Amsterdamin pissaava poika,
eikä enää ihmetellä, miksi kaikki runoilijat
muistavat juuri sen pojan!
Terapeutit meillä on aina käytettävissämme,
kuka kustakin mitäkin saa ja antaa.
Sanoja voi kähveltää, kopioida ja luetella.
Tunnekokemus on vain jaettavissa.
Turhuuden maksimointi on turhaa.
Jos minulla ei ole syliä, läsnäoloa ja lempeyttä, minulla ei ole mitään!
Pelkkänä sylinä minä haihdun huutaen pois.
Poks se sanoo, levittää sisäkalunsa yleisön eteen ja alkaa konttaamaan vierelläni. Siitä minä pidän.
"Neljä tuntia opetusta päivässä on nykyisin maksimi. Ennen jaksoi koko päivän."
Huolestumiseen ei ole syytä: hän on vain vanhentunut ja tunnusti sen.
Loppuaika pitää pärjätä kukkien kanssa yksin,
antaa niille hevosenlantaa
hänen yksityiseen nimeensä,
sen valon alla.
Nimetä kaikki.
Etsiä jokaisella kasville puutarhassa nimi. Merkata ne ja idättää.
Muistaa jokaiselle varattu oma paikka.
Napsauttaa suihkulähde päälle,
palauttaa mieleen Amsterdamin pissaava poika,
eikä enää ihmetellä, miksi kaikki runoilijat
muistavat juuri sen pojan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulle voin sanoa ääneen rakastavani sinua,
etkä sinä jää itkemään sen takia perääni.
Menet kotiisi ja kastelet kukkiesi mullan.
Minut muiden mukana.
Yksi ei ole täysi, jos se ei luo itseään.
Laumasielut ovat helposti ärsyyntyviä luurankoja.
Me emme ole laumaa, me olemme meitä.
Meitä -kirjan verran kokonaisia-ei ole paljoa,
meidän ei tarvitse myydä vain saadaksemme hyötyä.
Me saamme iloita ja olla itse ilo,
herättää sitä, herätä siihen.
Mansikoidenkin rönsyt pitää erottaa veitsellä toisistaan, napsaista poikki joka syksy.
Napanuoran haavasta jää pysyvä napa.
Parantunut haava ei ole haava,
muttä älkäämme olko murheissammee:
uudet haavat ovat avautumssa tuota pikaa!
Jos toinen kahdesta osaa maustaa kalasopan
sinun suuhusi sopivaksi - pyydystää kalan, perata sen ja tuoda pöytään - miksi toinen ei saa vain syödä ja nauttia, käydä ruokalevolle kalastajan viereen omien osaamisiensa kanssa!
Ihmiset eivät ole syötäviä kaloja.
Ei hotkaistavissa.
Jäävät yskittämään kurkkuun.
Jopa itkettämään.