Hei!
Mulla takana muutama vaikea endonpoisto-leikkaus ja niiden jälkeen haaveet lapsista siirrettiin lääkärien tehtäväksi laboratoriossa..
Yksi keinohedelmöitys takana, toinen menossa ja olen aivan kyllästynyt!!
En edes halua enää lasta, sanoinkin sen jo lääkärillekin ja haluan lopettaa kaikki hoidot ja poistaa kohdun ja munasarjat ja kaikki..
Mutta ei, täällä mä edelleen itseäni piikitän=) Nyt sain konalin lisäksi jonkun ihmelääkkeen, lähes edullisen jota kela ei korvaa.. Mutta tulosten pitäisi parantua hurjasti.. Mutta mä en halua lasta, en yhtä en kahta en yhtään..
Ainakin tää on viimeinen hoito, tän jälkeen päätän itse etten lasta halua..
Ja oikeasti yritän joka hetki vakuuttaa etten edes tule kuitenkaan raskaaksi ikinä en millään keinoin..
Ja kaikki vaan kosken enää halua pettyä yhtään kertaa, ja koska endo kiemurtelee ympäri kroppaa niin että henki meinas jo lähteä sen takia..
Ja silti mietin kuitenkin koko ajan kuinka se pieni nyytti näyttäisi meiltä, tuntuisi meiltä, olisi meitä..
Ystäväni ilmoitti juuri raskaudestaan, ja olen vilpittömän onnellinen siitä, ja ehkä saan sitä vauvaa lainata joskus niin etten omaa edes halua, tarvitse tahi toivo..
Sekaisin koko pieni pää, pelottaa niin kovasti, olen luvannut jättää mieheni jos tämä hoito ei onnistu..
Ja silti olen lähes varma ettei tällä kertaa voi tulla negatiivista, etenkin kun en edes halua lasta=)
Kyllä ihmismieli on kipeä..
Mulla takana muutama vaikea endonpoisto-leikkaus ja niiden jälkeen haaveet lapsista siirrettiin lääkärien tehtäväksi laboratoriossa..
Yksi keinohedelmöitys takana, toinen menossa ja olen aivan kyllästynyt!!
En edes halua enää lasta, sanoinkin sen jo lääkärillekin ja haluan lopettaa kaikki hoidot ja poistaa kohdun ja munasarjat ja kaikki..
Mutta ei, täällä mä edelleen itseäni piikitän=) Nyt sain konalin lisäksi jonkun ihmelääkkeen, lähes edullisen jota kela ei korvaa.. Mutta tulosten pitäisi parantua hurjasti.. Mutta mä en halua lasta, en yhtä en kahta en yhtään..
Ainakin tää on viimeinen hoito, tän jälkeen päätän itse etten lasta halua..
Ja oikeasti yritän joka hetki vakuuttaa etten edes tule kuitenkaan raskaaksi ikinä en millään keinoin..
Ja kaikki vaan kosken enää halua pettyä yhtään kertaa, ja koska endo kiemurtelee ympäri kroppaa niin että henki meinas jo lähteä sen takia..
Ja silti mietin kuitenkin koko ajan kuinka se pieni nyytti näyttäisi meiltä, tuntuisi meiltä, olisi meitä..
Ystäväni ilmoitti juuri raskaudestaan, ja olen vilpittömän onnellinen siitä, ja ehkä saan sitä vauvaa lainata joskus niin etten omaa edes halua, tarvitse tahi toivo..
Sekaisin koko pieni pää, pelottaa niin kovasti, olen luvannut jättää mieheni jos tämä hoito ei onnistu..
Ja silti olen lähes varma ettei tällä kertaa voi tulla negatiivista, etenkin kun en edes halua lasta=)
Kyllä ihmismieli on kipeä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän toki, millaisia ajatuksia hoitojakson aikana on kun popsitaan ja piikitetään vaikka minkälaista horminia.
Saanen kysyä, että miksi sitten olet hoidoissa jos et halua edes lasta?
Se on väärin sinua kohtaan, muita potilaita kohtaan kun viet aikaa jota he voisivat käyttää edukseen, sekä ennen kaikkea jos lapsen saatte tällä hoidolla niin väärin myös häntä kohtaan.
Mutta eipä tässä mailmassa moni muukaan asia menen oikein ja hyvin, mutta kaikki on vaan kestettävä.
Olen miettinyt myös itse että kuinka valmis tässä on yrittämään hoitojen kanssa,milloin menee mielihalu kokonaan ja tulee vaan olo ettei enää halua ja jaksa.
Ketäpä mämä hoidot ei kyllästyttäisi!
Jos ei onnista niin ei onnista, minä olen silti onnellinen että mieheni hyväksyy myös asian ja voimme jakaa tulevaisuutemme kaksin, jotenkin muuten kun omien biologisten lasten kanssa.
Onnea ja jaksamista sinulle!!:)
Yrität vakuuttaa itsellesi ettet halua lasta, jotta mahdollinen pettymys ei olisi kauhea. Kyllä se pettymys tahtoo kuitenkin tulla...
Jos et oikeasti halua lasta niin miksi ihmeessä vielä kuormitat hoitojonoja!? Lopeta ne hoidot oitis niin he jotka lasta haluavat niin pääsevät nopeammin hoitoon. Tyhmältä kuulosti juttus!!!
Tämä ajatus että "en halua lasta" on selviytymiskeino pettymystä vastaan, oikeasti haluan aivan mielettömästi, ja niin haluaa alkuperäinen kirjoittajakin.
Meillä kaikilla on omat keinomme selviytyä, sinä varmaan itse kuulut siihen ryhmään, jolla on pelkästään yltiöpositiivisia ajatuksia kaikissa tilanteissa... Suo kuitenkin synkistely meille, jotka sitä tarvitsemme.
on ihan samoja fiiliksiä. Paitsi, että meillä on eka ivf käynnissä ja tällä hetkellä vielä kaikki hyvin.
Kaikki sanoo, että tämähän oli teidän yhteinen päätös.... MUTTA KUN EI OLLUT!
Suostuin äijän mieliksi yhteen kokeiluun (joka kuitenkin menee kesken). Seuraavaa en tiedä haluanko enää edes kokeilla.
Toisaalta tämä voi oikeasti olla vain suojautumiskeino keskenmenoa varten tai jotain muuta.
Meilläkin on takana vaikea endo ja monet hoidot. Tiedän, että oikeasti kuitenkin kyllä minä haluan sen lapsen sitten lopulta, mutta tällä hetkellä on vähän tällainen vaihe menossa. Sinänsä vain kiva ajatella lapsen lähtökohtia tulla, jos äidillä on tällä hetkellä tällaisia ajatuksia.... no katsotaan nyt miten tämä tästä menee....
jaksaa painaa noita hoitoja läpi, kun on muitakin keinoja saada lapsi (adoptio, sijaisvanhemmuus (tietyin rajoittein). Onko vain omassa mahassa kasvanut lapsi sellainen, jota pystyy rakastamaan?
On, on monia keinoja hankkia lapsia, se on totta. Minulla kuitenkin on jo biologisia lapsia entuudestaan, miehellä ei. Meillä on myös sijaislapsia. Ja jokaista rakastamme.
Perheemme ei vain vielä ole täynnä, samoin sylissämme olisi vielä tilaa.
Ja perheeseen saa jäseniä ilman synnytystäkin, samoin syliin, se on totta. Mutta tuo pirun endometrioosi kun tuppaa uusimaan ja uusimaan ja uusimaan ja vielä kerran uusimaan.. Ja paras hoitokeinohan olisi raskaaksi tulo. Tai täydellinen puhdistus, jota ei tehdä näin nuorelle.
Ennen viimeistä leikkausta olin liikuntakyvytön, koska endo kasvoi hermostoon kiinni niin pahasti. Sitä ennen minulta on poistettu suolta, sisäelimien pinnalta ja paloja..