Meillä on kymmenkuukautinen kultainen uros ja se pelkää pesukoneen linkoa ja katolta putoavan lumen ryminää.Vapisee ja haluaa ulos.Mikä avuksi? Meneekö ohi kun pentu tulee vanhenmaksi? Koiramme on sisäkoira ja saa mennä sisällä vapaasti paikasta toiseen.Kiitoksia vastauksista etukäteen.
Kultsun pelkoja
onko kokemuksia?
101111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sun pitäis vaa oottaa et se kasvaa "aikuiseks" ku noi pennut pelkää vähän kaikkee, eiköhän se siitä tasotu kun se vanhenee.. :)
meillä on reilun vuoden vanha uros kultsi ja se pelkää mm. raketteja, vettä (tai no, ei suostu uimaan jos tassut ei ylety pohjaa) imuria ja kaikkee mist tulee kova ääni.
11kk tyttökultsu pelkää mörköjä... eli ulkona pimeällä varjoja tai joitain ihmeen muotoisia esim tuulimyllyjä. imuri, pesukone ja kaikki sisällä tulevat äänet eivät hetkauta, eivätkä myöskään uudenvuodenraketit haitanneet yhtään.
onko vielä joillakin kokemuksia kultaisen pennun peloista?vastatkaa vaan rohkeasti pliis!! kaikki vastaukset on "kultsin tärkeitä".pelkääkö esim.lasten synttäreitä kun on paljon outoa porukkaa liikkeellä.kaipaako vain tuttuja turvallisia ihmisiä.
samainen rakastaa kaikkea mikä liikkuu, ihmiset, autot, lehdet, lumihiutaleet joten kun jotain jännää näköpiirissä tuskin edes muistaa omistajansa olemassaoloa.
oikeastaan neuvo mahdollisessa tilanteessa jos koira pelkää on se että älä tee siitä suurta numeroa. tarjoa turvaa, mutta älä paapo: koira ymmärtää sen niin että ahaa, olin oikeassa, tämä on paha asia. ikinä pentua nosteta syliin vaan turvapaikka on jaloissasi, voit kyykistyä ja silitellä mutta älä anna kiivetä. mietipä kun koira on täysikasvuinen...kivahan tuota 30kiloista körilästä on sylissä kantaa...
kun pennusta on kyse ja jos olet tuollaisessa uudessa tilanteessa,tee pennulle selväksi ettet jätä sitä yksin joten jos tulee pelkotilanne, voi aina hakea luotasi turvaa. lasten synttäreillä voi hyvin käydä niin että lapset innoissaan tulevat kaikki kerralla rapsuttamaan ja joillekin se voi olla vähän liikaa. silloin sinä omistajana sanot lapsille että muutama kerrallaan, koirasi pelkää. mutta kultsun ollessa kyseessä luulen että se on vain onnessaan kaikesta huomiosta.
kiitos oikeen paljon vastauksista,niistä on paljon hyötyä ja iloa kultsille.kirjoitelkaa vaan jos tulee lisää neuvoja mieleen:)
Uskoisin, että koira tottuu noinkin arkisiin ääniin, kun huomaa, että muut eivät välitä niistä äänistä mitään vaan käyttäytyvät yhtä rauhallisesti kuin muutenkin.
Oli 7 vuotias kultsuni on pelänny pantuna ja pelkää edelleen! Ukkosta, ilotulitus raketteja, kun lumet tippuu katolta, imuri, ja isoja puitten juurakoita joita tulee kun puu kaatuu. Pelot on pysyneet koko iän, mutta on ne helpottuneet jonkin verran.
Kaikki koirat on pienestä pitäen totutettava arkisiin asioihin, kuten siihen pölynimurin ja pesukoneen ääneen jne. Aivan kuten joku tuossa jo omassa vastauksessaan totesikin, omistajan on oltava hyysäämättä ja "huomioimatta" koiraa liiaksi silloin, kun joku pelottavaksi koettu asia tapahtuu.
Jos koira on jo oppinut aristamaan jotakin asiaa, niin siitäkin pelosta voi toki koiran opettaa irti, mutta se vaatii todella pitkäjänteistä työtä. Oma koirani tuli paukkuaraksi vasta muutaman vuoden ikäisenä ja edelleen harjoitan koiraa sietämään erilaisia pamauksia ja kovia ääniä (nyt koirani on vajaa 5v.). Tulosta on tullut, mutta arkuus on kyllä edelleen toisinaan huomattavissa. Pimeällä koirat saattavat pelätä varjoja jne. koska koirien näkö on pimeällä huono ja värinäköähän niillä ei ole siinä missä ihmisellä...
Oma kultsuni ei ollut pienenä moksiskaan mistään, koska aina kun jokin uusi ja "pelottava" asia tuli kadullakin vastaan, tein koiralle selväksi, ettei sitä ole syytä pelätä. Esim. ensimmäiset vastaan tulleet lastenvaunut olivat todella pelottavat, samoin lumikola jne. Ei auttanut muu kuin kysäistä vaunujen omistajalta, josko koira sais hetken ihmetellä ja haistella tätä uutta ja pelottavaa asiaa. Kukaan ei koskaan kieltäytynyt yhteistyöstä, kun asian vain viitsi heille selittää. Homma toimi niin, että menin itse kyykkyyn koiran tasolle ja koskettelin pelottavaksi koettua asiaa, jotta osoitin koiralleni, että esine on turvallinen...ja tietysti rohkaisin koiraani tulemaan lähemmäs...sitten oli kehujen ja rapsutuksien/ namin vuoro. Näin sain monet pelot karistettua. Joitain meluisia traktoreita ja työkoneita ihmeteltiin pitkään turvallisen välimatkan päästä ja leikittiin samalla, jotta koira ymmärsi, ettei meteli haittaa menoa. (Pölynimurin kanssa kannattaa aloittaa siitä, että koira saa tutustua rauhassa imuriin sen ollessa pois päältä jne.)
Ja vielä yks vinkki: opettakaa koiranne jo pienenä matkustamaan autossa sekä julkisissa kulkuvälineissä sekä kävelemään ihmisvilinässä ja autotien varressa. Näistä tilanteista voi joskus tulla suuri ongelma, jos koiraa ei ole niihin totutettu.
Vinkkejä koulutukseen löytyy noutajajärjestöiltä ja kirjallisuudesta...
Luin joskus rotulehden artikkelista, että varsinkin näyttelylinjaisilla kultsuilla olisi (yleisesti ottaen) päässeet jalostuksessa jäämään psyykkisien ominaisuuksien huomiointi vähemmälle kun on keskitytty enemmän ulkoisiin piirteisiin, jolloin kultsuilla on yleisesti alkanut ilmetä jopa koirulien elämää rajoittavaa arkuutta ja pelokkuutta, sekä enenevää itsepäisyyttä.
Toki näitä luonteenpiirteitä voi osaltaan hoitaa pois hyvällä kouluttamisella ja asioiden varhaisella huomioinnilla, mutta on myös hyvä tiedostaa, että nämä luonteenpiirteet voivat joillain yksilöillä olla myös hyvin "verissä".
Oma koirulini tuli minulle vasta täysi-ikäisenä ja tässä yksilössä on ainakin huomattavissa edelleen pelokkuutta kaikkea uutta kohtaan (raitiovaunut, meren aallot jne) sekä tiettyä varautuneisuutta toisia koiria kohtaan. Sekä myös sellaisia asioita kohtaan, joita on kohdannut koko elämänsä ajan maalla, kuten hevosia, lehmiä, lampaita jne. Yleistä arkajalkuutta. (Tosin entisessä kodissa ei varmaankaan ole käytetty aikaa eikä energiaa näiden asioiden työstämiseen)
Toisaalta moniin uusiin asioihin kuten raitiovaunuihin on kyllä jo totuttu, mutta perusarkuus tulee sitten esiin taas uusissa tilanteissa.
Tärkeintä on mielestäni oppia tuntemaan koiransa ja myös ne rajat joita kouluttaessa ei voi ylittää. Ja kärsivällisyys, johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys kouluttamisessa. Joskus koira pelkää jotain niin silmittömästi, ettei suostu lähestymään kohdetta vaikka kuinka näyttäisit ettei kyseessä ole vaarallinen asia. Voi olla että kestää pitkään että asia tulee vaarattomaksi koirankin mielestä tai voi olla että jonkinasteinen varaus joitakin asioita kohtaan tulee säilymään aina (yrityksistäsi huolimatta).
Joku viisas on joskus kirjoittanut että on hyvä nähdä ne asiat joita pystyt muuttamaan ja hyväksyä ne joita et pysty. Ja että paljon viisautta tarvitaan myös siihen että pystyy erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan.
Siihen loppuikin tämä filosofiaosio tänään ;)
Suurin osa peloista on laimennut, mutta imuri on yhä edelleen niin kamala että loikkii pikimiten karkuun, kun vaan otan laitteen esille. Ja sitä olen kummastellut että voi kuitenkin torkkua ihan rauhassa vaikka linkoavan pesukoneen vieressä, eikä viiksikään värähdä. Koiruli on nyt 1.5 vuotta.