Tekipä taas tänään mieli toivottaa kuuseen kaikki asiakkaat, jotka tulivat norkoilemaan siihen hovin tiskille. En ois jaksanut alkaa etsimään yhdellekään walk-in seurueelle vapaata pöytää, en ohjata yhtään varausta pöytiinsä, en kysellä keneltäkään alkujuomia. Koko duuni tympäisi niin täydellisesti. Ja ei muuta kuin hymy korviin, kohteliasta small talkia ja vitsailua kehiin ja tästäkin päivästä selvittiin, asiakkaat olivat tyytyväisiä ja kassa kilisi iloisesti. Se miten huomisesta selvitään onkin sitten ihan asia erikseen.
En minä asiakkaita vihaa. Heillä on tottavie oikeus tulla ravintolaan viihtymään ja henkilökunnan tehtävä on parhaansa mukaan varmistaa se viihtyminen, ja on ihanaa että niitä ihmisiä on jotka sen osaavat ja haluavat tehdä. Minä en vaan ikävä kyllä ole yksi heistä. Osaan sen kyllä , mutta en halua tehdä sitä. Ja poden mieletöntä syyllisyyttä asiasta. Työmoraalini on korkea, haluan tehdä työni hyvin, mutta jatkuva roolin vetäminen vastoin persoonani luontaisia taipumuksia nakertaa uskomattoman paljon voimia. Onnistuneen päivän päätteeksi olen ihan fine, välillä jopa liki euforisessa tilassa, mutta töihin lähtö ja sen roolin ottaminen on sanoinkuvaamattoman vaikeaa aina välillä. Jotain muuta työtä olisi löydettävä...
Jep. tämän jutun pointti loistaa poissaolollaan. Piti vaan päästä avautumaan hiukan. Kiitos ja kuulemiin.
En minä asiakkaita vihaa. Heillä on tottavie oikeus tulla ravintolaan viihtymään ja henkilökunnan tehtävä on parhaansa mukaan varmistaa se viihtyminen, ja on ihanaa että niitä ihmisiä on jotka sen osaavat ja haluavat tehdä. Minä en vaan ikävä kyllä ole yksi heistä. Osaan sen kyllä , mutta en halua tehdä sitä. Ja poden mieletöntä syyllisyyttä asiasta. Työmoraalini on korkea, haluan tehdä työni hyvin, mutta jatkuva roolin vetäminen vastoin persoonani luontaisia taipumuksia nakertaa uskomattoman paljon voimia. Onnistuneen päivän päätteeksi olen ihan fine, välillä jopa liki euforisessa tilassa, mutta töihin lähtö ja sen roolin ottaminen on sanoinkuvaamattoman vaikeaa aina välillä. Jotain muuta työtä olisi löydettävä...
Jep. tämän jutun pointti loistaa poissaolollaan. Piti vaan päästä avautumaan hiukan. Kiitos ja kuulemiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
työsopimuslain mukaisesti Sinulla on oikeus irtisanoutua työstäsi tietyn määräajan kuluttua ja neuvoja voit kysyä työpaikkasi luottamusmieheltä tai suoraan ammattiyhdistykseltäsi. Irtissanoutua voit ilmoittamatta syytä.
Suosittelen lisäksi ajan varaamista mielenterveystoimistoon.
Kun nyt annoit nuo kaksi neuvoa, olisit nyt antanut ne edes toisessa järjestyksessä.
Nimittäin ihan turha burn-outin takia itseään irtisanoa ja sen jälkeen vasta hakea apua...
Mieluummin ensin sitä apua siihen jaksamiseen!!
jos kerran tiedät, kuinka toimia, niin miksi sitten kysyt ? ?
a) en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja
b) en edellisessä vastauksessani esittänyt yhtäkään kysymystä
Kyllä tähän ikään mennessä on jo oppinut tietämään oikeutensa. Opintoihinikin kuului aika paljon lakitietoa. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi sanoa itseäni irti. Mutta kuka hullu sitä tyhjän päälle heittäytyy? Sekin on kai joku työmoraalikysymys, että en kykenisi ikinä irtisanoutumaan ja jättäytymään sossun rahojen varaan. Työtä on tehtävä kun kerran kykenee ja on alle eläkeikäinen. Siihen sitä onkin vielä liki 40 vuotta aikaa...
vastenmielinen asenteesi työtehtäviäsi kohtaan saattaa johtaa kylläkin siihen, ettei työsuhteen päättämistä sinun tarvitse ollenkaan miettiä. Jossain vaiheessa sen huomaan työnantajasi ja silloin irtisanoutumisesi on myöhäistä - työnantjasi on siitä jo pitänyt huolen.
tarpeeksi kauan rimpuillut niin lyön vetoa että jokainen nisse, piika ja hovi on välillä tympääntyneitä asiakkaisiinsa. Tämä toistuu varmasti kaikilla palvelualoilla. Lexanderin luulo että työnantaja huomaa vittuuntuneisuuden ja antaa potkut... Ap taisi sanoa että hoitaa työnsä hyvin mutta roolia on vaikea ottaa välillä päälle. Hyviä duunareita ei tälle alalle ole juurikaan tyrkyllä eli jos siviilissä vituttaa ni ei siitä kenkää saa!!!
Lexander ei ilmeisesti ole itse asiakaspalvelussa, ainakaan ravintolassa. Yllättävän moni elää siinä luulossa, että kaikki ravintoloiden ja miksei muidenkin asiakaspalvelutöiden ihmiset jotenkin ihan poikkeuksellisella tavalla rakastavat työtään, asiakkaitaan ja kaikkea mikä työhön liittyy. Tai että jos on alalla, ja erehtyy joskus manaamaan ihan anonyymisti kuinka vituttaa ja väsyttää, niin heti joku on neuvomassa että asenne on väärä ja ihminen väärällä alalla. Vaikka lopulta kyse on vain ihan inhimillisestä väsymyksestä, jota ihan taatusti jokainen ihminen työstään riippumatta joskus kokee hetkittäin tai pidemmän aikaa. Ei uupuneelle perheenäidillekään sanota, että 'vaihda perhettä'.
Aloittaja taisikin muuten itse sanoa, että haluaisi muuta työtä. Siinä ei ole mitään väärää, itse jokainen kai parhaiten itsensä tuntee. Mutta se työn vaihtaminen ei ole mikään patenttiratkaisu kaikille duuniinsa uupuneille.
Eikö sitten kannattaisi miettiä, että mikähän se oma ala, jossa viihtyy, mahtaisi olla. Eikun vain sitten opiskelemaan ko. alaa tai hankkimaan töitä ko. alan piiristä. Jos työ ahdistaa, niin tee asialle jotain äläkä valita. Valittamalla asiat eivät tuppaa muuttumaan parempaan suuntaan. So simple.
työtä olemassakaan joka ei KOSKAAN tympäise?
Tietysti on. Eihän kukaan tee sellaista työtä koko elämäänsä jonne ei huvita pätkääkään mennä. Daijut.... On itsestä vain kiinni haluaako mielenkiintoiseen työhön kouluttautua ja hankkia työn joka oikeasti kiinnostaa ja jossa viihtyy.
Elikkä itsekin olen ravintolassa töissä ja yleisesti ottaen pidän työstäni ja koen olevani oikealla alalla. Siitä huolimatta tulee välillä fiilis etten jaksa hymyillä ja leikkiä ystävällistä enää yhdellekään idiootille joka tulee työpaikalleni meuhkaamaan, vaatimaan mahdottomia ja valittamaan kaikista mahdollisista pikkuasioista. Ja kokemusteni mukaan lähes jokainen tuntemani kollega kokee välillä samoin. Älkää siis tulko kitisemään että ollaan väärällä alalla ja kehottamaan irtisanoutumaan. Eikös kuitenkin ole parempi että avaudutaan vaikkapa täällä kuin asiakkaiden edessä? Kyllä se vaan niin on että tarjoilijalle on vain hyväksi omata hieman näyttelijänlahjoja. Vaikka asiakas kuinka vituttaa, en ole sitä koskaan hänelle itselleen näyttänyt. Tsemppiä vaan kaikille ravintolatyöntekijöille!