Mikä laittaa ihmisen juomaan itsensä niin pahaan kuntoon että on lähellä kuolemaa?
Kyllä mä ainakin uskon että ei se alkoholi tuo onnea vai tuoko?
Itse olen menettänyt isäni alkoholin takia,
Aina kun näen ihmisen joka juo päivittäin tulee minulle paha mieli.
Kyllä mä ainakin uskon että ei se alkoholi tuo onnea vai tuoko?
Itse olen menettänyt isäni alkoholin takia,
Aina kun näen ihmisen joka juo päivittäin tulee minulle paha mieli.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymyksesi oli enemmänkin retorinen, sillä tiedät varmaan itsekin mikä ihmisellä aiheuttaa invalidisoivan juomisen.
Sehän ei ole selkärangattomuus eikä tahdonvoiman tai oikeiden harrastusten puute, ei heikko itsetunto eikä piittaamattomuus läheisistä ihmisistä.
Sen aiheuttaa sairaus, josta te läheiset aiheetta syytätte itseänne, kun ette osaa tai voi alkoholistia mitenkään auttaa.
Tämä syyllisyyden tunne on ilmeisesti kaikkein inhottavin seuralainen, mitä alkoholin käyttö voi perheeseen tuoda. Siksi siitä pitäisikin päästä eroon mitä pikimmin.
Alkoholistin juomiseen ei ole olemassa mitään muuta syytä, kuin itse sairaus. Juominen ei siis ole alkanut tai lisääntynyt lapsuuden traumoista tai vaikeista perhesuhteista. Juomisen aiheuttaa aina itse alkoholismi.
Siksi et olisi omilla toimillasi mitenkään pystynyt isäsi juomista vähentämään tai lopettamaan, eli syyllisyyden kantaminen on turhaa ja vammauttavaa.
Siksi sinun on turha ahdistua, kun näet jonkun juovan päivittäin. Juoppoa ei sääli tai ahdistus auta mitenkään, päinvastoin.
Keskity itseesi, sillä vain olemalla itse vahva, pystyt auttamaan isääsi kun tulee se päivä, että hän apuasi pyytää.
Pahoitteluni isäsi menetyksen johdosta.
Alkoholismi on seuraus, ei syy, juomisesta. Syythän juomiseen ihminen hakee ympäriltään ja ne voivat olla hyvinkin monikirjavaiset. Usea ei jaksa enää nousta yksin siitä riippuvuuden kuopasta, jonka alkoholi on heidän ympärilleen aiheuttanut.
Voimia itsellesi. Ymmärrän tunteesi, ainakin yritän.
Vaikka isäsi olisi halunnut olla selvinpäin,hän ei siihen pystynyt,niin kuin ei tuhannet muutkaan ihmiset.Eipä alkoholi tuo kuin surua,ja murhetta elämään,ja vaikka kuinka läheisiään rakastaisi viina vie voiton,surullista.Yritä sinä kaikesta huolimatta läheistesi kanssa nauttia elämän pienistä ilonpisaroista.Kaikkea hyvää sinulle,ja korkeimman siunausta.
Alkoholismi on syy, ei seurausta juomisesta.
Vs.
Sokeritautihan on seuraus,ei syy, sokerin liiallisesta syömisestä.
Olen kanssasi samaa mieltä.Tuska jäytää rinnassa.
Olemme olleet aviossa 34v.Tyttäremme jätti erit-
täin ihanan aviomiehen.Lapset,heitä on kolme,ovat
"heittopusseina" joka toinen viikko äidillä ja joka toinen viikko isällä.Tyttäremme avioero oli
niin kova paikka miehelleni,että hän alkoi juo-
maan.Hänellä OLI ERITTÄIN hyvä työpaikka ja palk-
ka.V.2006 hän oli päihdekuntoutuksessa tammikuun.
Sen jälkeen tuntui, että aurinko paistaa risuka-
saankin,oli kuin uusi elämä olisi alkanut meille.
Liian aikaisin iloitsin.Hänellä alkoi lokakuun
lopussa palvelusvuosi vapaaat 20 vrk,silloin jy-
sähti.Joka päivä pää täyteen alkoholia,sammui,kun
vähän "virkosi" uutta usvaa putkeen.Marraskuun 19
pv. hän meni aamuvuoroon,siellähän pomo oli vas-
tassa,ei muuta kuin puhaltamaan terkkariin ja siitä samantien kenkää.Tämä oli kolmas varoitus.
Sen jälkeen reilu kolme kuukautta joka päivä pää
täyteen,sammui,uutta naamaan heti kun heräsi ja
taas sammui.Kaksi viikkoa ja kolme päivää oli
välillä selvänä kunnes kuuli, että poikamme pää-
si poliisikouluun.Silloin piti hakea lasti vii-
naa,pojan kunniaksi,poika joka ei käytä alkoho-
lia ollenkaan.Minulta on paino pudonnut 9kg.Ruoka
ei pysy sisällä,ei edes vesi.Kävin tuomarin luo-
na,siellä on paperit valmiina.Menen allekirjoit-
tamaan ne ja muutan samalle paikkakunnalle missä
poikani ja hänen avovaimonsa asuvat.En jaksa enää.Minulla on sairauksia niin paljon,on täysi
työ pysyä kasassa,saati katsoa ja vahtia juoppoa.
Tiedän surusi suuruuden,mikään ei tuo isääsi ta-
kaisin elämääsi.Toivon sinulle kaikkea hyvää elä-
määsi.Täällä taistelen alkoholimieheni kanssa.Ei
kukaan voi uskoa,kuinka raskasta on katsoa toi-
sen juomista.Lähes kaikki tunteeni ovat kuolleet.
Ainoa,mitä tunne miestäni kohtaan, on sääli.Loh-
tuna minulla on poikamme joka ei käytä alkoholia,
ilona on se, että hän pääsi poliisikouluun.
Toivon sinulle voimia jaksaa elämässäsi eteen-
päin.Sinä selviät! Mene Al-anon ryhmään,sieltä
saat apua.Siellä voi puhua avoimesti tunteistaan.
Me kaikki alkoholistien läheiset tarvitsemme
apua,yksin emme jaksa.Lähimmän Al-anon ryhmän
löydät "netistä".Sinua lämmöllä ajatellen...