Heips vaan kaikki magian ystävät!
Revolver-setä pyöräyttää vaihteeksi noppaa (tämä nykyinen nimenikin viittaa kiertoliikkeeseen), ja kysyy kaikilta, oletteko kokeilleet magian käyttöä nopanheitossa tai muissa arpapeleissä?
Entä peleissä, joissa sattumalla ei ole niinkään paljon merkitystä, vaan enemmän pokerinaamalla, suggestiolla, muistilla, strategialla tai sosiaalisilla taidoilla? Kumman tyyppisissä peleissä mielestänne osaatte paremmin vaikuttaa voittomahdollisuuksiinne magialla (siis intentiolla, energialla, enkelivoimilla, whatever...)
Itse kannatan laajaa magian määritelmää, jonka mukaan magia ei ole uniikkia vaan ubiikkia, kaikkialla läsnäolevaa ja kaikessa ilmenevää. Meidän ei tulisi mielestäni ainoastaan etsiä harvinaisia ja paranormaaleita ilmiöitä suurennuslasilla, tai opetella ainoastaan harvinaisia ja outoja kykyjä, vaan katsoa sekä yksityiskohtia, että suuria kokonaisuuksia, ja aian tavallisia asioita. Ajattelen, että noituus on tietoa, jossa käsitys suuresta ja pienestä yhdistyvät yhdeksi asiaksi. Siis mikrokosmos = makrokosmos ja niinpoispäin...
Itse olen aina suhtautunut nopanheittoon suurella kiinnostuksella. Muistan kun teineinä kavereiden kanssa koetimme heittää kolmella nopella kolmea kuutosta (ja kaikilla oli tietysti mustat vaatteet). Riemu oli valtava aina kun joku onnistui, ja sitten koetimme tuntea tapahtuiko sillä hetkellä jotain erityistä, jokin tunne tai ajatus tai atmosfääri (huom: emme palvoneet saatanaa vaikka kolmea kuutosta heitimmekin).
Kerran hämmästytin suuren joukon frendejä heittämällä yksitoista kertaa peräkkäin nopalla sen luvun, jonka sanoin ääneen ennen kuin heitin nopan. Kaikki jotka todistivat sitä olivat todella ihmeissään. Ja niin olin minäkin. Mutta en todellakaan lähtisi esittelemään tätä taitoa skeptikkojen laboratoriokokeisiin miljoonan dollarin toivossa. Epäonnistuisin varmasti. :-)
Nopassa minua kiehtoo sen näennäisesti (tai aidosti) satunnainen kierähtely, pyöriminen ja pomppiminen. Käsittääkseni koko ajatus nopista ja arpapeleistä on saanut alkunsa noituudesta. Ennenkuin oli arkisiä noppapelejä tai mitään pokeriturnauksia, oli noitia jotka ennustivat tulevaa heittämällä maahan kiviä, luita tai puutikkuja.
Tavallisen korttipakankin symboliikassa on vielä jäänteitä noituudesta, mistä itsestäänselvin merkki on herttaa tarkoittava sydämeksi kutsuttu maaginen symboli, jota on muinoin käytetty lemmenloitsuissa. Korttipakka on hieman kuin noppa, se sekoitetaan ja tulos on näennäisesti satunnainen.
On itseasiassa aika hullunkurista missä kaikkialla tämä vanha germaaninen sydänsymboli nykyään pyörii, kaikenlaisissa onnittelukorteissa, lasten leluissa jne. Se alkaa pian vetää vertoja toiselle germaaniselle onnea tuottavalle merkille, hakaristille. Me koemme sydän-symbolin arkiseksi ja useimmiten vain pinnalliseksi (koemme sen itsesäänselvyydeksi) mutta sen alkuperä on kokonaan maaginen. Se on riimujen tapainen maaginen symboli.
Mutta nyt eksyin aiheesta. Piti kirjoittaa arpapeleistä. Minä uskon, ettei noppien ohjaaminen intentiolla välttämättä mahdollista sellaisia tuloksia, jotka ylittäisivät todennäköisyyden. Eli jos heitetään noppaa tuhat kertaa, en ole varma pystyisikö kokeneinkaan velho heittämään vaikkapa kuutosen yhtään enempää kertaa kuin muutkaan. Voi olla että pyustyy, mutten tällä hetkellä näe syytä uskoa siihen.
Sen sijaan, minusta kiinnostavampaa on se, millä täsmällisellä hetkellä ja kenen kädestä tuo kuutonen tai jokin muu numero kirpoaa, ja mitä siitä seuraa (kohtalomielessä).
Ajoitus on minusta kiinnostavampi asia kuin lukumäärät. Velho on se, jolle asiat aina vain jotenkin sattuvat osumaan oikein kohdalleen. Aivan kuin sattuma olisi hänen puolellaan. Pilvet eivät väisty hänen tieltään, mutta hän vain jotenkin tietää minä päivänä on hyvä päivä lähteä ulkoilemaan, ja silloin paistaakin aurinko. :-)
Tai jos hän joutuu onnettomuuteen, se kääntyy lopulta hänen voitokseen. Itse jouduin vakavaan fyysiseen onnettomuuteen pari vuotta sitten ja loukkasin itseni pahasti. Minulla meni vuosi ennenkuin kykenin kävelemään ja istumaan normaalisti. Kirosin huonoa onneani mutta pidin mielessäni koko ajan vahvan ajatuksen siitä, että tällä kaikella kärsimyksellä on minulle jotakin sanottavaa, ja että tällä on jokin suurempi tarkoitus.
Kaksi vuotta meni terveyteni palauttamiseen. Jouduin tekemään kovia päätöksiä. Jouduin luopumaan joistakin asioista joihin ennen käytin paljon aikaani. Tahdonvoimani kasvoi ja nyt olen terveempi ja vahvempi kuin ennen onnettomuutta. Nietzche oli siis oikeassa - se mikä ei tapa tekee vahvemmaksi... mikäli omaa myönteisen asenteen.
Tätyy uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus ja olla valmis ottamaan kipua vastaan.
Sillä jos häviät arpapelin, voi olla tärkeämpi vaikutus sinuun ja maailman ympärilläsi, kuin sillä jos voitat sen. Minusta noituus ei ole sitä että voitat joka kerta, tai että voit hallita koko universumia ja katsoa röntgenkatseella tyttöjen pukuhuoneeseen.
Miksi meidät pitäisikään pyrkiä vääristämään universumia sillä tavoin? Ei meidän tarvitse levitoida tai lentää luudalla. Meidän ei tarvitse kumota luonnon lakeja, vaan pikemminkin elää niiden kanssa. Meidän ei tarvitse pakottaa universumia tottelemaan jokaista haluamme (nykyinen maailman turmiollinen kehitys on juuri sitä) vaan meidän pitäisi pyrkiä harmoniaan maailman kanssa, koettaa mieluummin ymmärtää sitä kuin koettaa hallita jotain sellaista, jota emme edes ymmärrä.
Monet toivovat voivansa lopettaa hurrikaanien tulemiset, vaikka niillä on tärkeä tehtävä maapallon ilmavirtojen sähkömagneettisten voimien tasaamisessa. Meidän pienet halumme ja toiveemme voivat pahimmillaan sotkea maailman tasapainon, mikäli aina pakotamme oman tahtomme tapahtumaan.
Nopanheittomagiassa usein haluamme heittää jonkin tietyn numeron. Uskon että se on mahdollistakin, mikäli sillä on jokin tarkoitus. Se voi esimerkiksi tehdä sinut hyvälle mielelle tai auttaa ystäviäsi huomaamaan, että mieli ja ympäröivä todellisuus keskustelevat keskenään tasolla, jota emme vielä ymmärrä.
Mutta on yhtä paljon magiaa hävitä noppapelissä yksitoista kertaa peräkkäin, kuin voittaa yksitoista kertaa. Se on minusta hyvä muistaa.
Revolver-setä pyöräyttää vaihteeksi noppaa (tämä nykyinen nimenikin viittaa kiertoliikkeeseen), ja kysyy kaikilta, oletteko kokeilleet magian käyttöä nopanheitossa tai muissa arpapeleissä?
Entä peleissä, joissa sattumalla ei ole niinkään paljon merkitystä, vaan enemmän pokerinaamalla, suggestiolla, muistilla, strategialla tai sosiaalisilla taidoilla? Kumman tyyppisissä peleissä mielestänne osaatte paremmin vaikuttaa voittomahdollisuuksiinne magialla (siis intentiolla, energialla, enkelivoimilla, whatever...)
Itse kannatan laajaa magian määritelmää, jonka mukaan magia ei ole uniikkia vaan ubiikkia, kaikkialla läsnäolevaa ja kaikessa ilmenevää. Meidän ei tulisi mielestäni ainoastaan etsiä harvinaisia ja paranormaaleita ilmiöitä suurennuslasilla, tai opetella ainoastaan harvinaisia ja outoja kykyjä, vaan katsoa sekä yksityiskohtia, että suuria kokonaisuuksia, ja aian tavallisia asioita. Ajattelen, että noituus on tietoa, jossa käsitys suuresta ja pienestä yhdistyvät yhdeksi asiaksi. Siis mikrokosmos = makrokosmos ja niinpoispäin...
Itse olen aina suhtautunut nopanheittoon suurella kiinnostuksella. Muistan kun teineinä kavereiden kanssa koetimme heittää kolmella nopella kolmea kuutosta (ja kaikilla oli tietysti mustat vaatteet). Riemu oli valtava aina kun joku onnistui, ja sitten koetimme tuntea tapahtuiko sillä hetkellä jotain erityistä, jokin tunne tai ajatus tai atmosfääri (huom: emme palvoneet saatanaa vaikka kolmea kuutosta heitimmekin).
Kerran hämmästytin suuren joukon frendejä heittämällä yksitoista kertaa peräkkäin nopalla sen luvun, jonka sanoin ääneen ennen kuin heitin nopan. Kaikki jotka todistivat sitä olivat todella ihmeissään. Ja niin olin minäkin. Mutta en todellakaan lähtisi esittelemään tätä taitoa skeptikkojen laboratoriokokeisiin miljoonan dollarin toivossa. Epäonnistuisin varmasti. :-)
Nopassa minua kiehtoo sen näennäisesti (tai aidosti) satunnainen kierähtely, pyöriminen ja pomppiminen. Käsittääkseni koko ajatus nopista ja arpapeleistä on saanut alkunsa noituudesta. Ennenkuin oli arkisiä noppapelejä tai mitään pokeriturnauksia, oli noitia jotka ennustivat tulevaa heittämällä maahan kiviä, luita tai puutikkuja.
Tavallisen korttipakankin symboliikassa on vielä jäänteitä noituudesta, mistä itsestäänselvin merkki on herttaa tarkoittava sydämeksi kutsuttu maaginen symboli, jota on muinoin käytetty lemmenloitsuissa. Korttipakka on hieman kuin noppa, se sekoitetaan ja tulos on näennäisesti satunnainen.
On itseasiassa aika hullunkurista missä kaikkialla tämä vanha germaaninen sydänsymboli nykyään pyörii, kaikenlaisissa onnittelukorteissa, lasten leluissa jne. Se alkaa pian vetää vertoja toiselle germaaniselle onnea tuottavalle merkille, hakaristille. Me koemme sydän-symbolin arkiseksi ja useimmiten vain pinnalliseksi (koemme sen itsesäänselvyydeksi) mutta sen alkuperä on kokonaan maaginen. Se on riimujen tapainen maaginen symboli.
Mutta nyt eksyin aiheesta. Piti kirjoittaa arpapeleistä. Minä uskon, ettei noppien ohjaaminen intentiolla välttämättä mahdollista sellaisia tuloksia, jotka ylittäisivät todennäköisyyden. Eli jos heitetään noppaa tuhat kertaa, en ole varma pystyisikö kokeneinkaan velho heittämään vaikkapa kuutosen yhtään enempää kertaa kuin muutkaan. Voi olla että pyustyy, mutten tällä hetkellä näe syytä uskoa siihen.
Sen sijaan, minusta kiinnostavampaa on se, millä täsmällisellä hetkellä ja kenen kädestä tuo kuutonen tai jokin muu numero kirpoaa, ja mitä siitä seuraa (kohtalomielessä).
Ajoitus on minusta kiinnostavampi asia kuin lukumäärät. Velho on se, jolle asiat aina vain jotenkin sattuvat osumaan oikein kohdalleen. Aivan kuin sattuma olisi hänen puolellaan. Pilvet eivät väisty hänen tieltään, mutta hän vain jotenkin tietää minä päivänä on hyvä päivä lähteä ulkoilemaan, ja silloin paistaakin aurinko. :-)
Tai jos hän joutuu onnettomuuteen, se kääntyy lopulta hänen voitokseen. Itse jouduin vakavaan fyysiseen onnettomuuteen pari vuotta sitten ja loukkasin itseni pahasti. Minulla meni vuosi ennenkuin kykenin kävelemään ja istumaan normaalisti. Kirosin huonoa onneani mutta pidin mielessäni koko ajan vahvan ajatuksen siitä, että tällä kaikella kärsimyksellä on minulle jotakin sanottavaa, ja että tällä on jokin suurempi tarkoitus.
Kaksi vuotta meni terveyteni palauttamiseen. Jouduin tekemään kovia päätöksiä. Jouduin luopumaan joistakin asioista joihin ennen käytin paljon aikaani. Tahdonvoimani kasvoi ja nyt olen terveempi ja vahvempi kuin ennen onnettomuutta. Nietzche oli siis oikeassa - se mikä ei tapa tekee vahvemmaksi... mikäli omaa myönteisen asenteen.
Tätyy uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus ja olla valmis ottamaan kipua vastaan.
Sillä jos häviät arpapelin, voi olla tärkeämpi vaikutus sinuun ja maailman ympärilläsi, kuin sillä jos voitat sen. Minusta noituus ei ole sitä että voitat joka kerta, tai että voit hallita koko universumia ja katsoa röntgenkatseella tyttöjen pukuhuoneeseen.
Miksi meidät pitäisikään pyrkiä vääristämään universumia sillä tavoin? Ei meidän tarvitse levitoida tai lentää luudalla. Meidän ei tarvitse kumota luonnon lakeja, vaan pikemminkin elää niiden kanssa. Meidän ei tarvitse pakottaa universumia tottelemaan jokaista haluamme (nykyinen maailman turmiollinen kehitys on juuri sitä) vaan meidän pitäisi pyrkiä harmoniaan maailman kanssa, koettaa mieluummin ymmärtää sitä kuin koettaa hallita jotain sellaista, jota emme edes ymmärrä.
Monet toivovat voivansa lopettaa hurrikaanien tulemiset, vaikka niillä on tärkeä tehtävä maapallon ilmavirtojen sähkömagneettisten voimien tasaamisessa. Meidän pienet halumme ja toiveemme voivat pahimmillaan sotkea maailman tasapainon, mikäli aina pakotamme oman tahtomme tapahtumaan.
Nopanheittomagiassa usein haluamme heittää jonkin tietyn numeron. Uskon että se on mahdollistakin, mikäli sillä on jokin tarkoitus. Se voi esimerkiksi tehdä sinut hyvälle mielelle tai auttaa ystäviäsi huomaamaan, että mieli ja ympäröivä todellisuus keskustelevat keskenään tasolla, jota emme vielä ymmärrä.
Mutta on yhtä paljon magiaa hävitä noppapelissä yksitoista kertaa peräkkäin, kuin voittaa yksitoista kertaa. Se on minusta hyvä muistaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En nyt tähän hätään jaksanut lukea koko tekstiäsi mutta perus ajatuksen siitä irti sain.
Olen kokeillut nopan heittoa kerran ja joskus pääsin hämmästelemäänkin.
Korteillä olen tehnyt niin että olen ottanut satunnaisia kortteja ja laittanut ylös alaisin. valinnut niistä yhden ja kulettanut kättäni niitten yllä. Olen yrittänyt saada kortin ensimmäisenä. Joko käy niin jos mieleni ei ole liika kiinnittynyt kortteihin että saan kortin ensimmäisenä. Jos mielessä pörrää liika saan kortin viimeisenä.
Myös numeroita olen arvuuttanut ystävilläni ja olen saanut siitäkin hämmästyneitä ilmeitä. Esim sanon ajattele numero vaikka 0-20 välillä ja yritän sanoa sen mikä ensimmäisenä käy mielessä. Tämä on vaikeaa mutta yleensä kun olen yrittänyt olen siinä onnistunut aina kun olen ollut keskittynyt eikä mieli vaella liika.
Myös ystäväni sukulaisten nimiä olen yrittänyt sanoa. Nämä yritykset ovat onnistunee mutta eivät ole olleet tarkkoja. Esim yritän sano mummon mummon nimen niin saaan vaikka tädin nimen yms.
lopun kirjoituksestasi.
Olen iloinen puolestasi että olet voittanut nuin suuria vaikeuksia ja olet kasvanut niistä. Et ole katkeroitunut vaan voittanut itsesi moneen kertaan. Toivon myös minä voin voittaa vaiketeni mitkä kohtaa minut elämän varrella ja kasvan niistä.
Tuntiessani vastahankaisuutta johonkin tiettyyn paikkaan lähtemiseen aika usein huomaan että jos lähden, siellä perillä sattuu jotain vähemmän miellyttävää. Olenko siis vaistonnut etukäteen että paikkaan X ei hyödyttäisi juuri nyt mennä, vai olenko vienyt oman negatiivisuuteni mukanani ja sen vuoksi paikassa X tulee hankaluuksia? Kenpä tietäis. Mutta mieluummin kuin pidän taikauskoisesti itseäni koko maailman napana ja vastuullisena kaikesta tapahtuvasta, ajattelen mieluummin että tuntiessani että jonnekin ei kannattaisi mennä minulle on itseasiassa annettu lahja, mahdollisuus välttää jotakin mitä en ole ansainnut, eli karmani ei edellytä moisten hankaluuksien kokemista.
Tuleeko se lahja sitten omasta energiakehosta vaiko mistä... Onnen, lykyn, vaiston etc. määritteleminen 'lahjaksi' jokatapauksessa pitää mielen kiitollisena ja sillä tavalla nöyränä että muistaa olemisen ja elämisen suuren mysteerin. Kun mysteeri unohtuu, elämä rupsahtaa rusinaksi ja kaikki on tiedettyä ja tunnettua ja tylsää.
Jonkinlaisessa "rytmissä" eläminen on tuttua parisuhteesta missä telepatia toimii tuon tuostakin. Voiko asettua rytmiin, myötäkarvaisuuteen suuremman kokonaisuuden kanssa kuin vain yksi läheinen ihminen vierellään - kyllä voi.
Äkilliset onnettomuudet miellän karmaksi. Näin ei tarvitse syytellä itseään siitä että miksi en osannut välttää etukäteen asiaa Z. Mutta karma se on sitten taas osa kokonaista maailmankatsomusta, eikä nappaa kaikille.
Elämä on täysin satunnaista. Aina voi tapahtua mitä vain, mutta tapahtumien todennäköisyysaste vaihtelee. Voi myös tuudittautua siihen illuusioon että kaikella on tarkoituksensa, tai että se oli karmaa. Jos se helpottaa oloa niin hyvä niin.
Se nimenomaan tekee elämästä hauskan ja jännittävän kun etukäteen ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Kaiken epätodennäköisinkin asia voi tapahtua koska vain. Se että joku asia on äärimmäisen epätodennäköistä ei tee asiasta mahdotonta. Äkillisetkin onnettomuuden ovat elämää siinä missä kaikki muukin. Kuoleminenkin on osa elämää.
Mahdottomia asioita ovat todellakin mahdottomat asiat. Muutamia esimerkkejä:
- kukaan ei pysty regenoimaan jalkojaan takaisin magialla tai rukouksella.
- kukaan ei pysty lyömään kättään tiiliseinästä lävitse, vaikka kuinka uskoisi. Ei edes hyvällä säkällä.
- kukaan ei elä ikuisesti.
- ajatus ei voi pysäyttää luotia, niinkuin ei raamattukaan (olen testannut, mutta tietokone pysäyttää 22. kalibeerin luodin sivusta ammuttuna).
Jostain syystä joillain ihmisillä on vain tuuria enemmän kuin toisilla, eli sattuma sattuu suosimaan heitä. Minä itse olen tälläinen ihminen, mutta mihinkään maagisiin kykyihin en menisi tätä vertaamaan.
Olen pohtinut ja kokenut aivan samaa! Ts. "miksi saan sita, mita pelkaan" - miksi paha intuitio "kavi toteen"?
Siksiko, etta se oli alunperinkin jotain pahaa vai TEINKO mina tilanteesta "pahan"...?
Eli pitaisiko tassa heittaytya vaikka ihan "koemielessa" yltio-optimistiseksi ja sitten ihailla sita, miten se vaikutta elamaan?
"Pilvet eivat vaisty tieltamme"...tekisi mieli sanoa, etta kylla ne joskus senkin tekevat.;)
Kaytannon esimerkki: Ajan vasyneena autoa keskella yota ja nakyvyys olisi vaarallisen huono, ellei TAYSIKUU sattuisi juuri silloin olemaan "apurinani".:)
(Toki se sitten auttaa samalla muita tiellaliikkujia.)
Toinen kaytannon esimerkki tieliikenteesta: Vaarallisen liukkaalla saalla juuri hiekoitusauto osuu ajamaan edelleni. (Vahan ennenkuin todella pelkaan, etta "kohta kylla ajan tolppaa pain"...);)
Mutta hyvin olit kirjoittanut tekstisi ja olen pitkalti samaa mielta kanssasi.
Toisekseen tekisi mieli sanoa, etta viime vuoden ennatyslampotilat olivat meikalaiset tekosia, mutta ei nyt enempaa tasta aiheesta, ennenkuin joku leimaa minut TAYSIN "horhoksi"...;)
>> Vaarallisen liukkaalla saalla juuri hiekoitusauto osuu ajamaan edelleni. >>
No niin, tätä juuri tarkoitan. Hiekoitusautossa ei ole mitään maagista mystistä, se ei ole suojelusenkeli tai ufo tai elävä elvis. Mutta jotenkin se vain sattuu juuri sinun eteesi ajamaan. Tässä on juuri siitä ajoituksesta kysymys.
Tietysti jonkun eteenhän se aina osuu pakostikin, ja tuo ihminen voi aina tulkita sen onneksi, hyväksi karmaksi tai itse aikaansaaduksi magiaksi. Mutta minua kiinnostaa näissä tapahtumissa sekä yksityiskohdat, että suurempi kokonaisuus, jossa useinkin näyttää olevan jonkinlainen lähes näkymätön kätketty logiikka, joka ei noudata tavanomaista käsitystä syyn ja seurauksen laista.
Siihen uskon, että oma asenne vaikuttaa paljon. Jos mieli on ahdas ja mieltää hyviksi asioiksi tai lahjoiksi vain sellaiset tapahtumat joista on välitöntä hyötyä itselle, ei koe johdatusta. Täytyy olla valmis ottamaan kipuakin vastaan ja näkemään uudessa valossa koko hyödyn tai hyvän lopputuloksen ajatus.
>> Mutta hyvin olit kirjoittanut tekstisi ja olen pitkalti samaa mielta kanssasi. >>
Kiitos. Nämä eivät varsinaisesti ole tiukkoja mielipiteitä aiheesta, vaan ajan kanssa kehittynyt näkökulmani jolla näitä kysymyksiä lähestyn, jonka haluan jakaa. Minulla ei ole täsmällisiä uskomuksia tai varmaa tietoa, mutta siihen uskon varmuudella, että jotakin outoa siinä piilee, kuinka asiat tapahtuvat... tässä on jo pitkään ollut jotakin melko hämärää, etten sanoisi! :-)
Katson kuitenkin, että tarkkaavaisuus, havaintojen tekeminen ja läsnäolo hetkessä on olennaisempaa kuin näkemyksien omaaminen tai valmiiksi tuleminen. Siten ei haittaa, vaikken tiedäkään.
No juu, itsekin katsoisin asiaa ensin hieman tilastojen valossa ja muistuttaisin ilmastonmuutoksesta, ennenkuin laittaisin ekosysteemin romahtamisen sinun piikkiisi. Mieti nyt sitäkin kuinka myöhään talvi tällä kertaa tuli. Luulenpa, että saamme vielä lisää intiaanikesiä.
Kuulin myös kaverilta, että lämpötilat olisivat nousussa muillakin planeetoilla aurinkokunnassamme, kuin maapallolla. Tämä kuulemma johtuu jostain energiapilvestä johon koko aurinkokuntamme on nyt matkaamassa. Kuulostaa hörhöltä, mutta hän väitti sen olevan ihan tämän päivän tiedettä. Täytyypä ottaa selvää...
Minusta olisi aika apeaa, mikäli ilmastonmuutos johtuisikin lukuisista magiaan uskovista hörhöistä ympäri maailmaa, joiden yhdistetty maaginen intentio lämpimien säiden puolesta saisi koko maapallon lämpenemään ja sulattaisi jäätiköt. Siinä kohtaa voisi sanoa, että varokaa nyt ihmiset mitä toivotte ja muistakaa harmonia luonnon kanssa. :-)
Itse uskon, ettei magia mene luonnonlakeja vastaan, vaan niiden mukana, niiden joukossa, niiden saatossa, sisällä, pinnalla, osana sitä makua tai sävyä tai hiljaista sanomaa, huminaa, mielikuvituksen tuottamana enteellisenä puheena tuuletushormin kohinassa.
Siksi en vaivaa päätäni sillä voiko luudalla lentää. Minä lennän lentokoneella. Joskin myönnettäköön, että lentävä luuta tai matto olisi ympäristöystävällisempi. Mutta jos ihminen olisi tehty lentämään...
Jännä juttu sitten, mihin kaikkeen ihminen ON tehty. Kuten vaikka vetämään perässään rekka-autoa kiveksillään. Chi-tempuista puheen ollen...
Joo no...olenhan toki kasvihuoneilmiosta tietoinen. Pikku vitsihan tuo oikeastaan oli. (Sen lisaksi etta olen "kesaihminen", en talvi-ihminen...);)
"Jännä juttu sitten, mihin kaikkeen ihminen ON tehty. Kuten vaikka vetämään perässään rekka-autoa kiveksillään. Chi-tempuista puheen ollen..."
Jep. Eikos ollut aikamoista meininkia sekin...;)
"Katson kuitenkin, että tarkkaavaisuus, havaintojen tekeminen ja läsnäolo hetkessä on olennaisempaa kuin näkemyksien omaaminen tai valmiiksi tuleminen. Siten ei haittaa, vaikken tiedäkään."
Eli se maaginen NYT-hetki..., josta niin paljon tietyissa piireissa puhutaan.:)
Onhan minulla jotain tuontapaisia kokemuksia. Viime viikollakin voitin mansikkapelissä 19€ (3 sisään, 22 ulos), kun tuli taas se tunne, että NYT on otollinen hetki: Kaupassa vähän asiakkaita, ei takapiruja, varsinkaan lapsia, kassalta saatu sopivasti ja erikseen pyytämättä vaihtorahaa, joka ei ollut viimeksi kiertänyt peliautomaatin kautta. Sitä pitää vain jotenkin tiedottomasti tietää se otollinen ajankohta, kun automaatti on anteliaalla päällä. Ja kun se antaa rahaa, sitä pitää taputtaa ja kiittää! Ja pitää sopivasti taukoa seuraavaan peliin. Eilen löin samaan koneeseen taas 3E, sain 2 takaisin ja sitten tuli semmoinen tunne, että tällä kertaa ei tule enempää, ja siihen on paras luottaa.
Tähän mennessä suurin rahapelivoittoni on 60 rivin vakioharavalla saatu runsaat 5000 mk 15 vuotta sitten, kun oikein keskityin asiaan ja kysyin veikkausvihjeitä intiaanien ja etruskien tapaan, mutta se on pitkä juttu, ja aion kirjoittaa sen ensin shamaaniseuran lehteen.
Pari kirjavinkkiä voin antaa: Michael Harnerin Shamaanin tie ja Gaudeamus-julkaisu Antiikin myytit ja uskonnot.
Pieni varoitus on kuitenkin paikallaan: Jos luulet, että näillä konsteilla on helppo kahmia rahaa, niin henget luultavasti suhtautuvat sinuun kuin karkkirahaa vinkuvaan kakaraan: Ei aina makeaa mahan täydeltä!