On niin helvetin huono olo.
Olen ollut nyt kaksi päivää pois koulusta, viime perjantain ja tämän päivän. Ei ollut niin mitään halua nousta aamulla aikaisin ylös ja mennä kouluun kärsimään.
Mulla ei ole ollut moneen vuoteen mitään halua liikkua mihinkään, siis röhnötän vain kotona tietokoneen tai telkkarin ääressä aamusta yöhön. Tosin käyn koulussa kyllä yleensä arkisin. Kotona en syö, ellei joku kanna ruokaa eteen (joo tiedän, säälittävää). Painoni laskee ja nousee, riippuu kaudesta. Joskus ei tee mieli syödä, enkä jaksa huutaa muita passaamaan itseäni, joten olen syömättä, ja muutamien viikkojen päästä olen sitten saattanut laihtua jopa neljä kiloa.
Minulla ei ole mitään intoa pitää huolta itsestäni (siis tarkoitan liikkumista ja syömistä, muuten kyllä pidän hygieniastani ja ulkonäöstäni huolta). Henkiesti olen niin väsynyt. En jaksaisi enää päivääkään, mutta joku pitää minut silti hengissä. Mä tiedän miksi minulla ole yhtäkään kaveria tai ystävää, ja se on niin perseestä kun olen niin helvetin typerä ja osaamaton, että en perkele osaa edes katsoa kiinnostuneita silmiin, tai edes vastata joku (puolituntematon) esimerkiksi moikkaa. En tiedä miten joku voi (edes osata!!) tehdä oman elämänsä näin vituksi. Mun pitäis ryhistäytyä, ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää muuttaa mun elämä. Mut ei!! Se ei onnistu.
Mä olen kyllästynyt säälimään elämääni, en jaksa enää itkeä itseäni uneen. Tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä niin vituttaa niin vitusti kun tulin tänne asti säälimään itteeni.
Mä olen tuhonnut koko mun elämän, mulla ei ole koskaan ollut mitään lapsuutta, saati sitten mitään mahdollisuutta saada hyvää tulevaisuutta kun olen tällainen.
Olen ollut nyt kaksi päivää pois koulusta, viime perjantain ja tämän päivän. Ei ollut niin mitään halua nousta aamulla aikaisin ylös ja mennä kouluun kärsimään.
Mulla ei ole ollut moneen vuoteen mitään halua liikkua mihinkään, siis röhnötän vain kotona tietokoneen tai telkkarin ääressä aamusta yöhön. Tosin käyn koulussa kyllä yleensä arkisin. Kotona en syö, ellei joku kanna ruokaa eteen (joo tiedän, säälittävää). Painoni laskee ja nousee, riippuu kaudesta. Joskus ei tee mieli syödä, enkä jaksa huutaa muita passaamaan itseäni, joten olen syömättä, ja muutamien viikkojen päästä olen sitten saattanut laihtua jopa neljä kiloa.
Minulla ei ole mitään intoa pitää huolta itsestäni (siis tarkoitan liikkumista ja syömistä, muuten kyllä pidän hygieniastani ja ulkonäöstäni huolta). Henkiesti olen niin väsynyt. En jaksaisi enää päivääkään, mutta joku pitää minut silti hengissä. Mä tiedän miksi minulla ole yhtäkään kaveria tai ystävää, ja se on niin perseestä kun olen niin helvetin typerä ja osaamaton, että en perkele osaa edes katsoa kiinnostuneita silmiin, tai edes vastata joku (puolituntematon) esimerkiksi moikkaa. En tiedä miten joku voi (edes osata!!) tehdä oman elämänsä näin vituksi. Mun pitäis ryhistäytyä, ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää muuttaa mun elämä. Mut ei!! Se ei onnistu.
Mä olen kyllästynyt säälimään elämääni, en jaksa enää itkeä itseäni uneen. Tälläkin hetkellä kun kirjoitan tätä niin vituttaa niin vitusti kun tulin tänne asti säälimään itteeni.
Mä olen tuhonnut koko mun elämän, mulla ei ole koskaan ollut mitään lapsuutta, saati sitten mitään mahdollisuutta saada hyvää tulevaisuutta kun olen tällainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se elämä on kuule just sitä, mitä sä itse siitä teet. Sä et jaksa edes yrittää, niin en yhtään ihmettele, että tunnet ittes ulkopuoliseks ja masentuneeks.
Voisin ehkä auttaakin, mut en näe siihen mitään syytä, kun tuskin edes kuuntelisit. Ja jos kuuntelisitkaan, tuskin tekisit mitään ihmeempiä asioidesi eteen "kun ei jaksa kiinnostaa, etkä jaksa liikkua jne".
Itse sie valitset.
Nefru
Tuo on suuri tietämättömien viljelemä harhaluulo että kaikki on itsestä kiinni. Ihmisellä on rajallinen määrä kestokykyä, joka kuluu loppuun kun kokee vain tarpeeksi paskaa. Silloin ei enään ole kyse omasta valinnasta, ja on melko loukkaavaa väittää että olisi.
Olet väärässä.
Jos ihminen ite luulee (tai mukamas tietää), että tulee koko ajan paskaa niskaan jne. se on tasan omaa huonoa huomiointikykyään, kun kaikki hyvät hetket menee ohi eikä niihin tajua tarttua.
Tässäkö tämä sitten on..?
Jees, sama fiilis ku sulla, ei vaan kiinnosta enää mikään, täytyy vaan pyristellä täällä perheen takia..
Siis voi prkl, luuleeko ihmiset että MASENNUKSEN VALITSEE ITSE?
Kukaan ei voi masennukselle mitään! Ei kukaan tahdo itse, että masentuu. Voi elämä, luuletteko te että hän itse sen valitsee? Että hän tahtoo itse olla masentunut? Miksi kukaan tahtoisi tuhota itsetuntoaan sillä tavoin? Vastauksia, varsinkin sinulta, Nefresis.
Hei sulle, joka oot kyllästyny elämääsi, mulla on sulle hyviä ja huonoja uutisia. Ensinnäkin, en tiiä oletko itse huomannut, mutta olet masentunut. Olet jo siinä vaiheessa, ettei yksin voi nousta, tarvitset apua.
Hyväähän tässä on se, että uskallat myöntää sen ja hakea apua täältä. Ongelmana vain on, ettei kukaan näiltä palstoila voi antaa apua tuohon, vaan sinun on haettava sitä muualta.
Olet koulussa, hienoa! Silloin on selvää, että voit mennä puhumaan terveydednhoitajalle tai koulukuraattorille, ja se on ilmaista. Sinun pitää mennä sinne. Se voi tuntua turhalta, mutta se on aivan välttämätöntä. Tee se itsesi takia:)
Älä välitä tuollaisista kommenteista, joiden kirjoittajat eivät tiedä masennuksesta mitään.
Yritä jaksaa:)
Aivan! Ota itseäsi niskasta kiinni!
Jos et terkkarille kehtaa mennä, koeta purkaa paha olo johonkin. (Älä kuitenkaan ihmisiin)
Lähde vaikka vain vartin kävelylle... tai kirjoita runo. Ei sen tarvitse olla hyvä tai edes runon tapainen, kirjoita vaikka siihen miltä sinusta tuntuu.
Kokeile edes. Jos elämä on noin ikävää, ei sitä voi ajan haaskaukseksi sanoa.
Ihan sama olo kaikki vituttaa ihmissuhteet kaikki melkein no kuollu tai kuinka sen vois sanoo... juuri mainitsemasi moikka ja katselu on vaikeaa... joko ei katso ollenkaa tai katsoo liikaa.... Ei kiinnosta mennä kellekkään tytölle juttelemaankaan kun sitte se tietää että oon siitä kiinnostunu ja sittehän se ei ainakaa oo enää musta... (en kyllä tiedä ootko poika vai tyttö) Vanhempien kans on riitaa... ja alkoholia käytän aivan liikaa siihen verrattuna että juon yksin....seurassa oon kännissä rasittava... suomeksi siis sanottuna kun ei kellekkään käy mikään mitä teen tai sanon niin musta on tullu tällänen... oon siis paska... en minäkään paljon omasta huoneesta minnekkään lähde muutakuin ehkä muutaman kerran kuus. Kavereita on sen verran joskus voin lähtee niiden kans...oon ollut parempi lähiaikoina mutta silti viä samaa hommaa... Sitä pitäs ajatella että on itse hyvä... mutta kun on huono ja ei mitää osaa/tajua/opi niin... paska mikä paska kuka tämmöstä jaksaa koskaan kattella JA ON OLLU JO MONTA VUOTTA NIIN HELVETIN HUONO OLO
Niinpä... Ärsyttää kokoajan ja sitte pitää kuitenki teeskennellä ilosta tjtn. Äh. Ihan sama. En osaa ees valittaa tänään :S
Ai niin joo. Piti valittaa ystävänpäivästä. Se on huomenna. Mä vihaan sitä päivää yli kaiken. On kuin kohtalon ivaa että se päivä sattuu juuri keskiviikolle jolloin minun koulupäiväni kestää kahdeksasta kolmeen. Ainoa päivä koko kouluviikolla. Argh.
...kunnes heräsin ja ajattelin, että mun ongelmat ei oo paskaakaan verrattuna siihen mitä joidenkin muiden ihmisten ongelmat todella ovat. Tollanen on typerää, meet sinne kouluun tai sä painut sinne itsesääliin vielä syvemmälle. Itse pyrin välttämään itsesääliä ja muutenkin justiin tommosta angstaamista. Se vaan pilaa kaiken ja kaikki menee päin vittua. Meet sinne kouluun, hankit jotain kivaa tekemistä kavereiden kaa tai yksin. Musan kuutelu toimii ainakin mulla varsin tehokkaassi mielialalääkkenä.
Muista toki, että tollasia ei säälitä, ne jätetään suonsilmään vajoamaan oman onnensa nojaan. Nouse siis suosta, ja mene muiden seuraan suon reunalle nauramaan suohon vajoaville, miten onnettomia ne ovat. Pelkkä ajatus hyvästä ja paremmuudesta saa mielialan tommosesta jamasta. Älä toki sitten ala narsistiksi :D