Vähän taustaa: olen ulkomailla asuva 30 suomalaisnainen. Tammikuussa tapasin miehen, joka vei jalat alta. Täysin yllättävä tapaus, koska ulkoisesti mies ei ole ollenkaan sen näköinen mitä yleensä katson. Mutta jotain hänessä on, ja olen ihastunut kuin 13-vuotias!
Mieskin on kiinnostunut, mutta ei näköjään ollenkaan samalla tasolla kuin minä. Olemme pitäneet yhteyttä ja nähneetkin muutaman kerran, mutta aikataulumme ovat ollet tosi paljon meitä vastaan. Mies lähtee täältä kuun lopussa, joten sikäli ihan hyväkin, ettei olla ehditty ihastua sen enempää.
Kysymyksiä, joihin toivoisin vastauksia:
* miksei ihminen voi päättää, kenestä tykkää? Miksi sydämen pitää olla järkeä vahvempi?
* miten luottaa omiin tuntemuksiin, kun kaverit sanovat, että taidat olla enemmänkin ihastunut ihastumiseen ja haaveisiisi?
* millä olla suuttumatta seurustelevalle kaverille, joka ääri-realistisesti neuvoo että "hei, unohda se mies! Jos olisitte molemmat kiinnostuneita, te olisitte jo tavanneet monta kertaa." Tämä ystäväni on ihminen johon luotan, ja jolle en voi sanoa, kuinka hänen sanansa loukkaavat. Hänestä olen ihastunut "ihastumiseen vain" ja pitäisi ajatella realistisesti eikä ladata niin kauheasti toiveita ja haaveita kun miehen tapaa.
Itsellään hänellä on rakastava, suorastaan palvova avomies ja ystäväni ei ole koskaan yksin. Mulla on ollut aiemminkin pitkiä sinkkuuskausia, ystäväni on seurustellut koko ajan 17-vuotiaasta lähtein! Kuka hän on sanomaan, että olen ihastunut ihastumiseen. Ja mitä väärää siinä on, jos näin on??
Kauhean pitkä aloitus, eikä mitään järkevää sanottavaa. Silti ois ihanaa jos joku vastais jotain.
Mieskin on kiinnostunut, mutta ei näköjään ollenkaan samalla tasolla kuin minä. Olemme pitäneet yhteyttä ja nähneetkin muutaman kerran, mutta aikataulumme ovat ollet tosi paljon meitä vastaan. Mies lähtee täältä kuun lopussa, joten sikäli ihan hyväkin, ettei olla ehditty ihastua sen enempää.
Kysymyksiä, joihin toivoisin vastauksia:
* miksei ihminen voi päättää, kenestä tykkää? Miksi sydämen pitää olla järkeä vahvempi?
* miten luottaa omiin tuntemuksiin, kun kaverit sanovat, että taidat olla enemmänkin ihastunut ihastumiseen ja haaveisiisi?
* millä olla suuttumatta seurustelevalle kaverille, joka ääri-realistisesti neuvoo että "hei, unohda se mies! Jos olisitte molemmat kiinnostuneita, te olisitte jo tavanneet monta kertaa." Tämä ystäväni on ihminen johon luotan, ja jolle en voi sanoa, kuinka hänen sanansa loukkaavat. Hänestä olen ihastunut "ihastumiseen vain" ja pitäisi ajatella realistisesti eikä ladata niin kauheasti toiveita ja haaveita kun miehen tapaa.
Itsellään hänellä on rakastava, suorastaan palvova avomies ja ystäväni ei ole koskaan yksin. Mulla on ollut aiemminkin pitkiä sinkkuuskausia, ystäväni on seurustellut koko ajan 17-vuotiaasta lähtein! Kuka hän on sanomaan, että olen ihastunut ihastumiseen. Ja mitä väärää siinä on, jos näin on??
Kauhean pitkä aloitus, eikä mitään järkevää sanottavaa. Silti ois ihanaa jos joku vastais jotain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaverisi. Ehkäpä he haluavat nähdä sinut ikuisena vanhanapiikana?
Älä luota lörpöttelijöihin, luota siihen mitä sydämesi sisin sanoo.
mieli nimittäin, kun vastasit. Kiitos!
Tuntuu vaan niin hurjalta, että todella pitkästä aikaa voi olla tällainen näin ihastunut olo, kuin pikkutytöllä? Ja mies nyt kumminkin pitää yhteyttä lähes joka päivä, vaikkemme olekaan ehtineet montaa kertaa tapaamaan. En siis millään logiikalla ole yhdentekevä hänellekään.
Välillä sitä vaan toivoisi, että tuo lähin ystävä ei olisi aina niin hemmetin inhorealisti (vaikkakin oma pää pilvissä, hän ei tajua millaista on olla "aina" yksin, kun itsellä on kotona mies odottamassa).
Ehkä minä olen ihastunut ihastumiseen, kuka ties. Mutta on tottavie vaikea olla haaveilematta, minkä varmaan jokainen tahtomattaan sinkkuna elävä tietää!
No, sun täytyy tehdä jotain. Älä kuuntele ystävättäriä! Sun ystävättäres ehkä ajattelee sisimmässään, että jos teille tulee nyt suhde, niin kenes kanssa hän sitten juttelee ja juoruaa?! :)
Mitä tarkoitit ettei tämä mies ole samalla tasolla? Sitäkö, ettei hän tunnetasolla ole yhtä jalat alta kuin sinä? Jotenkin vähättelet tunnettasi ja ihastustasikin (ja ehkä myös tunteittesi kohdetta), miksi ihmeessä??? Etkö luota itseesi? Miksi sinun täytyy järkeillä? Mitä vikaa tuossa miehessä on?
No tässä sulle lisää kysymyksiä. Tunneasiat ovat tunneasioita, niissä ei paljon järjellä pärjätä.
Suosittelisin toimimaan, lähetä vaikka ystävänpäivänviesti miehelle. On hän sen ansainnut. Tsemppiä sulle.
Tarttis tehrä jottain...
Niinpä niin.
Miksi sitä pitää olla niin toivottaman pelkuri? Vastaan itse: En ole kovin hyvä kestämään pettymyksiä. Sen takia elän elämääni kuin ikuinen pelkuri, varman päälle, ettei sattuisi.
Jestas sentään. Olenhan aikuinen (todellakin!) nainen. Miksi mun pitää yhtäkkiä olla kuin vapiseva haavanlehti tätä miestä ajatellessani??
Yllätyin todella, kuinka voimakkaat tunteet mulla onkaan tätä miestä kohtaan? Muutakin kuin pelkovapinaa ;) Tunnen ystävyyttä, halua tutustua enemmän, kunnioitusta, himoa... Mutta ystävättären mielestä se juuri osoittaa, että haaveilen vain "jostain" asiasta, ehkä rakkaudesta, tai tarkemmin jostain, jota mies ei ehkä ollenkaan olekaan... On totta, ja ystäväni tietää sen, että haluaisin mieluusti olla suhteessa kivan miehen kanssa, enkä sinkkuna.
En siksi tiedä kuinka paljon olosta on omaani, kuinka paljon ystävättäreni sanomaa, mutta tuntuu että mies tykkää silti musta "vähemmän" kuin mä hänestä. Vaikka pidämme yhteyttä paljonkin, ei nyt joka päivä mutta usein, ystävättäreni mielestä, JOS mies haluaisi tutustua paremmin ja tavata kunnolla, hän löytäisi tälle aikaa. (Itseasiassa minä olen meistä se, joka on ollut kiireisempi...)
Rehellisesti sanottuna, en itsekään usko, että mieheltä on mennyt jalat alta. Kyllähän hän näyttäisi tunteensa enemmän jos olisi??
Tässä on nyt sekin juttu, että hänen työsopimuksensa on päättymässä kuun lopussa. Hänen on löydettävä töitä voidaksaan jäädä. Hänkin sanoi, että tavallaan, vaikka kauheasti odottaa, että voitaisiin kunnolla nähdä kahdestaan, niin toinen puoli haluaisi perua sen, ettei vaan käy niin että ihastuukin oikein kunnolla ja sitten joutuukin eroamaan saman tien..
En tiedä miksi (yritän) vähätellä tunnettani häntä kohtaan, ehkä tuo lähtö on yksi syy? On ihan hullu juttu, mutta vaikka mulla on suomalaiseksi hyvä itsetunto, tässä asiassa ei ole. En todellakaan luota että hänenlaisensa näkisi mussa kaiken sen hyvän mitä on.. Eikä hän ole edes mikään hyvännäköinen! Päinvastoin, kaukana siitä kaljusta hyvännäköisestä köriläästä joita yleensä katselen. Ei mitään vikaa varsinaisesti, mutta hän on mua nuorempi ja näyttää.. no, ei ainakaan erityisen komealta tai "mun mieheltä!" Ja silti, jotain hänessä on, joka saa sydämen läpsimään kuin loukkaantunut linnunpoikanen....
>>> Tunnen ystävyyttä, halua tutustua enemmän, kunnioitusta, himoa... Mutta ystävättären mielestä se juuri osoittaa, että haaveilen vain "jostain" asiasta, ehkä rakkaudesta, tai tarkemmin jostain, jota mies ei ehkä ollenkaan olekaan...
Höpsistä, tuo on normaalia kun on ihastunut, eikä se osoita mitään muuta kuin sitä että sinä olet ihastunut. Analysoitte ystävättärenne kanssa liikaa tunteitanne. Kokeile jonkun aikaa niin, ettet puhu ystävättäresi kanssa tästä miehestä. Ehkä ajatuksesi selkiävät. Nyt minusta tuntuu että liiallinen asioitten setviminen hänen kanssaan sotkee sinun ajatuksiasi. Varaa mieluummin itsellesi omaa aikaa, jolloin mietit asiaa, ja mitä sinä haluat. Mene vaikka kävelylle, tms.
Voisit ystävystyä tämän miehen kanssa, tutustua paremmin, niin pystyt ainakin arvioimaan paremmin, olisiko hän sopiva kumppani sinulle.