Olen tyhmä,tunnustan sen. Tajusin,että se nainen ketä rakastan ja kenet haluan (kaikilla tavoin),on kaverini. Halusin olla vain kaveri,en halunnut mitään muita tunteita, mutta nyt kun annoin itselleni luvan rakastua kaikki oli jo liian myöhäistä. Tiedän,että tällä naisella oli tunteita minua kohtaan aikaisemmin,mutta nyt hän on löytänyt itselleen mukavan tyttöystävän... Tästä tyhmyydestä saan syyttää vain itseäni. Opin ainakin sen,että läheltä voi löytää sen mitä on aina etsinyt..
Elämäni rakkaus..
Olet sinä
61428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ota onkeesi, jos vielä nappaa.
Onko jompikumpi teistä kuollut? Enpä usko.... Jos sä oikeesti rakastat tätä ihmistä niin tee asialle jotain. Turhaa jäädä miettimään minkälaista se olisi voinut olla kun se voi vielä tapahtua. Se pelaa kuka ei pelkää. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
mutta eikö romanttisuus ole jo kuollut kaiken maailman sanojen kuten läheisriippuvuuksien ja häiriköimisten avittamana? nykyään näitä sanoja viljellään, ennen sitä sanottiin kauniiksi asiaksi. aito välittäminen on kuin sairaus, jota ei uskota kai olevankaan. jos taistelet rakkautesi puolesta olet vähintään häirikkö tai seko. silti siitä saa vapaasti tehdä elokuvia ja valkokankaalla se näyttää kivalta. mutta kun elokuvateatterin valot sammuvat kutsutaan sitä häiriköimiseksi. missä on intohimo? se intohimo mikä valkokankaalla saa sydämen hyppimään? kyyneleet silmiin? intohimo on suurta rakkautta. siihen kuuluu niin hyvää kuin pahaa. vihaa ja rakkautta. itkua ja naurua. voi kumpa joku taistelisi joskus minustakin! saisi vapaasti soittaa kitaraa ikkunani alla, en soittaisi poliisia tai naureskelisi kamuilleni. olisin enemmän kuin otettu. toivoisin kohtaavani tytön joka saisi kaikki ihan kaikki tunteeni esiin. vihan, rakkauden, naurun, itkun, surun, pettymyksen, ikävän, ahdistuksen, kaipuun, riemun. sateenkaaren jokaisen värin. tuskin mahdollista. pelätään niin paljon. leimaamista. taistele sinä! ole oma itsesi!
Täyttä asiaa! Valitettavasti asia on juuri noin kuinka kirjotit...
Mut neuvona alkuperäisen kirjoittajalle: Mieluummin hullu kuin yksinäinen eli siis sanot asian naisellesi ihan suoraan ja katsot mitä tapahtuu. Ei ainakaan pahempaa kuin olosi nytten..
Mäkin luulin että se saa joka uskaltaa, mutta toisin kävi. Olin exäni mielestä sekopää joka ei osaa päästää irti...sitten kun sain jakeluuni sen asian että kaikista noista mainitsemistasi tunteista huolimatta asia ei tuu muuttumaan, repäisin itseni irti. Luovutin.
Asia oli jo ok kun ex ilmoitti ikävöivänsä, ei rakkaana mutta ystävänä. Se oli viimeinen naula mun suuren rakkauden arkkuun :( Jotenkin jäi sellainen maku että olis alunalkaenkin pitänyt vain kääntyä ja kävellä pois, mutta mitään en kuitenkaan kadu.
että kun olitte kavereita sua se ei kiinnostanut kuin kaverina, mutta kun hän alkoi seurustella sä annoit itsellesi luvan rakastua häneen?
Eikös se jo kerrokkin sen että olet vain mustasukkainen kun hänellä on joku jota rakastaa ja sinusta tuntuu että muka menetit jotain suurta, mutta et ole menettänyt. Koitahan laittaa asiat mittakaavoihin.
Toden sanoja, että tyhmyydestä sakotetaan, mutta älä nyt ala lusimaan sitä sentään lopunelämääsi. Tyhmyyskin on korjattavissa, ajattelutyöllä.