Meillä helpotti

Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja käydä miehen kanssa perusteellinen keskustelu tilanteesta. Kerro avoimesti ja rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja pyydä häntä kertomaan avoimesti miltä tilanne hänestä tuntuu, sekä haluaisit että yritätte yhdessä ratkaista ongelman. Sinussakaan kun ei kuitenkaan ole mitään nappulaa, millä halut kääntyisi päälle noin vain, eikä sitä nappulaa löydä sinusta miehesi tai ammattiauttajakaan.
Takeitahan onnistumisesta ei valitettavasti kuitenkaan ole, mutta harjoitus jossa kummallakaan ei ole mitään "vaatimuksia" tilanteen johtamisesta seksiin, helpottaa lähelläoloa ja tuntemuksia siitä että jokainen kosketus ei ole vaatimus, kun tunnelma on vapautunut, tilanne ja fiilikset voivat viedä mennessään, mutta jos eivät vie, ei saa suuttua ja lakata harjoituskertoja.
Jos ja toivottavasti saat saat miehesi ymmärtämään että ongelma on teille yhteinen ja et pysty yksin sitä ongelmaa ratkaisemaan, niin valoa tunnelin päässä voi alkaa näkyä.
Tsemppiä, uskallusta ja kärsivällisyyttä

koska olen hiljattain menettänyt mieheni juuri ed. mainitun hellyyden puuttumisen takia. Mies ei mitenkään osoittanut hellyyttä, syytti vain minua asiasta. Eikä myöskään ikinä suostunut puhumaan asioista. Kaikki menetetty.

rakkaus on hellyyttä,, sitä pitää vaalia,,, onnea,,,noin sen olla pitääkin,,

M vm 48 kirjoitti:

rakkaus on hellyyttä,, sitä pitää vaalia,,, onnea,,,noin sen olla pitääkin,,

Jos muistelee suhteen alkua ja kylki-kyljessä pyörimistä, jolloin kaikki oli mitä parhaiten. Mitä sitten tapahtuu, hellyys unohtuu, seksielämä viilenee ja molemmat vaan porhaltaa täysillä elämäänsä eteenpäin, huomaamatta mitä on tapahtumassa, jokapäiväinen hellyys on jäämässä pois elämästä.
Suhdetta voi mielestäni tavallaan verrata työpaikkaaan, eihän sitä työpaikassakaan loputtomiin katsota, jos aluksi kaikki on hurmoksellista ja täydellistä, mutta jonkin ajan päästä nostetaan jalat pöydälle ja odotetaan, että saa nauttia loppu elämän sen alkurypistyksen hedelmistä.
Suhde vaatii jatkuvaa hoitoa ja "työtä" molemmilta osapuolilta.
Monista viesteistä tästäkin keskustelu foorumista voi rivien välistä lukea ison asenneongelman, "hoida itsesi ja halusi kuntoon, minä odottelen sillävälin sohvalla", ongelma on kuitenkin yhteinen. Sama asenne mielestäni selittänee nykyisiä isoja avioero lukuja, ollaanko me oikeasti valmiita tekemään töitä hyvän parisuhteen eteen. Painetaanhan siellä töissäkin niska limassa.
Minä olen kääntänyt sen asetelman toisinpäin ja muuttanut ajattelutapaani, teen töitä vain siksi, että minulla on varaa viettää laatuaikaa perheeni kanssa. Helpottaa kummasti.

ero takana kirjoitti:

koska olen hiljattain menettänyt mieheni juuri ed. mainitun hellyyden puuttumisen takia. Mies ei mitenkään osoittanut hellyyttä, syytti vain minua asiasta. Eikä myöskään ikinä suostunut puhumaan asioista. Kaikki menetetty.

Lue lisää

ero edessä on myös meillä. tilanne vaan päinvastainen. Vaimo ei suostu millään tajuamaan ettei mies ole naisen tarpeita varten. Inho häntä kohtaan on jo siinä mitassa,etten usko olevankaan,kuin yksi vaihtoehto. Keskustelukaan ei onnistu,kun eihän miehen kanssa sellaisista asioista puhuta! Siis yleensäkkään intiimeistä asioista. Kasvatuksen tulosta kuulemma,mutta saahan sitä selitellä. Kaikki yritykseni aloittaa keskustelu siitä,että vaimoni asenne on se,joka on suhteemme kehittymisen este johtaa asian päälaelleen kääntämiseen,jolloin olenkin itse "syytettynä" milloin mistäkin ja poterot taas kaivettuna ollaan asemissamme.
Yhteistä aikaa ei pysty järjestämään vaikka olen aiemmin monesti ehdottanut. Toisten vaivoiksi ei kuulemma voi lapsia viedä. Silloin kyllä viedään,jos on omia menojaan tyttöjen kesken. Muutamaan vuoteen en ole enää edes ehdottanut ko. järjestelyä ja syystä.
Toivossa kuitenkin elän ja uskon kohtaavani kaltaiseni naisen,joka satsaa itsensä suhteeseen tietäen,ettei voi saada mitään antamatta myös itse.
Jore Marjarannan Pieni ihminen onkin tällä haavaa lohdullinen kappale vaikka olenkin mies,niin se koskettaa. Vaimostani tällaiset herkät kappaleet ovat jotenkin hirveitä. Outoa minusta.

juuri kirjoitti:

Jos muistelee suhteen alkua ja kylki-kyljessä pyörimistä, jolloin kaikki oli mitä parhaiten. Mitä sitten tapahtuu, hellyys unohtuu, seksielämä viilenee ja molemmat vaan porhaltaa täysillä elämäänsä eteenpäin, huomaamatta mitä on tapahtumassa, jokapäiväinen hellyys on jäämässä pois elämästä.
Suhdetta voi mielestäni tavallaan verrata työpaikkaaan, eihän sitä työpaikassakaan loputtomiin katsota, jos aluksi kaikki on hurmoksellista ja täydellistä, mutta jonkin ajan päästä nostetaan jalat pöydälle ja odotetaan, että saa nauttia loppu elämän sen alkurypistyksen hedelmistä.
Suhde vaatii jatkuvaa hoitoa ja "työtä" molemmilta osapuolilta.
Monista viesteistä tästäkin keskustelu foorumista voi rivien välistä lukea ison asenneongelman, "hoida itsesi ja halusi kuntoon, minä odottelen sillävälin sohvalla", ongelma on kuitenkin yhteinen. Sama asenne mielestäni selittänee nykyisiä isoja avioero lukuja, ollaanko me oikeasti valmiita tekemään töitä hyvän parisuhteen eteen. Painetaanhan siellä töissäkin niska limassa.
Minä olen kääntänyt sen asetelman toisinpäin ja muuttanut ajattelutapaani, teen töitä vain siksi, että minulla on varaa viettää laatuaikaa perheeni kanssa. Helpottaa kummasti.

Lue lisää

Olen ollut yhdessä Elämäni Miehen kanssa kohta 5kk ja itsekin olen saanut huomata miten alun huuma hiipuu pois.
Kyllähän se pelotti aluksi ja tuntui jotenkin pahalta.
Kuitenkin mietin että eihän rakkauden tarvitse pelottaa tai olla tylsää..
Entä sitten jos ei enää rakastellakaan 3krt/pvä?

Minusta on tärkeintä että hellyyttä on, pystymme keskustelemaan asioista vapaasti,myös seksistä ja kihlattuni on sanonut olevansa tyytyväinen.

Itse en pidä itseäni mitenkään hyvänä varsinkaan seksimielessä, mutta tulee itselle hyvä olo ja tunnen itseni kauniiksi ja haluttavaksi tietäessäni etten ole täysi tohelo ja osaan pitää Hänet tyytyväisenä =)

Onnea Teille ja Tsemppiä kaikille!

-Pikku InttiLeski-

kysymyksiä ja vastauksia palstan ihan alaosassa

http://www.sexpo.fi/hellyysharjoitus_i.htm

joka on jäänyt naisen järäpäisyyden tai minkä lie vuoksi suorittajaksi seksissä. Meni vuosia ennenkuin jotenkin havahduin siihen ettei hän minua välttämättä halua. Voisi kuulemma olla ilmankin. No...välillä onkin ollut omasta haluttomuudestani johtuvia taukoja ja välillä on taas edetty ja saatu uutta potkua vällyjen väliin. Ikinä en ole ollut tahtoen sellainen minuuttimies,mutta kun toinen ei vastaa seksissä omala toiminnallaan ja tunteellaan ja ole täysillä mukana,niin pakosti se on välistä ollut vain oman purkautumisen keino.
Puhuminen ei siis onnistu vaimosta johtuvista syistä,joista en ole päässyt koskaan perille,mutta väitän ettei hän tunne itseään seksuaalisesti eikä uskalla tai ole uskaltanut aikoinaan tutkiskella itseään. Pitää sitä sopimattomana vanhanaikaisen kasvatuksen takia. Minusta tuo on hätävalhe,jolla pääsee asian ohi. Mielikuvitustakaan hän ei kykene käyttämään,eli touhumme on ollut sitä mitä olen kokeillut. Kuitenkin tavallisia asentoja ja joitain välineitäkin,jotka osoittautuivat minustakin tarpeettomiksi haittatekijöiksi. Parasta on vaan käyttää niitä mitä itsessään on ja monipuolisesti. Sitten jälleen alkoivat vaimoni kommentit etten minä tee tollaista ja tällaista, joita olimme jo kuitenkin pitkään tehneet ja todella molemmat niistä nauttien. Sen kyllä naisesta huomaa,kun aidosti nauttii. Kokeilin joitain uusiakin asioita joista vaimoni sai jälleen hekuman huipulla todella vauhtia,mutta oli sitten häpeissään,kun oli nauttinut sellaisesta,josta oli kertonut päinvastaista.
Ja taas tuli paljullinen kuraa niskaan vaikka kaikkeni olen yrittänyt enkä mitään ikinä tuputtamalla,vaan pitkämielisesti ajan kanssa.
Pinna on lopussa ja mietinnässä,että mitäs nyt,ku on lapset ja talot ja muut....
Alustako on jälleen kaikki alettava jossain muualla. Kun vaimoni on saatava sanoa aina viimeinen sana vaikka viestinä kännykkään. Viimeinen sana,vaikkei se johtaisi mihinkään.
On se tuo P.Hanhiniemi jostain tiennyt minunkin elämäni eri lauluiksi kirjoittaa.
Katse täytyy vain pitää ylhäällä,jottei se mahdollinen uusi nainen,joka vastaisi tunteisiini kulkisi ohitseni ainakaan huomaamatta...

mies, kirjoitti:

joka on jäänyt naisen järäpäisyyden tai minkä lie vuoksi suorittajaksi seksissä. Meni vuosia ennenkuin jotenkin havahduin siihen ettei hän minua välttämättä halua. Voisi kuulemma olla ilmankin. No...välillä onkin ollut omasta haluttomuudestani johtuvia taukoja ja välillä on taas edetty ja saatu uutta potkua vällyjen väliin. Ikinä en ole ollut tahtoen sellainen minuuttimies,mutta kun toinen ei vastaa seksissä omala toiminnallaan ja tunteellaan ja ole täysillä mukana,niin pakosti se on välistä ollut vain oman purkautumisen keino.
Puhuminen ei siis onnistu vaimosta johtuvista syistä,joista en ole päässyt koskaan perille,mutta väitän ettei hän tunne itseään seksuaalisesti eikä uskalla tai ole uskaltanut aikoinaan tutkiskella itseään. Pitää sitä sopimattomana vanhanaikaisen kasvatuksen takia. Minusta tuo on hätävalhe,jolla pääsee asian ohi. Mielikuvitustakaan hän ei kykene käyttämään,eli touhumme on ollut sitä mitä olen kokeillut. Kuitenkin tavallisia asentoja ja joitain välineitäkin,jotka osoittautuivat minustakin tarpeettomiksi haittatekijöiksi. Parasta on vaan käyttää niitä mitä itsessään on ja monipuolisesti. Sitten jälleen alkoivat vaimoni kommentit etten minä tee tollaista ja tällaista, joita olimme jo kuitenkin pitkään tehneet ja todella molemmat niistä nauttien. Sen kyllä naisesta huomaa,kun aidosti nauttii. Kokeilin joitain uusiakin asioita joista vaimoni sai jälleen hekuman huipulla todella vauhtia,mutta oli sitten häpeissään,kun oli nauttinut sellaisesta,josta oli kertonut päinvastaista.
Ja taas tuli paljullinen kuraa niskaan vaikka kaikkeni olen yrittänyt enkä mitään ikinä tuputtamalla,vaan pitkämielisesti ajan kanssa.
Pinna on lopussa ja mietinnässä,että mitäs nyt,ku on lapset ja talot ja muut....
Alustako on jälleen kaikki alettava jossain muualla. Kun vaimoni on saatava sanoa aina viimeinen sana vaikka viestinä kännykkään. Viimeinen sana,vaikkei se johtaisi mihinkään.
On se tuo P.Hanhiniemi jostain tiennyt minunkin elämäni eri lauluiksi kirjoittaa.
Katse täytyy vain pitää ylhäällä,jottei se mahdollinen uusi nainen,joka vastaisi tunteisiini kulkisi ohitseni ainakaan huomaamatta...

Lue lisää

Poikaystäväní ei halua rakastella kuin harvoin. Väliaikoina hän ei suostu minkäänlaiseen hellimiseen tai läheieen kontaktiin. Olen aivan rikki ja kerään voimia irtautua suhteesta. Kyllä naisetkin joutuvat elämään puutteessa.
[email protected]

mies, kirjoitti:

joka on jäänyt naisen järäpäisyyden tai minkä lie vuoksi suorittajaksi seksissä. Meni vuosia ennenkuin jotenkin havahduin siihen ettei hän minua välttämättä halua. Voisi kuulemma olla ilmankin. No...välillä onkin ollut omasta haluttomuudestani johtuvia taukoja ja välillä on taas edetty ja saatu uutta potkua vällyjen väliin. Ikinä en ole ollut tahtoen sellainen minuuttimies,mutta kun toinen ei vastaa seksissä omala toiminnallaan ja tunteellaan ja ole täysillä mukana,niin pakosti se on välistä ollut vain oman purkautumisen keino.
Puhuminen ei siis onnistu vaimosta johtuvista syistä,joista en ole päässyt koskaan perille,mutta väitän ettei hän tunne itseään seksuaalisesti eikä uskalla tai ole uskaltanut aikoinaan tutkiskella itseään. Pitää sitä sopimattomana vanhanaikaisen kasvatuksen takia. Minusta tuo on hätävalhe,jolla pääsee asian ohi. Mielikuvitustakaan hän ei kykene käyttämään,eli touhumme on ollut sitä mitä olen kokeillut. Kuitenkin tavallisia asentoja ja joitain välineitäkin,jotka osoittautuivat minustakin tarpeettomiksi haittatekijöiksi. Parasta on vaan käyttää niitä mitä itsessään on ja monipuolisesti. Sitten jälleen alkoivat vaimoni kommentit etten minä tee tollaista ja tällaista, joita olimme jo kuitenkin pitkään tehneet ja todella molemmat niistä nauttien. Sen kyllä naisesta huomaa,kun aidosti nauttii. Kokeilin joitain uusiakin asioita joista vaimoni sai jälleen hekuman huipulla todella vauhtia,mutta oli sitten häpeissään,kun oli nauttinut sellaisesta,josta oli kertonut päinvastaista.
Ja taas tuli paljullinen kuraa niskaan vaikka kaikkeni olen yrittänyt enkä mitään ikinä tuputtamalla,vaan pitkämielisesti ajan kanssa.
Pinna on lopussa ja mietinnässä,että mitäs nyt,ku on lapset ja talot ja muut....
Alustako on jälleen kaikki alettava jossain muualla. Kun vaimoni on saatava sanoa aina viimeinen sana vaikka viestinä kännykkään. Viimeinen sana,vaikkei se johtaisi mihinkään.
On se tuo P.Hanhiniemi jostain tiennyt minunkin elämäni eri lauluiksi kirjoittaa.
Katse täytyy vain pitää ylhäällä,jottei se mahdollinen uusi nainen,joka vastaisi tunteisiini kulkisi ohitseni ainakaan huomaamatta...

Lue lisää

Monet parisuhteen ongelmat taitavat johtua jonkinlaisesta "hienovaraisesta" vallankäytöstä, joka ei ole tasapainossa puolisoiden kesken.

Vinkkinä sinulle mies. Anna vaimollesi mahdollisuus miettiä tekemisiään. Kerro, että olet miettinyt toista naista ja kenties avioeroakin, koska voit huonosti tässä suhteessa. Kerro myös, että haluaisit kovasti elää nykyisessä suhteessa, mutta se alkaa tuntua mahdottomalta, koska tunnet siinä ahdistusta ja arvottomuutta. Sopikaa, että kumpikin saa puhua toisen keskeyttämättä ja toisen on kuunneltava. Tilanteesta ei saa poistua. Jos tämä ei onnistu, voithan aina kirjoittaa vaimollesi. Jos mikään näistä ja monet muut keinot ei auta, on sinulla edessä vakavia pohdintoja.

Sen vielä sanon, vaikka varmasti tiedätkin jo, että kaikki mahdollinen kannattaa kokeilla nykyisessä suhteessa. Vanhasta ylipääseminen ja uuden virittäminen vie vuosia eikä ole kenellekään helppoa. Toisaalta jotkut meistä on niin jääriä, että mikään muu ei herätä kuin avioero. Ja joskus ei sekään. Monet pitävät kiinni päiväunistaan, jotka eivät kohtaa todellisuutta millään tavalla.

Itse olen kokenut sen, että toinen väistää, eikä ole läsnä avioliitossa. Lopulta minun oli tehtävä ratkaisuni, koska tilanne oli minulle kestämätön. Yksinkertaisesti en voinut enää pitää toivoa yllä. Syyt oli toki toiset kuin seksielämä, mutta perusongelma taustalla oli puhumattomuus ja siitä seuraava ahdistus. Itsestäni voin sanoa kolme vuotta eron jälkeen ja uudessa suhteessa olevana, etten siedä puhumattomuutta lainkaan. Asiat on selvitettävä akuutteina. Pari päivää vanhat jutut aiheuttavat jo niin suuren ahdistuksen, että ne on päästävä selvittämään. Monesti olen miettinyt, että tämä paniikkimekanismi saattaa toimia suhteen yli kantavana voimana. Saa nähdä.

Haluttomampi osapuoli rekisteröityi Treffi-nettiin kuvallisella profiililla. Se huomio ja yhteydenotot, mitä siellä saa osakseen, avasivat vuosien patoumat ja tekivät olon niin helläksi ja ihanaksi... Ei tarvittu montaa iltaa kun kotonakin alkoi tapahtua. Nyt ollaan siinä tilanteessa että puoliso vaatii vapaaillan kerran viikossa elpyäkseen. Netti-Treffeille kannattaa mennä avoimin mielin, mutta järki kädessä. Ihan tavallsia ihmisiä ne toisetkin siellä ovat.