Soitin terveyskeskukseen keväällä 2006, että mistä saisin apua masentuneisuuteen, sieltä ohjattiin nuorten omaan kriisikeskukseen. Kävin siellä 5 kertaa (kerran viikossa), jonka jälkeen minulle tehtiin lähete psykiatriseen keskukseen. Lähetteen teosta on nyt kohta vuosi, vastausta en ole ainakaan vielä saanut.
Nuorten keskuksessa voisin vielä käydä juttelemassa psykologille muutaman viikon välein. Tähän mennessä siellä ollaan keskusteltu ainoastaan siitä, miten haen opiskelemaan. Mutta se taitaa olla ainut vaihtoehto.
Vai tietääkö joku muita vaihtoehtoja päästä juttelemaan jollekin? En ole missään koulussa, enkä töissä, eikä minulla ole ammattia, olen 22-vuotias. Äitini ei ymmärrä ja ainoa ystäväni on jo kyllästynyt itkemiseeni.
Nuorten keskuksessa voisin vielä käydä juttelemassa psykologille muutaman viikon välein. Tähän mennessä siellä ollaan keskusteltu ainoastaan siitä, miten haen opiskelemaan. Mutta se taitaa olla ainut vaihtoehto.
Vai tietääkö joku muita vaihtoehtoja päästä juttelemaan jollekin? En ole missään koulussa, enkä töissä, eikä minulla ole ammattia, olen 22-vuotias. Äitini ei ymmärrä ja ainoa ystäväni on jo kyllästynyt itkemiseeni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
toivottavasti saat sieltä apua-
varaa aika terveyskeskuksen lääkärille ja pyydä häntä hoitamaan asiaasi eteenpäin.
Ota myös yhteyttä sinne nuorten keskukseen ja kysy, mitä tapahtui sille lähetteellesi, noin pitkä aika ei kuulosta enää ihan normaalilta,vaikka olisi ruuhkaakin.
Akuutissa tilanteessa mene suoraan päivystykseen.
Hoitoputkeen on vaikea päästä ja kun sinne pääsee,on sieltä vaikea päästä pois, ainakaan niin että sinne pääsisi enää takaisin.
En tiedä minkälainen käytäntö tällaisessa paikassa on, mutta aina kun minulle on esim. terveyskeskuksesta tehty lähete jollekin poliklinikalle, sieltä on melko nopeasti tullut vastaus, että he ovat saaneet lähetteen ja ilmoittavat myöhemmin jatkotoimenpiteistä.
Toinen asia on sitten ollut, että niistä ei ole joka kerta, ilman yhteydenottoani, kuulunut mitään.
Pahimmat tapaukset ovat olleet, kun tyttäreni odotti aivoleikkaukseen pääsyä ja lopulta, kun soitin, papereita ei löytynyt mistään. Osastoavustaja totesi vaan, että siellä ne makaavat jonkun lääkärin korin pohjalla, eikä hän voi sinne mennä tonkimaan. Kun nostin kissan pöydälle, sain ylilääkärin puhelimeen ja leikkaus tehtiin seuraavalla viikolla.
Toinen oli mieheni sydänleikkausta edeltävä kiireellinen tutkimus, jolloin paperit makasivat 3 kk jossakin hyllyllä, kun asiaa hoitava henkilö oli ne sinne laskenut ja unohtanut, kun oli lähtenyt itse joko lomalle tai kokonaan pois. Sitten heille tulikin kiire, kun pelkäsivät, että asiasta nostetaan meteli.
Tarkoitan näillä esimerkeillä vaan sitä, että jos et ota itse yhteyttä sinne psykiatriseen keskukseen, niin on todennäköistä, ettei sieltä ikinä kuulu mitään.
Voisit tietysti vaihtoehtoisesti pyytää sitä psykologia Nuorten keskuksesta tiedustelemaan asiaa. Ehkäpä hänen sanansa painaisi enemmän.
Minä en paljonkaan näistä asioista tiedä, mutta olisiko sinulla mahdollisuutta päästä Mielenterveystoimistoon keskustelemaan. Olethan sinä jo aikuinen.
Ystäväni kävi muutama vuosi sitten siellä puhumassa mielenterveyshoitajan kanssa ja hän tuntui saavan siitä paljon apua.
Unohteelvat papereitaan ja laittavat vielä sitten usein potilaan syyksi. Tapuksia tiedän useita, omassakin perheessä pari tapausta, toisessa johti kuolemaan hoitajan unohdus kuntoutukseen.