Monet ihmiset väittävät tietävänsä että ulkoavaruuden olennot käyvät maassa ja että heillä on siitä konkreettisia omakohtaisia kokemuksia. He siis ovat oikeasti tavanneet em. alieneita ja nähneet heidän aluksiaan. Minua on aina mietityttänyt miksi näiden samojen ihmisten pitää todistella toisille, epäuskoisille henkilöille, tätä heille itselleen päivän selvää asiaa.
Jos esimerkiksi minun autostani olisi puhjennut rengas jonka sitten vaihtaisin ehjään, palattuani kotiin kertoisin tapauksesta naapurilleni joka ei uskoisi jostain syystä tapahtunutta. Menisin tietysti vähän hämilleni miksei tällaista päivän selvää asiaa uskota, koinhan renkaan puhkeamisen itse ja vaihtamisen myös. Ajattelisin kuitenkin että jos naapurini ei usko niin ei sitten. Rengas puhkesi ja minä vaihdoin sen, sillä siisti.
Esimerkki on ehkä liian karrikoitu mutta ehkä siitä selviää mitä tarkoitan. Itse varmuudella koettu asia on totta, miksi sitä pitää todistella toisille?
Jos joskus näen ufon, joka siis tässä tapauksessa tarkoittaa maan ulkoisen älyn kulkuneuvoa, ei minulle ainakaan tule hillitöntä halua todistaa näkemääni kenellekään, miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä?
Entäpä jos tapahtuukin toisinpäin, ufokokemus uskotaan kun siitä kertoo. Mitä sitten tapahtuu, ei mitään. Asiasta ehkä keskustellaan jonkin aikaa ja se siitä sitten.
Jos esimerkiksi minun autostani olisi puhjennut rengas jonka sitten vaihtaisin ehjään, palattuani kotiin kertoisin tapauksesta naapurilleni joka ei uskoisi jostain syystä tapahtunutta. Menisin tietysti vähän hämilleni miksei tällaista päivän selvää asiaa uskota, koinhan renkaan puhkeamisen itse ja vaihtamisen myös. Ajattelisin kuitenkin että jos naapurini ei usko niin ei sitten. Rengas puhkesi ja minä vaihdoin sen, sillä siisti.
Esimerkki on ehkä liian karrikoitu mutta ehkä siitä selviää mitä tarkoitan. Itse varmuudella koettu asia on totta, miksi sitä pitää todistella toisille?
Jos joskus näen ufon, joka siis tässä tapauksessa tarkoittaa maan ulkoisen älyn kulkuneuvoa, ei minulle ainakaan tule hillitöntä halua todistaa näkemääni kenellekään, miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä?
Entäpä jos tapahtuukin toisinpäin, ufokokemus uskotaan kun siitä kertoo. Mitä sitten tapahtuu, ei mitään. Asiasta ehkä keskustellaan jonkin aikaa ja se siitä sitten.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Skeptikot ajavat vain skeptikkojen etua. Toiset ajavat vain omaa etuaan. Toiset haluavat jakaa muille mitä tietää. Toiset eivät halua jakaa mitään mitä tietää.
Syy miksi kaikki ajautuu näihin syihin on se että on positiivinen ja negatiivinen puoli. Positiivinen puoli ottaa avoimesti vastaan asioita. Negatiivinen on totaali kieltäjä joka kieltää asiat vaikka ne olisivatkin totta.
Esimerkkinä tästä negatiivisesta puolesta muistuu mieleen yksi valas tapaus. Joku skeptikko huusi että se ei ollut valas joka kävi täällä yhdessä välissä. Niin ja täällä skeptikot ajaa samaa asiaa, kieltävät asiat vaikka ne olisivat totta. On idiotismia kieltää asioita joita ei ole nähnyt. Mitään asioita ei saa kieltää, koska ne asiat jotka olette voineet kieltää niin voitte kohdata ne tulevaisuudessa. Joten kannattaa käyttää puhdasta järkeä eikä kieltäjän järkeä. Kieltäjän järki on idiotismia joka vaikuttaa kieltäjän omaan elämään.
Skeptikkoja ovat nämä kieltäjät.
>>Toiset ajavat vain omaa etuaan. Toiset haluavat jakaa muille mitä tietää. Toiset eivät halua jakaa mitään mitä tietää>>
Moni haluaa pitää kiinni maailmankuvastaan, vaikka se ei vastaisi todellisuutta. Mikäli heille kertoo UFO-havainnostaan, niin reaktio
voi olla epäusko tai välinpitämättömyys, koska
totuus (esimerkiksi UFOista) uhkaa heidän OMAA maailmankuvaansa ja vakiintuneita käsityksiään.
Oman maailmankuvan laajentaminen todellisuutta paremmin vastaavaksi, kiinnostaa ennenkaikkea mieleltään avoimia, ennakkoluulottomia ja ÄLYLLISESTI REHELLISIÄ ihmisiä.
en viitsinyt edes vastata viestin tason takia, mutta kun olen ollut avomesti skeptikko tällä palstalla, niin katson jopa vähän velvollisuudekseni kommentoida. Viestisi oli ainakin suht asiallinen.
"mieleltään avoimia, ennakkoluulottomia ja ÄLYLLISESTI REHELLISIÄ ihmisiä."
Katsoisin olevani ainakin älyllisesti hyvinkin rehellinen ja melko ennakkoluulotonkin. En pelkää maailmankuvani muuttumista. Päin vastoin. Jos luen (muuta kuin viihdekirjallisuutta) ja opus ei muuta maailmankuvaani mitenkään, olisin voinut yhtä hyvin jättää sen lukematta. Hukkaan heitetyä aikaa.
Jos mielen avoimuus tarkoittaa kriittisen ajattelun syrjään heittämistä, en ehkä ole riittävän avoin enkä haluakaan.
Mrkala kirjoiti, että aidosti skeptinen ajattelija on valmis muuttamaan käsityksiään. (Tai ajatuksena ainakin sinne päin) Samma här sano ruottalainen. Ei totaalikieltäjä ole mikään skeptikko. Silloinhan hänellä olisi oma kiveen hakattu totuutensa, jota ei pysty muuttamaan millään todisteilla. Skeptisyyden perusaajatukseen kuulu epäilys. Se kohdistuu myös omiin ns. "totuuksiin". Jonkin ilmiön totaalikieltäminen ja skeptinen ajattelutapa ovat mielestäni jopa toisensa pois sulkevia asioita.
Kokonaan eri asia on se, kuinka vankkaa todistuspohjaa skeptikko vaatii muuttaakseen mielipiteensä. Siinäkin olemme varmasti yksilöitä.
Henkilö, joka kiistää UFO-havainnostaan hänelle kertovan silminnäkijän tarinan todenperäisyyden,
TIETÄMÄTTÄ TOTUUTTA kyseisestä asiasta, pelkää sitä, että UFOt ovatkin totisinta totta. Hän ei kuitenkaan yleensä tunnista pelkoaan.
Myöskin Henkisen Todellisuuden (= Henkimaailman, reinkarnaation, sielun, kuoleman jälkeisen elämän yms) olemassaolon kieltävät pelkäävät jotakin.
Jos tunnistaa pelkotilansa, niin ei tarvitse kyseenalaistaa esim jonkun tuntemansa henkilön luotettavuutta, kun tämä kertoo vaikkapa UFO-havainnostaan.
Yleensä on myös niin, että jos on itse vakavasti otettava ja rehellinen, niin kykenee suhtaumaan toisiinkin tarvittaessa riittävän vakavasti.
Älyllistä rehellisyyttä ja viisautta osoittaa se, että ei kuvittele tietävänsä, jos ei tiedä.
Skeptisyys ja skeptikko ovat eri asioita. Älä sekoita niitä keskenään.
Skeptisyyttä löytyy kaikilta - Epäilystä. (Epäilee jotakin asiaa että onkohan se näin vai onkohan se todellakin totta)
Skeptikko - Ei halua kivelläkään muuttaa maailmankuvaansa vaikka kuinka skeptikoille hölöpötettäisiin asioista.
2 eri asiaa, skeptikko ja skeptisyys.
Skeptikkoon vielä lisäisin niinkuin tuo yksi kirjoitti. Tämä kuvaa hyvin skeptikoita eli he ovat niinsanotusti totaalikieltäjiä koska kieltävät asioita vaikka ne olisivatkin totta. Eivätkä he niinkuin sanoin, eivät halua muuttaa maailmankuvaansa koska he haluavat vain uskoa sen mikä on todistettu paperille.
Oletetaanpa nyt että muukalainen ottaa skeptikon mukaan. No tämä skeptikko uskoo tietenkin että kaikki mitä hän näkee niin on harhaa. No muukalaiset juttelee skeptikon kanssa asioista ja semmoisista, lopuksi he pistävät implantin skeptikkoa seuratakseen, koska ovat kiinnostuneet eri ihmisten seuraamisesta. No skeptikko nyt herääkin kotona sängystä, huomaa paikan mihin implantti on laitettu, muistaa jopa muukalais jutun että se oli aluksessa.
Mutta nyt tämä skeptikko uskookin että se on vain ollut unta ja implantin jälkeä hän luulee että se on vain joku terä joka on tippunut yöllä kädelle. No seuraavana päivänä hän näkee muukalaisten aluksen yöllä joka tulee silmien eteen, sieltä muukalaiset heiluttelevat hyvästit koska ensimmäinen tutkimusryhmä joutuu lähtemään lomamatkalle edaniksen galaksiin. Skeptikko ajattelee että hän näkee harhaa ja painuu koneelle räpeltämään ja ajattelee että niitä ei ole olemassa koska skeptikko uskoo että se on vain silmien verkkokalvon harhaa.
Tässä esimerkki skeptikosta. Miksi hän on totaalikieltäjä ja miten. Tietenkin skeptikon tarinaa voi vielä jatkaa, mutta kenties saitte tarpeeksi informaatiota tuosta mikä skeptikko oikein on. Skeptikot ovat vähän sellaisia että kun niille alkaa rajatiedosta puhumaan niin yhtäkkiä ne yrittää vaihtaa puheenaihetta. Tai jos skeptikko kuulee että joku puhuu rajatiedosta niin skeptikko yrittää keskeyttää keskustelun rajatiedosta jollain tavalla.
on näköjään vähän eri asia, kuin skeptikon "määritelmä" jos nyt yleensä selkeää määritelmää edes on.
Skeptikko on yksinkertaisesti skeptisesti ajatteleva ihminen. Usein skepon maailmankuva pohjautuu enemmin tai vähemmin ns. tieteelliseen "tietoon", jota sitäkään skeptikko ei pidä minään varmana totuutena, korkeitaan parhaana saatavissa olevana.
Tällä pastalla viljelty skeptikko = kieltäjä on vain tälle ( ja parille samanlaiselle ) palstalle pesiintynyttä virheellistä kielenkäyttöä. Pieni silmäily esim antiikin filosofiaan UFO-kirjojen ohessa vois vähän tarkentaa näkemystäsi.
Itse olen melko suuressa määrin skeptikko. En kuitenkaan ole kieltäjä eikä maailmankuvani ole suinkaan kiveen hakattu. Mitään pelkoja maailmankuvani muutumisen suhteen en omaa. Päin vastoin. Pitäisin hyvin valitettavana sitä, jos en enää pystyisi muokkaamaan käsityksiäni.
Yksinkertaisesti: Käytätte väärää terminologiaa.
Sääliksi käy aitoa skepsismi-sanan merkitystä; tämä käsite on saastunut pitkiksi ajoiksi.
Skepsimi tai skeptismi -käsitettä pitää nykyisin yksilöidä tarkemmin kuin koskaan.
On ainakin neljänlaista skepsismiä
1) luonnonmukainen, vaistonvarainen skepsismi, joka sanoo meissä kaikissa, että lentävä lehmä on hyvin epätodennäköinen ilmiö
2) filosofinen skepsismi, joka voi mennä äärilaitaa kohti ja sanoa, että ihmisen mahdollisuudet saada tietoa todellisuudesta ovat a) rajalliset b) olemattomat c) jotain siltä väliltä
3) tieteellinen skepsismi on oikeastaan oletuksensa mukana kaikessa tieteellisessä toiminnassa, joka perustuu kykyyn testata väitteitä hypoteeseja asettamalla ja todentamalla empiirisen verifioinnin kautta ovatko ne tosia/epätosia
4) pseudoskepsismi on taas maailmankatsomukseltaan ahtaimpaan mahdolliseen materialistiseen tulkintaan sitoutunut, tieteellisesti ja metodisesti tyhjä, propagandistisen vääristelyn ja mustamaalauksen avulla tieteen marginaaliin epäterveesti syöpynyt dogmaattinen usko.
Toivottavasti tälläinen "määritelmä" hieman autaisi kaikkia ymmärtämään "toisin ajattelevia" hieman paremmin...
Sinulla on hyvin logiikka viellä pelannut, jatka vain tuota "rataa"...opiskelemme kaikki täällä omilla "vuosikurseilamme". Toivottavasti monet kohtaavat sen "valon" näissäkin asioissa.
"Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta,
epäilkää niitä jotka ovat sen löytäneet."
- André Gide -
>>>pseudoskepsismi on taas maailmankatsomukseltaan ahtaimpaan mahdolliseen materialistiseen tulkintaan sitoutunut, tieteellisesti ja metodisesti tyhjä, propagandistisen vääristelyn ja mustamaalauksen avulla tieteen marginaaliin epäterveesti syöpynyt dogmaattinen usko.
Tämä pseudoskeptismi (taisi olla muuten Marcello Truzzin lanseeraama termi) tunnetaan myös nimellä patologinen skeptismi tai dogmaattinen skeptismi. Mielestäni tuo mainitsemasi ajatus dogmaattisesta uskosta kuvaa erittäin hyvin asiaa ja veisin sen jopa pidemmälle: se on eräänlainen "kieltämisen uskonto". Tätä kuvaa myös erittäin hyvin Truzzin maininta "aidon skeptismin" ja pseudoskeptismin ero: aito skeptismi näkee, että jotain asiaa ei ole todistettu, mutta pseudoskeptismi näkee, että se on todistettu olemattomaksi. Tämähän on jo vastoin tieteellisenkin lähestymistavan perusteita; voidaanko muka jotain todistaa olemattomaksi? Ikävää vain, että selvästi tämä on ollut järjestäytyneen skeptismin - joka kuitenkin pukee itsensä tieteisrationalismin viittaan - suunta viime aikoina.
http://www.anomalist.com/commentaries/pseudo.html
Itse laittaisin kuvailemasi pseudoskepsismin samaan säkkiin kuin pseudotietellisyydenkin; sitten säkin pohjalle lasti tiiliskiviä ja järveen.
"Ikävää vain, että selvästi tämä on ollut järjestäytyneen skeptismin - joka kuitenkin pukee itsensä tieteisrationalismin viittaan - suunta viime aikoina."
En ole varma, mitä tarkoitat järjestäytyneellä skepsismillä, mutta jos ilmiö valtaa alaa, on se valitettavaa. Itse en kuulu "skeptikoihin" muuten kuin ajattelevana yksilönä.
"aito skeptismi näkee, että jotain asiaa ei ole todistettu, mutta pseudoskeptismi näkee, että se on todistettu olemattomaksi"
Löysää logiikkaa ja älyllistä epärehellisyyttä. Jos joku ajattelee näin, on hän tehnyt kieltämisestä uskonnon. Minua suorastaan närkästyttää, jos tuollaisen ajatteluntavan omaavat ihmiset käytävät itsestään skepo nimitystä.
Aivan sama, jos minä nimittäisin itseäni tukijaksi.
Olen samaa mieltä sinun, advocateuksen ja Giden kanssa.
Lisäksi vielä; totuuksia ja uskomuksia pitää aina ravistella. Jos ne kestävät sen, ne ovat lujalla perustalla. Jos ne sortuvat heti, kun joku sanoo "PÖÖ", niitä ei kannattanut pitää yllä alun perinkään. Antakaa vain meidän skeptisien henkilöiden ravistella! Se on loppujen lopuksi hyväksi jokaisen totuuksille.
Jos sinulle tapahtuu jotain kammottavaa, siis todella pelottavaa/kauhua herättävää, niin seuraavana päivänä jo mietit että olikohan se totta. Viikon päästä jo kuvittelet että näit unta tai kuvittelit asian, vaikka se olisi sinulle tapahtunutkin, mutta todisteita ei ole. Tämä on siis esimerkki tapauksesta, josta ei myöhemmin löydy todisteita. Tämä selittää vain osan tapauksista, mutta minussa oma kokemukseni herätti kauhua.
???????
kysymykseen?
Ei yhtään mitenkään!
Sille joka on kohdannut avaruusolioita, valveilla ollessaan ja selvänä, niin että sen todellisuudesta ei ole epäilystäkään, ei sketikoiden ja muiden kieltäjien puheet ole kuin tuulenpuhallusta. Silti joutuu odottamaan, koska muiden todellisuus liikkuu vielä " emme ole nähneet ja kohdanneet mitään" akselilla tai kenties jopa "ei siellä mitään ole" akselilla. Varmastikin turhauttavaa, mutta minkäs teet?
Itse en ole toistaiseksi nähnyt mitään sellaista minkä aivan varmasti voisin liittää ulkoavaruudesta mahdollisesti vieraileviin olentoihin tai heidän aluksiinsa. Mutta jos tällainen kokemus joskus tulee eteen, on se varmasti niin järisyttävän koskettava ettei sen jälkeen enää entistä maailmankuvaa saa takaisin, vaikka haluaisikin.
Tällainen kokemus, jos siihen liittyy vielä niin sanottu kolmannen asteen yhteys, järkyttää ketä tahansa ja saa useimmissa henkilöissä todennäköisesti aikaan halun jakaa kokemus jonkun toisen kanssa. Useimmat meistä haluavat purkaa tuntojaan paljon "maallisempienkin" asioiden suhteen. Ainakin läheisten ihmisten kanssa.
Toisaalta tällainen kokemus voi myös nostaa esille halun "huutaa" maailmalle 'ne ovat totta, minä näin heidät omin silmin!'. Siis pitkään mysteerinä ollut asia josta on kiistelty ja kiistelty tulee jollekin henkillölle tottakin totisemmaksi itse koetuksi tosiasiaksi.
Nämä henkilöt saattavat sitten väitellä ja inttää juuri sen vuoksi koska he tietävät ET:en olemassa olosta. Toinen osapuoli joka ei ole nähnyt ikinä mitään epätavallista tai ufomaista ilmiötä, toimii päinvastoin, väittelytilanne on valmis.
Itse olen sitä mieltä ettei kiistelystä ole mitään hyötyä, aina löytyy henkilöitä jotka eivät usko/tiedä ja päinvastoin.
Suurin piirtein kiteytettynä, väittely ufo-asiasta on kahden eri tiedon omaavan tahon oman kannan puolustamista. Eikä väittelyille tule loppua muutoin kuin että ET:t tulevat avoimesti esiin, jos näin ei käy, väittely ei lopu ikinä.
"Jos esimerkiksi minun autostani olisi puhjennut rengas jonka sitten vaihtaisin ehjään, palattuani kotiin kertoisin tapauksesta naapurilleni joka ei uskoisi jostain syystä tapahtunutta. Menisin tietysti vähän hämilleni miksei tällaista päivän selvää asiaa uskota, koinhan renkaan puhkeamisen itse ja vaihtamisen myös. Ajattelisin kuitenkin että jos naapurini ei usko niin ei sitten. Rengas puhkesi ja minä vaihdoin sen, sillä siisti."
ihan hyvä, eikä mitenkään karrikoitu. Jos joku henkilö vakavissaan väittää vaihtaneensa renkaan tai nähneensä UFO:n, ei joku toinen ihminen mielestäni voi kieltää sitä.
Mutta ainahan voi keskustella, että onko siinä autossa rengas vaintunut tai onko rengasrautaa käytetty. Toisten kokemuksien totaalinen kieltäminen tuntuu minusta hyvin omituiselta ja pakkomielteiseltä toiminnalta, jonka motiiveja en oikein ymmärrä.
Itse kirjoittelen kokemuksistani täällä, siksi ettei siihen ole missään muualla mahdollisuutta, koska en ole juurikaan tekemisissä muiden ufo-havaintojen tekijöiden kanssa ruudun ulkopuolella.
Minun ei tarvitse todistella mitään, mutta jos joku kommentoi asiallisesti esim. jotain havaintoani, toki voin tarkentaa tai kertoa oman näkemykseni.
Ehkäpä se, että ilmiö on melko harvinainen tai ainakin harvat tuovat sitä julkisesti esille, on syynä, että jotkut haluavat jakaa kokemuksiaan ja kuulla onko vastaavanlaisia muilla. Mielestäni tämä on aika luonnollinen selitys koko tämän forumin olemassaololle.
Totuushan on kuitenkin, että yllättävän moni ihminen uskoo vain sen minkä näkee. Ja voin myöntää, että en uskoisi jonkun tuntemattoman ihmisen ufo-havaintoja varsinkaan, jos en olisi ikinä itse jotain vastaavaa kokenut. Toisaalta en silti kieltäisikään.
joo viimeinkin oli yksi paikka, minne kirjoittaa kokemastaan,kaikki vaan puhuu ufoista, jotka lentää taivaalla, itse olen nähnyt sen maalla ja taivaalla, sama valo ja todellakin valo joka käy todella lähellä ja sitten välillä taivaalla ja tulee taas takaisin meidän luokse, itse pelkäsin aiva silmittömästi ja tulen aina pelkäämään pimeässä tästä tuli pimeän pelko. tätä katsottiin äidin ja siskon kanssa varmaan tunti ja se teki sitä samaa koko ajan tuli luokse ja taas kaikkosi ja kävi ilmassa puiden yläpuolella ja taas tuli meidän luo,saanottakoon että tämä aika oli pimeän hämärää että ei voitu nähdä mikä se oli. äiti sanoi meille joka kerta kun se lähestyi että kuunnelkaa jos vaikka jään pinnassa kuuluis ääni mutta ei. en ikinä tule tietämään mikä se oli, mutta se vaivaa minua vieläkin ja haluaisin kesakustella siitä jonkun kanssa. kamala kokemus sinänsä jota ei ikinä unohda.
kantsis yrittää ajatella liian mutkitkaita asioita puutteellisilla välineillä... käy muuten huonosti kohta. Määhän katon, miten sun käy... pirruuttaan vakoiLee, niiku kaikkia muitakin