Itse olen tällä hetkellä yksinäinen, koska asun kaukana kotipaikkakunnaltani. Minulla on opiskelutovereita täällä ja ihmisiä usein ympärilläni, mutta koen itseni yksinäiseksi. Palstalla vallitsee usein ajatus, että toinen ihminen poistaa yksinäisyyden tunteen, mutta onko se aina niinkään? Eikö ystävyyskin- samalla tavalla kuin parisuhde- vaadi tiettyä kemiaa. Kaikkien kanssa ei voi rakentaa syvää ystävyyssuhdetta.
Itse ainakin monesti tunnen itseni jopa yksinäisemmäksi kuin yksin ollessani sellaisten ihmisten joukossa, jotka ovat erilaisia kuin minä. Jotka eivät jaa samaa ajatusmaailmaa, huumorintajua etc. Käyn baareissa toisten kanssa, mutta monesti tunnen itseni ulkopuoliseksi.
Lapsuuden ystäväni ovat kasvaneet kanssani ja he ovat hyvin samankaltaisia. Heidän kanssaan en tunne oloani ulkopuoliseksi. Mutta näen heitä harvoin. En ole enää kovin nuori ja olen pahimman bailuiän ohittanut. Sellainen pinnallinen kaveruus ei vain enää riitä, jos on koskaan riittänytkään.
Itse ainakin monesti tunnen itseni jopa yksinäisemmäksi kuin yksin ollessani sellaisten ihmisten joukossa, jotka ovat erilaisia kuin minä. Jotka eivät jaa samaa ajatusmaailmaa, huumorintajua etc. Käyn baareissa toisten kanssa, mutta monesti tunnen itseni ulkopuoliseksi.
Lapsuuden ystäväni ovat kasvaneet kanssani ja he ovat hyvin samankaltaisia. Heidän kanssaan en tunne oloani ulkopuoliseksi. Mutta näen heitä harvoin. En ole enää kovin nuori ja olen pahimman bailuiän ohittanut. Sellainen pinnallinen kaveruus ei vain enää riitä, jos on koskaan riittänytkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkien kanssa ei tosiaan synkkaa kaverimielessäkään.
kirjoittamani teksti!
Aivan samat fiilikset täällä itä-suomessa.
En ole kyllä enää jaksanut pitkään aikaan enää lähteä edes juhllimaan, kuten sanoit bailuikä on jo ohi.
Enemmänkin kaipaisi syvällistä ihmistä jonka kanssa parantaa maailmaa ja jutella vieraasta kaupungista ja kuinka tänne sopeutuu jos täysin koskaan.Nauraa ja käydä lenkillä ja leffassa.