A Night At The Opera Tour...

"Taisi pojat vierailla ANATO:n parhailla myyntialueilla. Vai muistatko että jollain Euroopan alueilla olisi ollut kova levymenekki ?"

Kumpi olikaan ensin, muna vai kana?? Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla. Kyllä levy olisi varmasti myynyt paremmin Euroopassa, jos bändi olisi Euroopan maita kiertänyt. Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti.

Siinä olen kyllä Jazzin kanssa samaa mieltä, että ANATO-kiertue oli varsin mittava tuon ajan mittapuiden mukaan. Se tosin minuakin vähän oudoksuttaa, että manner-Euroopassa bändi ei käynyt promotoimassa levyä. Kenties aiempi SHA-kiertue oli ollut Euroopan osalta suuri pettymys. Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta.

Anyway, ilmeisesti bändi halusi keskittyä parhaisiin markkina-alueisiin (UK, USA ja Japani) ja vahvistaa fanikuntaansa näillä alueilla, ja jättää Euroopan valloituksen seuraavan levyn/kiertueen tehtäväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa vaiheessa Queen ei ollut vielä maailmanluokan megabändi, vaan oli vasta nousemassa "raskaaseen sarjaan".

Soul Brother kirjoitti:

"Taisi pojat vierailla ANATO:n parhailla myyntialueilla. Vai muistatko että jollain Euroopan alueilla olisi ollut kova levymenekki ?"

Kumpi olikaan ensin, muna vai kana?? Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla. Kyllä levy olisi varmasti myynyt paremmin Euroopassa, jos bändi olisi Euroopan maita kiertänyt. Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti.

Siinä olen kyllä Jazzin kanssa samaa mieltä, että ANATO-kiertue oli varsin mittava tuon ajan mittapuiden mukaan. Se tosin minuakin vähän oudoksuttaa, että manner-Euroopassa bändi ei käynyt promotoimassa levyä. Kenties aiempi SHA-kiertue oli ollut Euroopan osalta suuri pettymys. Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta.

Anyway, ilmeisesti bändi halusi keskittyä parhaisiin markkina-alueisiin (UK, USA ja Japani) ja vahvistaa fanikuntaansa näillä alueilla, ja jättää Euroopan valloituksen seuraavan levyn/kiertueen tehtäväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa vaiheessa Queen ei ollut vielä maailmanluokan megabändi, vaan oli vasta nousemassa "raskaaseen sarjaan".

Lue lisää

"Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta."

Tällä hetkellähän Queenin kokoelmalevyt myyvät Suomessa aikas hyvin, elleivät peräti olleet listaykkösinäkin :) Tämän perusteella voisi olla ihan hyvät dzäänssit saada Queen Paul Rodger vierailemaan Suomeen, nyt kun Suomea vihannut Freddie ei ole enää mukana kuvioissa.

Toisaalta minusta on ihan ymmärrettävää, että pari vuotta sitten Q PR ei vieraillut muissa pohjoismaissa kuin Ruåtsissa, sillä toiminta oli vielä aikas kokeiluhakuista. Mutta jos kerran Genesis, The Beach Boys ja Paul McCartney vetävät yleisöä kuuntelemaan livenä, niin kyllä varmasti Queenikin vetäisi.

Tosin mitä Freddien aikoihin vielä tulee, niin on aika jännä juttu että Queen ei Norjassakaan käynyt kuin yhden kerran, silloinkin vasta vuonna '82. Tanskassa Queen kävi kahdesti ja silloinkin molemmilla kerroilla 70-luvulla. Liekö johtunut levymyynnistä vai mistä?

Sammy who was low kirjoitti:

"Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta."

Tällä hetkellähän Queenin kokoelmalevyt myyvät Suomessa aikas hyvin, elleivät peräti olleet listaykkösinäkin :) Tämän perusteella voisi olla ihan hyvät dzäänssit saada Queen Paul Rodger vierailemaan Suomeen, nyt kun Suomea vihannut Freddie ei ole enää mukana kuvioissa.

Toisaalta minusta on ihan ymmärrettävää, että pari vuotta sitten Q PR ei vieraillut muissa pohjoismaissa kuin Ruåtsissa, sillä toiminta oli vielä aikas kokeiluhakuista. Mutta jos kerran Genesis, The Beach Boys ja Paul McCartney vetävät yleisöä kuuntelemaan livenä, niin kyllä varmasti Queenikin vetäisi.

Tosin mitä Freddien aikoihin vielä tulee, niin on aika jännä juttu että Queen ei Norjassakaan käynyt kuin yhden kerran, silloinkin vasta vuonna '82. Tanskassa Queen kävi kahdesti ja silloinkin molemmilla kerroilla 70-luvulla. Liekö johtunut levymyynnistä vai mistä?

Lue lisää

Marraskuussa suomeen hartwallille..radiossa sanoivat!!!

Soul Brother kirjoitti:

"Taisi pojat vierailla ANATO:n parhailla myyntialueilla. Vai muistatko että jollain Euroopan alueilla olisi ollut kova levymenekki ?"

Kumpi olikaan ensin, muna vai kana?? Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla. Kyllä levy olisi varmasti myynyt paremmin Euroopassa, jos bändi olisi Euroopan maita kiertänyt. Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti.

Siinä olen kyllä Jazzin kanssa samaa mieltä, että ANATO-kiertue oli varsin mittava tuon ajan mittapuiden mukaan. Se tosin minuakin vähän oudoksuttaa, että manner-Euroopassa bändi ei käynyt promotoimassa levyä. Kenties aiempi SHA-kiertue oli ollut Euroopan osalta suuri pettymys. Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta.

Anyway, ilmeisesti bändi halusi keskittyä parhaisiin markkina-alueisiin (UK, USA ja Japani) ja vahvistaa fanikuntaansa näillä alueilla, ja jättää Euroopan valloituksen seuraavan levyn/kiertueen tehtäväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa vaiheessa Queen ei ollut vielä maailmanluokan megabändi, vaan oli vasta nousemassa "raskaaseen sarjaan".

Lue lisää

"Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla."

Yllättävää on kyllä se että vaikka jenkeissä oli pitkä kiertue, ei levy saavuttanut edes platinamyyntiä. Ihmeellistä kun ajattelee että Bohemian Rhapsody oli top five hitti ja Killer Queen oli vuotta aikaisemmin muistaakseni top twenty hitti (12.). Ja myihän Sheer Heart Attack albumikin kultaa vajaa vuosi ilmestymisensä jälkeen.

Vasta We Are The Champions/We Will Rock You- sinkku ja News Of The World-albumi "räjäytti" platinamyyntipankin Queenille jenkeissä. Ja siitähän se jatkuikin aina Hot Spaceiin saakka, joka myi taas "vain" kultaa.

Muistan yhden jutun Rolling Stone-lehdestä 1980-luvulta, jossa käsiteltiin mafian yhteyksiä jenkkien musiikkibisnekseen ja sitä kuinka menestykseen haluavan bändin piti maksaa mafialle saadakseen parhaan mahdollisen promootion,esiintymispaikat, kiertuepromoottorit ym. Listassa oli niitä bändejä joiden väitettiin jääneen paitsi suurmenestyksestä 1970-luvulla koska eivät olleet maksaneet ja Queen oli tällä listalla. Tiedä häntä oliko tässä jutussa muuta perää kuin että Queen ei saanut niin suurta suosiota jenkeissä kuin olisi odottanut. Toki 32,5 miljoonaa myytyä levyä tänä päivänä USA:ssa on hyvä saavutus mutta jos vertaa Led Zeppeliniin jolla 110 miljoonaa, niin pistää miettimään...

"Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti."

Tämä keikkailemattomuus jenkeissä lähti muistini mukaan liikkeelle Freddien "gay-look" muutoksesta jo The Game-kiertueella 1980, kun lavalle alkoi sadella partakoneenteriä. Varsinkin keski-lännessä jossa porukka oli/on homofobista, alkoi suhtautuminen olla nuivempaa kun yleisö huomasi selvemmin että Freddie ei olekaan yksi "heistä". Ja samoihin aikoihin Freddie rupesi olemaan vastahakoinen USA:n kiertueita kohtaan. Ja viimeinen taisi olla Hot Space kiertue...

Tottakai keikkailemattomuus vaikutti pääosin levymyynnin hiipumiseen mutta se syy oli muistaakseni yllä kertomani.

Muistatko Soul Brother jotain tämän asian tiimoilta ?

Sammy who was low kirjoitti:

"Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta."

Tällä hetkellähän Queenin kokoelmalevyt myyvät Suomessa aikas hyvin, elleivät peräti olleet listaykkösinäkin :) Tämän perusteella voisi olla ihan hyvät dzäänssit saada Queen Paul Rodger vierailemaan Suomeen, nyt kun Suomea vihannut Freddie ei ole enää mukana kuvioissa.

Toisaalta minusta on ihan ymmärrettävää, että pari vuotta sitten Q PR ei vieraillut muissa pohjoismaissa kuin Ruåtsissa, sillä toiminta oli vielä aikas kokeiluhakuista. Mutta jos kerran Genesis, The Beach Boys ja Paul McCartney vetävät yleisöä kuuntelemaan livenä, niin kyllä varmasti Queenikin vetäisi.

Tosin mitä Freddien aikoihin vielä tulee, niin on aika jännä juttu että Queen ei Norjassakaan käynyt kuin yhden kerran, silloinkin vasta vuonna '82. Tanskassa Queen kävi kahdesti ja silloinkin molemmilla kerroilla 70-luvulla. Liekö johtunut levymyynnistä vai mistä?

Lue lisää

"nyt kun Suomea vihannut Freddie ei ole enää mukana kuvioissa."

Enpä usko Freddien nyt ihan "vihanneen" Suomea vaikka tuskin Kekkosen aikainen Suomi nyt kovin huokuttelevalta näytti rockarin silmin :)

Muistan pari lehtijuttua suomalaisista nuorten/musiikkilehdistä 1980-luvulta, joissa Freddie oli haluton ajattelemaan esiintymistä Suomessa lähinnä huonon levymyynnin johdosta (ja vähän ilmapiirinkin). Ja tottahan se oli. Eihän esim. The Game tai Hot Space myyneet täällä juuri mitään ilmestymisvuosinaan. Hyvä kun käväisivät LP-myyntilistalla kääntymässä. Silloin suomi-nuoriso kuunteli ihan eri musiikkia kuin Queeniä. Queen ei ollut "pop" täällä :(

Olisikohan esim. vuonna 1982 saatu vanha jäähalli täyteen, jos Queen olisi tänne tullut ?
Epäilen. Queenin suurempi suosio Suomessa alkoi vasta The Miraclen aikoihin, joka taisi myydä täälläkin noin 40 000 kappaletta. Sitä ennen ainoa merkittävämpiin myyntilukuihin päässyt levy oli ANATO noin 20 000 levyn myynnillä.

ipana8 kirjoitti:

Marraskuussa suomeen hartwallille..radiossa sanoivat!!!

Taitaa olla tämä esitys joka tukee Areenalle :
http://www.westendinternational.com/performances/queen.htm

ipana8 kirjoitti:

Marraskuussa suomeen hartwallille..radiossa sanoivat!!!

Eipäs innostuta vielä! QUEEN EI OLE TULOSSA SUOMEEN, ei edes Queen Paul Rodgers. Kyse on aivan eri show'sta. Tässä faktaa asiasta suoraan Hartwall-areenan sivuilta:

"LONTOOLAINEN QUEEN-SHOW SUOMEEN!
Konsertti 2.11.2007 Hartwall Areena, Helsinki

Queenin musiikki on kiehtonut monia 1970-luvulta asti ja uskollisia Queen faneja löytyy yhä ympäri maailman miljoonittain. Valitettavasti Freddy Mercuryä ei enää ole keskuudessamme, eikä hänen kaltaistaan karismaattista ja taitavaa laulajaa korvaa mikään.

Lontoolainen West End International Ltd. on tuottanut erinomaisen Queen-shown- ”Another Kind of Magic”, joka nähdään Helsinki Areenalla 2.11. Tiukasta aikataulusta johtuen tuotanto on Helsingissä vain yhden illan ajan."

Veikkaanpa, että se oli tämä mainos, jonka radiossa kuulit...

Jazz... kirjoitti:

Taitaa olla tämä esitys joka tukee Areenalle :
http://www.westendinternational.com/performances/queen.htm

Lue lisää

Hehheh, ehdit näköjään lähettää tämän infon just ennen mua. No, tulipahan ainakin katkaistua juorulta molemmat siivet.

Soul Brother kirjoitti:

Hehheh, ehdit näköjään lähettää tämän infon just ennen mua. No, tulipahan ainakin katkaistua juorulta molemmat siivet.

Huomasin tuon juuri ja linkkasin sivun.

Meinaatko Soul Brother mennä katsomaan Areenalle ? Itse en ole varma vielä, mutta kuka tietää jos vanha innostuu :)

Jazz... kirjoitti:

"Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla."

Yllättävää on kyllä se että vaikka jenkeissä oli pitkä kiertue, ei levy saavuttanut edes platinamyyntiä. Ihmeellistä kun ajattelee että Bohemian Rhapsody oli top five hitti ja Killer Queen oli vuotta aikaisemmin muistaakseni top twenty hitti (12.). Ja myihän Sheer Heart Attack albumikin kultaa vajaa vuosi ilmestymisensä jälkeen.

Vasta We Are The Champions/We Will Rock You- sinkku ja News Of The World-albumi "räjäytti" platinamyyntipankin Queenille jenkeissä. Ja siitähän se jatkuikin aina Hot Spaceiin saakka, joka myi taas "vain" kultaa.

Muistan yhden jutun Rolling Stone-lehdestä 1980-luvulta, jossa käsiteltiin mafian yhteyksiä jenkkien musiikkibisnekseen ja sitä kuinka menestykseen haluavan bändin piti maksaa mafialle saadakseen parhaan mahdollisen promootion,esiintymispaikat, kiertuepromoottorit ym. Listassa oli niitä bändejä joiden väitettiin jääneen paitsi suurmenestyksestä 1970-luvulla koska eivät olleet maksaneet ja Queen oli tällä listalla. Tiedä häntä oliko tässä jutussa muuta perää kuin että Queen ei saanut niin suurta suosiota jenkeissä kuin olisi odottanut. Toki 32,5 miljoonaa myytyä levyä tänä päivänä USA:ssa on hyvä saavutus mutta jos vertaa Led Zeppeliniin jolla 110 miljoonaa, niin pistää miettimään...

"Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti."

Tämä keikkailemattomuus jenkeissä lähti muistini mukaan liikkeelle Freddien "gay-look" muutoksesta jo The Game-kiertueella 1980, kun lavalle alkoi sadella partakoneenteriä. Varsinkin keski-lännessä jossa porukka oli/on homofobista, alkoi suhtautuminen olla nuivempaa kun yleisö huomasi selvemmin että Freddie ei olekaan yksi "heistä". Ja samoihin aikoihin Freddie rupesi olemaan vastahakoinen USA:n kiertueita kohtaan. Ja viimeinen taisi olla Hot Space kiertue...

Tottakai keikkailemattomuus vaikutti pääosin levymyynnin hiipumiseen mutta se syy oli muistaakseni yllä kertomani.

Muistatko Soul Brother jotain tämän asian tiimoilta ?

Lue lisää

Joo, kyllähän Freddien entistä avoimempi homoseksuaalisuus oli yksi tekijä, miksi bändin rock-uskottavuus meni ja suosio laski, mutta muitakin syitä on helppo löytää.

1) Vaikka The Game oli USA:ssa suuri myyntimenestys, monet vanhat Queen-fanit eivät levystä tykänneet. Se oli liian pop ja Queeniä oltiin pidetty rock-bändinä. Hittisinglet AOBTD ja CLTCL eivät kumpikaan ole kovin perinteistä Queeniä. Eli rock-uskottavuus katosi myös musiikillisista syistä.

2) Niinpä Queenistä tuli Jenkeissä popbändi, ja kun pari seuraavaa levyä (Flash Gordon ja Hot Space) eivät tuottaneet uutta megahittiä bändille, oli bändi pahoissa vaikeuksissa USA:ssa. Popbändit kun yleensä unohdetaan USA:ssa varsin nopeasti.

3) The Worksilla Queen palasi listojen kärkeen monin paikoin muualla maailmassa, mutta ei USA:ssa, sillä tässä vaiheessa bändi ei enää halunnut ottaa riskiä, ja lähteä kiertämään valtavaa USA:ta, kun kerran levyt eivät olleet maassa enää viime aikoina myyneet kunnolla. Syntyi siis noidankehä, jossa bändi odotti, että joku single menestyisi USA:ssa, ja sitten he voisivat tehdä USA:n kiertueen. USA taas unohti Queenin lähes kokonaan, kun bändi ei maassa enää keikkaillut (tai tehnyt mitään muutakaan, millä olisi uutiskynnyksen ylittänyt). Edes loistoesitys Live Aidissa ei Queenia herättänyt henkiin USA:ssa.

4) Queen teki 80-luvulla hyvin "eurooppalaista" pop musiikkia. Hot Spacen floppauksen jälkeen bändi lopetti musiikkilset kokeilut ja tehtaili varmoja pophittejä, jotka eivät olleet usa:laiseen makuun. Aika harva europop-bändi menestyi USA:ssa.

5) Queenin huumorintaju: I Want To Break Freen drag-videon huumoria ei kaikkialla ymmärretty. Eikä varsinkaan USAssa, kuten Brian on haastatteluissa todennut. (ja näin ympyrä sulkeutuu: nyt ollaan taas aika lähellä sitä alkuperäistä homofobia-selitystä, eikö totta?)

Tässä muutamia syitä menestyksen laskuun, joita mieleeni tuli. Tällaiset asiat ovat yleensä monen tekijän summa. Niin tässäkin tapauksessa. Lisääkin syitä varmaan löytyy, jos oikein aletaan kaivelemaan... :)

Jazz... kirjoitti:

Huomasin tuon juuri ja linkkasin sivun.

Meinaatko Soul Brother mennä katsomaan Areenalle ? Itse en ole varma vielä, mutta kuka tietää jos vanha innostuu :)

Vaikea sanoa tässä vaiheessa, että tuleeko lähdettyä. Hyvä show tuokin varmaan on, mutta tuossa vaiheessa on varmaan jo uusi Q PR-levykin ilmestynyt, ja ehkä ois mahkut nähdä puolet "aidosta tavarastakin" jossain päin Eurooppaa...

Soul Brother kirjoitti:

Joo, kyllähän Freddien entistä avoimempi homoseksuaalisuus oli yksi tekijä, miksi bändin rock-uskottavuus meni ja suosio laski, mutta muitakin syitä on helppo löytää.

1) Vaikka The Game oli USA:ssa suuri myyntimenestys, monet vanhat Queen-fanit eivät levystä tykänneet. Se oli liian pop ja Queeniä oltiin pidetty rock-bändinä. Hittisinglet AOBTD ja CLTCL eivät kumpikaan ole kovin perinteistä Queeniä. Eli rock-uskottavuus katosi myös musiikillisista syistä.

2) Niinpä Queenistä tuli Jenkeissä popbändi, ja kun pari seuraavaa levyä (Flash Gordon ja Hot Space) eivät tuottaneet uutta megahittiä bändille, oli bändi pahoissa vaikeuksissa USA:ssa. Popbändit kun yleensä unohdetaan USA:ssa varsin nopeasti.

3) The Worksilla Queen palasi listojen kärkeen monin paikoin muualla maailmassa, mutta ei USA:ssa, sillä tässä vaiheessa bändi ei enää halunnut ottaa riskiä, ja lähteä kiertämään valtavaa USA:ta, kun kerran levyt eivät olleet maassa enää viime aikoina myyneet kunnolla. Syntyi siis noidankehä, jossa bändi odotti, että joku single menestyisi USA:ssa, ja sitten he voisivat tehdä USA:n kiertueen. USA taas unohti Queenin lähes kokonaan, kun bändi ei maassa enää keikkaillut (tai tehnyt mitään muutakaan, millä olisi uutiskynnyksen ylittänyt). Edes loistoesitys Live Aidissa ei Queenia herättänyt henkiin USA:ssa.

4) Queen teki 80-luvulla hyvin "eurooppalaista" pop musiikkia. Hot Spacen floppauksen jälkeen bändi lopetti musiikkilset kokeilut ja tehtaili varmoja pophittejä, jotka eivät olleet usa:laiseen makuun. Aika harva europop-bändi menestyi USA:ssa.

5) Queenin huumorintaju: I Want To Break Freen drag-videon huumoria ei kaikkialla ymmärretty. Eikä varsinkaan USAssa, kuten Brian on haastatteluissa todennut. (ja näin ympyrä sulkeutuu: nyt ollaan taas aika lähellä sitä alkuperäistä homofobia-selitystä, eikö totta?)

Tässä muutamia syitä menestyksen laskuun, joita mieleeni tuli. Tällaiset asiat ovat yleensä monen tekijän summa. Niin tässäkin tapauksessa. Lisääkin syitä varmaan löytyy, jos oikein aletaan kaivelemaan... :)

Lue lisää

"Vaikka The Game oli USA:ssa suuri myyntimenestys, monet vanhat Queen-fanit eivät levystä tykänneet."

The Game albumina myi "platinaa" ilmestymisvuotenaan mutta hitaammin kuin esimerkiksi Jazz-albumi, joka sai platinaa jo ilmestymiskuukautenaan. Tietenkin Jazzin menestykseen oli osatekijänä hyvässä muistissa olleet vuodentakaiset WATC/WWRY sinkkumenestys ja NOTW albumi. Se mikä oli merkillepantavaa The Gamen ajalla oli sinkut CLTCL/AOBTD. Ensimmäinen kultaa (miljoona myytyä) ja toinen platinaa (2 miljoonaa myytyä). Nämä sinkuthan olivat tosiaan "erilaisia" kuin edelliset rock-henkiset, joten niillä bändi siirtyi myös uusille markkinoille pois perinteisemmästä "Queen-muotista"

Minä väittäisin että albumitasolla "hidastunut" myynti saattoi The Gamen osalta johtua jo Freddien tyylinmuutoksesta koska albumimyyntiähän kiertueilla lähinnä vauhditettiin. Ja vaikka kiertue meni suurimmaksi osaksi hyvin niin siltä raportoitiin ajankohtana juuri fanien taholta tyytymättömyyttä Freddien tyylinmuutoksesta joka ei jenkkifaneja osittain tyydyttänyt. Ja sama koski ilmeisesti sinkkumenestysten mukana tullutta mainstream-yleisöä.

"kun pari seuraavaa levyä (Flash Gordon ja Hot Space) eivät tuottaneet uutta megahittiä bändille, oli bändi pahoissa vaikeuksissa USA:ssa."

Minä unohdin välistä Flash Gordonin, joka ei muuten tietääkseni saanut mitään myyntistatusta jenkeissä (ei kultalevyä).

Muuten olen "samoilla linjoilla" kanssasi, mutta kuten huomasit, laitoin huomattavasti enemmän painoa Freddien imagonmuutokselle koska jenkit olivat tuolloin monessa osassa maata hyvin "homofobisia" (kuten ovat vieläkin). Perustan tätä yhteen Rolling Stonen juttuun muistaakseni vuodelta 1980. Omistan tuon lehden mutta nyt en löytänyt sitä etsiessäni mistään joten täytynee sanoa "omistin" :)

Oletko Soul Brother törmännyt vastaavanlaiseen kirjoitteluun Freddie/USA/imago/suosio ?

Soul Brother kirjoitti:

Vaikea sanoa tässä vaiheessa, että tuleeko lähdettyä. Hyvä show tuokin varmaan on, mutta tuossa vaiheessa on varmaan jo uusi Q PR-levykin ilmestynyt, ja ehkä ois mahkut nähdä puolet "aidosta tavarastakin" jossain päin Eurooppaa...

Lue lisää

QPR:n vierailua Areenalle. Kauemmaksi en taida enää jaksaa "fanittamaan" lähteä :)

Soul Brother kirjoitti:

"Taisi pojat vierailla ANATO:n parhailla myyntialueilla. Vai muistatko että jollain Euroopan alueilla olisi ollut kova levymenekki ?"

Kumpi olikaan ensin, muna vai kana?? Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla. Kyllä levy olisi varmasti myynyt paremmin Euroopassa, jos bändi olisi Euroopan maita kiertänyt. Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti.

Siinä olen kyllä Jazzin kanssa samaa mieltä, että ANATO-kiertue oli varsin mittava tuon ajan mittapuiden mukaan. Se tosin minuakin vähän oudoksuttaa, että manner-Euroopassa bändi ei käynyt promotoimassa levyä. Kenties aiempi SHA-kiertue oli ollut Euroopan osalta suuri pettymys. Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta.

Anyway, ilmeisesti bändi halusi keskittyä parhaisiin markkina-alueisiin (UK, USA ja Japani) ja vahvistaa fanikuntaansa näillä alueilla, ja jättää Euroopan valloituksen seuraavan levyn/kiertueen tehtäväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa vaiheessa Queen ei ollut vielä maailmanluokan megabändi, vaan oli vasta nousemassa "raskaaseen sarjaan".

Lue lisää

70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa).

Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.

Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?

en tiedä kirjoitti:

70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa).

Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.

Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?

Lue lisää

"70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa)."

Led Zeppelinille on omakin osionsa tässä foorumissa, mutta kirjoitetaanpa nyt pari aiheeseen liittyvää sanaa. Ja olivathan Zeppeliinit Queenin eräänlaisia esikuvia, joten ei tässä kovin pahasti aiheesta eksytä.

Lez Zeppelinkään ei ole käynyt Suomessa kuin vain kerran, vuonna 1970. Sen jälkeen he kyllä kävivät Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muutamaan otteeseen. Eli jäiköhän heillekin huono kuva Suomesta vai eikö levyt vain myyneet täällä? Plant tosin on käynyt myöhemmin Strange Sensation-yhtyeensä kanssa Suomessa.

Jimi Hendrixkään ei vieraillut maassamme enempää kuin kerran. Tämä tosin johtuu pitkälti siitä, että hän kuoli kolme vuotta Suomen keikkansa jälkeen.

Eric Clapton puolestaan on vieraillut täällä kohtuu useinkin vuodesta 1967 lähtien.

Yhdistävä tekijä edellä mainitsemieni artistien kohdalla on se, että kaikki he esiintyivät myös kulttuuritalolla, kuten Queen.

Sammy who was low kirjoitti:

"70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa)."

Led Zeppelinille on omakin osionsa tässä foorumissa, mutta kirjoitetaanpa nyt pari aiheeseen liittyvää sanaa. Ja olivathan Zeppeliinit Queenin eräänlaisia esikuvia, joten ei tässä kovin pahasti aiheesta eksytä.

Lez Zeppelinkään ei ole käynyt Suomessa kuin vain kerran, vuonna 1970. Sen jälkeen he kyllä kävivät Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muutamaan otteeseen. Eli jäiköhän heillekin huono kuva Suomesta vai eikö levyt vain myyneet täällä? Plant tosin on käynyt myöhemmin Strange Sensation-yhtyeensä kanssa Suomessa.

Jimi Hendrixkään ei vieraillut maassamme enempää kuin kerran. Tämä tosin johtuu pitkälti siitä, että hän kuoli kolme vuotta Suomen keikkansa jälkeen.

Eric Clapton puolestaan on vieraillut täällä kohtuu useinkin vuodesta 1967 lähtien.

Yhdistävä tekijä edellä mainitsemieni artistien kohdalla on se, että kaikki he esiintyivät myös kulttuuritalolla, kuten Queen.

Lue lisää

Suuren luokan bändeistä The Beatleshan ei esiintynyt Suomessa kertaakan (paitsi myöhemmin Paul ja Ringo erillisillä soolokeikoilla joita ei tietenkään lasketa), sen sijaan Rollings Stones ja The Beach Boys esiintyivät 60- ja 70-luvuilla pariinkin otteeseen, jälkimmäinen Helsingin lisäksi jopa niinkin syrjäisissä paikoissa kuin Keimola ja Parola. Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla.

Mutta nykyäähän tilanne on muuttunut 70-luvusta ja melkein joka vuosi täällä esiintyy joku suuren luokan yhtye tai artisti. Itse esim. olin viime marraskuussa kuuntelemassa The Beach Boyseja Helsingin vanhalla jäähallilla ja kesäkuussa on vuorossa Genesis.

Joten jos se ihme, että Suomi voittaa Euroviisut, on mahdollinen, niin varmaan sekin että Queenin pojat edes jossain muodossa näyttäytyvät täällä. :D

Sammy who was low kirjoitti:

Suuren luokan bändeistä The Beatleshan ei esiintynyt Suomessa kertaakan (paitsi myöhemmin Paul ja Ringo erillisillä soolokeikoilla joita ei tietenkään lasketa), sen sijaan Rollings Stones ja The Beach Boys esiintyivät 60- ja 70-luvuilla pariinkin otteeseen, jälkimmäinen Helsingin lisäksi jopa niinkin syrjäisissä paikoissa kuin Keimola ja Parola. Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla.

Mutta nykyäähän tilanne on muuttunut 70-luvusta ja melkein joka vuosi täällä esiintyy joku suuren luokan yhtye tai artisti. Itse esim. olin viime marraskuussa kuuntelemassa The Beach Boyseja Helsingin vanhalla jäähallilla ja kesäkuussa on vuorossa Genesis.

Joten jos se ihme, että Suomi voittaa Euroviisut, on mahdollinen, niin varmaan sekin että Queenin pojat edes jossain muodossa näyttäytyvät täällä. :D

Lue lisää

"Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla."

Vanhana Beatles-fanina rohkenen epäillä ylläolevaa. Oman muistini mukaan 60-luvulla Beatles oli ehdottomasti suosituin bändi Suomessa, jonka kanssa tosin Rolling Stones kilpaili melkein tasaväkisesti.

Levymyyntitilastoja tuolta ajalta minulla ei ole käytössäni, joten ylläoleva perustuu puhtaasti lehtijuttujen määrään ja omaan kokemukseen. Esimerkiksi molemmat Beatles-elokuvat menestyivät Suomessa loistavasti, koska monet fanit (minä muun muassa) kävivät katsomassa ne useampaan kertaan.

Olisiko syy ollut yksinkertaisesti siinä, ettei Suomessa ollut (Beatlesien tai Epsteinin mielestä) tarpeeksi väkeä tai tarpeeksi suurta esiintymispaikkaa - 60-luvulla meillä ei juuri stadionkonsertteja harrastettu? Kävihän bändi Ruotsissa ainakin 64, joten siihen saumaan olisi helposti voitu sovittaa Helsingin-keikkakin. Toisaalta tuon Ruotsin-vierailun aikaan beatlemania otti Suomessa vielä ensiaskeleitaan, joten ehkä ihan siinä vaiheessa suosio ei vielä ollut megaluokkaa, muutamaa kuukautta myöhemmin oli.

en tiedä kirjoitti:

70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa).

Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.

Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?

Lue lisää

"Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.
Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?"

Englannissa punk/uusiaalto löi läpi jo 1976 ja sen vaikutus näkyi voimakkaasti 1980 taitteeseen. Queenin levymyynti putosi briteissä ANATO:n jälkeen tasaisesti noustakseen hetkeksi Greatest Hitsin ansiosta 1981. Studio-albumi puolella nousun toi vasta The Works albumi 1984.

Muualla Euroopassa uusiaalto näkyi myös brittien jälkijunassa eikä kannata unohtaa disco-buumin nousuakaan Euroopassa 1970-luvun puolenvälin jälkeen.

Suomessahan uusiaalto/punk (sekä rockabilly) innostus tuli vähän brittien/muun Euroopan jälkeen 80-luvun taitteessa. Silloin Queenin tapaiset yhtyeet eivät olleet täälläkään suuressa suosiossa. Ja Zeppelinkin oli enemmän "vanhojen friikien" bändi tuolloin ;).

Sammy who was low kirjoitti:

"70-luvulla myös Led Zeppelin keikkaili lähinnä Englannissa ja USAssa. Jossain on ollut keikkalista jonka mukaan vuosina 74-78 Zeppelin soitti ainoastaan kaksi keikkaa muualla kuin UK:ssa tai USA:ssa (-75 Hollannissa ja Belgiassa)."

Led Zeppelinille on omakin osionsa tässä foorumissa, mutta kirjoitetaanpa nyt pari aiheeseen liittyvää sanaa. Ja olivathan Zeppeliinit Queenin eräänlaisia esikuvia, joten ei tässä kovin pahasti aiheesta eksytä.

Lez Zeppelinkään ei ole käynyt Suomessa kuin vain kerran, vuonna 1970. Sen jälkeen he kyllä kävivät Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muutamaan otteeseen. Eli jäiköhän heillekin huono kuva Suomesta vai eikö levyt vain myyneet täällä? Plant tosin on käynyt myöhemmin Strange Sensation-yhtyeensä kanssa Suomessa.

Jimi Hendrixkään ei vieraillut maassamme enempää kuin kerran. Tämä tosin johtuu pitkälti siitä, että hän kuoli kolme vuotta Suomen keikkansa jälkeen.

Eric Clapton puolestaan on vieraillut täällä kohtuu useinkin vuodesta 1967 lähtien.

Yhdistävä tekijä edellä mainitsemieni artistien kohdalla on se, että kaikki he esiintyivät myös kulttuuritalolla, kuten Queen.

Lue lisää

"Lez Zeppelinkään ei ole käynyt Suomessa kuin vain kerran, vuonna 1970. Sen jälkeen he kyllä kävivät Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muutamaan otteeseen. Eli jäiköhän heillekin huono kuva Suomesta vai eikö levyt vain myyneet täällä?"

Olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. IV-levyyn asti bändi myi hyvin mutta sitten innostus hitaasti lopahti.

Vähän sama kävi Queenilla ANATO:n jälkeen. Seurava kunnolla myynyt albumi oli vasta "The Miracle". Itse muuten laittaisin jonkin verran "ansiota" TV:lle tuosta Miraclen menestyksestä. Wembleyn ja Budapestin livet näytettiin 1987/88 (Wembley lyhennettynä) parhaaseen katseluaikaan, mikä antoi varmasti uudelle sukupolvelle loistavan näytteen bändin lavaosaamisesta ja karismasta :)

Mitä mieltä olet Sammy ? Näitkö itse nuo livet silloin ?

Sammy who was low kirjoitti:

Suuren luokan bändeistä The Beatleshan ei esiintynyt Suomessa kertaakan (paitsi myöhemmin Paul ja Ringo erillisillä soolokeikoilla joita ei tietenkään lasketa), sen sijaan Rollings Stones ja The Beach Boys esiintyivät 60- ja 70-luvuilla pariinkin otteeseen, jälkimmäinen Helsingin lisäksi jopa niinkin syrjäisissä paikoissa kuin Keimola ja Parola. Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla.

Mutta nykyäähän tilanne on muuttunut 70-luvusta ja melkein joka vuosi täällä esiintyy joku suuren luokan yhtye tai artisti. Itse esim. olin viime marraskuussa kuuntelemassa The Beach Boyseja Helsingin vanhalla jäähallilla ja kesäkuussa on vuorossa Genesis.

Joten jos se ihme, että Suomi voittaa Euroviisut, on mahdollinen, niin varmaan sekin että Queenin pojat edes jossain muodossa näyttäytyvät täällä. :D

Lue lisää

"Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla."

Eipä Queeniäkään kai Suomen politiikka itsessään niin häirinnyt. Queenhän ei juuri milloinkaan ottanut mitään kantaa politiikkaan kuten keikat apartheid-politiikkaa harjoittavassa Etelä-Afrikassa (1984), NL:n talutusnuorassa kulkevassa Unkarissa (1986), Etelä-Amerikan diktatuureissa (1981) ja Titon kommunistisessa Jugoslaviassa (1979) osoittavat. Bändi soitti aina musiikkia IHMISILLE.

Pikemminkin syy oli Suomen tukahtunut ja ahdasmielinen kulttuurinen ilmasto (joka tietysti oli välillisesti juuri tuon Neuvostomielisen politiikan yksi ilmenesmismuoto). Esim. homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista vasta 1971, ja Suomi oli tuolloin hyvin homofobinen maa (ja on ehkä vieläkin), toisin kuin esim. Ruotsi. Siinäkin siis yksi syy, miksi vapaamielinen Freddie kenties ei maastamme hirveästi pitänyt. Mutta se suurin syy lienee kuitenkin maamme vähäinen asukasluku ja syrjäinen sijainti. Tänne asti matkustaminen vaati Itämeren ylittämistä, mikä lisäsi kustannuksia, ja yhden Helsingin keikan takia moista vaivaa kannatti tuskin nähdä. Lisäksi Queen ei noussut samanlaiseen supersuosioon Suomessa kuin esim. Beatles tai Rollarit 60-luvulla. Queenin nousu tapahtui vasta kun bändi oli lopettanut keikkailun, ja vasta Freddien kuolema nosti bändin täysin omille myyntiluvuilleen.

Jazz... kirjoitti:

"Vaikka The Game oli USA:ssa suuri myyntimenestys, monet vanhat Queen-fanit eivät levystä tykänneet."

The Game albumina myi "platinaa" ilmestymisvuotenaan mutta hitaammin kuin esimerkiksi Jazz-albumi, joka sai platinaa jo ilmestymiskuukautenaan. Tietenkin Jazzin menestykseen oli osatekijänä hyvässä muistissa olleet vuodentakaiset WATC/WWRY sinkkumenestys ja NOTW albumi. Se mikä oli merkillepantavaa The Gamen ajalla oli sinkut CLTCL/AOBTD. Ensimmäinen kultaa (miljoona myytyä) ja toinen platinaa (2 miljoonaa myytyä). Nämä sinkuthan olivat tosiaan "erilaisia" kuin edelliset rock-henkiset, joten niillä bändi siirtyi myös uusille markkinoille pois perinteisemmästä "Queen-muotista"

Minä väittäisin että albumitasolla "hidastunut" myynti saattoi The Gamen osalta johtua jo Freddien tyylinmuutoksesta koska albumimyyntiähän kiertueilla lähinnä vauhditettiin. Ja vaikka kiertue meni suurimmaksi osaksi hyvin niin siltä raportoitiin ajankohtana juuri fanien taholta tyytymättömyyttä Freddien tyylinmuutoksesta joka ei jenkkifaneja osittain tyydyttänyt. Ja sama koski ilmeisesti sinkkumenestysten mukana tullutta mainstream-yleisöä.

"kun pari seuraavaa levyä (Flash Gordon ja Hot Space) eivät tuottaneet uutta megahittiä bändille, oli bändi pahoissa vaikeuksissa USA:ssa."

Minä unohdin välistä Flash Gordonin, joka ei muuten tietääkseni saanut mitään myyntistatusta jenkeissä (ei kultalevyä).

Muuten olen "samoilla linjoilla" kanssasi, mutta kuten huomasit, laitoin huomattavasti enemmän painoa Freddien imagonmuutokselle koska jenkit olivat tuolloin monessa osassa maata hyvin "homofobisia" (kuten ovat vieläkin). Perustan tätä yhteen Rolling Stonen juttuun muistaakseni vuodelta 1980. Omistan tuon lehden mutta nyt en löytänyt sitä etsiessäni mistään joten täytynee sanoa "omistin" :)

Oletko Soul Brother törmännyt vastaavanlaiseen kirjoitteluun Freddie/USA/imago/suosio ?

Lue lisää

"Perustan tätä yhteen Rolling Stonen juttuun muistaakseni vuodelta 1980. Omistan tuon lehden mutta nyt en löytänyt sitä etsiessäni mistään joten täytynee sanoa "omistin" :)"

Harmi, että olet kadottanut tuon RS-lehden. Mun piti jo aiemmin kysyä sulta siitä, kun vaikutti mielenkiintoiselta artikkelilta.

Asiaan... Tuosta on kyllä vaikea mennä sanomaan, että missä määrin Freddien clone-look vaikutti bändin suosioon. Se nyt on ainakin selvää, etteivät jenkit siitä pitäneet, koska tarina lavalle heitetyistä partakoneen teristä näyttää olevan oikeasti tapahtunut monella keikalla, ja aihetta on käsitelty monissa Queen-kirjoissakin. Mutta oudoltahan se tuntuu, että vasta tässä vaiheessa Freddien imago olisi koettu negatiiviseksi. Kyllähän Freddie leikitteli eri rooleilla jo alusta asti, ja lisäksi jo yhtyeen nimessä on selvä viittaus homouteen. Ja olivathan Freddien Jazz-kiertueella käyttämät nahkakuteetkin aika "gaymäisiä". Suuri muutos Freddien lookissa tapahtui ehkä siinä, että mies tuli machommaksi/maskuliinisemmaksi ja aggressiivisemmaksi olemukseltaan. Ne alkuaikojen silkki- & satiinipuvut olivat mielestäni huomattavasti feminiinimpiä, ja muiden tuon ajan teatraalisten rokkareiden (esim. David Bowien ja Alice Cooperin) esiintymisasuissa oli paljon samaa. (myöhemmin Alice, David & Freddie lähtivät sitten täysin eri suuntiin imagonsa luomisessa.)

Mutta tuo The Gamen hitaampi myynti saattaisi myös selittyä aiemmin esittämälläni yleisön muutoksella. Vanhat fanit kun ostavat uuden levyn saman tien kun se kauppoihin tulee. Sen sijaan The Gamen aikaan vanhat fanit olivat jo hylkäämässä/hyljänneet Queenin ja uusi yleisö osti levyä sitä mukaan kun innostui bändistä. Näin levy pääsi hyviin myyntilukemiin, mutta hitaammin, kun fanikanta oli muuttunut bändin tyylin/imagon muuttuessa heavy/rock-yhtyeestä popbändiksi.

Lisäksi tässä mitä ilmeisemmin vaikutti myös tuo Jazzin mainitsema tekijä: "Jazzin menestykseen oli osatekijänä hyvässä muistissa olleet vuodentakaiset WATC/WWRY sinkkumenestys ja NOTW albumi." Tätä ajatusta voisin jatkaa toteamalla, että Jazz(levy) puolestaan ei tuottanut USA:ssa yhtään isoa hittiä, joten ehkä Queenin alamäki alkoi jo tuolloin, vaikkei se vielä levynmyynnissä juurikaan näkynyt. Sen sijaan vanhojen fanien tyytymättömyys Jazziin näkyi The Gamen hitaampana myyntinä.

...että tällaisia ajatusrakennelmia tällä kertaa. Nämä "hypoteesit" saa kumota, jos/kun parempia selityksiä jostain löytyy :)

Soul Brother kirjoitti:

"Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla."

Eipä Queeniäkään kai Suomen politiikka itsessään niin häirinnyt. Queenhän ei juuri milloinkaan ottanut mitään kantaa politiikkaan kuten keikat apartheid-politiikkaa harjoittavassa Etelä-Afrikassa (1984), NL:n talutusnuorassa kulkevassa Unkarissa (1986), Etelä-Amerikan diktatuureissa (1981) ja Titon kommunistisessa Jugoslaviassa (1979) osoittavat. Bändi soitti aina musiikkia IHMISILLE.

Pikemminkin syy oli Suomen tukahtunut ja ahdasmielinen kulttuurinen ilmasto (joka tietysti oli välillisesti juuri tuon Neuvostomielisen politiikan yksi ilmenesmismuoto). Esim. homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista vasta 1971, ja Suomi oli tuolloin hyvin homofobinen maa (ja on ehkä vieläkin), toisin kuin esim. Ruotsi. Siinäkin siis yksi syy, miksi vapaamielinen Freddie kenties ei maastamme hirveästi pitänyt. Mutta se suurin syy lienee kuitenkin maamme vähäinen asukasluku ja syrjäinen sijainti. Tänne asti matkustaminen vaati Itämeren ylittämistä, mikä lisäsi kustannuksia, ja yhden Helsingin keikan takia moista vaivaa kannatti tuskin nähdä. Lisäksi Queen ei noussut samanlaiseen supersuosioon Suomessa kuin esim. Beatles tai Rollarit 60-luvulla. Queenin nousu tapahtui vasta kun bändi oli lopettanut keikkailun, ja vasta Freddien kuolema nosti bändin täysin omille myyntiluvuilleen.

Lue lisää

Freddie sanoi 80-luvun alun Suosikissa, että Mikä maa on Suomi tai jotain sellaista. Ei siis tiennyt missä se edes on... Taisi olla myös sitä Freddielle ominaista huumoria myös mukana.

Paljonkohan Queen on muuten tarkalleen myynyt levyjä..? Beatlesin ja Elviksen levymyynti taitaa olla ihan omassa sarjassaa. Mutta ketkä tulevat heidän perässään..?

Jazz... kirjoitti:

"Lez Zeppelinkään ei ole käynyt Suomessa kuin vain kerran, vuonna 1970. Sen jälkeen he kyllä kävivät Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa muutamaan otteeseen. Eli jäiköhän heillekin huono kuva Suomesta vai eikö levyt vain myyneet täällä?"

Olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. IV-levyyn asti bändi myi hyvin mutta sitten innostus hitaasti lopahti.

Vähän sama kävi Queenilla ANATO:n jälkeen. Seurava kunnolla myynyt albumi oli vasta "The Miracle". Itse muuten laittaisin jonkin verran "ansiota" TV:lle tuosta Miraclen menestyksestä. Wembleyn ja Budapestin livet näytettiin 1987/88 (Wembley lyhennettynä) parhaaseen katseluaikaan, mikä antoi varmasti uudelle sukupolvelle loistavan näytteen bändin lavaosaamisesta ja karismasta :)

Mitä mieltä olet Sammy ? Näitkö itse nuo livet silloin ?

Lue lisää

"Mitä mieltä olet Sammy ? Näitkö itse nuo livet silloin ?"

Olin tuolloin vasta 5-6-vuotias, joten tuohon aikaan olin kiinnostunut lähinnä "Pikkuoravien lastenlauluista" :D

Queenia kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 1994, Live At Wembleyn näin kaksi vuotta myöhemmin ja osan Live In Budabest-konsertista seuraavat kaksi vuotta myöhemmin. Onhan ne taiteellisesti hienoa kamaa ja antavat hyvän kuvan bändin musiikillisista taidoista, joten uskon niiden siivittäneen The Miraclen menestystä.

Tosin minuun itseeni henkilökohtaisesti ei 80-luvun Queen ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla mitä 70-luvun mutta makuasioista on turha kiistellä.

Jokuhan joskus sanoi täällä, että The Miraclen menestys Suomessa oli luultavasti omiaan vaikuttamaan myös siihen, että Roger ja Cross saatiin vierailemaan täällä vuonna 1991. :)

jupiter68 kirjoitti:

Freddie sanoi 80-luvun alun Suosikissa, että Mikä maa on Suomi tai jotain sellaista. Ei siis tiennyt missä se edes on... Taisi olla myös sitä Freddielle ominaista huumoria myös mukana.

Paljonkohan Queen on muuten tarkalleen myynyt levyjä..? Beatlesin ja Elviksen levymyynti taitaa olla ihan omassa sarjassaa. Mutta ketkä tulevat heidän perässään..?

Lue lisää

Ääni- ja kuvatallennetuottajien tilaston

http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatulkomaiset.html

mukaan Suomen myydyin ulkomainen levy on Queenin Greatest Hits 2 (myyty reilut 137.000 kpl), siis siltä ajalta kuin noita tilastoja on tehty eli muistaakseni jostain 70-luvulta alkaen. Myydyin Beatles löytyy vasta listan sijalta 38, ja se on kokoelma "One" vuodelta 2000. Beatlesin kulta-aikojen levymyyntiä Suomessa tilasto ei kerro.

Maailmanmyynnistä on netissä varmaan miljoona erilaista arviota, mutta niiden luotettavuudesta en osaa mennä sanomaan.

Asiasta ihan kolmanteentoista: arvelen, että systemaattisia levymyyntitilastoja ei Suomessa tehty vielä 60-luvulla, koska elintaso oli sen verran matala ja levyt sen verran kalliita, ettei varsinkaan LP-levyjä paljonkaan ostettu. Single oli tavallisempi muoto, ja niitä varmaan menikin enemmän. Levysoitin oli kyllä aika yleinen kapistus eikä paljon maksanut - muistan nähneeni uimarannoilla sellaisia kannettavia muovisia kapistuksia, joilla nuoriso huvitti itseään auringonpalvonnan lomassa (ennen C-kasetteja).

Musiikkitallenteiden myynti lisääntyikin hurjasti juuri kasettien ansiosta, ja arvelen (ja muistan jostain lukeneenikin), että ÄKT alkoi tehdä tilastoja juuri tästä syystä.

Myöhäisherännäinen kirjoitti:

Ääni- ja kuvatallennetuottajien tilaston

http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatulkomaiset.html

mukaan Suomen myydyin ulkomainen levy on Queenin Greatest Hits 2 (myyty reilut 137.000 kpl), siis siltä ajalta kuin noita tilastoja on tehty eli muistaakseni jostain 70-luvulta alkaen. Myydyin Beatles löytyy vasta listan sijalta 38, ja se on kokoelma "One" vuodelta 2000. Beatlesin kulta-aikojen levymyyntiä Suomessa tilasto ei kerro.

Maailmanmyynnistä on netissä varmaan miljoona erilaista arviota, mutta niiden luotettavuudesta en osaa mennä sanomaan.

Asiasta ihan kolmanteentoista: arvelen, että systemaattisia levymyyntitilastoja ei Suomessa tehty vielä 60-luvulla, koska elintaso oli sen verran matala ja levyt sen verran kalliita, ettei varsinkaan LP-levyjä paljonkaan ostettu. Single oli tavallisempi muoto, ja niitä varmaan menikin enemmän. Levysoitin oli kyllä aika yleinen kapistus eikä paljon maksanut - muistan nähneeni uimarannoilla sellaisia kannettavia muovisia kapistuksia, joilla nuoriso huvitti itseään auringonpalvonnan lomassa (ennen C-kasetteja).

Musiikkitallenteiden myynti lisääntyikin hurjasti juuri kasettien ansiosta, ja arvelen (ja muistan jostain lukeneenikin), että ÄKT alkoi tehdä tilastoja juuri tästä syystä.

Lue lisää

...että Queen itse ei koskaan käynyt Portugalissa (vasta Queen Paul Rodgers kävi siellä toissa keväänä) ja että Italiassakin Queen kävi ensimmäisen kerran vasta 1984.

Ja ketähän saamme kiittää siitä että Queen edes silloin vuonna 1974 tuli Suomeen?

Sammy who was low kirjoitti:

...että Queen itse ei koskaan käynyt Portugalissa (vasta Queen Paul Rodgers kävi siellä toissa keväänä) ja että Italiassakin Queen kävi ensimmäisen kerran vasta 1984.

Ja ketähän saamme kiittää siitä että Queen edes silloin vuonna 1974 tuli Suomeen?

Lue lisää

"Ja ketähän saamme kiittää siitä että Queen edes silloin vuonna 1974 tuli Suomeen?"

Muistaisin että Antti Einiö ja Artistit-ohjelmayhtiö olisi ollut Queenin keikan takana. Ainakin se toi koko 1970-luvun EMA-Telstarin artisteja Suomeen. Queen taisi olla 1974 vielä kohtalaisen "halpa" bändi saada keikalle, toisin kuin vuotta myöhemmin.

Korjatkaa, jos muistatte/tiedätte muuta :)

Sammy who was low kirjoitti:

"Mitä mieltä olet Sammy ? Näitkö itse nuo livet silloin ?"

Olin tuolloin vasta 5-6-vuotias, joten tuohon aikaan olin kiinnostunut lähinnä "Pikkuoravien lastenlauluista" :D

Queenia kuulin ensimmäistä kertaa vuonna 1994, Live At Wembleyn näin kaksi vuotta myöhemmin ja osan Live In Budabest-konsertista seuraavat kaksi vuotta myöhemmin. Onhan ne taiteellisesti hienoa kamaa ja antavat hyvän kuvan bändin musiikillisista taidoista, joten uskon niiden siivittäneen The Miraclen menestystä.

Tosin minuun itseeni henkilökohtaisesti ei 80-luvun Queen ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla mitä 70-luvun mutta makuasioista on turha kiistellä.

Jokuhan joskus sanoi täällä, että The Miraclen menestys Suomessa oli luultavasti omiaan vaikuttamaan myös siihen, että Roger ja Cross saatiin vierailemaan täällä vuonna 1991. :)

Lue lisää

"Tosin minuun itseeni henkilökohtaisesti ei 80-luvun Queen ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla mitä 70-luvun mutta makuasioista on turha kiistellä."

Itse olen myös 70-luvun tuotannon "diggari". Varmaan pääosin koska aloitin kuuntelemisen Jazz-älppäristä ja heti perään hankin ANATO:N, ADATR:N ja NOTW:n. Siitähän se kierre sitten lähtikin päälle :)

Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset...

Kommentteja ?

Soul Brother kirjoitti:

"Perustan tätä yhteen Rolling Stonen juttuun muistaakseni vuodelta 1980. Omistan tuon lehden mutta nyt en löytänyt sitä etsiessäni mistään joten täytynee sanoa "omistin" :)"

Harmi, että olet kadottanut tuon RS-lehden. Mun piti jo aiemmin kysyä sulta siitä, kun vaikutti mielenkiintoiselta artikkelilta.

Asiaan... Tuosta on kyllä vaikea mennä sanomaan, että missä määrin Freddien clone-look vaikutti bändin suosioon. Se nyt on ainakin selvää, etteivät jenkit siitä pitäneet, koska tarina lavalle heitetyistä partakoneen teristä näyttää olevan oikeasti tapahtunut monella keikalla, ja aihetta on käsitelty monissa Queen-kirjoissakin. Mutta oudoltahan se tuntuu, että vasta tässä vaiheessa Freddien imago olisi koettu negatiiviseksi. Kyllähän Freddie leikitteli eri rooleilla jo alusta asti, ja lisäksi jo yhtyeen nimessä on selvä viittaus homouteen. Ja olivathan Freddien Jazz-kiertueella käyttämät nahkakuteetkin aika "gaymäisiä". Suuri muutos Freddien lookissa tapahtui ehkä siinä, että mies tuli machommaksi/maskuliinisemmaksi ja aggressiivisemmaksi olemukseltaan. Ne alkuaikojen silkki- & satiinipuvut olivat mielestäni huomattavasti feminiinimpiä, ja muiden tuon ajan teatraalisten rokkareiden (esim. David Bowien ja Alice Cooperin) esiintymisasuissa oli paljon samaa. (myöhemmin Alice, David & Freddie lähtivät sitten täysin eri suuntiin imagonsa luomisessa.)

Mutta tuo The Gamen hitaampi myynti saattaisi myös selittyä aiemmin esittämälläni yleisön muutoksella. Vanhat fanit kun ostavat uuden levyn saman tien kun se kauppoihin tulee. Sen sijaan The Gamen aikaan vanhat fanit olivat jo hylkäämässä/hyljänneet Queenin ja uusi yleisö osti levyä sitä mukaan kun innostui bändistä. Näin levy pääsi hyviin myyntilukemiin, mutta hitaammin, kun fanikanta oli muuttunut bändin tyylin/imagon muuttuessa heavy/rock-yhtyeestä popbändiksi.

Lisäksi tässä mitä ilmeisemmin vaikutti myös tuo Jazzin mainitsema tekijä: "Jazzin menestykseen oli osatekijänä hyvässä muistissa olleet vuodentakaiset WATC/WWRY sinkkumenestys ja NOTW albumi." Tätä ajatusta voisin jatkaa toteamalla, että Jazz(levy) puolestaan ei tuottanut USA:ssa yhtään isoa hittiä, joten ehkä Queenin alamäki alkoi jo tuolloin, vaikkei se vielä levynmyynnissä juurikaan näkynyt. Sen sijaan vanhojen fanien tyytymättömyys Jazziin näkyi The Gamen hitaampana myyntinä.

...että tällaisia ajatusrakennelmia tällä kertaa. Nämä "hypoteesit" saa kumota, jos/kun parempia selityksiä jostain löytyy :)

Lue lisää

"Suuri muutos Freddien lookissa tapahtui ehkä siinä, että mies tuli machommaksi/maskuliinisemmaksi ja aggressiivisemmaksi olemukseltaan. Ne alkuaikojen silkki- & satiinipuvut olivat mielestäni huomattavasti feminiinimpiä, ja muiden tuon ajan teatraalisten rokkareiden (esim. David Bowien ja Alice Cooperin) esiintymisasuissa oli paljon samaa. (myöhemmin Alice, David & Freddie lähtivät sitten täysin eri suuntiin imagonsa luomisessa.)"

Vielä kommenttia tuohon Freddien "viiksi-lookkiin". Suuren yleisön silmissähän (varsinkin jenkeissä) homot tunnistettiin juuri tuosta "Tom of Finland" lookista johon kuuluivat viikset, lyhyt tukka ja tiukat nahka-asut tai raksafarkut paita jne. Osuit asian ytimeen tuolla "agressiivisemmalla lookilla" koska juuri siihen suuntaan "gaymaisuudessa" tuo lookki meni. Feminiinisenä ulkonäkö ei ehkä ollut niin häiritsevä eikä tunnistettava jenkeissä mutta maskuliinisena se taisi olla monille liikaa.

Katselin Rolling Stonen nettisivulta jos olisin löytänyt tuon jutun mistä puhuin mutta sieltä löytyi vain vuoteen 1997 saakka Queen-osumia.
The Gamen arvostelu sieltä löytyi syyskuulta 1980, ja se vahvistaa juuri sitä puolta musiikillisesta kehityksestä josta sinäkin puhuit.

Queen

The Game

RS: 3of 5 Stars Average User Rating: 4.5of 5 Stars


With the usual fanfare–in this case, a "breakthrough" single released several months prior to the LP – Queen have shifted their sights from heavy-metal flash to stripped-down rock & roll. Maybe they realized that they'd come to a dead end, that it was time to ditch the cold, bombastic eclecticism and overweening arrogance that made News of the World and Jazz so offensive. Or maybe they just figured it'd be good to try fresh terrain. Whatever the reasons, it's nice to hear a Queen album with songs, not "anthems."

Yet this doesn't mean they can actually play the new stuff. Stiffness was the most distinctive characteristic of "Crazy Little Thing Called Love," once you got past the obligatory "Gee whiz, is this Queen?" feeling. And the incessant airplay got a lot of us past that feeling pretty quickly. It's the same with the rest of The Game. Freddie Mercury sings, "It swings (Woo Woo)/It jives (Woo Woo)/It shakes all over like a jelly fish," but the band can merely plod through material that demands some suppleness. Even "Need Your Loving Tonight," the finest of the rock & roll numbers here, keeps tripping over its sluggish power chords.

Sad to say, Queen seemed more comfortable with the brazen hodgepodge of "Bohemian Rhapsody," the martial madness of "We Will Rock You" and the pointless frenzy of "Bicycle Race." Black leather jackets, echo chambers, funky handclaps, prominent bass lines and sparse instrumentation – these guys know how this music should sound and feel, but they can't bend enough to get with it. Which is probably why some of the current record consists of the same inflated ballads and metallic shuffles that have padded every previous Queen disc.

Certainly, The Game is less obnoxious than Queen's last few outings, simply because it's harder to get annoyed with a group that's plugging away at bad rockabilly than with one blasting out crypto-Nazi marching tunes. The future doesn't look bright, however. No matter how much Queen may try to hide it, they're still egomaniacs. Take "Don't Try Suicide," for example. It's a basic rocker in which the singer has to sound worried and concerned. Mercury brandishes a full array of mid-Fifties vocal hiccups, but the best he can do is seem a bit pissed off–as if the biggest crime of the impending suicide is that it's going to bug Freddie. Moments like this make you wonder if the old Queen are really dead after all. (RS 326)

STEVE POND

(Posted: Sep 18, 1980)

http://www.rollingstone.com/artists/queen/albums/album/261147/review/6068313/the_game

Jazz... kirjoitti:

"Tosin minuun itseeni henkilökohtaisesti ei 80-luvun Queen ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla mitä 70-luvun mutta makuasioista on turha kiistellä."

Itse olen myös 70-luvun tuotannon "diggari". Varmaan pääosin koska aloitin kuuntelemisen Jazz-älppäristä ja heti perään hankin ANATO:N, ADATR:N ja NOTW:n. Siitähän se kierre sitten lähtikin päälle :)

Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset...

Kommentteja ?

Lue lisää

Racesia ja Operaa ei kai missään vaiheessa suunniteltu tupla-albumissa. Kyse lienee tästä Brianin varsin kuuluisasta kommentista. Ehkä olet lukenut pätkän huonosti suomennettuna versiona tai sitten Brianin puhe on erotettu artikkelissa kontekstista siten, että väärinymmärryksen määrä lisääntyy??? Tässä kuitenkin alkuperäinen Brianin kommentti:

"I wish in some ways that we had put 'A Night At The Opera' and 'A Day At The Races' out together because the material for both of them was more or less written at the same time, and it corresponds to an almost exactly similar period in our development, so I regard the two albums as completely parallel, and the fact that one came out after the other is a shame, because it was looked on as a follow-up, whereas really it was sort of an extension of the first one."

Soul Brother kirjoitti:

Racesia ja Operaa ei kai missään vaiheessa suunniteltu tupla-albumissa. Kyse lienee tästä Brianin varsin kuuluisasta kommentista. Ehkä olet lukenut pätkän huonosti suomennettuna versiona tai sitten Brianin puhe on erotettu artikkelissa kontekstista siten, että väärinymmärryksen määrä lisääntyy??? Tässä kuitenkin alkuperäinen Brianin kommentti:

"I wish in some ways that we had put 'A Night At The Opera' and 'A Day At The Races' out together because the material for both of them was more or less written at the same time, and it corresponds to an almost exactly similar period in our development, so I regard the two albums as completely parallel, and the fact that one came out after the other is a shame, because it was looked on as a follow-up, whereas really it was sort of an extension of the first one."

Lue lisää

"Ehkä olet lukenut pätkän huonosti suomennettuna versiona tai sitten Brianin puhe on erotettu artikkelissa kontekstista siten, että väärinymmärryksen määrä lisääntyy???"

Luin sen myös englanninkielisenä tuosta mainitsemastani speciaalista. Tämä kyseinen kommentti se ei ollut. Menee joko väärinymmärryksen tai lehden väärän tiedon piikkiin :) Kiitos oikaisusta !

Mielenkiintoista tosiaan on jo ihan "korvakuulemalta", kuinka samanlaisia ANATO ja ADATR todella ovat. Lähestulkoon peilikuvia toisistaan musiikillisesti. Itse yllättäen pidän albumikokonaisuutena enemmän ADATR:stä vaikka sinkkupuolella ANATO:n paremmuutta ei voi kiistää :)

Kieltämättä nämä levyt olisivat voineet toimia myös tuplana, vai mitä ?

Jazz... kirjoitti:

"Tosin minuun itseeni henkilökohtaisesti ei 80-luvun Queen ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla mitä 70-luvun mutta makuasioista on turha kiistellä."

Itse olen myös 70-luvun tuotannon "diggari". Varmaan pääosin koska aloitin kuuntelemisen Jazz-älppäristä ja heti perään hankin ANATO:N, ADATR:N ja NOTW:n. Siitähän se kierre sitten lähtikin päälle :)

Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset...

Kommentteja ?

Lue lisää

"Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset..."

Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan.

A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen. Jostain syystä. En tiedä miksi :) Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin (tätä aikaisemmin siskoni oli saanut joululahjaksi Greatest Hits 1:n ja Made In Heavenin jotka eivät ole samalla tavalla luokiteltavissa). Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja.

Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D

Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun. Hot Space on 80-luvun levyistä ainoa jonka hommasin siinä välissä. Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa.

Soul Brother kirjoitti:

"Taisi pojat vierailla ANATO:n parhailla myyntialueilla. Vai muistatko että jollain Euroopan alueilla olisi ollut kova levymenekki ?"

Kumpi olikaan ensin, muna vai kana?? Tarkoitan siis, että totta kai levyä myytiin niillä alueilla enemmän, joilla sitä myös promotoitiin kunnolla. Kyllä levy olisi varmasti myynyt paremmin Euroopassa, jos bändi olisi Euroopan maita kiertänyt. Sama ilmiö näkyi Queenillä 80-luvun levymyynnissä USA:ssa: kun bändi ei enää keikkaillut USA:ssa, myös levyjen myynti romahti.

Siinä olen kyllä Jazzin kanssa samaa mieltä, että ANATO-kiertue oli varsin mittava tuon ajan mittapuiden mukaan. Se tosin minuakin vähän oudoksuttaa, että manner-Euroopassa bändi ei käynyt promotoimassa levyä. Kenties aiempi SHA-kiertue oli ollut Euroopan osalta suuri pettymys. Mikäli näin oli, tämä saattaisi olla yksi osaselittäjä lisää suosikkiaiheeseemme, eli miksi Suomi ei saanut Queeniltä enää uutta mahdollisuutta.

Anyway, ilmeisesti bändi halusi keskittyä parhaisiin markkina-alueisiin (UK, USA ja Japani) ja vahvistaa fanikuntaansa näillä alueilla, ja jättää Euroopan valloituksen seuraavan levyn/kiertueen tehtäväksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuossa vaiheessa Queen ei ollut vielä maailmanluokan megabändi, vaan oli vasta nousemassa "raskaaseen sarjaan".

Lue lisää

Kaivelin tässä vähän lisää vanhoja Queen-historiikkejä ja muita tekstejä, ja paristakin eri lähteestä löysin maininnan, että 2-3 keikkaa jouduttiin perumaan SHA-kiertueen Pohjoismaiden osiosta, koska bändin rekka/kuormuri joutui onnettomuuteen. Tämä onnettomuus tapahtui juuri Helsingin keikan jälkeen ja niinpä "Skandinavian kiertue" jäi vain kahden keikan mittaiseksi (Göteborg 23.11. & Helsinki 25.11.). Seuraava keikka Hesan jälkeen oli sitten vasta 1.12. Brysselissä, eli tuohon väliin olisi hyvin 2-3 keikkaa mahtunut.

Niinpä kysymyskseni kuuluukin nyt, mihin Queenin piti siirtyä Helsingistä. Oliko alkuperäisessä kalenterissa mahdollisesti toinenkin keikka Suomen maaperällä, vai oliko bändi siirtymässä takaisin Ruåttin puolelle? Yksi peruutetuista keikoista on mitä ilmeisemmin Tukholma, mutta muut jäävät arvailujen varaan... vai onko jollain asiasta parempaa tietoa???

Toistaiseksi tässä on aika lailla tilaa spekulaatioille ja kysymyksille. Tapahtuiko onnettomuus juuri Suomessa? Bändin huonot kokemukset Suomesta saattaisivat näin selittyä myös tällä. Kukaan tuskin tahtoo olla jumissa jossain Toijalan Essolla räntäsateessa, kun pitäisi päästä esiintymään :-P

Soul Brother kirjoitti:

Kaivelin tässä vähän lisää vanhoja Queen-historiikkejä ja muita tekstejä, ja paristakin eri lähteestä löysin maininnan, että 2-3 keikkaa jouduttiin perumaan SHA-kiertueen Pohjoismaiden osiosta, koska bändin rekka/kuormuri joutui onnettomuuteen. Tämä onnettomuus tapahtui juuri Helsingin keikan jälkeen ja niinpä "Skandinavian kiertue" jäi vain kahden keikan mittaiseksi (Göteborg 23.11. & Helsinki 25.11.). Seuraava keikka Hesan jälkeen oli sitten vasta 1.12. Brysselissä, eli tuohon väliin olisi hyvin 2-3 keikkaa mahtunut.

Niinpä kysymyskseni kuuluukin nyt, mihin Queenin piti siirtyä Helsingistä. Oliko alkuperäisessä kalenterissa mahdollisesti toinenkin keikka Suomen maaperällä, vai oliko bändi siirtymässä takaisin Ruåttin puolelle? Yksi peruutetuista keikoista on mitä ilmeisemmin Tukholma, mutta muut jäävät arvailujen varaan... vai onko jollain asiasta parempaa tietoa???

Toistaiseksi tässä on aika lailla tilaa spekulaatioille ja kysymyksille. Tapahtuiko onnettomuus juuri Suomessa? Bändin huonot kokemukset Suomesta saattaisivat näin selittyä myös tällä. Kukaan tuskin tahtoo olla jumissa jossain Toijalan Essolla räntäsateessa, kun pitäisi päästä esiintymään :-P

Lue lisää

http://www.queenconcerts.com/live/queen/sha.html

"Some sources say the concert in Lund (Sweden) was cancelled too. Well, as far as I know, only the gigs in Denmark and Norway had to be cancelled because one of the tour trucks had an accident AFTER the concert in Lund."

Tukholmassa bändi ei tuon kiertueen aikana olisi siis muutenkaan soittanut missään tapauksessa, mitä kyllä hieman itsekin ihmettelen.

http://www.queenconcerts.com/inc/posters/1974-11-23s.jpg

Sammy who was low kirjoitti:

http://www.queenconcerts.com/live/queen/sha.html

"Some sources say the concert in Lund (Sweden) was cancelled too. Well, as far as I know, only the gigs in Denmark and Norway had to be cancelled because one of the tour trucks had an accident AFTER the concert in Lund."

Tukholmassa bändi ei tuon kiertueen aikana olisi siis muutenkaan soittanut missään tapauksessa, mitä kyllä hieman itsekin ihmettelen.

http://www.queenconcerts.com/inc/posters/1974-11-23s.jpg

Lue lisää

http://www.queenconcerts.com/detail/poster/1974-11-23/Queen in Scandinavia in November 1974/

Eihän tuosta äskeisestä saa Aapelikaan selvää. Tästä nyt nipinnapin. :D

Sammy who was low kirjoitti:

http://www.queenconcerts.com/detail/poster/1974-11-23/Queen in Scandinavia in November 1974/

Eihän tuosta äskeisestä saa Aapelikaan selvää. Tästä nyt nipinnapin. :D

Lue lisää

Kiitti linkistä. Olisihan minunkin tietysti pitänyt tsekata ensin, mitä Martin (=Queeenconcerts.com) asiasta sanoo :) Miehen sivuilta kun löytyy niin paljon live-faktaa.

Eli Suomesta Queen ainakin lähti onnellisesti ja onnettomuus ilmeisesti tapahtui Ruostissa, vaikka tuo Lundin keikka nyt onkin kyseenalainen. Hauska myös huomata, miten Martin on omissa tutkimuksissaan korjannut monia virheitä, joita löytyy Greg Brooksin Queen Live: A Concert Documentary -kirjasta, jota itse käytin yhtenä lähteenäni. Näissä asioissa Martin on kyllä usein oikeassa. Olen ennenkin bongannut virheitä tuosta Brooksin kirjasta, joten siitä olisi kyllä jo korkea aika ottaa uusi korjattu painos :)

Soul Brother kirjoitti:

"Näitä yhtyeitä ei Suomen sen aikainen politiikka ilmeisesti häirinnyt tai sitten heillä oli täällä suurempi kysyntä mitä Queenilla tai Beatlesilla."

Eipä Queeniäkään kai Suomen politiikka itsessään niin häirinnyt. Queenhän ei juuri milloinkaan ottanut mitään kantaa politiikkaan kuten keikat apartheid-politiikkaa harjoittavassa Etelä-Afrikassa (1984), NL:n talutusnuorassa kulkevassa Unkarissa (1986), Etelä-Amerikan diktatuureissa (1981) ja Titon kommunistisessa Jugoslaviassa (1979) osoittavat. Bändi soitti aina musiikkia IHMISILLE.

Pikemminkin syy oli Suomen tukahtunut ja ahdasmielinen kulttuurinen ilmasto (joka tietysti oli välillisesti juuri tuon Neuvostomielisen politiikan yksi ilmenesmismuoto). Esim. homoseksuaalisuus poistettiin Suomen rikoslaista vasta 1971, ja Suomi oli tuolloin hyvin homofobinen maa (ja on ehkä vieläkin), toisin kuin esim. Ruotsi. Siinäkin siis yksi syy, miksi vapaamielinen Freddie kenties ei maastamme hirveästi pitänyt. Mutta se suurin syy lienee kuitenkin maamme vähäinen asukasluku ja syrjäinen sijainti. Tänne asti matkustaminen vaati Itämeren ylittämistä, mikä lisäsi kustannuksia, ja yhden Helsingin keikan takia moista vaivaa kannatti tuskin nähdä. Lisäksi Queen ei noussut samanlaiseen supersuosioon Suomessa kuin esim. Beatles tai Rollarit 60-luvulla. Queenin nousu tapahtui vasta kun bändi oli lopettanut keikkailun, ja vasta Freddien kuolema nosti bändin täysin omille myyntiluvuilleen.

Lue lisää

Samalla karttakirjakin esiin kun nuuskitte niitä pölyttyneitä levykokoelmianne...

Suomi oli ja on edelleen syrjäinen maa ja kun vielä koko 80-luvunkin oli "rautaesirippu" jonka taakse ei länsibändeillä juuri ollut asiaa niin oli kallista ja epävarmaa heittää "pistokeikka" Ruotsista Suomeen...

Venäjän (ja Viron) tullessa keikkakalentereihin olemme mekin päässeet siivellä mukaan ohjelmaan kun olemme nyt siinä "matkan varrella"...

Protestoineet Kekkosta?? Buhhahaaa!! Mitä vielä?
"Bonot" tulivat vasta hiukan myöhemmin.

Esitaisto kirjoitti:

Samalla karttakirjakin esiin kun nuuskitte niitä pölyttyneitä levykokoelmianne...

Suomi oli ja on edelleen syrjäinen maa ja kun vielä koko 80-luvunkin oli "rautaesirippu" jonka taakse ei länsibändeillä juuri ollut asiaa niin oli kallista ja epävarmaa heittää "pistokeikka" Ruotsista Suomeen...

Venäjän (ja Viron) tullessa keikkakalentereihin olemme mekin päässeet siivellä mukaan ohjelmaan kun olemme nyt siinä "matkan varrella"...

Protestoineet Kekkosta?? Buhhahaaa!! Mitä vielä?
"Bonot" tulivat vasta hiukan myöhemmin.

Lue lisää

Ja mitä jos sinä kaivaisit silmälasit ja lukisit, mitä edellä on sanottu ennen viestin lähettämistä. Juuri tuossa edellä olevassa "Queen ja politiikka" -viestissänihän minä totesin:

"Tänne asti matkustaminen vaati Itämeren ylittämistä, mikä lisäsi kustannuksia, ja yhden Helsingin keikan takia moista vaivaa kannatti tuskin nähdä."

...eli karttakirjat on kyllä luettu ja tuokin syy noteerattu tämän keskustelun kuluessa. Tässä keskustelussa on mielestäni tullut aika hyvin ja monipuolisesti esiin erilaisia mahdollisia syitä (ja tekosyitä), miksi bändi ei enää toistamiseen tänne tullut.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että poliittista kannanottoa Queen ei Suomen(kaan) kohdalla tehnyt, mutta mitä tulee väitteeseen että kaiken maailman bonot tulivat vasta myöhemmin, niin salli minun nauraa. Musiikilla on pyritty vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin kautta aikojen ja maailmanparantajia löytyy pop/rockmusiikistakin. Sanoisivatko esim. nimet John Lennon ja Bob Dylan mitään?? Tai ne sadat protestilaulut, joita 60-luvulla esitettiin USA:n politiikkaa ja Vietnamin sotaa vastaan? Vaikka Queen ei poliittisesti kovin usein kantaa ottanutkaan (kuten jo aiemminkin tässä ketjussa tuli esille), ei Bono suinkaan ole keksinyt maailmanparantaja-rocktähti imagoa. En kuitenkaan haluaisi tässä jatkaa kyseisen herran Jeesus-komplekseista :)

Soul Brother kirjoitti:

Ja mitä jos sinä kaivaisit silmälasit ja lukisit, mitä edellä on sanottu ennen viestin lähettämistä. Juuri tuossa edellä olevassa "Queen ja politiikka" -viestissänihän minä totesin:

"Tänne asti matkustaminen vaati Itämeren ylittämistä, mikä lisäsi kustannuksia, ja yhden Helsingin keikan takia moista vaivaa kannatti tuskin nähdä."

...eli karttakirjat on kyllä luettu ja tuokin syy noteerattu tämän keskustelun kuluessa. Tässä keskustelussa on mielestäni tullut aika hyvin ja monipuolisesti esiin erilaisia mahdollisia syitä (ja tekosyitä), miksi bändi ei enää toistamiseen tänne tullut.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että poliittista kannanottoa Queen ei Suomen(kaan) kohdalla tehnyt, mutta mitä tulee väitteeseen että kaiken maailman bonot tulivat vasta myöhemmin, niin salli minun nauraa. Musiikilla on pyritty vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin kautta aikojen ja maailmanparantajia löytyy pop/rockmusiikistakin. Sanoisivatko esim. nimet John Lennon ja Bob Dylan mitään?? Tai ne sadat protestilaulut, joita 60-luvulla esitettiin USA:n politiikkaa ja Vietnamin sotaa vastaan? Vaikka Queen ei poliittisesti kovin usein kantaa ottanutkaan (kuten jo aiemminkin tässä ketjussa tuli esille), ei Bono suinkaan ole keksinyt maailmanparantaja-rocktähti imagoa. En kuitenkaan haluaisi tässä jatkaa kyseisen herran Jeesus-komplekseista :)

Lue lisää

"Venäjän (ja Viron) tullessa keikkakalentereihin olemme mekin päässeet siivellä mukaan ohjelmaan kun olemme nyt siinä "matkan varrella"... "

Venäjän ehkä vielä jotenkin ymmärrän mutta tuo Viro on varmasti tarkoitettu herjaksi :P

Vaikka esim. Metallica onkin heittänyt siellä keikan, niin eivät suuren maailman artistit ole siellä läheskään niin yleinen näky mitä Suomessa, joskin täälläkään niitä ei ihan niin usein näe mitä muualla Euroopassa. :D

Sammy who was low kirjoitti:

"Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset..."

Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan.

A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen. Jostain syystä. En tiedä miksi :) Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin (tätä aikaisemmin siskoni oli saanut joululahjaksi Greatest Hits 1:n ja Made In Heavenin jotka eivät ole samalla tavalla luokiteltavissa). Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja.

Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D

Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun. Hot Space on 80-luvun levyistä ainoa jonka hommasin siinä välissä. Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa.

Lue lisää

"Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan."

Niin tuo tupla-albumi juttu on mielenkiintoinen. Toisaalta biisit ovat suunnilleen samalta ajankohdalta peräisin, saman tyylisiä, samalla tavalla tuotettuja (Queen jatkoi ADATR:lla RTB:n tuotantolinjalla) jne. Makuasia, mutta itse en olisi pistänyt tuplaakaan pahaksi :)

"A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen."

Minulle istuu juuri ADATR koko levynä. Muistan levyn arvostelun Helpistä tai Suosikista 1977, missä arvostelija sanoi levyn olevan niin eheä kokonaisuus että koko älppäriä voi kuunnella uudestaan ja uudestaan siihen väsymättä. Itse allekirjoitan tuon väitteen.

"Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin"

Minulle ADATR oli toinen Queen-älppäri Jazz:n jälkeen ja todella iloinen yllätys, joka johti ANATO:n ja siitä alaspäin :)

"Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja."

Harvinaista kuulla että isäsi bändi soitti Queeniä jo 70-luvulla. Itse en ole kuullut 80- tai 90-luvuillakaan koskaan Suomi-bändeiltä Queen-covereita. En tosin väitä kuulleeni läheskään kaikkia niitä :)

"Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D"

ANATO on loistava myös kokonaisuutena. Se ei ehkä ole yhtä "tasainen" kokonaisuus kuin ADATR, mutta siihen voi vaikuttaa jo pelkkä Bohemian Rhapsodyn läsnäolo. Makuasia ennenkaikkea :)

"Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun."

Minulta löytyy myös kaikki vinyylilevyt The Miracleen asti jonka jälkeen siirryin pelkkiin cd-versioihin. Myös 7" ja 12" sinkkuja on tullut keräiltyä aikamoinen läjä :)

"Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa."

Itse en juurikaan enää kuuntele LP-versioita. Kansitaide on toki nautittavampaa "isona versiona" mutta äänentoisto ei. Jotkut tosin pitävät vinyyliä parempana äänellisestikin, makuasiaa...
Oletko itse vinyylimiehiä ?

Jazz... kirjoitti:

"Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan."

Niin tuo tupla-albumi juttu on mielenkiintoinen. Toisaalta biisit ovat suunnilleen samalta ajankohdalta peräisin, saman tyylisiä, samalla tavalla tuotettuja (Queen jatkoi ADATR:lla RTB:n tuotantolinjalla) jne. Makuasia, mutta itse en olisi pistänyt tuplaakaan pahaksi :)

"A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen."

Minulle istuu juuri ADATR koko levynä. Muistan levyn arvostelun Helpistä tai Suosikista 1977, missä arvostelija sanoi levyn olevan niin eheä kokonaisuus että koko älppäriä voi kuunnella uudestaan ja uudestaan siihen väsymättä. Itse allekirjoitan tuon väitteen.

"Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin"

Minulle ADATR oli toinen Queen-älppäri Jazz:n jälkeen ja todella iloinen yllätys, joka johti ANATO:n ja siitä alaspäin :)

"Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja."

Harvinaista kuulla että isäsi bändi soitti Queeniä jo 70-luvulla. Itse en ole kuullut 80- tai 90-luvuillakaan koskaan Suomi-bändeiltä Queen-covereita. En tosin väitä kuulleeni läheskään kaikkia niitä :)

"Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D"

ANATO on loistava myös kokonaisuutena. Se ei ehkä ole yhtä "tasainen" kokonaisuus kuin ADATR, mutta siihen voi vaikuttaa jo pelkkä Bohemian Rhapsodyn läsnäolo. Makuasia ennenkaikkea :)

"Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun."

Minulta löytyy myös kaikki vinyylilevyt The Miracleen asti jonka jälkeen siirryin pelkkiin cd-versioihin. Myös 7" ja 12" sinkkuja on tullut keräiltyä aikamoinen läjä :)

"Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa."

Itse en juurikaan enää kuuntele LP-versioita. Kansitaide on toki nautittavampaa "isona versiona" mutta äänentoisto ei. Jotkut tosin pitävät vinyyliä parempana äänellisestikin, makuasiaa...
Oletko itse vinyylimiehiä ?

Lue lisää

Itse olen koko ajan pitänyt kummallisena koko tuplalp keskustelua

Eiköhän ADATR ollut tavanomainen "follow-up" levy samoin kuin miljoona muuta bändiä on yrittänyt kopsata mnestyslevynsä tekemällä seuraavaksi kopion siitä

Omasta mielestä ADATR on hyvinkin erilainen ja toisalta sillä myös tuotanto ontui pahiten Queenin 70 luvun levyistä, mutta yhtä kaikki

Queen kuitenkin osasi muuntua ja tehdä muutakin

Jazz... kirjoitti:

"Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan."

Niin tuo tupla-albumi juttu on mielenkiintoinen. Toisaalta biisit ovat suunnilleen samalta ajankohdalta peräisin, saman tyylisiä, samalla tavalla tuotettuja (Queen jatkoi ADATR:lla RTB:n tuotantolinjalla) jne. Makuasia, mutta itse en olisi pistänyt tuplaakaan pahaksi :)

"A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen."

Minulle istuu juuri ADATR koko levynä. Muistan levyn arvostelun Helpistä tai Suosikista 1977, missä arvostelija sanoi levyn olevan niin eheä kokonaisuus että koko älppäriä voi kuunnella uudestaan ja uudestaan siihen väsymättä. Itse allekirjoitan tuon väitteen.

"Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin"

Minulle ADATR oli toinen Queen-älppäri Jazz:n jälkeen ja todella iloinen yllätys, joka johti ANATO:n ja siitä alaspäin :)

"Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja."

Harvinaista kuulla että isäsi bändi soitti Queeniä jo 70-luvulla. Itse en ole kuullut 80- tai 90-luvuillakaan koskaan Suomi-bändeiltä Queen-covereita. En tosin väitä kuulleeni läheskään kaikkia niitä :)

"Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D"

ANATO on loistava myös kokonaisuutena. Se ei ehkä ole yhtä "tasainen" kokonaisuus kuin ADATR, mutta siihen voi vaikuttaa jo pelkkä Bohemian Rhapsodyn läsnäolo. Makuasia ennenkaikkea :)

"Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun."

Minulta löytyy myös kaikki vinyylilevyt The Miracleen asti jonka jälkeen siirryin pelkkiin cd-versioihin. Myös 7" ja 12" sinkkuja on tullut keräiltyä aikamoinen läjä :)

"Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa."

Itse en juurikaan enää kuuntele LP-versioita. Kansitaide on toki nautittavampaa "isona versiona" mutta äänentoisto ei. Jotkut tosin pitävät vinyyliä parempana äänellisestikin, makuasiaa...
Oletko itse vinyylimiehiä ?

Lue lisää

"Harvinaista kuulla että isäsi bändi soitti Queeniä jo 70-luvulla. Itse en ole kuullut 80- tai 90-luvuillakaan koskaan Suomi-bändeiltä Queen-covereita. En tosin väitä kuulleeni läheskään kaikkia niitä :)"

Ei tuo bändi mikään Hurriganesien kaltainen suuruus ollut, vaikka taisivat kerran kyseistä bändiä olla lämmittelemässä jossain Aitoon kirkastusjuhlilla. Mikäli muistan oikein. Eivätkä he tuota biisiä ole koskaan levyttäneet, enkä tiedä soittivatko keikoillakaan, mutta keskenään kyllä jammailivat. :)

"Itse en juurikaan enää kuuntele LP-versioita. Kansitaide on toki nautittavampaa "isona versiona" mutta äänentoisto ei. Jotkut tosin pitävät vinyyliä parempana äänellisestikin, makuasiaa...
Oletko itse vinyylimiehiä ?"

OLIN vinyylimiehiä. Siis nuorempana, ajalla kun asuin vielä vanhempien luona. Itselläni ei ole vinyylisoitinta mutta lapsuudenkotona kyllä, ja toisinaan hankin jotkut 70- ja 80-luvun levyt ihan tietoisesti vinyylinä, koska niissä oli tunnelmaa ja juurikin tuo kansitaide kukoisti :) Eivät todellakaan ole yhtä käytännöllisiä mitä cd:t mutta kuitenkin :)

Keräilin myös sellaisia sinkkuja, joissa oli albumeilla julkaisemattomia biisejä. Kuten Radio Gaga/I Go Crazy, Under Pressure/Soul Brother, Thank God It's A Christmas/Man On The Prowl/Keep Passing The Open Windows, Scandal/My Life Has Been Saved. Seen What A Fool I Beenin löysin ostaessani Queen II:sen Hollywood Recordsina bonus-biiseineen. Play The Gamea/Human Bodya etsin pitkään mutta en koskaan löytänyt ja lopulta Queen-/vinyyli-innostukseni hiipuikin. Muutama vuosi sitten kuitenkin kuulin kyseisen biisin muissa yhteyksissä :)

Mitä ADATR:iin vielä tulee, niin huomatkaa, että se on selkeä jonkinlainen välitilinpäätös Queenin tuotannossa. Sen jälkeen pitkät tukat Briania lukuunottamatta hävisivät, samoin lurex-vaatteet ja bändi alkoi keikkailla isoilla stadioneilla. News Of The World alkaa jo selvästi enteilä modernimman Queenin suuntaan, vaikka syntikoita ei vielä ollutkaan eikä Freddie ollut vielä kasvattanut maailmankuuluja viiksiään.

Sammy who was low kirjoitti:

"Kun nyt päästiin 70-luvulle, niin mitä mieltä olet Sammy ja kaikki muutkin siitä mitä luin 1991 ilmestyneestä Queen-special julkaisusta (Freddien kuoleman jälkeen julkaistu speciaali) Brianin sanomana. Hänen suuhunsa oli laitettu sellainen väite että ANATO ja ADATR olisi muka suunniteltu alunperin tupla-albumiksi ? Itse en tuota kyllä heti uskonut enkä myöhempien kirjojen perusteella ole väitteeseen mitään vahvistusta saanut. Toisaalta tyylillisesti levyt ovat samanlaiset..."

Kyllähän ANATO ja ADATR ovat selkeitä sisarus-albumeita niin nimensä kuin kansititeensa osalta. Ehkä oli kuitenkin parempi, että siitä ei tehty tuplaa, mikä ei siis ollut tarkoituskaan.

A Day At The Races on Queenin levyistä se, joka jostain syystä kolahtaa meikäläiseen kaikista vähiten. Levyn biisit ovat suurimmaksi osaksi hienoja mutta jotenkin kokonaisuus ei vaan iskostu meiläkäiseen. Jostain syystä. En tiedä miksi :) Mutta se on kyllä muuten sikäli merkittävä levy, että se on Queenin "normaaleista" albumeista ensimmäinen mikä meille hommattiin (tätä aikaisemmin siskoni oli saanut joululahjaksi Greatest Hits 1:n ja Made In Heavenin jotka eivät ole samalla tavalla luokiteltavissa). Lähinnä juuri tämä levy siksi, että Queen-innostukseni alkuvaiheissa isäni oli kuullut You Take My Breath Awayn radiossa ja innostunut siitä oitis. Lisäksi hän oli bändinsä kanssa soittanut Tie Your Mother Downia kultaisella 70-luvulla ja kyseiseen levyyn liittyi käsittääkseni hänelle joitain muitakin muistoja.

Seuraavaksi tämän jälkeen hankittiin sitten A Night At The Opera, josta tosin itse pidän paljon paljon enemmän. Nämä ovat niitä surullisen kuuluisia makuasioita :D

Itsekin hankin kaikki 70-luvun levyt ensin ja vasta sitten 80-luvun. Hot Space on 80-luvun levyistä ainoa jonka hommasin siinä välissä. Tietty, jos olisin aikaisemmin älynnyt, olisin hommannut osan 70-luvun levyistä vinyyleinä, The Works ja The Miracle 80-luvulta hankin tässä formaatissa.

Lue lisää

Seikka joka Racesista jää usein huomioimatta on se, että vaikka levy kuullostaa Operan jatko-osalta lähes kaikin tavoin, Races on todella "pehmo" levy. Viimeistään tällä levyllä Queen unohti heavyjuurensa ja lätyllä on vain yksi biisi, jota voi pitää heavynä (White Man) sekä yksi perusrokkipläjäys (TYMD). Muuten levy on täynnä balladeja ja rakkauslauluja (tosin keskenään kovin erityylisiä balladeja, mutta kuitenkin). Jos levyn heikkous on kunnon rockin vähyys/puute, niin mielestäni vahvuus on siinä, että levyllä on todella monipuolisia balladeja: YTMBA on kaunis pianoballadi, Y&I pop-balladi, Long Away Brianille ominainen folk-balladi, Millionaire Waltzissa on klassisia vaikutteita, Somebody To Lovessa taas gospel-elementtejä jne...

Eri musiikkityylien kirjon puolesta levy on siis yhtä monipuolinen kuin edeltäjänsäkin, mutta tällä kertaa lähes kaikki biisit ovat POHJIMMILTAAN balladeja, kun taas Operalla osa rakkauslauluistakin oli selkeästi rock-biisejä (esim. I'm In Love With My Car ja Sweet Lady).

Jazz... kirjoitti:

"nyt kun Suomea vihannut Freddie ei ole enää mukana kuvioissa."

Enpä usko Freddien nyt ihan "vihanneen" Suomea vaikka tuskin Kekkosen aikainen Suomi nyt kovin huokuttelevalta näytti rockarin silmin :)

Muistan pari lehtijuttua suomalaisista nuorten/musiikkilehdistä 1980-luvulta, joissa Freddie oli haluton ajattelemaan esiintymistä Suomessa lähinnä huonon levymyynnin johdosta (ja vähän ilmapiirinkin). Ja tottahan se oli. Eihän esim. The Game tai Hot Space myyneet täällä juuri mitään ilmestymisvuosinaan. Hyvä kun käväisivät LP-myyntilistalla kääntymässä. Silloin suomi-nuoriso kuunteli ihan eri musiikkia kuin Queeniä. Queen ei ollut "pop" täällä :(

Olisikohan esim. vuonna 1982 saatu vanha jäähalli täyteen, jos Queen olisi tänne tullut ?
Epäilen. Queenin suurempi suosio Suomessa alkoi vasta The Miraclen aikoihin, joka taisi myydä täälläkin noin 40 000 kappaletta. Sitä ennen ainoa merkittävämpiin myyntilukuihin päässyt levy oli ANATO noin 20 000 levyn myynnillä.

Lue lisää

...ei levynmyyntiä. Yhtälö on simppeli ja pitää paikkansa. Esim. 80-luvulla oli bändien suosiossa selvä ero sen mukaan, ketkä kävivät Suomessa ja ketkä näyttivät Suomelle pitkää nenää.

dgsdgsdg kirjoitti:

...ei levynmyyntiä. Yhtälö on simppeli ja pitää paikkansa. Esim. 80-luvulla oli bändien suosiossa selvä ero sen mukaan, ketkä kävivät Suomessa ja ketkä näyttivät Suomelle pitkää nenää.

Lue lisää

...tilanne on tänään toinen. Greatest Hits (olikohan se nyt ykkönen vai kakkonen vaiko peräti molemmat) oli Suomen myydyin levy yhdessä vaiheessa (ellei edelleen) ja nyt kun Venäjällekin on rocki-bändien ovet auki, voivat he pysähtyä puolimatkankrouviin tänne Suomeen! :)

Soul Brother kirjoitti:

Seikka joka Racesista jää usein huomioimatta on se, että vaikka levy kuullostaa Operan jatko-osalta lähes kaikin tavoin, Races on todella "pehmo" levy. Viimeistään tällä levyllä Queen unohti heavyjuurensa ja lätyllä on vain yksi biisi, jota voi pitää heavynä (White Man) sekä yksi perusrokkipläjäys (TYMD). Muuten levy on täynnä balladeja ja rakkauslauluja (tosin keskenään kovin erityylisiä balladeja, mutta kuitenkin). Jos levyn heikkous on kunnon rockin vähyys/puute, niin mielestäni vahvuus on siinä, että levyllä on todella monipuolisia balladeja: YTMBA on kaunis pianoballadi, Y&I pop-balladi, Long Away Brianille ominainen folk-balladi, Millionaire Waltzissa on klassisia vaikutteita, Somebody To Lovessa taas gospel-elementtejä jne...

Eri musiikkityylien kirjon puolesta levy on siis yhtä monipuolinen kuin edeltäjänsäkin, mutta tällä kertaa lähes kaikki biisit ovat POHJIMMILTAAN balladeja, kun taas Operalla osa rakkauslauluistakin oli selkeästi rock-biisejä (esim. I'm In Love With My Car ja Sweet Lady).

Lue lisää

... News Of The Worldiltä löytyykin jo sitten taas vähän rankempaa menoa. We Will Rock You, Sheer Heart Attack, Fight From The Inside, It's Late...

Vaikka eipä kyllä noita biisejä ehkä voi ihan hevinä pitää... :D Itseasiassa aika harva Queenin vanhemmistakaan biiseistä kuulostaa minun mielestäni heviltä, pikemminkin hard rockilta.

Sammy who was low kirjoitti:

... News Of The Worldiltä löytyykin jo sitten taas vähän rankempaa menoa. We Will Rock You, Sheer Heart Attack, Fight From The Inside, It's Late...

Vaikka eipä kyllä noita biisejä ehkä voi ihan hevinä pitää... :D Itseasiassa aika harva Queenin vanhemmistakaan biiseistä kuulostaa minun mielestäni heviltä, pikemminkin hard rockilta.

Lue lisää

"Itseasiassa aika harva Queenin vanhemmistakaan biiseistä kuulostaa minun mielestäni heviltä, pikemminkin hard rockilta."

Musiikki pitää tietysti asettaa omaa aikaansa vasten. 70-luvun alussa heavy oli juuri tekemässä läpimurtoaan (Led Zep, Black Sabbath ym.). Harva varmaan laittaisi Led Zeppeliniä nykyään yksioikoisesti heavy-katergoriaan, jos kuulisi nyt bändiä ensimmäisen kerran. Sama juttu Queenin kohdalla. Queen lainasi paljon vaikutteita alkuaikojen heavystä (Led Zep, Uriah Heep jne...). Queenin musiikki oli raskasta ja kitarariffeille perustuvaa --> siis heavya. Varsinkin varhaisilta livetallenteilta Queenin raskaus tulee hyvin esiin, albumeilla Queenillä oli alusta asti myös muita vaikutteita esillä. Silti pari ensimmäistä Queen-levyä on selkeästi heavya ja kestävät vertailun ajan muihin heavybändeihin. Varsinkin Freddie kirjoitti alussa todella raskasta materiaalia (Liar, Great King Rat, Ogre Battle...), mutta myös Brianilla ja Rogerilla oli raskaat hetkensä.

Soul Brother kirjoitti:

"Itseasiassa aika harva Queenin vanhemmistakaan biiseistä kuulostaa minun mielestäni heviltä, pikemminkin hard rockilta."

Musiikki pitää tietysti asettaa omaa aikaansa vasten. 70-luvun alussa heavy oli juuri tekemässä läpimurtoaan (Led Zep, Black Sabbath ym.). Harva varmaan laittaisi Led Zeppeliniä nykyään yksioikoisesti heavy-katergoriaan, jos kuulisi nyt bändiä ensimmäisen kerran. Sama juttu Queenin kohdalla. Queen lainasi paljon vaikutteita alkuaikojen heavystä (Led Zep, Uriah Heep jne...). Queenin musiikki oli raskasta ja kitarariffeille perustuvaa --> siis heavya. Varsinkin varhaisilta livetallenteilta Queenin raskaus tulee hyvin esiin, albumeilla Queenillä oli alusta asti myös muita vaikutteita esillä. Silti pari ensimmäistä Queen-levyä on selkeästi heavya ja kestävät vertailun ajan muihin heavybändeihin. Varsinkin Freddie kirjoitti alussa todella raskasta materiaalia (Liar, Great King Rat, Ogre Battle...), mutta myös Brianilla ja Rogerilla oli raskaat hetkensä.

Lue lisää

Minäkin olen Sammyn linjoilla tuossa "heavy rock" arviossa. Queenia taidettiin pitää ensimmäisten levyjen jälkeen hieman kevyempänä versiona Led Zeppelinistä, ei välttämättä hevinä, vaan juuri hard rock bändinä, jolla oli heavy/proge vaikutteita.

Toisaalta Queenin musiikki lähti heti kahdella ensilevylläkin sellaiseen crossoveriin muihinkin suuntiin, että bändin luokittelu oli/on vaikeata ja oikeastaan turhaa.

Itse olen aina pitänyt ja "luokitellut" Queenin ennenkaikkea "rock-bändiksi", jolla oli/on loistava "pop sensibility" :)

Makuasiaahan tämä pääosin on...

dgsdgsdg kirjoitti:

...ei levynmyyntiä. Yhtälö on simppeli ja pitää paikkansa. Esim. 80-luvulla oli bändien suosiossa selvä ero sen mukaan, ketkä kävivät Suomessa ja ketkä näyttivät Suomelle pitkää nenää.

Lue lisää

"Ei keikkoja... ...ei levynmyyntiä. Yhtälö on simppeli ja pitää paikkansa. Esim. 80-luvulla oli bändien suosiossa selvä ero sen mukaan, ketkä kävivät Suomessa ja ketkä näyttivät Suomelle pitkää nenää."

Miten tähän väitteeseen sopii 80-luvulta tässäkin ketjussa puhuttu Queenin Suomen suuremman suosion alku 1989 The Miracle albumista, vaikka bändi ei keikkaa heittänytkään ?

Sammy who was low kirjoitti:

...tilanne on tänään toinen. Greatest Hits (olikohan se nyt ykkönen vai kakkonen vaiko peräti molemmat) oli Suomen myydyin levy yhdessä vaiheessa (ellei edelleen) ja nyt kun Venäjällekin on rocki-bändien ovet auki, voivat he pysähtyä puolimatkankrouviin tänne Suomeen! :)

Lue lisää

Olisikohan Greatest Hits 2 Suomen myydyin ulkomainen levy tälläkin hetkellä ? Kuulin jostain (radiosta) että 150 000 rajapyykki olisi jo rikkoutunut eli 5 x platinaa plakkariin ?

Korjatkaa jos olen väärässä :)

Jazz... kirjoitti:

Olisikohan Greatest Hits 2 Suomen myydyin ulkomainen levy tälläkin hetkellä ? Kuulin jostain (radiosta) että 150 000 rajapyykki olisi jo rikkoutunut eli 5 x platinaa plakkariin ?

Korjatkaa jos olen väärässä :)

Lue lisää

Greatest Hits 2:n (kyllä se yhä on eniten myyty ulkomainen levy) valtavilla myyntiluvuilla ei ole juuri mitään tekemistä bändin menestyksen kanssa maassamme 80-luvulla. "Kuolema tekee taiteilijan" sanonta pitää tässä enemmän kuin hyvin paikkansa. Levyä myytiin Freddien kuoleman vuoksi aivan tuhottomia määriä (ja hetken aikaa jopa minä olin musiikkimakuni suhteen trendikäs). :) Ärsytti silloin kyllä aivan vietävästi, kun kaikki yhtäkkiä kuuntelivat Queeniä ja olivat olevinaan bändin faneja harmitellen isoon ääneen mikä menetys se oli musiikkimaailmalle.

Mutta siihen nähden, miten paljon levyä on myyty, sitä löytyy yllättävänkin vähän divarien hyllyilta. Ilmeisesti kansan syvät rivit siis oikeastikin pitävät levystä, eikä kyse ollut vain "muotioikusta". Toisaalta tämä GH2-keskeisyys on johtanut maassamme myös siihen, että ihmiset tuntevat vain 80-luvun tuotannon ja pitävät bändiä popbändinä unohtaen 70-luvun materiaalin (joka mielestäni on monin verroin parempaa kuin 80-luvun tuotanto).

Jazz... kirjoitti:

"Ei keikkoja... ...ei levynmyyntiä. Yhtälö on simppeli ja pitää paikkansa. Esim. 80-luvulla oli bändien suosiossa selvä ero sen mukaan, ketkä kävivät Suomessa ja ketkä näyttivät Suomelle pitkää nenää."

Miten tähän väitteeseen sopii 80-luvulta tässäkin ketjussa puhuttu Queenin Suomen suuremman suosion alku 1989 The Miracle albumista, vaikka bändi ei keikkaa heittänytkään ?

Lue lisää

"Miten tähän väitteeseen sopii 80-luvulta tässäkin ketjussa puhuttu Queenin Suomen suuremman suosion alku 1989 The Miracle albumista, vaikka bändi ei keikkaa heittänytkään ?"

The Miraclea ei promotoitu keikoilla enää missään päin maailmaa Freddien terveydentilan vuoksi. Niinpä promotointi tapahtui muilla tavoin. The Miraclen musiikkivideot olivat ajan mittojen mukaan upeita ja niiden tekemiseen on selvästi panostettu. Itse muistan, että tuohon aikaan Suomessa oli jo joitain musaohjelmia (oisko ollut Hittimittari tuohon aikaan?) ja edistyksellisimmissä talouksissa taisi näkyä jo joku Euroopan musiikkikanavakin. Ainakin muistan nähneeni Queenin videoita TV:stä. Eli ilmeisesti levyä promotoitiin täällä yhtä lailla kuin muuallakin Euroopassa TV:n välityksellä.

Jazz... kirjoitti:

Minäkin olen Sammyn linjoilla tuossa "heavy rock" arviossa. Queenia taidettiin pitää ensimmäisten levyjen jälkeen hieman kevyempänä versiona Led Zeppelinistä, ei välttämättä hevinä, vaan juuri hard rock bändinä, jolla oli heavy/proge vaikutteita.

Toisaalta Queenin musiikki lähti heti kahdella ensilevylläkin sellaiseen crossoveriin muihinkin suuntiin, että bändin luokittelu oli/on vaikeata ja oikeastaan turhaa.

Itse olen aina pitänyt ja "luokitellut" Queenin ennenkaikkea "rock-bändiksi", jolla oli/on loistava "pop sensibility" :)

Makuasiaahan tämä pääosin on...

Lue lisää

Maailmassa on vain kaksi musiikkigenreä: "hyvä musiikki" ja "paska musiikki". Queen kuuluu näistä ensin mainittuun. :D

Elikkä joo, tässä olen kyllä samaa mieltä, että tämä ikuinen genreihin luokittelu (ja aina uusien genrejen keksiminen) menee kyllä usein liian pitkälle. Sitä paitsi joskus luokittelu on mahdotonta, vai mihin kategoriaan Bohemian Rhapsody pitäisi laittaa???

Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin, että Queen oli mielestäni yhdistelmä Led Zeppelinin raskautta ja Beatlesin tarttuvaa popahtelua (ja jos tahtoo niin mukaan voi vielä heittää Yesin tyyliset klassiset vaikutteet). Eli siinä mielessä kyllä allekirjoitan myös tuon Jazzin määritelmän.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että suuri osa ykköslevystä on nimenomaan heavya (progemausteilla tosin). Syyt miksi monien on nykyään vaikea mieltää Queeniä heavynä on mielestäni seuraavat:

1) Bändin erkaantuminen juuristaan varsin nopeasti. Jo II-levyllä progevaikutteet valtaavat alaa, ja bändin soundissa & tyylissä on koko ajan jotain "popahtavaa" mukana (Jazzin maititsema "pop sensibility":).

2) "heavymusiikki" termin käyttö on muuttunut. Nykyään termi on kattokäsite, jolla viitataan yleiskielessä hyvin erityylisiin heavyn ja metallin suuntauksiin. 70-luvun alun "heavy" oli nyky-heavygenrejen kantamuoto. (Queenin heavy ei siis ole mitään Dimmu Borgiria, Mokomaa, ei edes Metallicaa... ja tällaisen virheellisen vertailun aika moni varmasti mielessään tekee Queenia kategorisoidessaan.)

3) Queen ei noussut menestykseen heavyllä. Itse asiassa bändi ei juurikaan julkaissut singleinä rankempaa materiaaliaan, vaan hitteinä toimivat pop ja rock-kappaleet muokkasivat bändin imagoa.

4) 80-luvun tuotanto. (Liityen kohtiin 1 ja 3) 80-luvulla bändi muutti suuntaansa lähes täysin popin puolelle. Niinpä nykyään bändi muistetaan 80-luvun pop-ihmeenä, eikä 70-luvun proge/heavy/rock-bändinä.

5) Varhaisten livetallenteiden puute/vähyys. Nimenomaan keikoilla Queenin raskaus tuli parhaiten esiin, mutta 70-luvun alun/puolivälin livetallenteita ei juurikaan olla virallisesti julkaistu. Näin bändi on edesauttanut sitä, että alkuaikojen tuotanto on unohdettu (vrt. kohta4.)

Soul Brother kirjoitti:

Greatest Hits 2:n (kyllä se yhä on eniten myyty ulkomainen levy) valtavilla myyntiluvuilla ei ole juuri mitään tekemistä bändin menestyksen kanssa maassamme 80-luvulla. "Kuolema tekee taiteilijan" sanonta pitää tässä enemmän kuin hyvin paikkansa. Levyä myytiin Freddien kuoleman vuoksi aivan tuhottomia määriä (ja hetken aikaa jopa minä olin musiikkimakuni suhteen trendikäs). :) Ärsytti silloin kyllä aivan vietävästi, kun kaikki yhtäkkiä kuuntelivat Queeniä ja olivat olevinaan bändin faneja harmitellen isoon ääneen mikä menetys se oli musiikkimaailmalle.

Mutta siihen nähden, miten paljon levyä on myyty, sitä löytyy yllättävänkin vähän divarien hyllyilta. Ilmeisesti kansan syvät rivit siis oikeastikin pitävät levystä, eikä kyse ollut vain "muotioikusta". Toisaalta tämä GH2-keskeisyys on johtanut maassamme myös siihen, että ihmiset tuntevat vain 80-luvun tuotannon ja pitävät bändiä popbändinä unohtaen 70-luvun materiaalin (joka mielestäni on monin verroin parempaa kuin 80-luvun tuotanto).

Lue lisää

...että miten hyvin Queenin Paul Rodgersin Return Of The Champions myi Suomessa? Olisiko sillä mitään vaikutusta siihen että saisiko Suomi kokea sen ihmeen että Queen Paul Rodgers esiintyisi täällä?

Sammy who was low kirjoitti:

...että miten hyvin Queenin Paul Rodgersin Return Of The Champions myi Suomessa? Olisiko sillä mitään vaikutusta siihen että saisiko Suomi kokea sen ihmeen että Queen Paul Rodgers esiintyisi täällä?

Lue lisää

ROTC ei edes käväissyt Top 40:llä, joten hirveästi se ei voinut myydä. Sen sijaan Platinum Collectionin huikea joulumyynti (n. 10 viikkoa listalla ja huippuna sija 20.) saattoi herättää innostusta sen verran, että joku QPR:n tänne toisi. Lisäksi tuo Queen vs The Miami Projectin Another One Bites The Dust on näyttänyt herättävän kiinnostusta maassamme ja biisi menestyy hyvin singlelistalla (sija 3) -jos Suomen singlelistalla nyt mitään merkitystä on:). Ja onhan Queen muutenkin ollut mukavasti esillä medioissa viime aikoina (TV-spesiaalit ym.. viime vuonna).

Soul Brother kirjoitti:

"Miten tähän väitteeseen sopii 80-luvulta tässäkin ketjussa puhuttu Queenin Suomen suuremman suosion alku 1989 The Miracle albumista, vaikka bändi ei keikkaa heittänytkään ?"

The Miraclea ei promotoitu keikoilla enää missään päin maailmaa Freddien terveydentilan vuoksi. Niinpä promotointi tapahtui muilla tavoin. The Miraclen musiikkivideot olivat ajan mittojen mukaan upeita ja niiden tekemiseen on selvästi panostettu. Itse muistan, että tuohon aikaan Suomessa oli jo joitain musaohjelmia (oisko ollut Hittimittari tuohon aikaan?) ja edistyksellisimmissä talouksissa taisi näkyä jo joku Euroopan musiikkikanavakin. Ainakin muistan nähneeni Queenin videoita TV:stä. Eli ilmeisesti levyä promotoitiin täällä yhtä lailla kuin muuallakin Euroopassa TV:n välityksellä.

Lue lisää

"Itse muistan, että tuohon aikaan Suomessa oli jo joitain musaohjelmia (oisko ollut Hittimittari tuohon aikaan?) ja edistyksellisimmissä talouksissa taisi näkyä jo joku Euroopan musiikkikanavakin."

Vanhemmillani näkyi kaapelikanavat jo muistaakseni 83-vuodesta alkaen ja The Worksin videot pyörivät aika tiuhaan silloisella "Music Box" brittikanavalla ja toisella vastaavalla "Sky Channelillä" (joka oli silloin lähes pelkkä viihdekanava, muuttui myöhemmin asia/uutislinjalle). "Radio Ga Ga" sai todella raskasta pyöritystä, kuten myös drag "I Want To Break Free". "Hammer To Fall" ja "It´s A Hard Life" jäivät jo paljon vähemmälle pyöritykselle minun huomiolla, vaikka innokas katsoja olinkin :)

Se täytyy huomoida että Freddien "Mr. Bad Guy:n videoista näin Suomen tv:stä vain "I Was Born To Love You:n" ja kaapeleilta sitten "Made In Heavenin". Ne eivät pyörineet edes kaapeleilla tiuhaan, vaikka eihän levy iso hitti sitten briteissäkään tainnut ollakaan.

"A Kind Of Magic:ltä" pyöri raskaasti jo MTV:n tultua mukaan ja Music Boxin vaihduttua "Super Channeliksi" nimikappale ja "Who Wants To Live Forever". "Friends Will Be Friends" video jäi muistaakseni vähemmälle itseltäni vaikka edelleen innokas katsoja olinkin :)

Toistan tässä jo toisessa puheenvuorossa Sammylle kertomani, eli mielestäni kahden Queenin live-keikan näyttäminen parhaaseen katseluaikaan pääkanavilta 1987 ja 1988 eli Wembleyn keikan lyhennelmä ja koko Budapestin konsertti on saattanut vaikuttaa Queenin suosion uuteen nousuun yllättävästi ? Näkihän MTV-sukupolvi silloin että videoilla kohtuullisen pop-bändi Queen olikin livenä puhdasverinen Rock-bändi kaikkine asiaan kuuluvine maneereineen. Toki jo Live-Aidin televisiolähetys 1985 näytti Queeniä, mutta muistaakseni vain yhden kappaleen ellei muistini petä ?

"Ainakin muistan nähneeni Queenin videoita TV:stä. Eli ilmeisesti levyä promotoitiin täällä yhtä lailla kuin muuallakin Euroopassa TV:n välityksellä."

Olet aivan oikeassa "The Miraclen" kohtuullisen hyvästä promootiosta ja jopa videoiden pyörittämisestä kaapelikanavilla. "I Want It All" oli tosi raskaassa pyörityksessä MTV:llä ja Super Channelillä. Ja uskon minäkin että 1989 kaapelit olivat jo aika monessa kodissa :) Ja kun levykin oli ajankohtaan nähden sopiva Queen-keitos niin kyllähän hidas suomalainenkin yleisö vähähitellen lämpeni ja marssi levykauppoihin :)

Soul Brother kirjoitti:

Maailmassa on vain kaksi musiikkigenreä: "hyvä musiikki" ja "paska musiikki". Queen kuuluu näistä ensin mainittuun. :D

Elikkä joo, tässä olen kyllä samaa mieltä, että tämä ikuinen genreihin luokittelu (ja aina uusien genrejen keksiminen) menee kyllä usein liian pitkälle. Sitä paitsi joskus luokittelu on mahdotonta, vai mihin kategoriaan Bohemian Rhapsody pitäisi laittaa???

Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin, että Queen oli mielestäni yhdistelmä Led Zeppelinin raskautta ja Beatlesin tarttuvaa popahtelua (ja jos tahtoo niin mukaan voi vielä heittää Yesin tyyliset klassiset vaikutteet). Eli siinä mielessä kyllä allekirjoitan myös tuon Jazzin määritelmän.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että suuri osa ykköslevystä on nimenomaan heavya (progemausteilla tosin). Syyt miksi monien on nykyään vaikea mieltää Queeniä heavynä on mielestäni seuraavat:

1) Bändin erkaantuminen juuristaan varsin nopeasti. Jo II-levyllä progevaikutteet valtaavat alaa, ja bändin soundissa & tyylissä on koko ajan jotain "popahtavaa" mukana (Jazzin maititsema "pop sensibility":).

2) "heavymusiikki" termin käyttö on muuttunut. Nykyään termi on kattokäsite, jolla viitataan yleiskielessä hyvin erityylisiin heavyn ja metallin suuntauksiin. 70-luvun alun "heavy" oli nyky-heavygenrejen kantamuoto. (Queenin heavy ei siis ole mitään Dimmu Borgiria, Mokomaa, ei edes Metallicaa... ja tällaisen virheellisen vertailun aika moni varmasti mielessään tekee Queenia kategorisoidessaan.)

3) Queen ei noussut menestykseen heavyllä. Itse asiassa bändi ei juurikaan julkaissut singleinä rankempaa materiaaliaan, vaan hitteinä toimivat pop ja rock-kappaleet muokkasivat bändin imagoa.

4) 80-luvun tuotanto. (Liityen kohtiin 1 ja 3) 80-luvulla bändi muutti suuntaansa lähes täysin popin puolelle. Niinpä nykyään bändi muistetaan 80-luvun pop-ihmeenä, eikä 70-luvun proge/heavy/rock-bändinä.

5) Varhaisten livetallenteiden puute/vähyys. Nimenomaan keikoilla Queenin raskaus tuli parhaiten esiin, mutta 70-luvun alun/puolivälin livetallenteita ei juurikaan olla virallisesti julkaistu. Näin bändi on edesauttanut sitä, että alkuaikojen tuotanto on unohdettu (vrt. kohta4.)

Lue lisää

"Maailmassa on vain kaksi musiikkigenreä: "hyvä musiikki" ja "paska musiikki". Queen kuuluu näistä ensin mainittuun. :D"

Minulla on sellainen lähtökohta oman kokemukseni mukaan että yleensä joka bändiltä löytyy ainakin yksi sellainen biisi, joka ylittää minun diggailukynnykseni (rock/pop/heavy/) :)
Sama koskee lähes jokaista jopa summissa ostamaani levyäkin. Lähes aina vähintäin yksi biisi on kolahtanut tyylisuunnasta riippumatta...

Ehkä Queenin kuuntelu nuoresta alkaen on aukaissut hieman laajempaan musiikkityylien diggailuun, mene ja tiedä, mutta tuskin se on ainakaan rajoittanut sitä :)

Vedit hyvää analyysiä Queenistä ja tyyleistä, eipä siihen juuri mitään lisättävää. Mielestäni kiteytit tässä aika hyvin oleellisen :

" Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin, että Queen oli mielestäni yhdistelmä Led Zeppelinin raskautta ja Beatlesin tarttuvaa popahtelua (ja jos tahtoo niin mukaan voi vielä heittää Yesin tyyliset klassiset vaikutteet)."

Mitähän bändejä voisi pitää Queenin 80-luvun "pop/disco-vuosien" vertailukohtina ? Vai voiko sellaisia edes olla :)

Soul Brother kirjoitti:

ROTC ei edes käväissyt Top 40:llä, joten hirveästi se ei voinut myydä. Sen sijaan Platinum Collectionin huikea joulumyynti (n. 10 viikkoa listalla ja huippuna sija 20.) saattoi herättää innostusta sen verran, että joku QPR:n tänne toisi. Lisäksi tuo Queen vs The Miami Projectin Another One Bites The Dust on näyttänyt herättävän kiinnostusta maassamme ja biisi menestyy hyvin singlelistalla (sija 3) -jos Suomen singlelistalla nyt mitään merkitystä on:). Ja onhan Queen muutenkin ollut mukavasti esillä medioissa viime aikoina (TV-spesiaalit ym.. viime vuonna).

Lue lisää

"ROTC ei edes käväissyt Top 40:llä, joten hirveästi se ei voinut myydä."

Tietääkö "Soul Brother" jenkkimyynnistä mitään ?
Ainakaan jalometallia RIAA:n mukaan ei jenkeistä ole vielä tippunut... Britanniassa taisi "silver-levy" tulla tupaan eli yli 60 000 myytyä levyä :)
DVD näytti BPI:n mukaan myyneen platinaa mutta mikähän tuo myyntimäärä mahtanee olla kun en sitä sivuilta löytänyt ?

Sammy who was low kirjoitti:

"Harvinaista kuulla että isäsi bändi soitti Queeniä jo 70-luvulla. Itse en ole kuullut 80- tai 90-luvuillakaan koskaan Suomi-bändeiltä Queen-covereita. En tosin väitä kuulleeni läheskään kaikkia niitä :)"

Ei tuo bändi mikään Hurriganesien kaltainen suuruus ollut, vaikka taisivat kerran kyseistä bändiä olla lämmittelemässä jossain Aitoon kirkastusjuhlilla. Mikäli muistan oikein. Eivätkä he tuota biisiä ole koskaan levyttäneet, enkä tiedä soittivatko keikoillakaan, mutta keskenään kyllä jammailivat. :)

"Itse en juurikaan enää kuuntele LP-versioita. Kansitaide on toki nautittavampaa "isona versiona" mutta äänentoisto ei. Jotkut tosin pitävät vinyyliä parempana äänellisestikin, makuasiaa...
Oletko itse vinyylimiehiä ?"

OLIN vinyylimiehiä. Siis nuorempana, ajalla kun asuin vielä vanhempien luona. Itselläni ei ole vinyylisoitinta mutta lapsuudenkotona kyllä, ja toisinaan hankin jotkut 70- ja 80-luvun levyt ihan tietoisesti vinyylinä, koska niissä oli tunnelmaa ja juurikin tuo kansitaide kukoisti :) Eivät todellakaan ole yhtä käytännöllisiä mitä cd:t mutta kuitenkin :)

Keräilin myös sellaisia sinkkuja, joissa oli albumeilla julkaisemattomia biisejä. Kuten Radio Gaga/I Go Crazy, Under Pressure/Soul Brother, Thank God It's A Christmas/Man On The Prowl/Keep Passing The Open Windows, Scandal/My Life Has Been Saved. Seen What A Fool I Beenin löysin ostaessani Queen II:sen Hollywood Recordsina bonus-biiseineen. Play The Gamea/Human Bodya etsin pitkään mutta en koskaan löytänyt ja lopulta Queen-/vinyyli-innostukseni hiipuikin. Muutama vuosi sitten kuitenkin kuulin kyseisen biisin muissa yhteyksissä :)

Mitä ADATR:iin vielä tulee, niin huomatkaa, että se on selkeä jonkinlainen välitilinpäätös Queenin tuotannossa. Sen jälkeen pitkät tukat Briania lukuunottamatta hävisivät, samoin lurex-vaatteet ja bändi alkoi keikkailla isoilla stadioneilla. News Of The World alkaa jo selvästi enteilä modernimman Queenin suuntaan, vaikka syntikoita ei vielä ollutkaan eikä Freddie ollut vielä kasvattanut maailmankuuluja viiksiään.

Lue lisää

"Mitä ADATR:iin vielä tulee, niin huomatkaa, että se on selkeä jonkinlainen välitilinpäätös Queenin tuotannossa. Sen jälkeen pitkät tukat Briania lukuunottamatta hävisivät, samoin lurex-vaatteet ja bändi alkoi keikkailla isoilla stadioneilla. News Of The World alkaa jo selvästi enteilä modernimman Queenin suuntaan, vaikka syntikoita ei vielä ollutkaan eikä Freddie ollut vielä kasvattanut maailmankuuluja viiksiään."

Minkälaisen painon itse annat koko brittien musiikkibisnestä ravistelleelle punk-new wave genrelle, joka tuli juuri 76-77 voimalla esiin (Sex Pistols ym.) ?
Olihan Queen juuri yksi noista sen ajan "isoista bändeistä" joita punkkarit inhosivat ja joita vastaan koko idea oikeastaan syntyi.
Reagoiko bändi todella noin nopeasti musiikkikentän muutokseen varsinkin nuoremman yleisönsä kohdalla vai oliko muutoksen ajoitus sattumaa ? Ainakin ulkoinen tyyli läheni vähän new waven suuntaan (kevesti). Roger/John näyttävät joissain kuvissa aika uuden aallon miehiltä (Police, Jam ym.) :)

"Play The Gamea/Human Bodya etsin pitkään mutta en koskaan löytänyt ja lopulta Queen-/vinyyli-innostukseni hiipuikin. Muutama vuosi sitten kuitenkin kuulin kyseisen biisin muissa yhteyksissä :)"

Itselläni on nuo kyseiset ei-albumisinkut vinyyleinä tai maxeina. Suurin osa niistä paljastui kohtalaisen tasapaksuiksi tekeleiksi (ei albumitasoa) mutta "Soul Brother" ja "I Go Crazy" mielyttivät heti ensi kuulemalta :)

Mitä mieltä Sammy olet noista B-puolista/ei albumibiiseistä ?

Jazz... kirjoitti:

"Maailmassa on vain kaksi musiikkigenreä: "hyvä musiikki" ja "paska musiikki". Queen kuuluu näistä ensin mainittuun. :D"

Minulla on sellainen lähtökohta oman kokemukseni mukaan että yleensä joka bändiltä löytyy ainakin yksi sellainen biisi, joka ylittää minun diggailukynnykseni (rock/pop/heavy/) :)
Sama koskee lähes jokaista jopa summissa ostamaani levyäkin. Lähes aina vähintäin yksi biisi on kolahtanut tyylisuunnasta riippumatta...

Ehkä Queenin kuuntelu nuoresta alkaen on aukaissut hieman laajempaan musiikkityylien diggailuun, mene ja tiedä, mutta tuskin se on ainakaan rajoittanut sitä :)

Vedit hyvää analyysiä Queenistä ja tyyleistä, eipä siihen juuri mitään lisättävää. Mielestäni kiteytit tässä aika hyvin oleellisen :

" Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin, että Queen oli mielestäni yhdistelmä Led Zeppelinin raskautta ja Beatlesin tarttuvaa popahtelua (ja jos tahtoo niin mukaan voi vielä heittää Yesin tyyliset klassiset vaikutteet)."

Mitähän bändejä voisi pitää Queenin 80-luvun "pop/disco-vuosien" vertailukohtina ? Vai voiko sellaisia edes olla :)

Lue lisää

"Mitähän bändejä voisi pitää Queenin 80-luvun "pop/disco-vuosien" vertailukohtina ? Vai voiko sellaisia edes olla :)"

Joku ainakin sanoi kerran Queenin kuulostavan Hot Space-levyllä Depeche Moden kaltaiselta syntikkabändiltä. En Depeche Modea ole koskaan kuullut joten en tiedä miten osuva vertaus tuo on.

Sammy who was low kirjoitti:

"Mitähän bändejä voisi pitää Queenin 80-luvun "pop/disco-vuosien" vertailukohtina ? Vai voiko sellaisia edes olla :)"

Joku ainakin sanoi kerran Queenin kuulostavan Hot Space-levyllä Depeche Moden kaltaiselta syntikkabändiltä. En Depeche Modea ole koskaan kuullut joten en tiedä miten osuva vertaus tuo on.

Lue lisää

"Joku ainakin sanoi kerran Queenin kuulostavan Hot Space-levyllä Depeche Moden kaltaiselta syntikkabändiltä. En Depeche Modea ole koskaan kuullut joten en tiedä miten osuva vertaus tuo on."

Minäkin olen kuullut kaverilta vertausta jopa toiseen 80-luvun syntikkabändiin OMD:hen (Orchestral Manoeuvres In The Dark) vaikka bändin tuotantoa tuntien en samaa mieltä olekaan :)

DM:stäkin ole eri mieltä. Omistan bändin koko tuotannon ja en hyvällä sydämmelläkään voi verrata mitään siitä "Hot Spacen" biiseihin...
Molempien bändien onneksi :)

Taitaa olla vaikea keksiä vertailukohtaa ;) (minulle ainakin).

Soul Brother kirjoitti:

Maailmassa on vain kaksi musiikkigenreä: "hyvä musiikki" ja "paska musiikki". Queen kuuluu näistä ensin mainittuun. :D

Elikkä joo, tässä olen kyllä samaa mieltä, että tämä ikuinen genreihin luokittelu (ja aina uusien genrejen keksiminen) menee kyllä usein liian pitkälle. Sitä paitsi joskus luokittelu on mahdotonta, vai mihin kategoriaan Bohemian Rhapsody pitäisi laittaa???

Jossain toisessa yhteydessä jo mainitsinkin, että Queen oli mielestäni yhdistelmä Led Zeppelinin raskautta ja Beatlesin tarttuvaa popahtelua (ja jos tahtoo niin mukaan voi vielä heittää Yesin tyyliset klassiset vaikutteet). Eli siinä mielessä kyllä allekirjoitan myös tuon Jazzin määritelmän.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että suuri osa ykköslevystä on nimenomaan heavya (progemausteilla tosin). Syyt miksi monien on nykyään vaikea mieltää Queeniä heavynä on mielestäni seuraavat:

1) Bändin erkaantuminen juuristaan varsin nopeasti. Jo II-levyllä progevaikutteet valtaavat alaa, ja bändin soundissa & tyylissä on koko ajan jotain "popahtavaa" mukana (Jazzin maititsema "pop sensibility":).

2) "heavymusiikki" termin käyttö on muuttunut. Nykyään termi on kattokäsite, jolla viitataan yleiskielessä hyvin erityylisiin heavyn ja metallin suuntauksiin. 70-luvun alun "heavy" oli nyky-heavygenrejen kantamuoto. (Queenin heavy ei siis ole mitään Dimmu Borgiria, Mokomaa, ei edes Metallicaa... ja tällaisen virheellisen vertailun aika moni varmasti mielessään tekee Queenia kategorisoidessaan.)

3) Queen ei noussut menestykseen heavyllä. Itse asiassa bändi ei juurikaan julkaissut singleinä rankempaa materiaaliaan, vaan hitteinä toimivat pop ja rock-kappaleet muokkasivat bändin imagoa.

4) 80-luvun tuotanto. (Liityen kohtiin 1 ja 3) 80-luvulla bändi muutti suuntaansa lähes täysin popin puolelle. Niinpä nykyään bändi muistetaan 80-luvun pop-ihmeenä, eikä 70-luvun proge/heavy/rock-bändinä.

5) Varhaisten livetallenteiden puute/vähyys. Nimenomaan keikoilla Queenin raskaus tuli parhaiten esiin, mutta 70-luvun alun/puolivälin livetallenteita ei juurikaan olla virallisesti julkaistu. Näin bändi on edesauttanut sitä, että alkuaikojen tuotanto on unohdettu (vrt. kohta4.)

Lue lisää

Vielä yksi varsin keskeinen pointti, miksi Queenistä ei tullut todellista heavy-klassikkoa. Tämä liittyy osittain ed. viestini kohtaan yksi, mutta on pikemminkin spekulaatiota siitä, miten historia olisi voinut mennä toisin...

6) Pitkä väli bändin perustamisen ja levytyssopimuksen saamisen välillä. Queenin varhainen materiaali oli raskasta. Jos bändi olisi saanut levytyssopimuksen aiemmin, esim. sellaiset todella raskaat tykitykset kuin Silver Salmon ja Hangman olisivat varmasti päässeet levylle.

Ensimmäinen levy olisi varmasti ollut vieläkin raskaampi, jos se olisi julkaistu paria vuotta aiemmin. Nyt bändi ehti löytää oman soundinsa ja hioa tyyliään.

Jazz... kirjoitti:

"Mitä ADATR:iin vielä tulee, niin huomatkaa, että se on selkeä jonkinlainen välitilinpäätös Queenin tuotannossa. Sen jälkeen pitkät tukat Briania lukuunottamatta hävisivät, samoin lurex-vaatteet ja bändi alkoi keikkailla isoilla stadioneilla. News Of The World alkaa jo selvästi enteilä modernimman Queenin suuntaan, vaikka syntikoita ei vielä ollutkaan eikä Freddie ollut vielä kasvattanut maailmankuuluja viiksiään."

Minkälaisen painon itse annat koko brittien musiikkibisnestä ravistelleelle punk-new wave genrelle, joka tuli juuri 76-77 voimalla esiin (Sex Pistols ym.) ?
Olihan Queen juuri yksi noista sen ajan "isoista bändeistä" joita punkkarit inhosivat ja joita vastaan koko idea oikeastaan syntyi.
Reagoiko bändi todella noin nopeasti musiikkikentän muutokseen varsinkin nuoremman yleisönsä kohdalla vai oliko muutoksen ajoitus sattumaa ? Ainakin ulkoinen tyyli läheni vähän new waven suuntaan (kevesti). Roger/John näyttävät joissain kuvissa aika uuden aallon miehiltä (Police, Jam ym.) :)

"Play The Gamea/Human Bodya etsin pitkään mutta en koskaan löytänyt ja lopulta Queen-/vinyyli-innostukseni hiipuikin. Muutama vuosi sitten kuitenkin kuulin kyseisen biisin muissa yhteyksissä :)"

Itselläni on nuo kyseiset ei-albumisinkut vinyyleinä tai maxeina. Suurin osa niistä paljastui kohtalaisen tasapaksuiksi tekeleiksi (ei albumitasoa) mutta "Soul Brother" ja "I Go Crazy" mielyttivät heti ensi kuulemalta :)

Mitä mieltä Sammy olet noista B-puolista/ei albumibiiseistä ?

Lue lisää

"Minkälaisen painon itse annat koko brittien musiikkibisnestä ravistelleelle punk-new wave genrelle, joka tuli juuri 76-77 voimalla esiin (Sex Pistols ym.) ?"

Punk oli kyllä tuolloin muotimusiikkia. Mutta Sheer Heart Attack jäi Queenin aikoaksi punk-biisiksi, mikä todistaa sen, että Queen ei ensisijaisesti juossut trendien perässä, vaikka ajan myötä bändin tyyli toki muodin kehittyessä muuttui (mikä on ihan luonnollista). Olivathan esim. syntikat kehitelty jo ennen kuin Queen I julkaistiin, mutta eivät pojat niihin kuitenkaan koskeneet ennen kuin vasta 80-lukua!

"Reagoiko bändi todella noin nopeasti musiikkikentän muutokseen varsinkin nuoremman yleisönsä kohdalla vai oliko muutoksen ajoitus sattumaa?"

Totuus löytynee jostain siltä väliltä. Punk tuli markkinoille jo vuonna 1976, mutta suurin ja radikaalein muutos Queenin tyylissä tapahtui vasta vuotta myöhemmin, kun A Day At The Racesin Euroopan kiertue oli saatu päätökseen (tai voi olla että jo ennen sitä, en ole nähnyt kuvia ihan viimeisimmiltä keikoilta). Eli pojat etenivät maltillisesti. ;) Toki he olivat musiikillaan aikaansa edellä, sitä ei kukaan voi varmaankaan kiistä.

"Ainakin ulkoinen tyyli läheni vähän new waven suuntaan (kevesti). Roger/John näyttävät joissain kuvissa aika uuden aallon miehiltä (Police, Jam ym.)"

Joku kerran totesikin, että Roger oli näistä neljästä juuri se, joka eniten juoksi trendien perässä. Hän se taisi olla suurin osasyyllinen siihenkin, että syntikat tulivat mukaan. :D

"Mitä mieltä Sammy olet noista B-puolista/ei albumibiiseistä ?"

Eiväthän ne varmastikaan olisi menestyneet kovin hyvin (lukuunottamatta toki Thank God It's Christmasia joka muuten taitaa olla Queen ainoa albumilla julkaisematon A-puoli), jos ne olisi julkaistu A-puolina. Mutta anyway, kuulemistani B-puolista Soul Brother, Human Body, Rock In Rio-blues ja My Life Has Been Saved ovat todella upeita, I Go Crazy ja See What A Fool I've Been ovat allekirjoittaneelle ehkä hieman liian rokkaavia, mutta biiseinä kyllä menettelevät :D Stealin ei oikein kolahtanut. Muita B-puolia en ole tainnutkaan kuulla.

Sammy who was low kirjoitti:

...että Queen itse ei koskaan käynyt Portugalissa (vasta Queen Paul Rodgers kävi siellä toissa keväänä) ja että Italiassakin Queen kävi ensimmäisen kerran vasta 1984.

Ja ketähän saamme kiittää siitä että Queen edes silloin vuonna 1974 tuli Suomeen?

Lue lisää

todella suosittu Italiassa. Ainakin levymyyntitilastojen mukaan. Sekä Queenin tuotanto että Freddien soolotuotanto ovat keikkuneet listakärjessä ja myyneet moninkertaista platinaa.

Jazz... kirjoitti:

"Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.
Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?"

Englannissa punk/uusiaalto löi läpi jo 1976 ja sen vaikutus näkyi voimakkaasti 1980 taitteeseen. Queenin levymyynti putosi briteissä ANATO:n jälkeen tasaisesti noustakseen hetkeksi Greatest Hitsin ansiosta 1981. Studio-albumi puolella nousun toi vasta The Works albumi 1984.

Muualla Euroopassa uusiaalto näkyi myös brittien jälkijunassa eikä kannata unohtaa disco-buumin nousuakaan Euroopassa 1970-luvun puolenvälin jälkeen.

Suomessahan uusiaalto/punk (sekä rockabilly) innostus tuli vähän brittien/muun Euroopan jälkeen 80-luvun taitteessa. Silloin Queenin tapaiset yhtyeet eivät olleet täälläkään suuressa suosiossa. Ja Zeppelinkin oli enemmän "vanhojen friikien" bändi tuolloin ;).

Lue lisää

"Zeppelin teki euroopan kiertueet vuonna -73 ja seuraavan kerran vasta 79-80.
Ilmeisesti rockmusiikki ei tuohon aikaan menestynyt niin hyvin mannereuroopassa, koska suuret bändit ei kiertäneet siellä?"

Jälkeenpäin luin että Zeppelinin oli tarkoitus syksyllä '75 lähteä Euroopan kiertueelle, jossa yhtenä etappina myös Suomi (ja tämä oli ihan suunniteltu ja loppuun lyöty juttu, ei vain haaveilua ja keskustelua). Robert Plantin auto-onnettomuus saman vuoden kesällä kuitenkin muutti suunnitelmat.