Ihan vaan rohkaisuksi jokaiselle, joka on pyrkinyt lääkikseen tai muualle useammankin kerran, eikä ole vielä päässyt. ÄLÄ ANNA PERIKSI! Minä pyrin neljä kertaa ennenkuin onnistui. Viimeisenä vuonna tein jopa aarrekartankin asiasta ja psyykkasin itseäni onnistumaan. Kumpi lie vai oisko ollut kokemus tai kaikki yhdessä, joka auttoi, mutta nyt sitä pakerretaan onnellisena lääkiksessä.
Kun haluat jotakin, niin ole itsepäinen. Ennemmin tai myöhemmin onnistut varmasti.
Kun haluat jotakin, niin ole itsepäinen. Ennemmin tai myöhemmin onnistut varmasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki eivät voi päästä lääkikseen, vaikka miten sinnikkäästi yrittäisivät. Niin se vain on. Paikkoja on rajoitetusti. Kannattaa olla avoin muillekin vaihtoehdoille. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia aloja, (muitakin kuin lääketiede)joiden harjoittaminen voi tehdä onnelliseksi. Joillekin se yksi vain muodostuu pakkomielteeksi... ja lääkiksen pääsykokeet jokakeväiseksi rituaaliksi.
Joskus tosiaan kannattaa antaa periksi. Jos olet esim. neljä kertaa hakenut, ja haku on kerran vuodessa, niin joku samanikäinen kaverisi olisi tähän mennessä jo lukenut itsensä insinööriksi tai sairaanhoitajaksi. Ja maisteri/DI -opinnotkin olisivat jo aika pitkällä. Ja sinä vasta aloitat opintosi, että onkos sinulla ainakin 6 vuotta perusopintoja jonka jälkeen vielä 3 vuotta lisäkoulutusta. Ja jos haluaa tehdä muutakin kuin määrätä antibiootteja päivystyksessä, niin pitää vielä erikoistua joka kestää vielä viisi tai kuusi vuotta.
Okei, ehkä vähän kärjistin, ja tottakai lääkäritkin pääsevät tekemään töitä opiskelujensa ohessa, mutta ihan vain kaikille haluaisin muistuttaa, että mistä tahansa se unelmapaikka löytyykin, niin ei kannata sulkea muita vaihtoehtoja pois. En tiedä oletko sinäkin opiskellut vai mitä tehnyt pääsykokeiden välillä, mutta se aika kannattaa ainakin käyttää hyödyksi.
Totta kai kannattaa luovuttaa, jollei ole taistelumieltä. Minulle lääkärin ammatti oli vain se ainoa oikea. Jollekin toiselle se voi olla vaikka opettajana oleminen tai rakentaminen. Tarkoitin, että jos sinulla on todella ehdoton haave johonkin ammattiin, niin kannattaa luottaa omiin mahdollisuuksiinsa päästä sitä opiskelemaan.
Olin välivuosina osa-aika työssä ja opiskelin alaan liittyviä aineita. Kotiväki kun ei sallinut minun olevan vapaalla, mistä näin jälkeen päin olen ihan kiitollinen, vaikkakin silloin se otti päähän.
Joten toivon kaikille niille joilla on unelmia tulevasta ammatista sitkeyttä, sisua ja periksiantamattomuutta!
Tässä viestissä maistuu vähän ikärasismi. Mitä sitten jos samanikäinen kaveri on suorittanut ties mitä tutkintoja? Monet ihmiset kun näinä päivinä hankkii ammatin nelikymppisinäkin. Toisille tietysti se valmistuminen mahdollisimman nuorena on tärkeää, kun taas toisilla on muita tavoitteita elämässä.
Ei taida lääkärin ammattikuva olla ihan selkeä? Nimittäin jos mielestäsi tk-lääkärin työ on määrätä antibiootteja päivystyksessä... Oli se sitten kärjistystä tai ei.
Ai ikärotusyrjintää harrastetaan täällä? Rasismi tulee sanasta race, joka tarkoittaa rotua. Rasismi tarkoittaa vain ja ainoastaan rotusyrjintää, ei kaikkea syrjintää. Rotu ei liity millään tavalla ikään, joten voisit lopettaa sanan ikärasismi käyttöä, sillä se antaa ihmisestä tyhmän kuvan. Ikäsyrjintä on parempi sana.
Suomessa (ja muualla) se on muotoutunut tarkoittamaan myös muunlaista syrjintää, tasa-arvon vastaisuutta.
Suomenkielessä alkusana "race" kun ei tarkoita mitään, joten ennemminkin ihmettelisin englanninkielistä käyttötapaa.
En oikein tajua, miten tässä ois kyseessä ikärasismi niin kuin sanot. Tosi on , että opiskelukavereistani on moni minua huomattavasti vanhempi ja toisilla taitaa olla noita muitakin tutkintoja, mutta minä kyllä kuulun siihen vireään nuorten toivojen joukkoon.
Joten jos lääkärin ammatti kiinnostaa ja kiehtoo, niin tervetuloa vaan joukkoon, niin ukot kuin maitoparratkin.
Et kai itse vain syyllisty jonkinlaiseen "rasistiseen " mielipiteeseen koskien tk-lääkäreitä ja heidän työnkuvaansa? Ethän?
"Tässä viestissä maistuu vähän ikärasismi. Mitä sitten jos samanikäinen kaveri on suorittanut ties mitä tutkintoja?"
Vai että ikärasismia...? Kaikennäköstä...
"Toisille tietysti se valmistuminen mahdollisimman nuorena on tärkeää, kun taas toisilla on muita tavoitteita elämässä."
Niin, monilla varmaan onkin se valmistuminen mahdollisimman myöhään tavoitteena?
Tässä on kyse vain ajankäytöstä. Se on ajantuhlausta hakea jonnekkin yhteen tiettyyn paikkaan sinne pääsemättä, ja tekemättä yhtään mitään seuraavaan pääsykokeeseen asti (tai käymällä joillain satunnaisilla kursseilla tai tekemällä jotain siivoojan tms hommia joista ei välitä yhtään). Elämää kuitenkin kannattaisi ajatella realistisesti, ja jokainen kyllä voi tehdä mielellään jotain muitakin töitä kuin sitä unelmatyötänsä. Tai opiskella jossain muualla kuin siellä unelmaopiskelupaikassansa. Opiskeluthan ovat välivaihe sille että pääsee tekemään haluamiaan töitä, ansaitsemaan rahaa ja sitä kautta tietty toteuttamaan itseään ja haaveitaan... niitä elämänsä tavoitteita.
"Oli se sitten kärjistystä tai ei."
Vinkki: se oli.