Nyt olen menettänyt elämäni tilaisuuden ja se on ihan oma moka. Voin vain syyttää itseäni. Päätökset on tehtävä ajoissa. Ei kannata jäädä junnaamaan tai tilanteet menevät ohi sen siliän tien. Se on sitten kiva katkeroitua loppuelämänsä ja olla vihainen, kun ei ole sanonut sitä, mitä olisi pitänyt sanoa ja tehdä, mitä olisi pitänyt tehdä. Se on sitten ohi ja voi vain syyttää itseään. Tai näin ainakin minä koen...n
Päätökset ajoissa tehtäviksi
eräs häviäjä
81813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noin minäkin ajattelin taannoin (vapaasta) naisesta johon olin ihastunut. Aikani ihmettelin, kierin ihastuksen tuskissa ja yritin rohkaista itseäni tekemään aloitetta. kaikki oli niin vaikeaa, olin liikaa tunteitteni vanki.. kesti puoli vuotta kun sitten tarrasin häntä hihasta kiinni.. olin saanut mutkan kautta kuulla että hänelläkin oli ollut tunteita minua kohtaan, mutta sitten kun minä iskin .. kaikki oli jo myöhäistä - hän jo kulki sitten toisen miehen kainalossa.
Nyt olen tavannut toisen naisen. Ja tällä hetkellä suorastaan naurattaa pelkkä ajatuskin että katselin tuota "edellistä" sillä silmällä. Olin oikeastaan vain hölmö. Ei silleen että siinä naisessa olisi ollut mitään vikaa, mutta emme me yksinkertaisesti vain ole toisiamme varten. Silloin en sitä tajunnut. En nähnyt, olin sokea.
Nyt näen sen kaiken kirkkaammin, ja ai että hymyilyttää koko asia.
:)
Kaikki on hyvin, niin hänellä uuden miehensä kanssa kuin minullakin aivan hurmaavan naiseni, oikean sielunkumppanini vierellä..
Joo sama asia mulla vituttanu nyt useamman päivän.. omien virheiden takia menetin ehkäpä alkavan suhteen, tähän mennessä ainoan potentiaalisen. Se masentaa.
Tsemppia vaan, kyllä me vielä joskus saadaan uus tilaisuutemme, ollaan sillo viisaampia!
niin hyvin kuin toiselle kirjoittajalle, että se ihastuksemme ei ollutkaan meitä varten...Tilaisuuksia tulee vielä...ei masennuta ja tsemppiä sinulle myös!:)
Itse menetin kanssa tilaisuuden tutustua varsin sympaattiseen meiheen vain siksi, että pelkäsin omia tunteitani. Nyt tilanteet ja elämä menneet menojaan, enkä sitä saa tilaisuutta takaisin. Tämä on niin katkeraa...
Minun mielestäni normaali, tasapainoinen ihminen ei katkeroidu tuollaisesta. Ihmiset ihastuvat elämässään useita kertoja, toiset herkemmin toiset vähempi herkemmin, mutta pääasia on että elämä jatkuu. Jotenkin tasapainotonta ripustautua ihastustunteeseen noin voimakkaasti (koska ihmiseenhän ei selvästikään ole saanut kontaktia aikaiseksi. Turhaa märehdintää ja p*skan jauhamista tuollainen, tuollaisella luonteella ei ole kumma jos yksin jää kun reaktio normaaliin elämään on noin negatiivinen.
oli outo teksti, kun nyt sen luen. Mitä olen edes mennyt tuollaisia kirjoittamaankaan? Olin kai väsynyt tai jotain...voi kauhistus.
Ihastuksesta kyllä pääsee lopulta yli, mutta on varsin normaalia aluksi olla katkeroitunut ja vihainen itselleen. Vaikutat kovin sitoutumattomalta naisia/miehiä tulee ja menee tyypiltä suhtautuessasi onnettomaan ihastumiseen tuolla tavoin. (ei millään pahalla)
kirjoittaa...