Lapsena 70-luvulla saimme koulussa ja vapaa-aikanakin kuulla jatkuvasti ajan hengen mukaisesti toisilta lapsilta pilkkaa suuresta perheestä ja uskovaisuudestamme jne.. Mutta kun kiusaaminen kävi ylivoimaiseksi, kerroimme asiasta äidillemme, joka sanoi että uskovaisen kuuluu kestää maailman pilkkaa -se on meidän osamme täällä ajassa.
Edes opettajalle emme saaneet kertoa kiusaamisesta, koska "se oli merkki oikeasta uskosta". Seuroissa saarnattiin, että helluntailaiset ovat sanoneet, ettei heitä enää niin paljon pilkata kuin aiemmin ja tätä pidettiin todisteena heidän väärästä uskostaan.
Itse ahdistuin jatkuvasta kiusaamisesta ja julkisesta nolaamisesta -en ilmeisesti ollut silloin lapsenakaan riittävän hyvä uskovainen. Lapsen laittaminen tuollaisen taakan kantajaksi on mielestäni todella julmaa...
Edes opettajalle emme saaneet kertoa kiusaamisesta, koska "se oli merkki oikeasta uskosta". Seuroissa saarnattiin, että helluntailaiset ovat sanoneet, ettei heitä enää niin paljon pilkata kuin aiemmin ja tätä pidettiin todisteena heidän väärästä uskostaan.
Itse ahdistuin jatkuvasta kiusaamisesta ja julkisesta nolaamisesta -en ilmeisesti ollut silloin lapsenakaan riittävän hyvä uskovainen. Lapsen laittaminen tuollaisen taakan kantajaksi on mielestäni todella julmaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole helppo vl-lapsenkaan osa. Itse muistan myöskin kuinka ahdistavaa oli koulussa, kun aina sai pelätä pilkan kohteeksi joutumista ja hävetä omaa taustaansa. Salailu ja paljastumisen pelko varjostivat koko lapsuutta ja nuoruutta.
on väärin, että vl-lapsiin kohdituvaan kiusaamiseen ei puututa. Meilläkin päin sitä pidettiin jotenkin normaalina ja suotavanakin, seuroissa lohdutettiin, että mitä enemmän kiusataan, sen varmemmin ollaan oikeassa uskossa!??? Eipä se paljoa lasta lohduttanut.
Muutenkin vl-lapsella voi olla todella rankka lapsuus, ainakin itselläni. Eipä paljon turvaa ja lohtua tai syliä kotona riittänyt meille kaikille yhdelletoista.
pilkkaajaani. Ja sain normaalien kurinpalautuksien lisäksi vielä noottia vanhemmiltani siitä, etten ollut kestänyt asemani aiheuttamaa kiusaamista...
Oli siinä lapsella kestämistä, mutta alistua vaan piti.
Suuri ongelma on siinä, että ei yksikäsitteisesti määritellä, mitä pilkka tai pilkkaminen on, vaan aina lähdetään jonkun subjektiivisista tuntemuksista.
Tämä vaikeuttaa asiaan puuttumista.
Itselläni on ikävät muistot lapsuudestani, jolloin koin olevani pilkan kohteena - myös perhesyistä.
"Lessut saa niin paljon lapsilisiä, että taas ostivat uuden auton!" Mm näiden kuulemieni lauseiden lisäksi tiettyjen tyyppien ohi tai vastaan kävellessä sai kuulla: Lesta, lesbontti, helluri, jehova, köyhä, jumalan terve!, missäs virsikirjas?, daavidin oksa, jne,jne..
Kyllä se kiusaamisesta kävi. Ja päähänkin otti.
kun muu luokka katsoi koulu-TV:n ohjelmia. Myös minua kiusattiin perheeni ja uskovaisuuteni takia. Jos minulla olisi ollut "paremmat eväät" kotoa, siis parempi itsetunto, olisin käskenyt kiusaajien pitää suunsa ystävällisesti kiinni.
Minua myös "lohdutettiin" seuroissa: "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -tyyliin.
Jos minun lastani kiusattaisiin koulussa, minkä syyn vuoksi tahansa, puuttuisin asiaan, vaikka vaihtamalla lapsen toiseen kouluun. Mitä vain asia vaatisi.
Minulla ei olekaan 11 lasta kotona, eikä "seurakuntaa" painostamassa.
vuoksi en itsekään anna lapsiani kiusata yhtään. Puutun heti asiaan ja vien sen niin pitkälle, että se loppuu.
VL-vanhemmat ovat niin julmia lapsiaan kohtaan, että on vaikea edes kuvitella heidän rakastavansa ollenkaan lapsiaan. Liian monta?
mielestäni myös opettaja pilkkasiva lestadiolaisia,eihän vanhemmat uskaltaneet opettajiin ottaa yhteyttä,silloin vanhemmat peläten kunnioittivat opettajia.yritettiin nöyrinä olla.Tietenkin vanhemmat ajattelivat,että pilkka kuuluu luonnollisesti asiaan:Jeesushan naulittiin ristille,koska Hän eli Jumalan tahdon mukaan.Tottakai sitä koulusta kuitenkin selvittiin,kun oltiin ahkeria,eikä tehty mitään pahaa.muuta kuin että lestadiolaisuus ärsytti muita,oli tietysti pahe.
mutta ei julkeampaa itsensä korottamista olekaan, kuin pitää omaa uskoaan ainoana oikeana ja muita helvettiin joutuvina "maailman lapsina".
Tottakai sellainen omahyväisyys ja muiden alentaminen herättää vastenmielisyyttä, mikä sitten tulee ikävällä tavalla esiin vl-lasten kiusaamisenakin.
koskaan puhuttu koulussa uskonasioista muille,eikä meidän vanhemmatkaan.Ei arvosteltu ketään eikä tuputettu mitään.Se vain on niin ,että ihmisillä on niin suuri viha uskovaisia kohtaan ,että he omassa mielessään kaikkea kuvittelevat.
ettei pelastusta ole lestadiolaisuutenne ulkopuolella?
Mutta kiusaaminen johtui isiemme pahoista teoista erotettuja uskovaisia kohtaan. Isämme kylvivät ja me lapset saimme korjata sadon. Minäkin ensimmäiseltä luokalta yhdeksännelle asti jouduin kiusatuksi vaikka aihetta en missään nimessä antanut kenellekkään.
Toivottavasti omat lapsemme säästyvät julkiselta pilkalta ja ruumiilliselta nöyryytykseltä koulussa.
Miettikää hyvät hoitokokouksia ihannoivat ihmiset aikaansaanoksianne. Itse ette ole joutuneet kärsimään meidän 70:luvulla syntyneiden lasten tavoin koulukiusaamista. Minussa se näkyy vielä nykyäänkin oman arvon mitättömyytenä.
Nyt en millään muista nimimerkkiäni kun harvoin kirjoittelen. Muistin sittenkin.