Olen avoliitossa, ja 4kk pentu on täysin minun omani. Haluaisin ymmärtää pennun käyttäytymistä ja tietää ketä pentu pitää johtajana. Jos se en ole minä asia täytyy korjata.
Siispä.. Pentu seuraa pääosin minua. Jos lähden kotoa ja mies jää pennun kanssa kahden, pentu itkee perääni. Ja miehen perään taas ei koskaan.
Käytän koiraa ulkona ja useimmiten myös ruokin. Poikkeuksia silloin kun en ole kotona. Pentu tottelee tasapuolisesti meitä molempia käskyissä.
Asia joka minua hämää on se, että pentu puree minua enemmän kuin miestäni. Siis kyseessä on tämä leikkipureminen. Mies "ärähtää" pennun purressa ja pentu saattaa säikähtää ja useimmiten lopettaa riekkumisen. Itse taas en kykene moisiin räjähdyksiin ja pyrin kieltää/kurittaa koiraa muilla tavoin (esim. poskista kiinni ja tuima "ei"). Mutta koira ei usko. Eli olenko liian lepsu?
Millaisia keinoja vähemmän voimia omaava naikkonen voi käyttää?
Koska koira puree minua enemmän olenko hänen silmissään alempana ja mies ylempänä? Viisaat ja kokeneet auttakaa :)
Siispä.. Pentu seuraa pääosin minua. Jos lähden kotoa ja mies jää pennun kanssa kahden, pentu itkee perääni. Ja miehen perään taas ei koskaan.
Käytän koiraa ulkona ja useimmiten myös ruokin. Poikkeuksia silloin kun en ole kotona. Pentu tottelee tasapuolisesti meitä molempia käskyissä.
Asia joka minua hämää on se, että pentu puree minua enemmän kuin miestäni. Siis kyseessä on tämä leikkipureminen. Mies "ärähtää" pennun purressa ja pentu saattaa säikähtää ja useimmiten lopettaa riekkumisen. Itse taas en kykene moisiin räjähdyksiin ja pyrin kieltää/kurittaa koiraa muilla tavoin (esim. poskista kiinni ja tuima "ei"). Mutta koira ei usko. Eli olenko liian lepsu?
Millaisia keinoja vähemmän voimia omaava naikkonen voi käyttää?
Koska koira puree minua enemmän olenko hänen silmissään alempana ja mies ylempänä? Viisaat ja kokeneet auttakaa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehen on helpompi ärähtää koiralle, kun hän ei ole päävastuussa siitä.
Koira tukeutuu sinuun, koska ruokit sitä, ja ehkä leimautuminen on tapahtunut enemmän sinun suuntaan.
Tuo ärhentely on juuri sitää auktoriteetin kokeilua, pienet ravistelut vain kiihdyttävät koiraa kokeilemaan ruokkijansa paikkaa laumassa.
En osaa sanoa mistä se johtuu.
Mielestäni auktoriteettia ei tarvitse tehdä, se vain on, ja toisilla ei.
Mutta aina voi omaa käytöstä tarkkailemalla kehittää itseään käsittelemään koiraa, ja ehkä se auktoriteetti sen kautta vähitellen tulee.
En pidä hyvänä vastata pennun rehentelyyn rehentelyllä, jos on pakko jotain tehdä, niin kerralla luulot pois, mutta tällöin on jo jotain pielessä.
"Tuo ärhentely on juuri sitää auktoriteetin kokeilua, pienet ravistelut vain kiihdyttävät koiraa kokeilemaan ruokkijansa paikkaa laumassa.
En osaa sanoa mistä se johtuu"
Jokaisella elävällä olennolla on luontainen taipumus haluta johtajaksi, se kuinka monelta se onnistuu onkin toinen juttu. Koirakin tahtoo olla johtaja, vaikka se ei osaa sitä hommaa hoitaa alkuunkaan eikä sen ole myöskään siellä hyvä ja turvallinen olla... Eli tässä on se pohjimmainen syy...
Ei kun vain pennun kanssa koulutus kentälle leikkimään siitä se suhde vahvistuu ja selkeentyy kuka on kuka. Joku fiksu on joskus sanonut unohda johtajuus, opettele kouluttamaan, on mielestäni hyvä fraasi joka toimii!!
miehelläsi on koiraan nähden enemmän auktoriteettia. Kuvauksen perusteella se on kyllä leimaantunut sinuun (ja ehkä sinusta on jopa mukavaa, kun on mamman mussukka?), mutta miehesi käyttäytyy mitä ilmeisemmin koiran silmissä johdonmukaisemmin, ei ehkä paijaile sitä yhtä paljon ja kieltää napakasti. Nyt vain omatkin kieltämiset sille mallille, ettei tarvi siirtyä retuuttamisasteikolle. Jälleen kerran hyvä muistisääntö: kun koiralle annetaan käsky, se viedään perille asti (edellyttäen, että koira ymmärtää käskyn merkityksen). Tällä metodilla pelkän käskyn pitäisi ruveta riittämään aika nopsaan. Karjumislinjalle en suosittele lähtemään, muuten saat huutaa koiralle aina ja iänkaikkisesti.