Heipä hei! Tutkimukset pääsivät vihdoin käyntiin. MS-tautia sitä nyt etsitään ja toivottavasti poissuljetaan. Noin kuukauden päästä pitäisi diagnoosi tulla tai jos MS:sää ei löydy, niin sitten tutkimukset jatkuu edelleen.
Oireet ovat joulusta pahenneet koko ajan. Nyt saa jo "hakea/tapailla" joitakin sanoja puhuessa, olo on kuin "vähän tärähtäneellä", kun asiat eivät mene tahdo mennä jakeluun ihan heti. Puutuilemista edelleen, etenkin pään alueella. Alaselkä ja jalat kipuilevat. Uutta on nyt se, että ikäänkuin olisi hieman humalassa (huojututtaa), mutta se ei sitten kuitenkaan näy päällepäin. Tätä tapahtuu muutamia kertoja päivässä, niin seistessä kuin istuessakin.
Olen tässä nyt lukenut MS-tautia koskevia sivustoja, seurannut keskustelupalstoja ja lukenut sairaalasta saamiani oppaita. On se vaan kova tauti, mutta täytyy vain toivoa parasta diagnosoinnin suhteen ja koettaa sulatella asiaa rauhassa ajan kanssa.
Tuleva kuukausi tulee olemaan varmasti yksi ikävimmistä/jännittävimmistä kuukausista elämäni varrella. Housun puntit tärisee hieman, itkeäkin on vähän pitänyt, mutta häntää yritetään kovasti pitää pystyssä entiseen tahtiin. Nämä keskustelupalstat ovat osoittautuneet hyväksi jutuksi, kun kommentteja/rohkaisuja/vinkkejä saa samassa tilanteessa olevilta/tai jo sairastuneilta, että kiitoksia kovasti omasta puolesta!=)
Mukavaa talvipäivää kaikille!
Oireet ovat joulusta pahenneet koko ajan. Nyt saa jo "hakea/tapailla" joitakin sanoja puhuessa, olo on kuin "vähän tärähtäneellä", kun asiat eivät mene tahdo mennä jakeluun ihan heti. Puutuilemista edelleen, etenkin pään alueella. Alaselkä ja jalat kipuilevat. Uutta on nyt se, että ikäänkuin olisi hieman humalassa (huojututtaa), mutta se ei sitten kuitenkaan näy päällepäin. Tätä tapahtuu muutamia kertoja päivässä, niin seistessä kuin istuessakin.
Olen tässä nyt lukenut MS-tautia koskevia sivustoja, seurannut keskustelupalstoja ja lukenut sairaalasta saamiani oppaita. On se vaan kova tauti, mutta täytyy vain toivoa parasta diagnosoinnin suhteen ja koettaa sulatella asiaa rauhassa ajan kanssa.
Tuleva kuukausi tulee olemaan varmasti yksi ikävimmistä/jännittävimmistä kuukausista elämäni varrella. Housun puntit tärisee hieman, itkeäkin on vähän pitänyt, mutta häntää yritetään kovasti pitää pystyssä entiseen tahtiin. Nämä keskustelupalstat ovat osoittautuneet hyväksi jutuksi, kun kommentteja/rohkaisuja/vinkkejä saa samassa tilanteessa olevilta/tai jo sairastuneilta, että kiitoksia kovasti omasta puolesta!=)
Mukavaa talvipäivää kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedän tasan tarkkaan tuon odottamisen kurjuuden. mulle kerrottiin marraskuun lopulla epäily ms-taudista ja eilen vasta pääsin kuulemaan kokeiden tuloksia. neuro sanoi, että jotakin mussa on vikana ja suurella varmuudella se on ms, mutta kolmen kuukauden kuluttua otetaan lisää kokeita, joissa taudin sitten pitäs varmistua, tai sitten se onkin jotain muuta. muutaman vaihtoehtoisen sairauden nimenkin se mulle sanoi ja niitä googletettuani toivon diagnoosin olevan ms. mutta että edelleen jouduin odotuslistalle.
elämä olisi niin paljon helpompaa, kun voisi alkaa sitä rakentamaan jonkin diagnoosin pohjalle, mutta tää odottaminen on ihan tuskaista.
EI OLE MAAILMANLOPPU
ETUKÄTEEEN EI KANNATA SURRA
KOKO MS-TAUTI ON ARPAPELIÄ JOS KAIVAA KAIKKI HUONOT JUTUT ELÄMÄ LOPPUU JUSTIINSA
ITSELLÄNI MS OLLUT VUODESTA 1999 JA IHAN MUKAVASTI MENEE PYSYNYT OIREETTOMANA EI PAHENEMISVAIHEITA
POSITIIVINEN ASENNE AUTTAA VAIKKA ODOTTAESSA ITSESTÄNIKIN TUNTUI ETTÄ ODOTAN TUOMIOTA JATKUUKO VAI LOPPUUKO ELÄMÄ SIIHEN ASTI TUNTEMASSANI MUODOSSA
JAKSAMISTA ODOTUKSEEN JA
TOIVOTAAN ETTÄ DIAGNOOSI ON MAHDOLLISIMMAN HYVÄ
ELI MAHDOLLISUUS PÄÄSTÄ KAIKISTA OIREISTA
Tässä saman tyyppisten kipujen kanssa painiskelevana diagnoosittomana olisin tiedosta kiitollinen.onko sulla ollut pään särkyä mitä jääpussi hoito helpottas.
Onhan nuita oireita ollut vaikka minkälaisia.. Tosi kova väsymys, puutumiset eri puolilla vartaloa, polvien "hölläämiset", silmäkivut, selkäsäryt ja päähänkin on ajoittain koskenut todella kovaa.
Päähän koski -99 vuonna erittäin kovaa, jolloin tämä rumba aikanaan alkoi. Silloinen särky ajoi lääkäriin, kun kaksi viikkoa koski yhtälujaa yötä päivää, satoi tai paistoi. Silloin ei magneettikuvia ja likvoria odoteltu päivääkään. Yksityiseltä samana päivänä sairaalaan ja jonojen ohi kiireellisenä. Silloin ei löytynyt mitään muuta kuin silmähermotulehdus... onneksi.
Nyt tällä hetkellä tämä joulusta asti kestänyt vaihe alkaa mennä ohi, tai siis pahin on jo ohi. Nyt enää oikea puoli kasvoista puutuu hiukan, sanasekoilut ja sananhakemiset ovat kadonneet tyystin ja mikä ihaninta tuo kamala väsymys ei enää vaivaa eikä ne kauhean tuntuiset kasvojen puutumiset, jolloin tunto hävisi useaksi tunniksi kerrallaan. Käsien voimat ovat vähän katselussa, purkkeja ei omin avuin saa auki vieläkään.
En ole kokeillut jääpusseja päänsärkyyn tai mitään muutakaan kylmähoitoa näihin vaivoihin, en ole hoksannut. Pää- ja silmäkipujen vuoksi olen ottanut särkylääkettä (ei vaan tahdo auttaa) ja selkäsärkyjen takia minulla on vähän tuhdimpaa tavaraa ja lihasrelaksantteja, mutta niitä otan vain tosi kovaan kipuun. Ja lepääminen on auttanut. Sen tässä oireillessa olen huomannut, että oikein kylmät juomat tuntuvat tuolla nenän takana/kitalaessa jossain tosi pahalle (ei ole tuntunut ennen) ja saunassa on paha olla.
Joku jossain vaiheessa mainitsi siitä päiväkirjasta, johon merkitään kulloisetkin oireilut mitä tulee. Tämä oirepäiväkirjan pitäminen on osoittautunut kullan arvoiseksi asiaksi. Nyt ei enää tarvitse muistella ja arvella lääkärillä, antaa vaan päivyrin eteen ja antaa merkintöjen puhua puolestaan. SUOSITTELEN!
Tänään jo juoksin jotenkuten lasten kanssa pihalla ja nautin elämästä sen minkä jaksoin!=)
Jaksamista sinulle Kisuliini ja niin teille kaikille muillekin. Koetetaan pärjätä!
kun löytyy oikea asenne, huomaa että diagnoosi ei estä elämästä, parhaassa tapauksessa se vauhdittaa sitä ;) sitä huomaa että elämä onkin muuta kuin kuvitteli..