Kertokaas, miten mun äiti luottais muhun vähän enemmän... En oo koskaan pettäny sen luottamusta mitenkään, tietääkseni. Silti se ei luota muhun sen vertaa että pääsisin perjantaina ulos...
kertokaas, vanhemmat..
tytär-15
8768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kurja tilanne sulla, ja väärin "hoidettuna" eli kova kovaa vastaan se voi siitä vain pahentua. Yritänpä ehdottaa edes jotain mietittäväksi kokemuksista, joita on tässä kertynyt kolmen nuoren äitinä. Ainakin minä olen näillä keinoin voinut luottaa heihin täysin, eikä ole tarvinnut viettää unettomia öitä vaikka ovatkin "aina menossa" niin kuin nuoret tietysti ovat.
siispä: Mitä enemmän sun äitis tuntee sun harrastuksia ja kavereita ja tietää mitä teet ja mitä ajattelet asioista yleensä, sitä helpompi hänen on sinuun luottaa. Ei tietenkään tarvitse kertoa niitä yksityisimpiä asioita, mutta kun ylipäänsä juttelette paljon ja kerrot mielipiteitäsi mistä hyvänsä asioista, hän näkee että olet ihan fiksu ja arvostelukykyinen ihminen ja tiedät itse mitä teet.
Tutustuta myös kaverisi häneen. Kun äiti tietää keiden kanssa olet, ei hän suotta epäile pahinta. Kun lähdet ulos, kerro ainakin mitä illaksi on suunnitelmissa, vaikka tottahan suunnitelmat voivat muuttua. Jos menee odotettua myöhempään, niin lähetä vaikka tekstareita välillä niin kotona pysytään rauhallisina (mutta ei tarvi herätä jos nukutaan).
Monet vanhemmat tuntuu ajattelevan, että vanhempien tehtävä on panna nuorille tiukat rajat, jotta he olisivat hyviä vanhempia. Kokemasi epäluottamuksen voisi nimittää myös sanalla rakkaus. Eli hyväähän se äiti tarkoittaa, kun huomaat sen niin pystyt positiivisella tavalla perustelemaan asiaa omalta kannaltasi.
Juuri se, että nuori kertoo vanhemmilleen kaveripiiristään ja missä on, kenen kanssa, suunnilleen mitä tekee tai aikoo tehdä, tuo sen luottamuksen.
Oma nuoreni on myös 15-v. enkä tiedä hänen kavereistaan juuri mitään, en edes missä asuvat. Olisi kiva, jos hän antaisi puh.numerot, että jos minulle sattuu jotain, nuorta itseään en tavoita, tai jostain syystä hätätilassa joudun etsimään lastani jostakin, voin soittaa kavereillekin ja kysyä, onko hän siellä, oletko nähnyt ja milloin viimeksi.
Hän ei kerro edes sellaisia asioita, kun menee kylään tai tapaamaan kotoa pois muuttanutta sisarustaan. Esim. joululahjaostokset hän teki niin salassa, etten tiennyt missä hän luuhaa iltakaudet, soittelin vihaisena ja huolestuneena pitkin maailmaa - nuori kun ei vastannut puhelimeensa!! - ja uhkasin kotiarestilla. Ja vain sen takia että hän etsi minulle joululahjaa ja siinä meni pitkä aika!!
Olisihan hän voinut sanoa, että on joululahjaostoksilla, mikä siinä on niin salaista. Siskoaankin saa tavata, miksi sitä ei voi kertoa..??
Ei voi odottaa luottamusta, jos itse ei luota. Ja raota hiukan omaa elämäänsä vanhemmilleen.
15-vuotiaan paikka perjantaisin on kyllä kotona, ei todellakaan kadulla
itse 15v kotona iltaisin, olkoon nyt mikä viikonpäivä hyvänsä?
Kyllä ulos voi mennä, kunhan on selvät säännöt, esim kotiintuloajasta.
Nytpä tekisi mieli puolustaa 15-vuotiasta. Perjantaina ulos lähteminen ei todellakaan tarkoita sitä. että menevät kadulle riehumaan. Suurin osa nuorista on kivoja ja järkeviä ihmisiä, jotka osaavat ottaa vastuun ajankäytötään, minä ainakin tunnen sellaisia paljon. Ei leimata kaikkia joidenkin häirikköjen mukaan.
Aikuinenkin mielellään rentoutuu perjantaina työviikon jälkeen lähtemällä kotoa jonnekin, seurustelemaan ihmisten kanssa, harrastamaan. Nuorella on ihan samat tarpeet, ja ystävien tapaaminen vielä tärkeämpää kuin aikuisena. Jokaisen elämässä täytyy olla myös kivoja asioita. Suuri osa nuorten bailaamisesta on joka tapauksessa ihan iloista hauskanpitämistä, ei sen pahempaa, ja kavereitten kanssa TÄYTYY voida olla. Onhan se meidän vanhempien kannalta hankalaa, kun nuorten aikataulut ovat yleensä iltaan ja yöhön sijoittuvia, mutta myöntäkäämme itsekin, että iltaseurustelussa ystävien kanssa on oma "tunnelmansa".
Harvassa perheessä on saatu onnellisia kokemuksia jyrkillä rajoituksilla, ennemminkin siitä seuraa riitaa, uhmaa, ja sitä että nuoreen ei sitten enää voikaan luottaa. Luottamus sitä vastoin lisää halua olla luotettava, ja jos välit ovat avoimet, vanhemmat myös tietävät mitä nuoret tekevät. Avoimuuteen voisi pyrkiä esim. tekemällä yhteisiä sopimuksia.
...meno vaihe tulee kuitenkin. Jos sitä ei voi kokea nuorena, niin se tulee aikuisena (pahimmassa tapauksessa perheen perustamisen jälkeen). Siinä vaiheessa kun pitäisi luoda tulevaisuutta ja ottaa vastuuta omasta elämästä tulisi pahin murkku kausi olla jo takana. LIIALLISET rajoitukset eivät kannusta lasta luottamaan itseensä ja omaan arviointi kykyyn. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että nuorella ei tulisi olla lainkaan rajoja, vaan pelisääntöjä tehdessä tulisi nuoren aikuistuvan henkilön mielipiteet ottaa edes jollakin lailla huomioon.
Tällä voit ainakin osoittaa lapsellesi, että arvostat häntä ihmisenä ja kykenet kunnioittamaan toistenkin mielipiteitä. Ehkä oppi toisen yksilön kunnioittamisesta siirtyy näin "isältä pojalle"...
En meinannutkaan kadulle ryypiskelemään, olen raitis tyyppi! Ilmeisesti äitini ei sitä kuitenkaan usko, vaikken ole antanut väärin ymmärtää.. Ihan meinasin van viattomasti kavereiden kanssa hengata!
Minulla on kolme lasta.Vanhin nyt 14 vuotias poika joka nyt on laajentamassa reviiriään pois kotoa.
Minulla ja hänellä on todella avoimet välit ja olen pojan kanssa jutellut että niin kauan kuin luottamus säilyy ja hän käyttäytyy asiallisesti ja luottamuksen arvoisesti hän voi olla melkoisen vapaasti rajojen puitteissa ulkona.(on poika koetellut rajojaan kovastikin ja sen jälkeen ollut kotiarestissa pitkiäkin aikoja)
perjantaina ja lauantaina en häntä päästä kaupungille. kavereilleen kyllä.
Poika ymmärtää vaarat mitä on kaupungilla liikkumisessa eikä ole toistaiseksi kapinoinut niitä vastaan
Diskoon olen hänet vienyt ja hakenut silleen se on onnistunut aika hyvin.
Se ettet sinä pääse perjaintaina ulos voinee johtua juuri äitisi huolesta mitä siellä voi tapahtua.. se ei tarkoita ettei hän sinuun luottais vaan ei luota niihin muihin joita siellä on.
Ehdotapa äidillesi että voisit kutsua perjantai iltana omat kaverisi teille. vaikka yökylään. eihän ole pakko mennä kaupungille vaan voi viettää laatuaikaa kavereiden kanssa turvallisesti.
Minä olen ajatellut että kun lapsilleni tulee tämä vaihe että kavereiden kanssa pitää enemän olla niin annan heille tilaa omassa kotona.
voisin vaikka itse mennä joksikin aikaa poiskin ettei lasten tarvi ajatella että heitä valvotaan silmäkovana.
Meillä äideillä ja isillä on sellainen sisäinen pelko lastemme puolesta ja tahtoisimme aina pitää teidät lähellämme turvataksemme polkunne.
Mutta aika tulee jolloin te otatte etäisyyttä.
Ymmärrä myös äitiäsi niin uskon että irtaantumisesi sujuu hyvin.
Jutelkaa ja jälleen jutelkaa... siitä se lähtee
Osoita myös olevasi sanojesi takana.
Kaikkea hyvää sinulle kasvun tielläsi