ja vielä kerran hui! oon kohta menossa (tänään) terveyskeskuksen psykiatrille (vai psykologille?) ja mua niiiiin pelottaa ja jännittää ja karmaisee. en voi edes ajatella asioita itkemättä, niin miten sitten siellä kun ne pitää sanoa ääneen?! mun niin tekis mieli soittaa sille ja sanoa että en minä pääsekään, jalka meni poikki, pää on kainalossa ja kuumetta 58 astetta... sitäpaitsi, se on MIES! Mieslääkärit pitäs kieltää lailla! Ne on vielä pelottavampia! pulssi on jo nyt 6100 ja hermostuneisuusaste 83.
hui!
hui!
3317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on erinomainen kokemus miespuolisesta psykiatrian erikoislääkäristä. Ymmärrä, että ne on ammattilaisia, joiden tehtävänä on auttaa sinua. Siinä käydään läpi tilannettasi ja taustaasi; saat vinkkejä toipumiseesi ja jatkoon monilta osin. Oleellista on se, että olet itse täysin avoin ja rehellinen. On asioita, joista voi olla vaikea puhua, eikä kaikkea ensimmäisellä kerralla saa sanottuakaan. Mutta jos se hoitosuhde jatkuu, ehkä niitä saa pikkuhiljaa purettua.
Kerro miten meni!
minuakin epäilytti alussa, että uskaltaako miespsykiatrille puhua mistään, ja ymmärtääkö se mitään... mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen tajusin, että hänhän on erinomainen psykologi. hänestä oli paljon apua. toivottavasti sinullekin sattuu kohdalle heti itsellesi sopiva psykologi.
minullekin ajatuksistani puhuminen oli psykologilla erittäin vaikeaa, hyvä kun sain sanaa suustani. mutta siihenkin oppi sitten ajan kanssa. ja sehän ei haittaa mitää että itkee. psykologeilla on yleensä kaikki kaapit, varastohuoneet ja laatikot täynnä nenäliinoja. olisihan se ehkä vähän hassua jos ei itkettäisi kun puhuu masennusajatuksistaan.
niin kävin siellä sitten... juteltiin siinä jotaki kaikenlaista. just menneisyydestä ja parheestä ja kaikesta tällasesta, että se tietää vähän miten elän ja millasten ihmisten kanssa ja onko tapahtunu mitään dramaattista. no ei siinä mittään. sit puhuttiin itse asiasta. höpöteltiin siinä niin sit se yhtäkkiä sano että
-tunnut kovin rauhattomalta.
-ihanko totta? mullon vähän levoton olo.(suomeksi sanottuna oloni oli kokoajan sellanen, että voisin lähtä juokseen karkuun ku päätön kana. hetkenä minä hyvänsä)
-pelottaako sua joku? onko joku asia joka on just nyt kaatumassa päälle?
-eeeii..
en oikeesti tienny mitä sanoa. teki mieli sanoa, että eipä nuo valkoset tiiliseinät kovin kaatuvaisilta näytä. (miks mulle tulee aina ekana kauheen sarkastiset kommentit mieleen?)
sitten jossain kohti se kysy oonko ajatellu tekeväni ittelleni jottain, onko ollu ajatuksia tästä maailmasta poistumisesta. no sanoin niinku asia on
-onhan tuota tullu ajateltua vähän vaikka mitä, yön pimeinä tunteina.. (tässä kohti se oli jo selvä asia että uni ei tasan tule ennen aamuyötä) sit se kyseli kaikkee että oonko ajatellu tapaa aikaa paikkaa... no en nyt kovin yksityiskohtaisuuksiin oo vielä ajatuksissani menny. ainahan sitä voi ajatella kaikkee..
-hävettääkö sua puhua tästä?
-kyllä.
-no ei puhuta siitä sitten. mun pitää vaan nyt ensin selvittää ootko sinä vaaraksi ittelles.
-no en kai minä..
-"kai" ei riitä.
-en ole! ja etpä sinä paljoa asialle vois tehä. (mulla alko jo pikkuhiljaa menemään hermo ku pitää inttää tollasesta asiasta, asiasta jota en mielelläni edes ajattele saati sitten puhu)
-ilme joka kertoo: niinhän-sinä-luulet..-et-uskokaan-tyttö-pieni-mitä-kaikkea-voin-asialle-tehdä.
-no voit voit, mutta kuitenki. (ääärimmäisen turhautuneella ääellä, miksi vit*ssa ne aina haluaa laittaa mut "turvaan itteltäni"?)
sitten sain lääkäriajan huomiselle, niin saan jotaki lääkitystä(tuskin siitä haittaa on)ja uuden keskusteluajan ylihuomiselle. sit sain puhelinnumeron, johon voin soittaa jos on hätäpahaolo, mutta soittoaika on 11.30-12. toi oli vähän, että tässä numero jos tulee hätä, mutta hätä ei saa tulla ku tuon puolen tunnin aikana.
jotenki mulle jäi koko käynnistä kauheen turhautunu ja ahistunu olo. varsinki tuo niinhänsinäluulet -ilme on kummitellu koko eilisen päivän mun mielessä. niinku se ois oikesti vahingonilonen tai jotain. niinku se sais lisäpisteitä siitä mitä enemmän se on pannu potilaita osastolle. tai sitten oon vaan vainoharhainen.