Kebnekaiselle

Västra Leden on kävelyreitti ja sieltä kesällä pääsee ilman kiipeilykamoja(tosin talvella ja loppysyksystä jääraudat voi olla hyvät) huipulle.

Sitten Östra Ledenistä on hyvä aloittaa.....helpohko reitti vain muutamissa paikoissa aloittajan on hyvä käyttää köyttä(ainakin ennen oli muutamia kiinteitä kiinnityspisteitä)- omasta retkestä on sen verran aikaa, etten tiedä nykyistä tilannetta.

Toinen hieno reitti kiivetä ensiksi Nordtoppenille ja lakeutua harjannetta alas-ylös sydtoppenille - helpohko reitti myös, mutta harjanne vaatii varovaisuutta(sortumavaara).

Lopuksi Norra klippberget on hauska ja kaunis vuori kiivetä.

Varusteista normaalia vuoristokiipeily-välinettä mm. valjaat,jääruuvi, jäähakku(miel.lyhyt&käyrä), jääraudat, köysi, kypärä ja kalliokiipeilyvälineitä(välineet riippuvat reitistä alueella). Käsittääkseni tunturi-asemalta saa vuokrata, jotain kiipeilykamoja.

Fyysistä puolesta on mahdoton sanoa se mikä toiselle on raskasta niin toisella ei ole edes hiki ja psyyke vaikuttaa jaksamiseen myös.

Auton jätimme Nikkaluoktaan. Alla linkki.

http://www.kebnekaise.nu/se/fotoalbum/bergstoppar.php

Lopuksi muutama sana vaikka olet käynyt Suomen lapissa jne niin ainakin keväällä ja syksyllä Kebnellä on syytä kst. sää aika tarkkaan ja toinen varoitus koskee jäätikön railoja, joita ei paljon ainakaan viimeksi ollut, mutta...

Jätä auto Nikkaluoktaan. Se on ainoa lähin paikka ennen Kebneä. Turisteja on paljon. Niktasta on noin rapiat parikymmentä km kävelyä. En suosittele yksin kiipeämistä. Kebnelle nousu on aika vaativa, riippuu paljon säästä. Varaudu sateeseen ja kovaan tuuleen. Siellä sataa useasti ja on sumuista ettei paljon eteensä näe. Maisemat kauniilla kelillä upeat. Turisti rysä hotelli on Kebnen juurella, palveluitakin saa esim saunan ja paikan missä voi kuivatella varusteita sekä laittaa ruokaa. Ota riittävästi rahaa mukaan.

Et jaksa käydä päivässä todennäköisesti Nikkaluoktasta huipulle asti. Mutta päivän patikointiahan aioitkin. Jos sää on hyvä, suosittelen helikopterilentoa Nikkaluoktasta tunturiasemalle. Hyvän kelin päivät ovat siellä kortilla.

Itse lensin 9:00 lennolla 2004 kopterilla (500 kruunua) Nikkaluoktasta tunturiasemalle. Yötä olin ollut Nikkaluoktassa mökissä. Otin yhden oluen tunturihotellissa ja lähdin patikoimaan. Tunturiasemalta on n. 3 km Kebnen juurelle. Jätin rinkan puron varteen Tuolpagornin juurelle ja söin. N. klo 3 lähdin nousemaan iltapäivällä ylöspäin. Pian olin polulla ja Kaffedalenissa, jossa on viimeinen nesteen saantimahdollisuus. Minulla oli 4 puolen litran pulloa taskuissa, mutta ne olivat liian vähäiset. Onneksi heinäkuun puolessavälissä sain vielä Kebnen huipun läheltä kivien koloista vettä.

Minulla oli huono kunto, joten väsähdin jo Kaffedalenista ylöspäin noustessa. Tosin nousin suoraan jonkin matkaa ja ehkä ponnistelin liikaa. Rinne on erittäin jyrkkä, joten olisi pitänyt ehkä pysyä polulla. Tuolpagornin satulassa huomasin liioitelleeni.

Siten Vierramvarrelle nousrtessa olin jo aika puhki. Sieltä laskeuduin alas, jolloin väsähdin aika pahasti. Enne viimeistä 600 m nousua olin vähällä kääntyä takaisin. Onneksi Vierramvarrelle nousu oli niin jyrkkä, että huvitti jonkin aika akäydä nukkumaan siihen paikkaan. Pian aloin sisulla laahustamaan hitaasti kohti huippua. Jalat kramppasivat lähes joka askeleella ja lepotaukoja oli paljon. Huipulla olin vasta illalla.

Sää oli mainio. Koko ajan tuli vastaan turisteja, joten kyllä sinneyksinkin kehtaa mennä. Huipulla oli illalla vielä myös yksi pariskunta. Takaisinmeno oli helpompaa, mutta olin leiripaikalla vasta klo 2:00 Ruotsin aikaa, jolloin piti vielä pystyttää teltta.

Paluumatkjalla vastaan tosin tuli reippaita nuoria miehiä, jotka olivat kävelleet Nikkaluoktasta asti yhdessä päivässä. He palasivat ilmeisesti tunturiasemalle tai johonkin perusleiriin hekin.

Huonolla säällä ei huipulle mielestäni kannata nousta ollenkaan, koska sieltä ei silloin näe mitään. Heinäkuussa 2004 huippujäätikkö oli lumen peitossa, joten kannoin turhaan muovipuyssissa jäärautoja. Evästä kannattaa ottaa taskuun, jotta ei ala heikottaa. Niin pitkä keikka on, vaikka lähdin täydellä vatsalla.

Itse majoituin telttaan lähelle tunturiasemaa. Kuljin Västraledeniä pitkin. Muistaakseni 10 tuntia ylös ja 6 alas. Jääraudat oli mukana vaikka en niitä tarvinnut kun oli suojalunta ylhäällä. Mutta jos on jäistä voi lopun kiipeäminen olla vaikeaa ilman rautoja. Ota mukaan varmuuden vuoksi. Vaellussauvat tai vaellushakku voisivat olla hyvät myös. Kebnen nurkilta löytyy kyllä hyviä kiipeilypaikkoja ihan aitoon vuorikiipeilytyyliin. Kannattaa käydä.

Kuukauden päästä on tarkoitus lähteä yrittämään Nikkaluokta-huippu-Nikkaluokta. 18 tuntia on asetettu aikarajaksi. Minä ja mukaan lähtevä kaverini ollemme kumpikin aktiivisia luonnossa liikkujia kesällä ja talvella ja kumpikin olemme aktiivikuntoilijan kunnossa, ei siis mitään sunnuntai-luontopolku ihmisiä. Kerran olen 2000 luvun alussa yrittänyt rinkan kanssa mutta silloin yksi meidän porukasta kaatui/loukkaantui sakeassa sumussa ja homma jäi siihen. Nyt ei mukaan tule kuin evästä reppuun ja lenkkarit jalkaan. Kokemusta on myös 100 km vuorokaudessa "haasteesta" mutta nyt on odotettavissa myös huikeita maisemia ja kunnon suorituspaineita. Saa nähdä kuin äijän käy.