Monissa perheissä on varmasti koettu samanlaisia tunnelmia kuin meillä. Toinen puolisoista on ymmärtänyt vaarat, seuraamukset ja tavat toimia. Toinen on uskonut lääkäreitä, terveystarkastajia ja mahd.taloyhtiön edustajia eikä ole ymmärtänyt tilanteen vakavuutta lainkaan. Jälkikäteen huomataankin, että kun olisi toimittu omien tuntemusten mukaan eikä ns "asiantuntijoiden", monelta painajaiselta olisi säästytty. Nyt on sitten alkanut syyttely ja katkeruus, miksi et uskonut minua.
Onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja miten niistä olette päässeet yli?
Toivon todellakin, että idiootit jättävät vastaamatta, sillä tilanne on on todella tulenarka.
Onko teillä ollut vastaavia tilanteita ja miten niistä olette päässeet yli?
Toivon todellakin, että idiootit jättävät vastaamatta, sillä tilanne on on todella tulenarka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tutkimus "Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset":
http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ehosisallys56.htm
Kuten huomaat niin monet ovat jopa päätyneet avioeroon asian takia.
paras ihminen vastaamaan, kun meillä riitely kärjistyi heti erohakemukseen asti. Taustalla oli toki paljon muutakin, meillä oli vuosia kestänyt aviokriisi jo ennestään. Homeongelma oli viimeinen pisara.
Aloimme syyttelemään toisiamme eikä asiasta voinut puhua yhtään ilman mahtavaa riitaa. Asuimme erillään puoli vuotta.
Kun pääsimme puheväleihin ja takaisin saman katon alle, kului monta kuukautta ennen kuin homeesta voitiin keskustella asiallisesti. Piti hyväksyä se, että erehdyksiä sattuu ja antaa toiselle anteeksi tehdyt virheet.
Muita parisuhteen kipupisteitä homekorjausten onnistuminen ei tietenkään hoitanut, mutta ehkä nyt ollaan lähempänä lähtötilannetta. Pahimmassa hometalokriisissä ei tietysti voinut niitä muitakaan asioita käsitellä kun kaikki aika meni käytännön katastrofin selvittelyssä.
Aika. Anteeksiantaminen ja -pyytäminen. Niiden asioiden löytäminen jotka teitä vielä yhdistävät. Hyvinä ja pahoina päivinä, pahat päivät tulivat nyt.
Siellä homekämpässä loppuaikoina riitelimme aika paljon. Kun minä olin puolkuollut, mutta toisella vain ihottumaa käsissä, tuli riitaa esimerkiksi siitä, että häntä ei innostanut uuden kämpän etsiminen. Vaikka olin sairastellut vuosia, en ollut olostani aiemmin pahemmin valittanut. Yleensä kärsin hiljaa. Mutta loppuaikoina aloin kiukuta tyyliin, että mitäs jos itse olisit ollut kuumeessa ja flunssassa niin ja niin monta vuotta.
Oli hilkulla, etten lähtenyt sieltä homeläävästä ilman häntä. Onneksi asiat järjestyivät.
Onko todellakin niin, että aika parantaa haavat vai teittekö asian eteen jotain konkreettista? Mua pelottaa se kamala viha jota toista kohtaan tunnen. Mitä sille voi tehdä? Käymme pariterapiassa, mutta siitä ei tunnu olevan mitän apua.
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=22898&hakusanat=Homevauriot
Yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista poti kohtalaista tai vaikeaa masennusta. Viidennes kyselyyn vastanneista koki, että olisi parempi olla kuollut, ja joillakin vastanneilla oli itsemurha-ajatuksia.
Omistusasunnon homevaurion yhteydessä vaikeita elämänmuutoksia kasautuu kuitenkin monia yksittäisen perheen kohdalle. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa näiden yksilöiden ja perheiden selviytyminen jää täysin heidän itsensä varaan.
- Vuosia jatkuva kamppailu terveydellisten, taloudellisten, oikeudellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa jättää pysyvät jäljet yksilöihin ja perheisiin ja saattaa heikentää vakavasti heidän kykyään selviytyä tulevaisuudessa tavallisista elämänkriiseistä, tutkimuksessa todetaan.
Hometalojen kohdalla yleensä (ei tietenkään kaikilla) käy niin että nainen on se, joka selvittää suurimman osan käytännön asioista.
Siinä mies alkaa pikkuhiljaa jäädä joka suhteessa taka-alalle. Sen seurauksena naisesta tuntuu,että hän joutuu tekemään kaiken yksin.
Ja mehän tiedämme että nainen hakkaa miehen verbaalisesti mennen tullen ja tekeekin sen,koska hän tuntee että vain hän tekee asioiden eteen töitä. Mies yrittää osallistua esim. remontoimalla ja uppoaa siihen, jotta välttyisi naisen tuskaiselta syyttelyltä yms.
"nainen puhuu ja mies tekee" -tyyli toimii tässsäkin.
Kuilu kasvaa ja syyttelyt lisääntyvät. Kunnes tilanne johtaa eron partaalle tai jopa eroon.
Molemmilla on paha olla ja molemmat kärsivät.
Mutta hometalohelvetti on niin rankka ettei siinä jää aikaa selvitellä ihmissuhdeongelmia,sitä vaan yritetään selvitä
yleisesti koko ongelmasta.
Lopulta toisia se yhdistää ja toiset se erottaa.
Se on katastrofi koko perheelle. Kaikki eivät selviä ja sekin on ymmärrettävää.
siinä ei katkeroitumiselle ja muulle asioiden salailulle voi olla enää sijaa. Toisaalta jos toinen ei halua rakentaa uutta, ei häntä voi siihen pakottaakaan.