Lähdin vapaaehtoisena armeijaan tossa tammikuun alussa. Ajattelin että käyn sen nyt pois alta. En kestänyt siellä kuin kolme viikkoa. Pää ei kestänyt. Mielialat vaihteli laidasta laitaan joka päivä. Ensin saatoin ajatella että: "Kyllä tämä armeija nyt kerralla käydään, ei tää nyt niin paha ole. Onhan täällä aika mukavaa ja helppoakin." Sitten puolen tunnin päästä saatoin olla vessassa itkemässä että on pakko päästä pois täältä. Eli lyhyesti välillä olin helvetin hyväntuulinen ja seuraavaksi päinvastoin. Tätä tapahtui siis joka päivä.
Tyttöystäväni kertoi neljä päivää sitten että hän petti minua kännissä. En jättänyt silti tyttöystävääni. Näinä viimeisenä neljänä päivänä kun olen ollut tietoinen siitä että tyttöystäväni petti minua, mielialat ovat olle jokaisena päivänä täsmälleen tälläiset:
Aamulla & päivällä (kotona): Olen todella surullinen. Harkitsen vakavasti itsemurhaa. Vihaan tyttöystävääni ja mietin että illalla kun nään hänet niin varmasti jätän hänet.
Iltapäivällä (kotona): Olen iloinen & hyväntuulinen. Rakastan ja ymmärrän tyttöystävääni. Yksinkertaisesti kaikki tuntuu hyvältä ja tunnen olevani onnellinen.
Illalla (tyttöystävän kanssa): Tunnen oloni hyväksi hänen kanssaan ja meillä on mukavaa. Mutta silti mietin että minun pitäisi jättää hänet ja että kumminkin vihaan häntä.
Illalla (kotona): Olen iloinen. Rakastan ja ymmärrän tyttöystävääni. Suhteellisen hyvä fiilis.
Yöllä (kun olen menossa nukkumaan): Vihaan häntä ja jätän hänet varmasti kun näemme seuraavana päivänä.
Ja sama rumba jatkuu seuraavana päivänä.... Lopetin koulun lähes vuosi sitten enkä ole sen jälkeen saanut mitään aikaseksi, paitsi olin ehkä 4kk töissä. Suurimman osan ajasta on sellanen olo että ei huvita tai kiinnosta tehdä mitään. Vanhemmat jatkuvasti hermoilee kun en saa mitään aikaseksi. Tuntuu siltä että haluaisin vaan käpertyä tonne peiton alle ja olla siellä rauhassa.
Sori tuli vähän pitkä teksti mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Haluisin vaan tietää että mikä helvetti minua vaivaa.
Tyttöystäväni kertoi neljä päivää sitten että hän petti minua kännissä. En jättänyt silti tyttöystävääni. Näinä viimeisenä neljänä päivänä kun olen ollut tietoinen siitä että tyttöystäväni petti minua, mielialat ovat olle jokaisena päivänä täsmälleen tälläiset:
Aamulla & päivällä (kotona): Olen todella surullinen. Harkitsen vakavasti itsemurhaa. Vihaan tyttöystävääni ja mietin että illalla kun nään hänet niin varmasti jätän hänet.
Iltapäivällä (kotona): Olen iloinen & hyväntuulinen. Rakastan ja ymmärrän tyttöystävääni. Yksinkertaisesti kaikki tuntuu hyvältä ja tunnen olevani onnellinen.
Illalla (tyttöystävän kanssa): Tunnen oloni hyväksi hänen kanssaan ja meillä on mukavaa. Mutta silti mietin että minun pitäisi jättää hänet ja että kumminkin vihaan häntä.
Illalla (kotona): Olen iloinen. Rakastan ja ymmärrän tyttöystävääni. Suhteellisen hyvä fiilis.
Yöllä (kun olen menossa nukkumaan): Vihaan häntä ja jätän hänet varmasti kun näemme seuraavana päivänä.
Ja sama rumba jatkuu seuraavana päivänä.... Lopetin koulun lähes vuosi sitten enkä ole sen jälkeen saanut mitään aikaseksi, paitsi olin ehkä 4kk töissä. Suurimman osan ajasta on sellanen olo että ei huvita tai kiinnosta tehdä mitään. Vanhemmat jatkuvasti hermoilee kun en saa mitään aikaseksi. Tuntuu siltä että haluaisin vaan käpertyä tonne peiton alle ja olla siellä rauhassa.
Sori tuli vähän pitkä teksti mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Haluisin vaan tietää että mikä helvetti minua vaivaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka voi kestää kuukausia,ettei nuku,tuhlaa kaikki rahansa,ei voi olla paikoillaan,jaksaa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa,sitten voi alkaa depis,ettei jaksa tehdä yhtäänmitään.Käy lääkärillä
siltä, että normaaleja nuoruuden vastoinkäymisiä, joita tulee sulle tässä vaiheessa roppakaupalla. Yritä löytää jokin tärkeä kiinnekohta, joka toisi arkeesi rytmiä ja sitä kautta ajatukset ja tunteesi pikkuhiljaa kohenee. Se voi lähteä hyvinkin pienestä kysymyksestä itsellesi, mistä olet kiinnostunut, mikä tuo sinulle vähäistäkin mielihyvää. Tunne, mutta älä anna tunteiden kahlita elämääsi.
Ei vaikuta maanis-depressiivisyydeltä. Ehkäpä pelkästään depressiivisyydeltä. Mitä armeijassa sanottiin oltuasi kolme viikkoa?
Tarvitsisit varmaan jonkinlaista apua, jotta saisit elämääsi otetta.
tavallista masennustakin taustalla,
siihen myös liittyy myös lievät mieliala-vaihtelut.
Varaa aika lääkärille, jos siltä tuntuu :o