Tämän palstan nimi voisi varmaan olla Asuntojen Hinnat Pääkaupunkiseudulla.
Kaikki jutut käsittelee Hesaa, Vantaata jne. Mikäs siinä, siellähän isoin osa jengistä asuu.
Sivuhuomiona että pienemmillä paikoilla Etelä-Suomessa (esimerkkinä Tampereen ympäristökunnat) asuu omassa paljon halvemmalla kuin vuokralla. Syy on tämä. Vuokra-asuntoja muille kuin opiskelijoille on todella vähän. Joskus 90-luvulla moni kaupunki yksityisti vuokratalonsa ja nämä firmat sitten myi asunnot sopuhintaan vuokralaisille. Kunnilla on kämppiä vuokrata enää ns. sosiaalisista syistä ja niihin ei ole asiaa jos ei täytyä erinäisiä "kriteereitä".
Yksityisiä vuokran antajia on todella vähän. Pankitkin on niistä vuokrabisneksistä luopuneet kun asuntokauppa lähti laman jälkeen käyntiin. Isommissa kaupungeissa jokunen voi löytyä, mutta tarjonta on yleensä perheelle sopimatonta (yksiötä, kaksiota, opiskelijaboxia...)
Omakotitalossa pystyy perhe asumaan 700-1000 e/kk kuluilla. Niihin sisältyy lainanlyhennys korot, sähkö, vesi, kiinteistövero, kotivakuutus ja kaikki tämmöiset asumiseen liittyvät kulut. Se on fakta, että jos joutuu isompia remontteja tekemään niin rahaa palaa. Sähkön/öljyn hinnan nousu on isompi mietiskelyn aiha kuin lainan korot. Isoja lainoja ei tarvi ottaa, että pääsee omaan kiinni. Kerros/rivitalossa on tietysti paljon halvempaa varsinkin sähkön/öljyn osalta ja kokonaiskulut siis pienemmät.
Vuokraa joutuu maksamaan kevyesti 500 e/kk jopa kolmiosta. Johtuen melkein olemattomasta tarjonnasta. Ja perheasuntoja ei juuri vuokrattua saa.
Eri puolilla maata on siis asujan todellisuus erilainen.
Kaikki jutut käsittelee Hesaa, Vantaata jne. Mikäs siinä, siellähän isoin osa jengistä asuu.
Sivuhuomiona että pienemmillä paikoilla Etelä-Suomessa (esimerkkinä Tampereen ympäristökunnat) asuu omassa paljon halvemmalla kuin vuokralla. Syy on tämä. Vuokra-asuntoja muille kuin opiskelijoille on todella vähän. Joskus 90-luvulla moni kaupunki yksityisti vuokratalonsa ja nämä firmat sitten myi asunnot sopuhintaan vuokralaisille. Kunnilla on kämppiä vuokrata enää ns. sosiaalisista syistä ja niihin ei ole asiaa jos ei täytyä erinäisiä "kriteereitä".
Yksityisiä vuokran antajia on todella vähän. Pankitkin on niistä vuokrabisneksistä luopuneet kun asuntokauppa lähti laman jälkeen käyntiin. Isommissa kaupungeissa jokunen voi löytyä, mutta tarjonta on yleensä perheelle sopimatonta (yksiötä, kaksiota, opiskelijaboxia...)
Omakotitalossa pystyy perhe asumaan 700-1000 e/kk kuluilla. Niihin sisältyy lainanlyhennys korot, sähkö, vesi, kiinteistövero, kotivakuutus ja kaikki tämmöiset asumiseen liittyvät kulut. Se on fakta, että jos joutuu isompia remontteja tekemään niin rahaa palaa. Sähkön/öljyn hinnan nousu on isompi mietiskelyn aiha kuin lainan korot. Isoja lainoja ei tarvi ottaa, että pääsee omaan kiinni. Kerros/rivitalossa on tietysti paljon halvempaa varsinkin sähkön/öljyn osalta ja kokonaiskulut siis pienemmät.
Vuokraa joutuu maksamaan kevyesti 500 e/kk jopa kolmiosta. Johtuen melkein olemattomasta tarjonnasta. Ja perheasuntoja ei juuri vuokrattua saa.
Eri puolilla maata on siis asujan todellisuus erilainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Omakotitalossa pystyy perhe asumaan 700-1000 e/kk kuluilla"
Ei taida Tampereen ympäristöön rakentaa uutta taloa tontteineen alle 200k€? Eikä vanhaakaan taida paljon halvemmalla saada ainakaan kaava-alueilta.
Sellainen laina vaatisi 25 vuoden aikana 1169 euron kuukausittaisen lyhennyksen, jos korko olisi maltillinen 5%. Sitten tuohon päälle vielä kaikki muut asumisen kulut, niin taitaa olla ainakin 1500 euroa lähempänä totuutta. Vai oletitko, että vuokratuhnulta löytyy säästöjä valmiiksi jo 150000€?
Joo myönnetään, että ne 700-1000 e/kk kulut koskee 2000-luvun alussa ostettua. Hinnat on nousseet siitä joskaan ei niin hullulla tavalla, mitä pääkaupunkiseudulla. Rakentaminen on ollut kallista jo pidempään, esim. noin vuonna 2000 oli perussääntö että näillä seuduilla uuden rakentaminen maksaa miljoona markkaa, jos pystyy tekemään kohtuullisen paljon itse. 200000 e on varmaan käypä arvio nyt ja voi mennä enemmänkin jos joutuu teettämään paljon tai ei saa edullista tonttia. Jostain "Vesilahden takaa" tontteja saa tyyliin 10 snt/neliö, mutta siellä on käytännössä pakko lisätä 1 tai 2 auton verran työmatkakuluja menoihin ja autoilu se suloisessa Suomessamme vasta kallista onkin.
Vanhojen talojen hinnoissa on hurjaa vaihtelua. Se on tyypillistä. Tarjonnassa on omat ongelmansa. 50-60-luvun talossa voi olla reilusti tilaa ja hyvä tontti, mutta jos ei ole tehty kunnon remontteja aikoihin, tulee ostajalle paljon sen puolen kustannuksia. Sitten taas 70-80-luvun talo voi olla paremmassa peruskunnossa, mutta monet niistä on kanakoppeja todella pienillä tonteilla. 90-luvun alussa rakennettiin paljon paskaa, kun monelta loppui rahat kesken projektin. Sitä uudemmat ovat käytännössä yhtä kalliita kuin uuden rakentaminen.
Nämä oli omat reseptit:
- kärsivällinen etsintä
- valmius tehdä työmatkaa reilu puoli tuntia suuntaansa
- peruskunnoltaan riittävä vanha talo, ei isojen remonttien tarvetta
- valmius tehdä pienempiä remontteja itse
- n. 20 % oma alkupääoma (ASP-säästö)
Pääkaupunkiseudun (ja mahdollisesti muutaman seuraavan suurimman kaupungin lisäksi) asuntojen hinnoilla ei ole mitään käytännön merkitystä.
Jos ensiasunnon omarahoitusosuudeksi riittää yhtenä kesänä siivoojana saadut tulot, on ensiasunnon ostaminen aivan läpihuutojuttu, eikä siitä kannata kirjoittaa nettiin.