Tajusin että toisen ajatuksia on mahdotonta lukea, sama pätee myös minuun. On vaikea arvata, mitä ajattelen, kun en mitenkään ilmaise kiinnostustani.
Toivon että jonain päivänä olisin edes vähän rohkeampi, enkä talloisi itseäni ja murskaisi omia tunteitani.
Miksi asioista täytyy tehdä näin vaikeita?
Toivon että jonain päivänä olisin edes vähän rohkeampi, enkä talloisi itseäni ja murskaisi omia tunteitani.
Miksi asioista täytyy tehdä näin vaikeita?
Vastaukset 32
Vanhimmat
haluaa olla vaikeesti tavoiteltava vaikea ihminen:)
Joo o. Taidan olla vaikean vaikeasti ymmärrettävä vaikea ihminen . :|
nimimerkillä vaikeesti syntynyt:)
No mä taidan olla vaikeesti eläny :P
Ei osaa näyttää tunteitaan ja sitten ihmettelee kun karkottaa sen ihastuksen.
Eipä sitä tarvi enään ihmetellä kyllä sen on pikkuhiljaa jo huomannu.
asioista vaikeita. Ei asiat sinänsä vaikeita ole. Rehellisyys omissa tunteissa ja niiden osoittamisessa on tärkeää. On aika rankkaa, jos jatkuvasti esittää kivikasvoa. Toinenkin loukkaantuu, jos olet kylmä ja viileän asiallinen. Karkotat kaikki mielenkiintoiset ihmiset läheltäsi.
Mä olen miettinyt tota kylmäkasvojuttua, että mistä se oikein johtuu. Tiedän erään, joka on tosi kiva, kun hän on oma itsensä, mutta sitten kun hän vetää coolin naamarin päähänsä, niin peräännyn välittömästi. Tunne itseni loukatuksi. Miksi pitää koko ajan olla viileän asiallinen? Miksi ei voisi olla se oma rento hauska itsensä ja pistää persoonansa peliin? Ihan kuin pitäisi vetää koko ajan jotain roolia. Tylsää...
Aikansa kestää mut eihän kukaan jaksa loputtomiin, jos minkäänlaista elettä ei naamalle saa.
Sanotaanko että jo tuttujen ihmisten kesken osaan olla oma itseni ja joskus toivoisin että toiset näkisivät minut silloin.
Kyllä nyt on vaikeaa.
Sinullahan on hyvin asiat. Tiedät mistä homma kiikastaa. Nyt vaan tietoisesti käyttäytymään toisin ja pian kaikki sujuukin luontevasti. Kaikilla on omat estonsa, jotka vaativat työstämistä ja jos olet motivoitunut ja halukas oikeasti tutustumaan toiseen uskon että saat rohkeutesi kerättyä ja ylitettyä kynnyksen muuttaa käyttäytymistapaasi. Jos et pysty käy asiantuntijalla. Pystyt kyllä.
tulla sieltä kuorestasi ulos. Ei tarvitse esittää mitään.
Asiallisuushan on hyvä piirre. Ihmiset ottavat sinut vakavasti. Minulla on heikko piirre se, että ihmiset eivät ota minua vakavasti ja lähestyvät minua hyvin helposti. Se aiheuttaa sen, että positiivisessa mielessä pääsen ihmisiä lähelle, mutta sitten sieltä tulee kaikkea muutakin, mitä en haluaisi kohdata.
Itse taasen olen vähän päinvastainen ihmistyyppi. Innostun herkästi ja olen sosiaalisissa kuvioissa lähinnä joku pelle, joka viihdyttää ihmisiä. Yritän saada ihmiset hyvälle tuulelle ja ilmeet muuttuvat sen mukaan.
Ehkä minun pitäisi opetella kylmäkasvoisuutta. Jokaisella on heikkoutensa.
ps. Muista, että jos olet jollekin muulle tosi kiva rento oma itsesi ja toiselle taasen kylmäkasvoinen, niin se toinen loukkaantuu ja miettii, että mikä minussa on vikana, kun sinä käyttäydyt aina noin minulle.
arvaa, monta kertaa minua on ottanut päähän se, että ihmiset eivät ota minua vakavasti. Se estää esim. työuralla etenemisen. Pitäisi olla enemmän pokkaa.
Ankaruus itseään kohtaan on joskus myös huipussaan.
Ehkä minä jonain päivänä kuoriudun ja uskaltaudun tunnustamaan tunteeni.
Hyvää talven jatkoa sinulle.
silloin ei ole jo liian myöhäistä kun tunteesi tunnustat. Niinkin voi käydä mutta toivon kovasti että ei sulle, se on kamala tilanne.
nimimerkillä kokemusta on :(
olisin onnellisempi jos olisin aiemmin tajunnut että saatan vaikuttaa aika torjuvalta.
Mutta toivottavasti ihmeitä tapahtuu.
Miten yhtäkkiä tajusit tän asian? Pälkähtikö se noin vaan sun päähän vai miten? :)
Kyllähän pieniä ihmeitä tapahtuu päivittäin. Miksei nytkin.
Se on luultavasti pitkän ajatusvirran tulos päätyä johonkin. Elämä on myös sellaisessa "murrosvaiheessa" asioille pitäisi tehdä jotakin. Tää ajelehtiminen ei tee onnelliseksi.
Toi sun kommentti olis voinut olla mun kirjottama, niin tutulta kuulosti. Tuntuu kyllä aivan siltä kuin vain ajelehtis onnettomana elämässä ja vielä yksin.
Ehkä meillekin vielä annetaan annos onnea, se me kyllä ollaan ansaittu kaiken tämän jälkeen!
tuntuu hyvältä saada kirjoitettua asioita, jotta tajuaisin itsekin miten asiat ovat. Sekin vielä että en siis ole ainoa...
Tuntuu vaikealta sanoa, että minä olen ansainnut jotain. Helpommalta tuntuu sanoa toiselle jokin kannustava sana.
Kai minussakin asuu jokin pieni optimisti jossain syvällä sydämen sopukoissa, kun toivon että jospa sittenkin. Rakkaudessakin ei voi ajatella vain että minä olen onnellinen pitää myös tehdä toinen onnelliseksi. Kunpa olisikin näin avarasanainen tämän kodin ulkopuolella.
Sylillinen onnea sinulle:)
on avain muutokseen ja mahdollisuus johonkin uuteen. Pitää vaan olla rohkea eikä jäädä rypemään murheisiin.
todellakaan ainoa! Täällä on kyllä hyvä purkaa ajatuksiaan ja saada hieman vertaistukea samassa tilanteessa olevilta tai muuten vaan avuliailta ihmisiltä :)
Minulla on taipumusta itseni vähättelyyn, tiedän että se on tyhmää ja turhaa mutta en voi sille mitään. Minäkin mielelläni kannustan muita ja olen tukena, ei ole tullut mieleen että mä olisin oikeesti se joka joskus tarvis jotain kannustusta ja tukea.
Ei ripaus optimismia ole koskaan pahitteeksi, hyvä että sinusta vielä tuon kaiken sellaistakin löytyy!
Onpa nätisti sanottu tuo "Rakkaudessakin ei voi ajatella vain että minä olen onnellinen pitää myös tehdä toinen onnelliseksi". Vau. :)
Nyt pitänee kuitenkin mennä nukkumaan että jaksaa taas huomenna touhuta. Kauniita unia ja jaksamista!
Hyvää yötä:)
en tosiaan jää tänne rypemään. Asioista ei sen jälkeen tule kyllä yhtään mitään.
Rohkeutta tarvitaan, mihin rohkeus todellisuudessa riittää niin se on vielä kysymysmerkki.
olet onnesi esteenä.
En minä toivo kenenkään muun toimivan näin vaikeasti kuin minä.
Sehän on, sitä saa mitä tilaa...
jos korkea aika muuttaa omia toimintatapojaan? Mitä voit enää menettää?
Voi voi OLET OIKEASSA , eihän minulla ole menetettävää. Oikeastaan olen jo enemmän ehkä menettänyt.
Jos ihminen aidosti sitä, mitä kussakin tilanteessa ja seurassa on, hänhän on silloin aito itsensa. Mikäli hän sen sijaan päättää esittää vaikkapa tavattoman avointa ja hauskaa kaikkien parasta kaveria, hän teeskentelee.
Jos vaikkapa ujous ja siitä johtuva jäykkyys tuntuvat vaivaan itseä, pitää ongelmaa työstää ja harjoittaa pienemmäksi ajan myötä. Asia ei hoidu "päättämällä" esittää jotain muuta kuin on.
suloiset lämpöiset silmät niissäkin kasvoissa.
mutta valitettavasti ne ovat surulliset.
jos aina kun näyttää negatiivisia tunteita, ihmiset kaikkoaa. Mielestäni pitäisi olla oikeus myös näyttää muita kuin iloisia tunteita, kertoa jollekin jos on loukkaantunut hänen käytöksestään. Mutta aina kun niin teen, on vastaanotto ollut sellainen ettei hänessä voi olla mitään vikaa, että minä nyt olisinkin se kaikenpaha. Ensin pyydetään avautumaan ja sitten kun sen teen, se ei johda mihinkään hyvään.. Joten parempi olla viileän asiallinen.
"ps. Muista, että jos olet jollekin muulle tosi kiva rento oma itsesi ja toiselle taasen kylmäkasvoinen, niin se toinen loukkaantuu ja miettii, että mikä minussa on vikana, kun sinä käyttäydyt aina noin minulle."
Itse käyttäydyn kylmäkasvoisesti sellaisia ihmisiä kohtaan, joita en syystä tai toisesta halua päästää lähelle. Tällä hetkellä en pysty tekemään minkäänlaista yhteistyötä erään naisen kanssa, jolle olen itse kylmäkasvoinen, koska olen niin ihastunut. Itselle tämä tuntuu varmasti paljon pahemmalle kuin sille toiselle, varsinkin kun päätin kertoa todellisen syyn käyttäytymiseeni. Tälläisestä "kylmäkasvoisuudesta" ei kärsi vain kuin ihan itse...
Hymy saa monesti aikaan ihmeitä.. ;)
Ja surulliset silmät on joidenkin mielestä myös kauniit..;)