Mitä mieltä olette uskottomuudesta.
Itse olen ollut uskoton ja myös puolisoni on ollut
En vain tunne syyllisyyttä, mistähän se kertoo?
Itse olen ollut uskoton ja myös puolisoni on ollut
En vain tunne syyllisyyttä, mistähän se kertoo?
uskottomuus
kokenut.
923615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 92
Vanhimmat
kovin henkilökohtaisia ja intiimejä asioita kertoa.
Tietosi eivät ole turvassa.
nimimerkillä kokemusta on.
tietää nicittömästä mitään?
selviää sinulle.
jolle sinä vastasit. Mietin jo kauan, eikäpä tule mieleen? ;)
jos molemmat pettää niin mitä pettämistä se on ja jos vielä tietää sen.
kuka sinä olet ellet itse sitä paljasta.Rikos aioissa voidaan yritää jälittää, mutta pitää olla raskas näyttö johon oikeuslaitos ottaa kantaa,jatkuva herjaaminen,rasismi kansan kiihotus yms,pelottelijoitahan näillä foorumeilla riittää, mutta melkein aina heidän taustalla on jonkin asteinen mielen sairaus.
Haluan vain yleisellä tasolla kysellä asiasta
Mutta kiitos neuvosta. Varomistahan tämä elämä on kokonaisuudssa
miksei yleisellä tasolla voida puhua mistä vaan. Ei kai neuroottisena tarvi kaikkia kuvia seinille piirrellä?
Saahan sitä arvailla. Yleensä ihminen samaistaa johonkin tuttuun, mutta pieleen menee. Jos et itse halua paljastella. Tietysti kertomalla kaikki yksityiskohdat ja asioita pyörittelemällä saa kaikenlaista selville, mutta ole ihan rauhassa.
Itse en kertoisi esimerkiksi perhejuttuja kuinka monta lasta ja minkä ikäisiä, paikkakuntaa ym. jos esimerkkejä haluat.
toisella foorumilla, en ole ihmettelemästä lakannut, kuinka infantiilisti toiset itsestään kertovat.
Itse voin kirjoittaa maat ja mannut, mutta omia henkilötietojani en valaise.
tai lukijoita vaan aivan muuta, mieti keitä jää jäljelle silloin?
....se ketään kiinnostaisi? Vanhojen ukkojen ja akkojen plörinät?
Oletkohan vainoharhainen.
minäkin. Mikä Gestapo täällä meitä vakoilee? Sallikaa minun nauraa pelkälle ajatukselle.
en enää kihlajaisten jälkeen ole ollut.
Kaksi syytä, miksi en.
En halua tuottaa puolisolleni ja lapsilleni mielipahaa, sillä erisuuruisia kriisejä mahtuu kolmeen vuosikymmeneen ilman omaa tahallista valintaa. Lisäksi olen tehnyt vihkitilaisuudessa luvannut olla uskollinen, ja jos avioliitto ei muuten suju, niin kerkiän aivan hyvin erota ensin ja sitten hakea toisia suhteita.
Toinen syy on.
Edelleen rakkaus on tärkein osa suhdetta. Onneksi se ei ole se päässyt loppumaan ainakaan 'yhtäaikaa', joten rakastavampi puolikas on tehnyt silloin enemmän toisen eteen ja mahdollistanut jälleen uuden syvemmän rakastumisen.
Nämä olivat vain omia kuvia.
Kuka sitten voi sanoa, miten toisen tulee tuntea ja kokea läheisensä tai itsensä ajatukset tai teot? En ainakaan minä.
Hyvä kuitenkin, että pohdit asioita.
Toivon, että saat elämääsi sellaisen rauhan, että pystyt katsomaan ja näkemään ne hyvät asiat, joita on jo 'olemassa', etkä pelkästään haikailemaan, mitä kaikkea saattaisi olla jossain muualla.
Onni voi tosiaan olla vaikka vieressä tai se voi olla myös saavuttamattomissa ja pelkästään kuvitelma.
Minä olin kokematon tytönhuitukka ja seurustelin ensimmäistä kertaa. Myöhemmin selvisi, että ensirakkauteni seurusteli myös toisen tytön kanssa yhtäaikaa ja valitsi sitten sen toisen.
Kyllä se sattui silloin aikanaan kovasti, ja oli mielestäni yhtä paha asia kuin naimisissa tai kihloissa ollessa pettäessä.
Nykyinen vaimo tunsi historiani.
Hänenkin kanssaan olin joskus vuosia aiemmin seurustellut pienen aikaa, kun olin vielä amk-koulussa.
En tosin koskaan salannut tekemisiäni ja suurin osa sukupuolisuhteista oli hippiaattein elävien tyttöjen kanssa, jotka myös olivat vapaan seksin "lähettiläitä".
Silti täytyy myöntää, että se vaihe jäi vielä 'käytännöksi', vaikka alkoi olla seurustelusuhteita myös ei samoin elämänarvoin elävien tyttöjen kanssa.
Itseasiassa nykyinen vaimo oli hän, joka sai minut havahtumaan, että on toisenlaistakin kokemista, kuin sukupuolivietin tyydytyksen suuntaaaminen 'sinne tänne'.
Ihastuksia oli ollut aiemminkin, mutta vasta nyk. vaimoni oli hän, johon rakastuin kokonaisuutena, enkä kuten aiemmin 'rakastin elämäntapaa' ja sen vapaamielista kanssakäyntiä eri ihmisten kanssa.
Nuorena ihminen on herkimmillään ja varmasti pettäminen tuntuu pahalta.
Itse elin vuosia, etten edes osannut ajatella pettäväni ketään, koska en luvannut tai "vannonut" uskollisuutta kenellekään.
Ei tainnut edes moinen käydä mielessä.
No eletty mikä eletty ja olen tyytyväinen, että ne kokemukset sain elää.
Ei ole enää sillä saralla pätemisen tarvetta ja hyvin tämä yksiavioisuus minulle riittää, en vain sitä aivan nuorena "tiennyt".
Olin viisi vuotta kihloissa ja asuimme yhdessä ennen vihillä käyntiä, joten 'koeaikaa' oli senverran, ettei yhteiselämän arjen 'kestämisessä' ollut juurikaan epäselvää, mitä se on.
No yksi hyväkin puoli(??) minulla oli jo nuorena, olin aina selvin päin ja en siksi tehnyt mitään, mitä olisin voinut laittaa laittaa viinan piikkiin!!
Olin nuorenakin rehellinen ja avoin, enkä polttanut siltoja takanani, ja se ehkä oli pelastukseni, että katson nekin asiat valmiiksi 'käsitellyiksi', joten ei ole luurankoja tarvinnut mukanaan kantaa.
Minulla taas jäi asiat selvittämättä tuon kaverin kanssa. Hänellä ei siihen rohkeutta riittänyt, kun sitä pyysin. Taisi hän uskollisuuttakin vannoa silloin seurustellessa, siksi ehkä jäi karvas maku koko suhteesta, vaikka tiesinkin, ettei kyseessä ole koko elämän kestävä suhde.
vaikka hyvästä, kulissittomasta avioliitosta, jossa molemmille suodaan vapaus toteuttaa itseään myös seksuaalisesti, koska seksiasiat eivät ole avioliitossanne ainoa yhdistävä tekijä, vaan luottamusta löytyy muutenkin. Olette hedonisteja hiukan eri tavoilla ja kaipaatte välillä virkistäytymistä omalla tyylillä, mistä aviopuoliso ei kuitenkaan erityisemmin kiinnostu.
tyytyä yhteen niin eläköön sinkkuna!
Kuka voi ulkoa päin asettaa normit toisten ihmisten parisuhteille? Uskollisuuden vaatimus koskee vain mustasukkaisia ihmisiä.
koske sinua?
Miksi sitouduit jos haluat olla vapaa?
Onko lapsille oikeaa moraalikasvatusta jos vanhemmilla on useita seksipartnereita?
mustasukkaisia ihmisiä. Jos rakastaa ja välittää omaa kumppania, niin miksi sitä haluaisi pettää olemalla toisen kanssa? Ja miten se loukkaisi, jos oma kumppani hyppäisi toisen sänkyyn. En hyväksy ulkopuolisia suhteita missään muodossa. Joko on reilusti yhdessä ja vain yhdessä tai sitten on parempi erota ja alkaa sen jälkeen rilluttelemaan sängystä sänkyyn. Mustasukkaisuus tässä yhteydessä on mielestäni väärä sana.
Minua koskee se sopimus, jonka teen kumppanini kanssa, ja jonka sisältö on vain meidän välisemme asia.
Hippi voin sinusta olla, mutta moraalistani sinun on parempi olla sanomatta mitään. Mitä muuten tarkoitat sanalla "moraali"?
Millä tavoin minun persoonani liittyy tähän keskusteluun?
olla, kun emme halua omistaa toista ihmistä emmekä mittaa "moraalia" seksuaalisen käyttäytymisen perusteella.
seksuaalisella käyttäytymisellä ole mitään moraalin kanssa tekemistä;D
Aloittaja kirjoittaa, että hän ja kumppaninsa käyvät vieraissa. Se on heidän asiansa, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanomista. He saavat asua yhdessä, jos tahtovat, vaikka eivät olekaan mustasukkaisia.
Mustasukkaisuus liittyy aiheeseen siten, että vain mustasukkainen ihminen haluaa rajoittaa puolisonsa vapautta. Seksin merkitys korostuu, kun fyysinen uskollisuus se asetetaan koko avioliiton perustaksi. Jos rakastan kumppaniani, haluan tarjota hänelle kaikkea hyvää enkä kieltää häneltä mitään, mitä hän haluaa.
Sinä kerroit oman mielipiteesi, minä omani, eikä sinun ei ole moraalisesti sen oikeampi kuin minunkaan, vaikka sinun kannallasi onkin enemmistö. Teoriassa, ei käytännössä.
omia kieroutuneita moraalikäsityksiäsi tyrkyttäen
Omastaan poikkeavan seksuaalisen käyttäytymisen tuomitseminen on moralisointia eikä se suinkaan osoita korkeaa moraalia. Moraalisuus ei tarkoita ahdasmielisyyttä.
sinulle tuntematon käsite,käkkäräiseni;D
En minä "oppejani" tyrkytä, mutta minulla lienee sama vapaus kertoa käsitykseni uskottomuudesta kuin kenellä muulla tahansa. Sinä voit yhtä vapaasti kertoa omasi, mutta mielellään käymättä kiinni henkilööni. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, ja tässä avauksessa keskustellaan sivistyneesti uskottomuudesta.
Voidaan yhdessä todeta, että on monia vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan, eikä mikään niistä ole ainoa oikea. Kieroutuneena pidän sellaista sukupuolielämän ilmenemismuotoa, joka ei perustu vapaaehtoisuuteen tai joka on yksipuolista hyväksikäyttöä.
Sama moraali pätee niin sukupuoliasioihin kuin kaikkeen muuhunkin kanssakäymiseen ihmisten kesken. Ei tarvita erillistä, muusta moraalista poikkeavaa, sukupuolimoraalia.
Kun moraalin normittajaksi tekelehdit, niin kerro nyt, mitä moraalilla tarkoitat. Tai "seksuaalisella moraalilla".
toisen ihmisen normituksesta.
Sanoin myös sen jo aiemmin, joten sikäli ajatukset osuvat yksiin.
"Uskollisuuden vaatimus koskee vain mustasukkaisia ihmisiä".
Sanoisin saman asian eri suunnasta lähtien.
Mustasukkainen ihminen vaatii uskollisuuden aina osana parisuhdetta.
Mustasukkaista minusta ei edes ikävuodet ole muokanneet.
Siis oma uskollisuus on yhdeltä osalta, avioliittolupauksen pitäminen, niinkuin pyrin loppuun asti pitämään toiselle henkilölle tehdyt muutkin lupaukset.
Ei avoiliittolupaus ole lupaus tuomarille vaan nimenomaa minä lupasin tuomarin ja kahden todistajan edessä vaimolle olla uskollinen.
Plus useasti kahdenkeskisesti sen jälkeenkin!
Papin vihkimisestä en sano mitään, koska itse halusin siviilivihkimisen, vaikka molemmat olimme ja olemme evl.kirkon jäseniä.
Toinen syy uskollisuuteeni on rakkaus puolisooni ja lähtee siitä, että ei ole "tarvetta" hakea seksi- kokemuksia toisista henkilöistä.
Tällä yritän tuoda esiin, että uskollisuus ei vaadi aina mustasukkaisuutta, vaan muitakin syitä löytyy ja vielä muitakin variaatioita, kuin omani?
Olen elänyt hippielämän vapaan seksuaali-kokemukset seitkytluvun alussa ja siellä ei mustasukkaisella luonteella olisi kovinkaan pitkälle selvinnyt.
Olen edelleenkin jonkin sortin hippi ajatusmaailmaltani, ja hyväksyn vapaan seksin, sekä eri suuntaukset niin kauan, kun ollaan vapaaehtoisesti mukana, eikä aiheuteta toiselle sellaista henkistä tai ruumiillista kärsimystä, mikä menee kunkin yksilön oman tahdon ylitse.
ukkosenjohdatinsukua.:) Sinuun näyttää konkretisoituvan sellaisia aggressioita, joiden kohde varmaan aivan muualla.
Oivasti sanot, näin minäkin ajattelen:
"Sama moraali pätee niin sukupuoliasioihin kuin kaikkeen muuhunkin kanssakäymiseen ihmisten kesken. Ei tarvita erillistä, muusta moraalista poikkeavaa, sukupuolimoraalia."
"- - uskollisuus ei vaadi aina mustasukkaisuutta, vaan muitakin syitä löytyy ja vielä muitakin variaatioita, kuin omani?"
Eihän mustasukkaisuus omaan uskollisuuteen vaikutakaan, vaan siihen uskollisuuteen, jota vaatii kumppaniltaan. Eikä mustasukkaisuudettomuus vaadi tietenkään vieraissa käyntiä. Jos mustasukkaisuutta ei ole, on suhteeseen vain tarjolla yksi variaatio lisää, sen mukaan, miten kumppanit suhteensa haluavat järjestää.
kannattaa! Te olette varmaan niitä harvoja, jotka ovat löytänyt juuri "sen oikean", jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää ilman omistamista ja vakavaksi käyviä valtataisteluja. Keskusteluja, pohtimista ja oivaltamista on ehkä kuitenkin tarvittu. Sydämellinen onnitteluni!
Ihmisten on vaikea kestää omistaan poikkeavia ajatuksia silloin, kun he "tietävät" olevansa oikeassa. Joskus minunkin. Ymmärrän hyvin, että juuri uskottomuudesta on monen iho vereslihalla.
Olen liian laiska olemaan joo-miehenä, ja tartun useimmiten näppäimistöön silloin, kun olen eri mieltä asiasta. Riitapukarin nimenhän siitä saa, mutta aina joskus sentään löytyy joku hengenheimolainenkin.
aihe mielestäni.
Tuntuu, että kovin moni jumittaa elämänsä "ehdoton uskollisuus" totuuteen eikä osaa siitä irrottautua, vaikka oma elämä helpottuisi suurestikin, jos uskoisi vaikkapa tilastoja. Kipeitä asioitahan nämä ovat, turvattomaksi ja pelokkaaksi kun niin moni meistä itsensä pohjimmiltaan kokee.
kantasi olevan se ainoa oikea;D
Sinä et siis ilmeisesti ole uskoton koska vaimosi hyväksyy vieraissa hyppimisesi ja päinvastoin?
Meillä muilla on ehkä vakavampi kanta parisuhteseen ja avioliittoon ja voinet sen hyväksyä?
Sanottuani KYLLÄ on elämässäni ollut seksuaalisessa mielessä vain puolisoni ja se loukkaisi minua tosi syvästi jos saisin tietää hänen käyneen vieraissa,en ymmärrä "yhteisestä sopimuksesta pettämistä",joa ei yksiavioisuus onnistu miksei pysytä sinkkuina?
Mustasukkaisuus on voinut auttaa lajin säilymistä ja vahvimpien yksilöiden geenien leviämistä jossakin ihmisen kehitysvaiheessa, mutta nykyaikana se hajottaa perheitä ja aiheuttaa ihmisille suuria henkisiä kärsimyksiä. Se on relikti, joka joutaisi muinaisuuden romukoppaan.
Se mitä en hyväksy, on ahdasmielisyys ja moralisointi.
Olenko sanonut "hyppiväni" vieraissa? En muistaakseni ole käsitellyt koko aihetta.
Ehkä olen käyttänyt sanaa "uskoton" keskustelussa väärin, mutta monia vaikeampiakin määrittelemättömiä termejä täällä on lennellyt. Kuten "moraali".
Millä perusteella teidän kantanne on vakavampi kuin minun? Yleisistä normeista poikkeava ajattelu vaatii yleensä omakohtaista vakavaa pohdintaa vähintää sen verran kuin tavanomaisenkin normin omaksuminen.
Ajattelepa nyt ihan realistisesti: MIKSI olla avioliitossa jos haluaa harrastaa seksiä useamman kuin yhden henkilön kanssa?
Päinvastoin: Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kukaan muu ei näissä asioissa voi toimia tuomarina kuin aviopuoliso tai muu kumppani.
Itse asiassa juuri yhden oikean ajattelun sääntöä vastaan olen kirjoittanut koko ajan. Jos olen siinä väärässä, minun kantani on varmaan helppo todistaa vääräksi.
Avio- tai avioliitossa kannattaa olla vais siksi, että rakastaa kumppaniaan. Erota tasen kannattaa vain siitä syystä, että ei rakasta.
Moraaliton hippi.... ihihiih... ;p
Sellainen olisin ihan mielelläni!
on vain ihmisten keksimä instituutio..Tärkeintä ei ole lupaukset,vaan se yhtenäinen rakkaus...
Nythän olemme samoilla linjoilla!
ei käsittääkseni oikeastaan ole pettämistä, asiahan on sovittu etukäteen. Voisin kuvitella sen sopivan sellaisille ihmisille, jotka eivät niin kovin paljon toisistaan välitä.
Esim. haaremissa eläminen vaatisi minulta sitä, että mies ei ole fyysisesti vastenmielinen, mutta emotionaalisesti en tunne paljonkaan häntä kohtaan.
ja vahvasta yhteenkuuluvuudesta voi myös olla kyse, kun antaa toiselle vapauden olla "uskoton". Jos aviopuoliso esim. sairastuu tai jostain muusta syystä ei halua seksiä, on kai aidosta rakkaudesta kyse, jos hän kehottaa kumppaniaan "uskottomuuteen".
En ole ketään kuitenkaan kehottamassa uskottomuuteen, jokainen tekee omat valintansa ja toivottavasti mahdollisimman vähän muita satuttavasti.
Rakkaus ei ole ehtyvä luonnonvara, vaan annettaessa lisääntyvä.
varmaan voikin. Entäs sen kolmannen pyörän tunteet? Hänellä ei voi olla syviä tunteita pelissä, jos kykenee olemaan tietentahtoen varaventtiilinä.
Loppulauseesi ei sovi useimpiin "pettämistapauksiin", jotka tavallisesti ovat vain omien himojen tyydytystä muista piittaamatta.
kääntää ajattelua "minä omistan" tai "minulle kuuluu tämä, koska niin on luvattu" suuntaan "rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet".
Samaa mieltä olen, että monta romukoppaan joutavaa tapaa mukanamme kannamme, oli ne sitten ihmisen kehityksen tai kulttuurin ja uskonnon peruja. On paljon helpompi totella auktoriteetteja kuin kyseenalaistaa ja ottaa vastuu omasta elämästä.
Moraalikasvatus on oikeaa tai ei.
Moraalikäsitys kai perustuu opittuun, koettuun, arvomaailmaan, on sidottu kultuuriin, sen arvoihin jossa synnyit, elät.
Yhtä totuutta ei varmasti ole, olennaista on vastuu kanssaihmisestä kehitysvaihe huomioonottaen minuust.
Lapsen tulee saada huolenpitoa, sallia hänen myös kasvaa omaan mittaansa.
Seksuaalisuus on aikuisuutta ja sen käsittäminen ei ihan pikkupiipareille vielä onnistu. Asiat voi kai vertauskuvallisinakin kertoa jos kyselevät. Ismien ja omien arvojen istuttaminen lapseen on ´lähes rikollista toimintaa´ . Lapsi saakoon kasvualustallaan tutkia kyseenalaistaa ja hiffata omat juttunsa aikuisen vastuullisten vanhempien läsnäollessa.
tietää millaisia "useimmat pettämistapaukset" ovat? Onko ihminen vain himojensa orja? Valinnan mahdollisuus on myös tuolla "kolmannella pyörällä" ja aivan samanlaiset mahdollisuudet syviin tunteisiin, vaikkei "tahdon" sanaa olekaan sanottu papin edessä. Tunteet kun eivät suostu alistumaan edes auktoriteettien edessä.
Kahdenkesisillä sopimuksilla voidaan reivata asioita olosuhteiden muuttuessa.
Tietysti yksipuoleisella päätöksellä voi antaa toiselle sellaista, jonka tietää olevan hänelle hyväksi.(rakkaus, ilman ehtoa, tai vastavuoroisuuden odotusta)
Joskus aikoinaan, kun oli uteliaita kyselijöitä, miksi et lähde vaimosi mukaan tansseihin tai johonkin hänen omaan harrastukseen liittyvään reissaamiseen 'päällepäsmäriksi', tai jopa, miksi yleensä hän 'saa' yksin käydä missä hänen mielensä teki/ tekee.
Vastasin, että en sentään omista häntä, eikä tarkoitukseni ole estää häntä eälämästä sellaista elämää, joka on hänelle tärkeää ja mistä saa voimia ja elää arkea, jota kuitenkin elämästä suurin osa on.
Lisäsin vielä varmemmaksi vakuudeksi: "jos hän löytää miehen, johon rakastuu, niin rakastan häntä niin paljon, että päästän menemään".
Oma tila ja oma yksityinen aika on yhtä tärkeää, kuin mikä muu 'palikka', josta parisuhde koostuu.
Paita & peppu menttaliteetilla kyllästyminen tulee jossain vaiheessa pintaan ja tuo sellaisia negatiivisia tunteita, jotka etäännyttävät, jopa saavat aikaan tunteen, että avioliittossa on sidottu lasten lisäksi puolisoon ja haluaa päästä vapaaksi liian ahtaasta elintilasta.
Elämä on toisaalta aivan yksinkertaisia asioita, mutta ei koskaan sellaisia itestäänselvyyksiä, joita seuraamalla voisi olla varma lopputuloksesta.
Sittenhän meistä jokainen syyllistyy lähesrikokseen.
Ei ole mitään väliä, pyrkiikö omia arvojaan tietoisesti istuttamaan vai ei. Lapset imevät ne itseensä joka tapauksessa. Heillä ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta, kuin oppia ympäristöstään (pääasiassa lähimmiltä huolenpitäjiltään). Itsekin sitä tuossa jo selitit viittaamalla kulttuuriin ja sen arvoihin.
kokea suuria tunteita. Mitä syvempiä tunteita hän kokee, sitä tuskallisempaa on tietää olevansa vain varaventtiili.
osaatkaan asian ilmaista! Tuollaista yhteenkuuluvuutta ilman riippuvuutta, pakkoa ja velvollisuutta kannattaa todella tavoitella ja etsiä.
varma? Onko sinulla kokemusta?
kyllä.
jos olet asian niin kokenut. Minullakin on kokemusta, mutta ilmeisesti täysin toisenlaista. Ei salailua, ei varaventtiiliyttä.
kenties se ykkönen? Joku näissä suhteissa aina pääsee "ykköseksi" (toisinaan vain hetkeksi aikaa) muut joutuvat olemaan kakkosia, kolmosia jne...
ykkönen, välillä kakkonen ja joskus kymmenes tai jopa sadas, kun muut asiat ja kiireet ehtivät edelle. Onneksi en ole kilpailumielinen. Minulle on tärkeää ihmissuhde, joka toimii niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja varma tieto siitä, etten loukkaa ketään muuta käyttäytymiselläni. Tunne yhteenkuuluvuudesta ei edellytä toisen jatkuvaa läsnäoloa.
Ei yhteenkuuluvuudentunne todellakaan edellytä toisen jatkuvaa läsnäoloa.
Lapsen tulee saada huolenpitoa, sallia hänen myös kasvaa omaan mittaansa- olkoon avainlause.
Tottakai lapsi uteliaana tutkii, taapertaa, huomaa, kysyy ja rakentaa kuvaa maailmasta.
Terve vanhempein järjenkäyttö on ihan riittävä eväs tukea ja ohjata kasvavaa piipertäjää.
Mutta että tehtäisiin itsestä kopio...arvot ja muut siirrettäisiin manipuloiden lapsiin, se ei tue ihmiskäsitystäni.
Sallia kasvaa mittaansa aikuisen läsnäollessa !
kyllä kaduilla kulkee lapsia alle 5v. jotka jo julistavat uskonsanaa. Näin ei pitäisi mielestäni olla. Kasvukehitys huomioonottaen, käsitteellinen maailma ei ole hallussa edes tuolloin.
Seksuaalisuutta lapsi ei ymmärrä, hän voi jopa kokea sen pelottavaksi väkivallaksi nähdessään salaa :)
Kukin tavallaan, keskustelu jatkukoon.
tunteemme ovat jokaisella omanlaisensa. Siksi kai olenkin onnellinen, etten tarvitse rakkaani alituista konkreettista läsnäoloa, vaan minulle riittää se ainutlaatuinen yhteys ja tunne, mitä koemme ja joka pitää hänen läsnäolonsa tietoisuudessani jatkuvasti. Suhteemme on kestänyt jo vuosikausia, joten kyseessä ei ole maailmanmenon mullistava rakastuminen.
Mitä tarkoitat väistöliikkeellä?
kysymykseeni, vaikka varmasti ymmärsit mitä sillä tarkoitin.
nyt tiedä, mihin en vastannut.
Mutta puhumme ilmeisesti hiukan "eri kieltä", sillä puolestani en ymmärtänyt tuota "väistöliikettä". Mielestäni en väistele mitään, vantaan täysin itsestäni ja tekemisistäni.
Vai tarkoititko vielä tuota ykkösenä olemista? Sijaluvulla ei todellakaan ole minulle merkitystä. Ainoastaan sillä tunteella on merkitys, että saan kokea, elää hyvää tekevää rakkautta. Siitä olen kiitollinen.
Melkein kaikki puheenvuorot miehiltä jotka yrittävät hienoin sanoin puolustaa ja perustella aviorikoksiaan!
aivan aito nainen enkä mitenkään koe olevani ihmisraukka - päinvastoin! Mutta en tunne, että vallassani tai oikeutenani olisi omistaa toinen ihminen.
yleistäen puhua "aviorikoksesta".
Eikö siinä tapauksessa pidä olla Jumalan sanaan uskova ristinuskon tunnustava henkilö kyseessä.
On paljon avoliittoja tai tuomarin valtuudella solmittuja avioliittoja.
Eikö aviorikos ole huono sana kuvaamaan tilannetta?
Muutenkin on aika huonot perustelut arvioda kenenkään tekemisiä muutaman rivin perusteella, tuntematta sitä todellisuutta, "mikä on joskus johtanut johonkin"??
"Kiitos Herra, etten minä ole niin kuin tuo publikaani - -"
Joo, minun liitoissani on käynyt samon, kumpikin on ollut uskoton, enkä minäkään tuntenut syyllisyyttä. Ainoa asia, joka oli väistämätön jossain vaiheessa oli lopulta ero.Ei enää kiinnostanut oma puoliso sängyssä, koska se ei kiinnostanut ennen uskottomuuttakaan.
Siis mistä siis on loppujenlopuksi kyse? Mielestäni puolisoiden keskinäinen suhde, johon liittyy kaikki arkisetkin asiat, kuin vaan sänky.
Minut pakotettiin ns. ANTAMAAN puolisolleni.
Nyt asun yksin, eikä minulla ole suhdetta. Elän onnellisesti, enkä hyppää enää missään, olen vaan kotona, en enää metsästele ketään, minulle riitti.
Siinä vaiheessa,kun arvostus ja kunnioitus häviävät on parempi lähteä eri suuntiin.
Näitä eronneita ja uutta parempaa suhdetta etsiviä on palstat täynnä.
Paljon tuntuu olevan,näitä ihmisiä,joille suora ja rehellinen parisuhde on turhaa tuhlaamista.
Pieni rikos ja epärehellisyys,sehän onkin avioliiton kantava voima?
Toisen huomioon ottaminen, ihmisen kunnioitus ja arvostus ovat kaiken tasavertaisen ja avoimen ihmistenvälisen kanssakäymisen lähtökohtia.
Mihin ne sinulta unohtuivat, kun pistät meidät eri mieltä olevat rikollisiksi ja epärehellisiksi?
onko vain miehet uskottomia ?useimmiten kuulee että mies pettää.miehen kanssako sitä naista petetään?no hups !
kutsutaan sellaista henkilöä joka elää parisuhteessa, ja käy samalla vieraissa.
Jos kolmaspyörä on sinkku omalla tahollaan, niin kenelle hän silloin mielestäsi on uskoton? Onko hän USKOTON rakastajansa vaimolle? Silloinhan hänellä pitäisi olla parisuhde tuon vaimon kanssa.
petä vaan mies itse;D
Miksi yleensä olette naimisissa?
tervehdys kaikille .On tosi kiva kun olette näin ahkerasti keskustelleet aiheesta
Eli aihe puhuttaa, liittyyhän siihen niin paljon suuria tunteita.
Avuoliitossa voi olla rahan vuoksi, omaisuuden jakaminen tuntuu suurelta ylitsepääsemättömältä möröltä. VOI ;VOI NE TAVARAT.
Kertoo siitä että et kykene enää tuntemaan :)
Olet menettänyt jotain.
Itsekäs himo ohjaa sinua kokoajan kaikenaikaa.
Anna palaa, mutta älä rasita minua valitusvirsilläsi, arki tulee vastaan jos ymmärryksesi on tallella.
luultavasti siitä, että olette sopineet puolisosi kanssa ns. vapaasta liitosta.
avioliitto luotu vapaaksi...:/....taidan olla niin vanhanaikainen etten ymmärtäisi sitä. Miksi olla sitten yhdessä....:/
mutta jos se on sellainen, nimenomaan yhteisestä sopimuksesta, niin mikäpäs siinä. :)
Ei avioliittoa ole luotu, vaan se on sovittu eri kulttuureissa erilaiseksi. Kansan valitsemat (tai muuten vallan ottaneet) päättäjät ovat säätäneet siitä laeilla, ja luulen, ettei Suomen avioliittolaissa ole vaatimusta uskollisuudesta.
"Miksi olla sitten yhdessä....:/"
- Oletko sattunut kuulemaan sellaisesta käsitteestä kuin rakkaus? Tietysti yhdessä ollaan monista muistakin tarkoituksenmukaisuussyistä, mutta minusta rakkaus on paras syy olla yhdessä. Ja rakkauden loppuminen, ainakin rakkausavioliitoissa, ainoa hyvä syy eroon.
kun sanotaan, että rakkaus kestää n. 1000 päivää, niin sen mukkaan joka neljäs vuosi oisi vaihettava puolisoa :(
...
Vaikeahan rakkaudesta on väitellä, kun sanalle ei ole pätevää selitystä: Mitä se on? Kaikki ymmärtävät rakkaudella vain omaa rakkauttaan. Ei rakkauden loppuminen pakota eroamaan, mutta se on mielestäni ainoa oikea syy eroon rakkausavioliitoissa.
Jos liitto perustuu taloudellisiin tekijöihin, köyhtyminen on hyvä eron syy, jos kumppanin kauneuteen, rumentuminen riittää hyvin, jos terveyteen ja viriiliyteen, vammautuminen tai sairastuminen ovat käypiä aiheita.
Jos taasen liitto perustuu omistushaluun, uskottomuus on hyvä syy erota.
eroon "oikeuttavia" syitä olla paljon enemmän, kuin "syitä" jatkaa liitoa.
..ja tuohon rakkausjuttuun sanoisin, että on kurjaa jos rakkaus loppuu vain siltä toiselta puolisolta, silloin se voi olla sille toiselle osapuolelle katastrofi..
Helpotushan se muuten.., mutta jos oikein rakastaa, voi antaa sen toisen mennä pelkästä rakkaudesta, eikä olla itsekäs, - mutta ihmisiähän me olemme, ja on inhimillistä tuntea mustasukkaisuutta, surua, pettymystä..