Terve kaikki lajitoverit!
Tämä ei sitten ole mikään vitsi, vaikka joistakin se saattaa siltä vaikuttaa..
Ajattelin avata aiheen johon muut "lajitoverit!" (velkaantuneet) voisivat kertoa vähän veloistaan, ei siksi että minua kiinnostaisi mitä kukin on velkaa ja minne --> vaan siksi että minä muut saisivat vähän kuvaa siitä minkä laisten ongelmien kanssa ihmiset painivat TAi myöskin veloistaan selvinneet voisivat vähän valottaa menneisyyttään, voisi antaa joillekin toivoa paremmasta..
Omat ongelmat lähtivät liikkeelle karille menneen suhteen takia, josta lähti puolen vuoden "bailuputki" jonka aikana tuli otettua muutamia käyttöluottoja. No sitten tulin järkiini ja päätin hoitaa kaikki pikkuvelat yhdellä isolla pois--> otin ison lainan ja maksoin velat pois.
Sitten tapasin uuden naisen ja elämä hymyili jälleen --> hetken! Sain silloisesta duunista yks kaks kenkää väärinkäsityksen takia ja siitä alkoi uusi alamäki. Leveähköön elämäntyyliin tottuneena piti taas ottaa muutama käyttöluotto jne... no siinä sitten venkslattiin ees taas saman leveän elämän tyylin kanssa. Kävin siinä samalla kokeilemassa muutamaa duunia-->huonolla menestyksellä...
Viimeinen niitti oli kun törmäsin näihin pikavippeihin...niidenkin kanssa venkuloitiin jonkun muutaman kuukauden ajan--> otettiin ja maksettiin...sitten huomasin että velkamenoja on huomattavasti enemmän kuin niitä pitäisi olla...päätin että vittu menköön vituiks kaikki ja otin varmaan joka ikisestä paikasta vipin mistä sen sillon sain..yhtäkään en maksanut takasin, kuten en muitakaan laskuja lukuunottamatta vuokraa, puhelinta ja nettiä.
Nyt 1,5 vuotta myöhemmin olen työttömänä, vouti alko justiinsa ottamaan osuuksiaan ja pahalta näyttää...
Velkaa on arviolta kaikki opintolainat/pikavipit/pankkilainat/muut pikkupaskat mukaanlukien arviolta 20-25 tuhatta yhteisvaluutta yksikköä.
Tällä hetkellä mietin kuumeisesti mitä sitä tässä tekisi...pakokaasu, lääkkeet vai naru? Vai olisiko tästä vielä joku inhimillinen ulospääsy...velkaahan ei sinäänsä ole tolkuttomasti, mutta korkoa kasvaa ilmeisesti tajutonta vauhtia..
Tämän takia haluaisin kuulla muilta ihmisiltä vähän että minkälaisia summia ja kokemuksia --> ja miten on vaikuttanut elämään vai onko mitään elämää?
Tää nyt oli tämmönen romaanin puolikas, mutta jos joku edes muutamalla sanalla valottaisi omia juttujaan olisin todella kiitollinen.
Tässä kun voi esiintyä täysin anonyymisti
Kiitos ja kumarrus.. (oli kiva avautua)
Tämä ei sitten ole mikään vitsi, vaikka joistakin se saattaa siltä vaikuttaa..
Ajattelin avata aiheen johon muut "lajitoverit!" (velkaantuneet) voisivat kertoa vähän veloistaan, ei siksi että minua kiinnostaisi mitä kukin on velkaa ja minne --> vaan siksi että minä muut saisivat vähän kuvaa siitä minkä laisten ongelmien kanssa ihmiset painivat TAi myöskin veloistaan selvinneet voisivat vähän valottaa menneisyyttään, voisi antaa joillekin toivoa paremmasta..
Omat ongelmat lähtivät liikkeelle karille menneen suhteen takia, josta lähti puolen vuoden "bailuputki" jonka aikana tuli otettua muutamia käyttöluottoja. No sitten tulin järkiini ja päätin hoitaa kaikki pikkuvelat yhdellä isolla pois--> otin ison lainan ja maksoin velat pois.
Sitten tapasin uuden naisen ja elämä hymyili jälleen --> hetken! Sain silloisesta duunista yks kaks kenkää väärinkäsityksen takia ja siitä alkoi uusi alamäki. Leveähköön elämäntyyliin tottuneena piti taas ottaa muutama käyttöluotto jne... no siinä sitten venkslattiin ees taas saman leveän elämän tyylin kanssa. Kävin siinä samalla kokeilemassa muutamaa duunia-->huonolla menestyksellä...
Viimeinen niitti oli kun törmäsin näihin pikavippeihin...niidenkin kanssa venkuloitiin jonkun muutaman kuukauden ajan--> otettiin ja maksettiin...sitten huomasin että velkamenoja on huomattavasti enemmän kuin niitä pitäisi olla...päätin että vittu menköön vituiks kaikki ja otin varmaan joka ikisestä paikasta vipin mistä sen sillon sain..yhtäkään en maksanut takasin, kuten en muitakaan laskuja lukuunottamatta vuokraa, puhelinta ja nettiä.
Nyt 1,5 vuotta myöhemmin olen työttömänä, vouti alko justiinsa ottamaan osuuksiaan ja pahalta näyttää...
Velkaa on arviolta kaikki opintolainat/pikavipit/pankkilainat/muut pikkupaskat mukaanlukien arviolta 20-25 tuhatta yhteisvaluutta yksikköä.
Tällä hetkellä mietin kuumeisesti mitä sitä tässä tekisi...pakokaasu, lääkkeet vai naru? Vai olisiko tästä vielä joku inhimillinen ulospääsy...velkaahan ei sinäänsä ole tolkuttomasti, mutta korkoa kasvaa ilmeisesti tajutonta vauhtia..
Tämän takia haluaisin kuulla muilta ihmisiltä vähän että minkälaisia summia ja kokemuksia --> ja miten on vaikuttanut elämään vai onko mitään elämää?
Tää nyt oli tämmönen romaanin puolikas, mutta jos joku edes muutamalla sanalla valottaisi omia juttujaan olisin todella kiitollinen.
Tässä kun voi esiintyä täysin anonyymisti
Kiitos ja kumarrus.. (oli kiva avautua)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaverilla oli noi jutut samalla tavalla ja oli työttömänä pitkään. Pääsi sitten lopulta työhön ja alkoi hiljalleen maksaa ulosottoon aina tasaisesti osan palkastaan. Meni muutama vuosi ja nyt jo alkaa olla voiton puolella... Eli aika vähän on enää velkaa jäljellä ja tuloista jää jo huomattavasti useampi euro omaan kulutukseen.
Eli valoa on loppujen lopuksi tullut risukasaan.
Yksi vaihtoehto voi olla joku takuusäätiön tyyppinen apu. Oletko jo tutustunut:
http://www.takuu-saatio.fi/
Tsemppiä ja siunausta Sinulle! Uskon, että asia hiljalleen järjestyy.
Tuostahan on vielä helppo selvitä. Etsi itsellesi varakas morsian ja mene naimisiin.
elikkäs minulla ja miehelläni on kummallakin ollut ulosotto velkaa. Miehellä opintolaina ja joitakin laskuja. Minulla laskuja esim. puhelin laskuja ja ellos tili. Kaikki nämä suhteellisen pieniä summia mutta yhteenlaskettuna kaikki perimiskulut ja korot päälle velkaa oli useita tuhansia.
Mies maksoi velkansa suoraan tilistä muutaman vuoden ajan ja hänen häiriömerkintänsäkin on jo poistunut. Minä maksoin muutama viikko sitten velkani kaikki kerrallaan ja maksuhäiriömerkintä poistuu neljän vuoden kuluttua.
Nämä kaikki maksamattomat laskut ja lainat olivat juuri noin 19 vuotiaana tehtyjä typeriä valintoja. Nyt olemme 23 ja 25 vuotiaita ja velattomia.
Tuo velkasi ei ole mikään aivan tavattoman suuri joten eiköhän kaikki ole vielä mahdollista jos vaan heität sen narun nurkkaan.
Kyllä se on näin että muijan ylläpito on helvetin kallista ja varakkaan morsiamen ylläpito vielä vaikeampaa (ihan kuin varakas muija tarvitsisi miestä itseänsä rahoittamaan).
Halvemmaksi tulee polttaa satasia tynnyrissä kuin elää muijan kanssa joten jos haluat joskus rahaa säästyvän pysyttele vain irtopainoksissa.
Velkanevontaan yhteyttä! Mulla lähti avopuoliso -91 lätkiin jäi n.60,000 mk.velkaa,elatusmaksut ulosottoon, velka kasvoi korkoa kun elatusmaksujen jälkeen paljo niihin jäänyt! vuos sitten oli viel 17,000euroo velkaa ,ulosotos maksanu itteni"kipeex"ois kannattanu heti velkaneuvontaan mennä, olin työttömänä välillä,ei onnistunu velkajärjestely!nyt onneks vuoden päästä menee vanhaks!!!!!aikakin 120,000mk oon maksanu!ei vaan riitä velkojille!!!kannattaa hoitaa ajois velkajärjestely, tsemppiä, jaksamista! kyl asiat järjestyy!!en narunjatkoks ajatellu missään vaihees...
Muutamille jo vastanneille, lisää saa kirjottaa jos joku jaksaa..luen mielelläni.
Eihän tuota velkaa nyt tosiaan niin älytöntä määrää ole, mutta ne korot vaan pistää miettimään..
Täytyy nyt vaan hommata joku duuni ja alkaa maksamaan pois noita, ja samalla yrittää johonkin järjestelyyn...nyt vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle...
Osaako joku kertoa tuosta velkaneuvonnasta, he siis neuvovat ja opastavat..ovat muutenkin ymmärtäväisiä? --> en todellakaan halua kuulla yhtäkään "voi voi, mitäs töppäsit!?" tai "elämä on" kommenttia, jos sinne menen..
Ainut asia mikä tällä hetkellä saa hymyn naamalle on se kun mietin, että jotkut on naimisissa asuntolainojensa kanssa seuraavat 20v --> minä ulosottomiehen :)
Pitää kai laittaa naru kaappiin ja jättää rasvat ostamatta ainakin toistaiseksi..
Ja kirjotelkaa ihmeessä omia kokemuksianne lisää..
**Ainut asia mikä tällä hetkellä saa hymyn naamalle on se kun mietin, että jotkut on naimisissa asuntolainojensa kanssa seuraavat 20v --> minä ulosottomiehen :)**
Ja minä ulosottonaisen *_*.
Juu, itellä on asuntolainaa n 68500€ josta selvittäisiin kyllä, mutta nämä muut lainat niin niitä on melkein saman verran eli 62...65000€(ei ole vielä kaikki ulosotossa joten tarkkaa summaa en osaa sanoa) ja niiden kk-menot koituivat kohtalokseni. Suurin syy älyttömään ylivelkaantumiseeni on pelihimo =(, ja loppujen lopuksi kävi just samalla tavall kuin sullakin et "menköön vituiks sitten reilusti kun on mennäkseen-mentaliteetti".
Pahinta tuossa touhussa oli että perheelle en kertonut halaistua sanaa. Viimeisen niitin tultua olin jo viimeisellä reissullani, lähdin ajelemaan maantielle vedet silmissä ja ainoa ajatus mitä sillä hetkellä mielessä pyöri oli: seuraava rekka kun vastaan tulee niin käännän ratista vaan hiukan keskemmälle ja se on siinä!, musiikki pauhas täysillä ja kun SE rekka sieltä näkyi niin ei riittänyt kantti vaan viimeisillä hetkillä ajatuksiin tuli mukulat, et mitä vittua?, jätätkö muksut ilman isää saatanan luuseri?, tilanteen mentyä ohi tärisin kiukusta ja tuskasta. Tämän jälkeen en kyennyt menemään kotiin ettei muksut näe missä kunnnossa iskä on, vaan suuntasin yllätys yllätys äidin helmoihin, en muista mitään koko matkasta (n. 7-8km), kun heille ajoin, mutta siitä selvittiin.
Tuttuni kautta pääsin velkaneuvojalle jo 1 1/2 viikon jälkeen ja sieltä yritettiin hakea ratkaisua tilanteeseen, eipä löytynyt, kun pankit sulkivat ovensa ja lainaa on niin paljon ettei takuusäätiö pysty auttamaan. Velkaneuvoja ehdotti velkasaneeraustakin mut sitä harkitsen vielä, kun se ajatus kauhistuttaa tuossa vs:ssa et joudun maksamaan aina lisätilitykset jos teen esim pirusti ylitöitä?, siis mitä vittua?, olen sellaisella työpaikalla duunissa missä välillä tehdään kaikki stanan viikonloput ja viikot ylitöitä, niin siitähän sitä sit maksettais vuoden loputtua, ei mitään järkeä.
Ulosotto vie palkastani ja kyllä se on nyt ainakin selvää, että näillä tuloilla tuota velkaa en saa koskaan maksettua sillä ensimmäiset palkanulosmittaukset ovat menneet vain ja ainoastaan kuluihin ja korkoihin eli lainamäärät eivät lyhene lainkaan, todennäköisesti tämä tulee jatkumaan läpi elämän.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Sulla ei ole liikaa velkaa jos ajatellaan takuusäätiön lainaa eli jos ja kun duunipaikan saat niin sitä kannattaa kokeilla!!
Suomessa tuntuu olevan maailman tehokkain ulosotto, liiankin tehokas, se ajaa ihmiset köyhyyteen. Vain herrat ja pankit pääsee kuin koira veräjästä, kuten laman jälkeen nähtiin.
Olisi syytä perustaa ns. vuokratyöosuuskunta, jonka kautta duunarit jatkaisivat samoja töitään, vaan palkanmaksaja vaihtuisi. Vouti voisi ihan rauhassa lähetellä maksukieltolappujaan, koska kyseinen firma toimii ulkomailta käsin ja palkka tulisi 100% käteen -2% kuluihin.
Olkaa velalliset linjoilla, tämä toteutuu hyvinkin pian.
Kuulostaa hyvältä idealta, mistä löytyy lisää tietoa? Vastuuhenkilöksi täytynee määritellä toinen yritys, joka on myös ulkolainen. Mm. Lidl on Ky ja toimii tällä tavalla.
Viisitoistavuotta velkaisena ja kymmenen vuotta työttömänä on opettanut, että kyllä Suomi siperia opettaa. Veloista selviää kyllä tavalla tai toisella ja joko 1 vuodessa tai 15 vuodessa. Koko velkajärjestely on levällään kuin jokisen eväät. Jos sille jotain tehdään niin se on yleensä jotain näpertelyä, joka tarkoittaa, että tyhjiin imetyt velalliset pudotetaan lopulta pois jollain näennäisellä pikku liikkeellä. Tarkoitushan on myös hoidella työttömyys/työllisyys kysymystä, ei siis pelkästään hoitaa velkaongelmaa. Jos sille jotain olisi haluttu tehdä, se olisi tehty jo.
Siis veloista kyllä selviää, mutta katkeruudesta ei koskaan. Elämälleen saa uuden suunnan, kun haalii kaikki mahdolliset rahansa ja myy kaikki mitä omistaa, maksaa velkansa ja häipyy Suomesta.
Voin vakuuttaa, että elämään on tullut aivan uusia ulottuvuuksia, vaikka on täytynyt aloittaa kaikki alusta. Täällä se on mahdollista, Suomessa taas ei olisi onnistunut millään.
Muista olla tekemättä Suomessa yhtäkään virhettä. Siitä suosta ei nousta ihan helposti, koska raha on tärkeämpää kuin ihmiset.
Velkaongelma olisi voitu hoitaa pois jo kauan sitten, mutta sitä ei ole haluttu tehdä. Vaaleissa kanattaa muistaa tämä.
olen nuori nainen, joka erosi pian 3 vuotta sitten miehestä kenen kanssa olin kauan seurustellut ja sitä irtaimistoa ostettua, ekat pienet velat otettu sillon ja takasin maksussa ei ollut ongelmia, kun erosin miehestä niin tehtiin suullinen sopimus että yhteisen vuokravaraston hoitaa hän ja minä meidän muut yhteiset laskut (hänen piti hoitaa kuukaudessa 75€ ja minä noin 300€) hän ei kuitenkaan maksanut ja menetin aivan kaiken.(muutin toiselle paikkakunnalle ja varasto oli tarpeellinen kunnes jaettais tavarat.)
siitä alko ostaminen, enhän omistanut kuin pari esinettä ja vaatteita.
jossai vaiheessa se ostaminen meni yli ja huomasin että rupee tekemään tiukkaa maksaa laskuja ja pikkuhiljaa osa oli perinnässä (tästä on 2v aikaa) tilini meni laskuihin ja rupesin ottamaan vippejä että saan ruokaa, aluksi se sujui hyvin mutta sekin meni överiks. otin isomman lainan ja mulle myönnettiin luottokorttikin jopa ja sain hoidettua kaiken mutta kuukausierät oli niin valtavat että lopuksi en kyenny enään maksamaan ja oli turhaa tehdä lindorffin kanssa soppareita koska ne vastasivat suuruldeltaan saman verran kun aikaisemmat laskut. tällä hetkellä velkaa on noin 20.000 euroa ja siitä jo puolet voudin pöydällä; tosin tilanne ei niin synkkä enkä mä tästä ole enään masentunu, olen hakenut takuu säätiön takauksen ja jos hoidan sen määrän mitä he haluavat kuukaudessa niin laina 100% varma.( olen jatkoselvityksessä) voudilta tuli palkan ulosmittaus pöytäkirja mutta soitin tälle ulosotto miehelle ja kerroin tilanteen ja tehtiin hänen kanssaan maksusopimus joka on realistininen ja kattaa summan jonka takuu-säätiö vaatii.. (reippaasti enemmän siis..) mutta kuitenkin jää rahaa kivasti käteen joka kuukausi eikä ole minkään sorttista masennusta vaikka hakemus takuu säätiöllä ei meniskään läpi. tulen olemaan 3-4v velkavankeudessa joten olen miltei 30v kun luottotietoni ovat puhtaat taas. mutta ei sureta.
oppinu olen että raha ei tuo onnea eikä sen eteen kannata menettää yöunia.se on VAAN rahaa.
iso kiitos kuuluu tälle ulosottomiehelle.
palkka tuli tänään ja laskuihin upposi 1200€ ja 200€ vielä jäi. olen tyytyväinen!=)
ainiin.. tippaakaan en oo dokannu näistä veloista tai velkojen takia!pennikään ei o ravintoloihin mennyt.
Perintätoimistot haluavat multa yhteensä 3500euroa. Töitä piisaa vielä 3kk ja sen jälkeen armeija. Onkohan mahdollista saada pankista tai jostain muualta 2000-3000e lainaa ILMAN TAKAAJAA jolla nuo vipit voisi maksaa pois ja maksaa ajan kanssa tuota isompaa lainaa pois. Oisko se fiksumpaa kuin antaa vippien korkojen nousta kattoon kun niitä ei pysty itse maksamaan? Tässä olen selaillut ja ilmeisesti yks mahdollisuus oisi elloslaina jolla saisi 2500e.
älä ota elloslainaa vaan tee maksusopparit perintätoimistojen kanssa, maksat ihan älyttömästi noita korkoja ellokselle!!!
pankista tuskin saat koska sulla niin lyhkänen työjakso enään.. kannattaa tosin kokeilla..
ellokselta varmaan saisitkin mutta haluatko maksaa heille 2500 johon tulis pahimmassa tapauksessa yli 2000€ korot? jos minimillä sen takasin maksaisit???
esim... jos otat 2500€ ja lyhentäsit 77€ kk kokonaiskustannus on 4628€... eli yli 2000€ korkoja ja kuluja... kannattaako??Todellinen vuosikorko: 31.37%
josutoluottoa hakemaan pankista tai sossuluottoa hakemaan..
TSEMPPIÄ!!!
kiitos kun jaoitte tarinoitanne. itsella on samat syyt velkaantumiseen; ero, tiettyyn elaman tyyliin tottunut jne. ennen niin kunnollinen ihminen mokasi kaiken ja maksaa siita kovan hinnan. itse sairastuin masennukseen ja vuosi diagnosoinnin jalkeen hieman helpottaa. silti syyllisyys painaa ja pelko siita, etta elama ei ole enaa elamisen arvoista, havettaa niin paljon. teidan tarinanne kuitenkin auttoivat taas tata paivaa, erehtyminen on inhimillista ja ylos nousu mahdollista. itsella viela opiskelut kesken ja velka kasvaa koko ajan korkoa. silti pitaa yrittaa uskoa siihen etta se joku paiva on maksettu pois.
Itselläni kaikki lähti 16-17-vuotiaana vuonna 92-93, kun piti kavereille näyttää, että olenhan mäki kovis.
Yhden kaverin kanssa lähdettiin noin 30 hengen ryyppyseurueesta "omille poluille" ja kaverini (teinirikollinen) ehdotti et varastettaisiin auto. No senhän me sit teimme. Autosta alkoi bensa loppumaan joten ajoimme seuraavalle parkkipaikalle ja otimme sieltä uuden auton. Parkkikselle ajettuamme kaatui vielä yksi lämpötolppa. "Uusi" auto sitten suistui ojaan, kun kaveri sammui puikkoihin, oltiin jo ajettu poliiseja karkuun. Oltiin jossain pienellä metsätiellä. Lähdimme sitten ojaan ajettua kävelemään kohti keskustaa, matkaa noin 12 km. Varastettiin sitten yksi fillari jostain pihasta ja jatkoimme sillä matkaa. Jonkun matkan kuluttua nähtii teollisuushalleja ja eikun sinne.... Yhdestä hallista lasit rikki ja sisään. No ovet olivat lukossa eikä saatu niitä auki, joten kaverini rysäytti nostoovien läpi ameerikantyyliin. Lopulta kaverini vei mut kotiin.
Seuraavana päivänä heti soitettiin kotiin ja kerrotiin isälleni, mistä minua epäillään. Sitten laitokselle ja kaverini oli jäänyt kii ja vasikoinut minutki. Jonkun verran tuli "läskiä" tekosista, yhteisvastuullisesti.
Meni pari vuotta eteenpäin ja olin jälleen saman kaverin kanssa viihteellä, mukana oli myös pari muuta kriminaalia. Ajateltiin sitten murtautua yhteen asuntoon, kun siellä oli viinaa, videot, telkku ja vaik mitä. Vedettiin kunnon pöhnät. Kuinkas ollakkaa, naapurissa oli asunu poliisi, joka oli vielä tunnistanu kaksi kavereistani. Minut ja toinen kaveri tultiin sitten hakemaan kaverini luota, kun jompi kumpi oli vasikoinut meidätki. Taas tuli läskiä lisää rikkoutuneesta ovesta, viinoista, jne... Telkku ja videot löysi takaisin kotiin.
Eikä tässä vielä kaikki. Tämän jälkeen menin sitten armeijaan, iskin kauniin neidon viikonloppuvapaalla. Kaikki meni ihan hyvin aluksi. Ostin lankapuhelimen ja hommasin liittymän, jotta naikkoseni voisi soitella mulle inttiin. Lopulta tuli lasku, 1819 mk. Minäkö maksaisin intin päivärahoilla laskun? Päiväraha oli tuolloin 19 mk. No se lasku sitten unohtui aikanaan. Sitten muutettiin naisen kanssa niin etten edes tiennyt muuttavani, muutaman kuukauden päästä taas muutettiin ja taas ja taas.
Kaiken kruunasi vahinkolaukaus!!! Olin sekaisin kaikista asioista, lopulta erottiin kun poikamme oli yhden. Join ja join. Lopulta isäni hommasi minut töihin, tosin pimeisiin. Kuukausi siellä ja työkkäristä jo komennettiin kursseille. Päätin sitten mennä oppisopimuskursseille, josta jokainen opiskelija etsisi itselleen oppisopimuspaikan. No mähän pääsin sitte samaan duuniin jossa olin jo ollu pimeästi. Puoltoista vuotta työskentelin siellä, ulosotto otti tileistä. Lopulta yritys meni konkurssiin. Olin löytäny uuden naisenkin, joka ei aluksi oikeen hyväksynyt poikaani ja kiukutteli veloistani. Sain uuden työn viikon sisään konkurssista, mutta taas vouti oli kimpussani. Kyllähän se harmitti, mutta toisaalta helpotti, kun ajatteli että se velka on kuitenkin hoidettava!
Uudessa työssä olin 9 kk, kunes mulle sattui työtapaturma, 9kk saikkua, lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle ja vakuutusyhtiön uudelleenkoulutukseen. Koulutuksen loppuvaiheilla sain avovaimopn kanssa toivotun lapsen, pojan. Avokkikin on jo hyväksynyt poikani entisestä suhteesta. Vieläkään en ole valmistunut, päättötyö puuttuu ja pari kurssia. Olen kuitenkin vakituisessa työssä ja edelleen vouti nyppii tileistäni. Opiskeluaikana vouti otti 350 @ joka kuukausi työkyvyttömyyseläkkeestäni. Nyt uuden lain myötä maksan vähemmän kuin opiskeluaikanani.
Kaikkineen itselläni ollut läskiä noin 160 000 mk. Siinä tietty 17-19 vuotiaana otetut opintolainat, rikokset, vuokrarästit entisestä suhteesta, 1 puhelinlasku, elatustuet, verovelat.... Tällä hetkellä jäljellä kaikkia velkoja yhteensä noin 9000 € ja elatustukea joudun makselemaan vielä 8 vuotta. Tänäpäivänä olen naimisissa, yksi lapsi, toinen tuloillaan, työssä vakkarina (ei mikää huima palkka). Autona mulla on arviolta 10 000 euron auto, tosin vaimoni nimellä. Asutaan vuokralla. Jonakin päivänä olen itsekin velaton, niin olen jo kauan sitten päättänyt. ihminen tulee toimeen pienemmällä rahalla kuin kuvitteleekaan. Katsomalla, mitä ostaa, missä tankkaa, jne.... säästää paljon vuodessa.
Tsemiä kaikille jotka jaksoivat lukea tämän kaiken ja ovat velkaantuneet!!!
Luottakaa itseenne, älkää luovuttako.
KYLLÄ KAIKKI SELVIÄÄ
Lopuksi vielä: ei raha tee onneliseksi
80-luvun lopussa perutettin yritys, joka laman iskiessä -94 lopetettiin. Velkaa jäi 1,3 mil mk. Aikanin pohdittua v. 1999 päätin hakea velkajärjestelyä, joka myönnettiin. 10 v. maksuohjelma 1999-2009. Kahdeksan vuotta maksettu, enää kaksi vuotta jäljellä. No... siis ei mitään elämää. Ei lomia, ei vaatteita, ei harrastuksia. Välillä ei ole ollut kunnolla edes ruokaa lapsille. Nyt on tilanne todella huono, sillä maksuvara on n. -300 e/kk pakkasen puolella. Joten joudun tinkimään vättämättömistä el.kustannuksisa - eli ruoasta. Syömme siis makaroonia ja jauhelihaa, tonnikalaa, seuraavana päivänä jauhelihaa ja makroonia... Minua on kyllä kiitelty, kuinka olen jaksanut tätä helvettiä. Sillä sitä se todellakin on ollut. Tsemppiä kaikille velkavankeudessa painiskeleville. :)
Opiskelun päätyttyä sain välittömästi vakityöpaikan toisella paikkakunnalla ja yksinäinen kun olin, muutin.
Siinä tuli otettua "kodinperustamiseen" käyttöluottoja ja Ellostilillä ostettua kaikkea kotiin. Opintovelat yms..
Kerkisin olemaan työssä noin vuoden, tulin yhden illan suhteesta raskaaksi ja naiivi ja mistään tietämätön kun olin luulin ainoan ratkaisun olevan irtisanoutumisen työstäni. työnantaja sanoi vain että saisin isomman työsuhdeasunnon jos jäisin. Ei sanonut mitään mahdollisuudesta esim. hoitovapaaseen. Ei myöskään lääkäri, missä kävin raskaudenkeskeytys aikeissa. peruin päätöksen abortista viime tingassa omaisten tukiessa minua päätöksestä pitää lapsi. Muutin takaisin kotipaikkakunnalleni.
Oli v - 89 ja sen kukin arvaa mitä sitten seurasi :lama. lapsi syntyi vuosikymmenen vaihteessa. Sen jälkeen en ole pitempiaikaisia töitä saanut. Omaiseni ja eräs kaverini auttoi minua taloudellisesti kun olin työtön ja yritin pitää tuon jälkikasvuni hengissä. Nuo yksityisvelat ovat jopa isompia kun muut velat yhteensä.
Lisäkoulutukseni jälkeen pääsin ensin pätkätöihin ja pisin työsuhde oli juuri edellinen työ missä olin määräajalla kaksi vuotta. nyt olen ollut kolmisen vuotta työttömänä.
Perintätoimistolta alkoi pikkuhiljaa tulemaan lappusia ja taistelin niiden kanssa vuosia yötäpäivää. puhuin niistä soskussakin. sanoivat siellä että pystyisivät sitten ottamaan ne menoina huomioon, kun päästäisin ne ulosottoon.
Yhdessä vaiheessa minulta ulosmitattiin jopa työttömyyspäivärahoistani.
sitten kun pääsin työvoimakursseille, menin sanomaan että jos otatte multa ulosottoon työkkärirahoista, en voi mitenkään lähteä kursseille.
Hain soskusta takaisin sen summan mitä multa ulosmitattiin. Näin yhteiskunta maksoi minun velkaani.
Kun sain pitempiaikaisen työn, siitä ulosmitattiin 250 e/kk, siis tuon kahden vuoden pestin aikana.
Yhden velan sain hoidettua kokonaan, muista vain korkoja päältä.
Nyt tämän työttömyyden aikana nuo velat ovat saman suuruiset kun isomman ulosoton edellä.
Ensimmäisen kerran hain velkajärjestelyä vuonna 1994, siihen tuli hylkäävä päätös perusteella että luotetiin että pääsen töihin ja suoriuduin vähäisistä veloistani (siis minulla oli suomeksi sanottuna liian vähän velkaa).
Hain velkajärjestelyä uudelleen viime kuussa ja olen saanut päätöksen, että velkajärjestely on hyväksytty. aloittamispäivämäärä ja maksuohjelmaehdot ovat vielä avoinna.
Uskon että tämä 20 vuoden velkahelvetti tästä jotenkin helpottaa.