Skitsomielisyys

Lienen antanut eräänlaisen todistajanlausunnon juodessani eilen illalla viisi koria kaljaa.

Minä aion kuolla Tukholmassa 29. maaliskuuta 2065. Perkele, kun paleltaa.

Olet filosofina varsin kiistelty hahmo, etkä vaikuta olevan allerginen venäläiselle viinalle. Sepä hyvä, minäkään en ole. Vodka on lääkettä kahteen tautiin: korvatulehdukseen ja vasemman munuaisen adenokarsinoomaan, jälkimmäiseen tosin vain ihmissusilla.

Ette tiedäkään, miksi mielikuvituksessani erään tietyn kansanryhmän jäsenet hirttäytyvät ennen kuin täyttävät 31 vuotta. No tietysti siksi, jotta pullotus helpottaisi.

Todellisuudessa kaljamielisyys ei ole ylpeyden aihe. Taidat vain harvoin tietää, kumpaa lyödä, hei.

Olette kollektiivisesti kusipäitä. En vihaa ketään ihmisenä, mutta vihaan ihmisten muodostamaa massaa, ihmiskuntaa. Paradoksin luonteeseen ei kuulu olennaisesti mikään. Minä olen nähnyt kaiken, mutta en koskaan mitään. Mielestäni Kain teki väärin tappaessaan veljensä, jonka lahjasta Jumala nyt vaan sattui pitämään enemmän.

Mulle tulee Kainista ekana mieleen se CMX:n biisi. Mitään en oo vetänyt.

Mä olin kai vähän skitsona viime kesänä, kun munuaisallas täytettiin kylmällä vedellä. Turpiin niille! Yritän taistella ääniä vastaan.

Ei virtaa mikään, kaikki jähmettyy.

Ei vittu.

Mä todistajan' jälleen kerran vaivas aivosyöväx totean. Viillän käteni verille ja tahdon, toivon parastas'; ja viimein erään aamun tullen saavut eteen portin, joka johtaa kaameudesta toiseen kaameuteen. Ei aivokalvo heijasta kuin pimeää.

Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie?
Sitä tiedä ei ihmisistä kenkään!!!!!!!!!!!

Minun mielestäni runoudessani ei ole mitään järjenvastaista. Vaan mitä himo on? Mitä kerettiläisyys? Ketä kuuntelet, jos ketään ja kaikkia? Miten silmät voivat olla kaiken näkevät vai kaikelle sokeat?

Mikä oli tämän viestini funktio?