Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, millaista on elää merimiehen kanssa? Tottuuko siihen, että toinen on aina säännön mukaan kuukauden tai ylikin poissa? Miten perhe-elämä sujuu kun ilmeisimminkin se maissaoleva joutuu hoitamaan kaikki käytännön asiat on sitten kyse kodista tai lapsista? Onko kellään mitään positiivisia kokemuksia kyseisenkaltaisesta elämästä? Entä millaista on kun se aiemmin merillä ollut mies päättääkin hankkia päivätyön maista?
Merimiehen kanssa eläminen
...
18
4174
Vastaukset
- vanhempien muodossa
Isäni ja äitini molemmat olivat töissä merellä, seilasivat ties mitkä maat ja kokivat vaikka mitä, mutta kun minä ilmoitin tulostani parikymmentä vuotta sitten, äiti jäi kotiin ja isä jatkoi merellä oloa jonkin aikaa. Piakkoin isäni kuitenkin perusti oman yrityksen, joka sijaitsi vain parin kilometrin päässä kotoamme. He huomasivat, että yhteistä aikaa jäi vielä vähemmän; isä lähti aamulla töihin ja tuli iltapäivällä takaisin. Pian sitä jo oltiin nukkumassa. Aiemmin taas isä oli jonkin aikaa poissa, ja saman verran kotona perheensä luona.
Myöhemmin isäni sai uuden työn rapakolta, ja oli siellä viikon ja kotona viikon. Joskus kaksi viikkoa ja kaksi viikkoa. Muistan kyllä, että ikävöin häntä, mutta oli niin ihanaa, kun isä oli pitkän aikaa kotonakin! Yleensäkin äitini ja isäni, ja minäkin myöhemmin, huomasimme, että todella jäi paljon enemmän yhteistä aikaa, kun isä oli töissä viikon ja kotona viikon. Onhan se tietenkin vähän eri asia, kuin että on poissa useita kuukausia, kuten isä ja äiti tapasivat olla ennen syntymääni, mutta onhan sitä sitten pidempään kotonakin!
Toisaalta taas, jos toinen puoliso on kokopäiväisessä työssä, aikaa ei jää niin paljon kuin että jos molemmat olisivat kokopäivätyössä tai toinen merellä ja toinen työttömänä tai kotiäitinä.
En nyt osannut kamalasti kertoa puolison näkökulmaa, kun olen se lapsi, mutta onpahan sinulla sitten edes se mielipide, jos vaikka lapsia siunaantuu. ;) - kapuska
Mieheni on merillä, rahtilaivalla töissä.
Työrupeamat kestävät n 4-6vko, riippuu määränpäästä yms.
meillä on lapsi jonka hoito jää tietysti minun harteilleni miehen ollessa töissä. En koe tätä kuitenkaan ongelmaksi koska olen itsekin työelämässä joten on muutakin ohjelmaa kuin luututa kotinurkkia.
Lisäksi nautin olla joskus omissa oloissani, jotan siinäkin mielessä mieheni työnlaatu ei ole ongelma.
Emme kumpikaan osaisi edes kuvitella, että mies hakisi töitä maista. Olemme vuosien varrella niin tottunut tähän systeemiin ja luulen että laiva on miehelle "toinen koti". Toisaalta onhan mies kotona pitkiä pätkiä omistautuneena vain meille :)
Rahallisestikaan ei kannata jäädä pois laivalta , ainakaan tässä vaiheessa kun kaikki elämä on räätälöity nykyisten tulojen mukaan (lainat yms).
Ja mikäs sen ihanampaa kun mies lopulta tulee kotiin pitkän odotuksen jälkeen. tosin muutaman yön hän nukkuu istualtaan olohuoneessa, koska nukkuminen makuuasennossa ei onnistu ennenkuin "merenkäynti" loppuu myös tasapainoelimistä....
Ja hei...voitte toki pitää yhteyttä vaikka toinen onkin merillä, elämme 2000-lukua ;)
Onnea suhteellenne, kaikki sujuu hyvin kunhan suhtautuu realiteetteihin positiivisesti, lupaan sen!!!- ...
Kiitos paljon varsin rohkaisevista viesteistä! Ehkei se siis oikeasti olekaan niin "kamalaa" kun siihen tottuu. Taitaa tässäkin olla niin, että uusi ja tuntematon pelotaa ja siltä pelolta ei sitten kykene heti näkemään uuden asian positiivisia puolia. Oikein mukavaa talven jatkoa teille!
- Rannalla ruikuttaja
... kirjoitti:
Kiitos paljon varsin rohkaisevista viesteistä! Ehkei se siis oikeasti olekaan niin "kamalaa" kun siihen tottuu. Taitaa tässäkin olla niin, että uusi ja tuntematon pelotaa ja siltä pelolta ei sitten kykene heti näkemään uuden asian positiivisia puolia. Oikein mukavaa talven jatkoa teille!
Mieheni on seilannut rahtilaivalla kymmenisen vuotta. Ensimmäiset pari vuotta olivat yhtä helvettiä, laskin päiviä, odotin enkä oikein osannut elää elämääni yksin ollessani. Olin puolisolleni hyvin hankala, ja ihmettelenkin nyt, että selvisimme kaikista vaikeuksista.
Tilanne kuitenkin helpotti, ja usean vuoden ajan osasin jopa nauttia merilesken elämästä. Pidin yksin olemisesta ja siitä, että sain tehdä mitä halusin, kukaan ei ollut kyselemässä, eikä ketään toista tarvinnut ottaa huomioon. Kun puoliso oli ollut viisi viikkoa kotona, rupesin jo odottamaan töihin lähtöä.
Sitten tilanne taas muuttui. En tiedä, olenko tullut vanhaksi vai mikä on, mutta viime aikoina on alkanut tuntua, että ei jaksa enää olla yksin. Lapsia meillä ei ole, enkä niitä tähän elämäntilanteeseen ehkä haluaisikaan. (Olisi mukava kuulla, miten muilla lapsiperheillä on merimiesperhe-elämä sujunut, olen nimittäin kuullut jonkin verran kauhukokemuksia.)
En voi vaatia puolisoani vaihtamaan työpaikkaa, mutta en myöskään osaa sanoa, kuinka kauan jaksan tätä.
Olen vuosien varrella huomannut tässä elämäntavassa myös lukuisia positiivisia puolia: toiseen ei ehdi kyllästyä, jälleennäkemisen riemu on rajaton, yhteistä aikaa osaa arvostaa, omaakin elämää on pakko pitää yllä, jolloin kaverit eivät jää unholaan, erot luovat luottamusta ja tuovat syvyyttä suhteeseen, kun saa suhteen toimimaan eroista huolimatta, se on todennäköisesti aika vakaalla pohjalla, eivätkä sitä pienet myrskyt kaada... Ja niin edelleen.
Kärsivällisyyttä siihen tottuminen kyllä vaatii, nyt naurattaa, kun aluksi menetin hermoni joka kerta, kun kotiintulopäivä muuttui päivällä tai kahdella. Nyt sitä vaan toivoo, että vuoro ei venyisi viikkoa tai kahta enempää. Ja puhelimen parantunut kuuluvuus sekä sähköpostin toimivuus ovat luonnollisesti parantaneet tilannetta merkittävästi.
Onnea ja menestystä kaikille merileskille! Laji on vaativa, eikä todellakaan sovi kaikille. Omaa mieltäni on lämmittänyt suunnattomasti joskus kuulemani lausahdus siitä, kuinka merimiehen muijat ovat erityisiä, kun selviytyvät yksin kaikesta miesten ollessa poissa :)
- Sailori vm.56
kannata olla, sillä merimiehillä on aina uusi tyttö joka satamassa. Mutta kun tämän muistaa ja hyväksyy niin ei tule mitään ongelmia. Lisäksi voihan sitä itsekin harrastaa kotipuolessa kaikenlaista miehen ollessa harrastamassa omia juttujaan...
Meillä toimi edesmenneen vaimoni kanssa asiat hyvin kun molemmat häärättiin omilla reissuillamme, minä merillä ja hän kotopuolessa. Lisäksi en muista montaakaan merimiestä, joka olisi ollut selibaatissa koko seilaamisen ajan!- rannalla ruikuttaja
Noinkohan tosiaan on edelleen? Uskon kyllä, että vuosikymmeniä sitten onkin varmasti ollut tapana, että merimiehillä on ollut heila joka satamassa, mutta nyt kun satamassaoloajat ovat lyhyitä ja töitä piisaa, eiväthän merimiehet edes ehdi maihin rilluttelemaan.
Vai olneko vain hyväuskoinen, kun luulen, että nykyisin suurin osa merimiehistä on vaimoilleen uskollisia? Enkä kyllä ole kuullut vaimojenkaan maissa harrastavan muita suhteita. - Sailori vm.56
rannalla ruikuttaja kirjoitti:
Noinkohan tosiaan on edelleen? Uskon kyllä, että vuosikymmeniä sitten onkin varmasti ollut tapana, että merimiehillä on ollut heila joka satamassa, mutta nyt kun satamassaoloajat ovat lyhyitä ja töitä piisaa, eiväthän merimiehet edes ehdi maihin rilluttelemaan.
Vai olneko vain hyväuskoinen, kun luulen, että nykyisin suurin osa merimiehistä on vaimoilleen uskollisia? Enkä kyllä ole kuullut vaimojenkaan maissa harrastavan muita suhteita.että olen kiertänyt meriä ihan näihin päiviin asti mutta pian se luultavasti loppuu kohdallani. Olen käynyt maissa näiden nuorempin meri"miesten" kanssa ja meno on kyllä lähes yhtä rajua kuin ennenkin. Aina wsitä aikaa löytyy sen verran, että ehtii maissa käydä "asioilla".
Kyllä hyväuskoinen saa toki olla mutta ei pidä sitten näytellä yllättynyttä jos asioiden oikea laita sinulle selviää. - Rannalla ruikuttaja
Sailori vm.56 kirjoitti:
että olen kiertänyt meriä ihan näihin päiviin asti mutta pian se luultavasti loppuu kohdallani. Olen käynyt maissa näiden nuorempin meri"miesten" kanssa ja meno on kyllä lähes yhtä rajua kuin ennenkin. Aina wsitä aikaa löytyy sen verran, että ehtii maissa käydä "asioilla".
Kyllä hyväuskoinen saa toki olla mutta ei pidä sitten näytellä yllättynyttä jos asioiden oikea laita sinulle selviää.No sittenhän se on uskottava, kun kerran näin on, että monet merimiehet käyvät edelleen satamissa "asioilla". Kuvittelin, että maine ja tavatkin olisvat jo parantuneet, mutta ei kai sitten.
Mitä mieltä muut merimiesten muijat olette, luuletteko, että miehenne käyvät maailmalla satamissa muita naisia tapailemassa? Entä itse, pysyttekö miesten poissa ollessa uskollisina vai teettekö samoin kuin miehenne merillä?
Itse en omasta puolisostani usko moista, enkä ole itsekään niin toiminut, mutta en toki liian sinisilmäinenkään näiden asioiden suhteen ole. - savyera
rannalla ruikuttaja kirjoitti:
Noinkohan tosiaan on edelleen? Uskon kyllä, että vuosikymmeniä sitten onkin varmasti ollut tapana, että merimiehillä on ollut heila joka satamassa, mutta nyt kun satamassaoloajat ovat lyhyitä ja töitä piisaa, eiväthän merimiehet edes ehdi maihin rilluttelemaan.
Vai olneko vain hyväuskoinen, kun luulen, että nykyisin suurin osa merimiehistä on vaimoilleen uskollisia? Enkä kyllä ole kuullut vaimojenkaan maissa harrastavan muita suhteita.on myös uskollisia miehiä, niin meri-, rekka- ja talkkarimiehiä. Toki tilaisuus saattaa toisinaan tehdä varkaan, mutta jos mies on luonteeltaan uskollinen ja perhekeskeinen, hän ei sinua petä oli merellä tai naapurissa töissä.
Naurettava väite, että merimiehillä olisi joka satamassa uusi tyttö... joillain ehkä, mutta eivät ne merimiehet ole tatuoituja, parrakkaita ja piippu suussa ihan tosielämässä.
Sen kyllä uskon, että pettäviä miehiä on paljon enemmän kuin uskollisia. - kapuska
Rannalla ruikuttaja kirjoitti:
No sittenhän se on uskottava, kun kerran näin on, että monet merimiehet käyvät edelleen satamissa "asioilla". Kuvittelin, että maine ja tavatkin olisvat jo parantuneet, mutta ei kai sitten.
Mitä mieltä muut merimiesten muijat olette, luuletteko, että miehenne käyvät maailmalla satamissa muita naisia tapailemassa? Entä itse, pysyttekö miesten poissa ollessa uskollisina vai teettekö samoin kuin miehenne merillä?
Itse en omasta puolisostani usko moista, enkä ole itsekään niin toiminut, mutta en toki liian sinisilmäinenkään näiden asioiden suhteen ole.En kyllä usko, että kaikki merimiehet ramppaavat satamassa "asioilla". Minun mieheni on aivan varmasti uskollinen , siitä menen takuuseen :)
en todellakaan jaksa uskoa, että n kuukauden ero omasta naisesta saa joka pojan juoksemaan heti satamaan tultua jonkun huoran luo. Eikä mikään työ tee kenestäkään pettäjää automaattisesti. Eiköhän nämä jutut merimiehistä ole jäänteitä ajoilta jolloin laivat seisoivat päiväkausia satamassa.
Saattaahan joukossa olla muutama "asioilla" juoksevakin, en sitä kiellä, mutta yleistäminen ärsyttää!!!
- skönismiehesi
homosuhteet laivassa ja vierassatamissa?
- ...
Rannalla ruikuttaja: mielenkiintoista - jotenkin nimittäin kuvasit juuri sellaisia tilanteita, joita olen ajatelut, että tässä voisi eteen tulla; esimerkiksi se, että saattaisin purkaa ikävääni kiukuttelmalla sitten kun mies on vihdoin kotona, erityisesti jos olisin juuri ollut kuukauden yksin vaikkapa koliikkisen vauvan kanssa..
Sailori vm. 56: nostit esille sen toisen kysymyksen jota ei halua edes ajatella tai haluaa ajatella sen parhan päin.. vaikka toki sekin mieleen tulee - varsinkin kun se on niin paljon puhuttu aihe.. - Rannalla ruikuttaja
... kirjoitti:
Rannalla ruikuttaja: mielenkiintoista - jotenkin nimittäin kuvasit juuri sellaisia tilanteita, joita olen ajatelut, että tässä voisi eteen tulla; esimerkiksi se, että saattaisin purkaa ikävääni kiukuttelmalla sitten kun mies on vihdoin kotona, erityisesti jos olisin juuri ollut kuukauden yksin vaikkapa koliikkisen vauvan kanssa..
Sailori vm. 56: nostit esille sen toisen kysymyksen jota ei halua edes ajatella tai haluaa ajatella sen parhan päin.. vaikka toki sekin mieleen tulee - varsinkin kun se on niin paljon puhuttu aihe..Olen keskustellut jonkin verran muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, ja se auttaa usein paljon. Huomaa, ettei itse suhtaudu tilanteisiin mitenkään ihmeellisesti, ja että muilla on yhtä vaikeaa/ihanaa. Vain toinen merimiehen muija voi ymmärttää tätä elämää, muille sitä on usein turha edes yrittää selittää.
Olet ilmeisesti vasta aloittelemassa suhdetta merimiehen kanssa. Kannustaisin sinua katsomaan tilannetta, sillä ei se mitenkään mahdotonta elämää ole, jos se vain sattuu sopimaan sinulle. Riippuu paljon muun muassa siitä, miten itsenäinen olet. Ja olen kyllä kuullut joitakin positiivisia tarinoita myös siitä, että lasten kanssa voi pärjätä tilanteessa ihan hyvin.
Miehen kanssa kannattaa keskustella asioista mahdollisimman paljon, että kumpikin tiedätte, mitä toinen ajattelee mistäkin. Kun asioita käsitellään puhelimen ja sähköpostin välityksellä, myös väärinkäsityksiä syntyy väistämättä.
Suosittelen myös mikäli mahdollista tutustumista miehen työympäristöön, sillä viettämällä laivalla vaikkapa jonkun pienen reissun, oppii vasta todella ymmärtämään, millaista työskentely ja eläminen siellä on. Ainakin omalla kohdallani opetti suhtautumaan asioihin selvästi järjellisemmin :) - ...
Rannalla ruikuttaja kirjoitti:
Olen keskustellut jonkin verran muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, ja se auttaa usein paljon. Huomaa, ettei itse suhtaudu tilanteisiin mitenkään ihmeellisesti, ja että muilla on yhtä vaikeaa/ihanaa. Vain toinen merimiehen muija voi ymmärttää tätä elämää, muille sitä on usein turha edes yrittää selittää.
Olet ilmeisesti vasta aloittelemassa suhdetta merimiehen kanssa. Kannustaisin sinua katsomaan tilannetta, sillä ei se mitenkään mahdotonta elämää ole, jos se vain sattuu sopimaan sinulle. Riippuu paljon muun muassa siitä, miten itsenäinen olet. Ja olen kyllä kuullut joitakin positiivisia tarinoita myös siitä, että lasten kanssa voi pärjätä tilanteessa ihan hyvin.
Miehen kanssa kannattaa keskustella asioista mahdollisimman paljon, että kumpikin tiedätte, mitä toinen ajattelee mistäkin. Kun asioita käsitellään puhelimen ja sähköpostin välityksellä, myös väärinkäsityksiä syntyy väistämättä.
Suosittelen myös mikäli mahdollista tutustumista miehen työympäristöön, sillä viettämällä laivalla vaikkapa jonkun pienen reissun, oppii vasta todella ymmärtämään, millaista työskentely ja eläminen siellä on. Ainakin omalla kohdallani opetti suhtautumaan asioihin selvästi järjellisemmin :)Kyllä, suhde on vasta alussa ja vaikka kaikki tuntuukin nyt erittäin ihanalta, minulla on jo sen verran ikää ja elämänkokemusta, että alkuuhuumasta huolimatta tietää sen arjenkin koittavan. Merimiehen kanssa eläminen on lähtökohtaisesti hyvin kaukana siitä, millaiseen parisuhteeseen olen tottunut ja mistä olen haaveillut, minkä vuoksi huumasta ja aivan tajuttoman ihanasta miehestä huolimatta järki pakottaa harkitsemaan pitäisikö koko peli viheltää kuitenkin poikki ennen kuin se on päässyt liian pitkälle.. No rohkea rokan syö;)
- maijuli
... kirjoitti:
Kyllä, suhde on vasta alussa ja vaikka kaikki tuntuukin nyt erittäin ihanalta, minulla on jo sen verran ikää ja elämänkokemusta, että alkuuhuumasta huolimatta tietää sen arjenkin koittavan. Merimiehen kanssa eläminen on lähtökohtaisesti hyvin kaukana siitä, millaiseen parisuhteeseen olen tottunut ja mistä olen haaveillut, minkä vuoksi huumasta ja aivan tajuttoman ihanasta miehestä huolimatta järki pakottaa harkitsemaan pitäisikö koko peli viheltää kuitenkin poikki ennen kuin se on päässyt liian pitkälle.. No rohkea rokan syö;)
meillä sellainen tilanne että mies on ollut n. puoli vuotta norjassa töissä. 4vkoa töitä ja vko lomaa. Yhdessä ollaan oltu kolme vuotta, kihloissa ja yhteinen asunto ym. Itse luotin mieheen 100% ja olin sitä mieltä että luottamus toimi hyvin kummankin puolelta. n. kk sitten vilkaisin miehen puhelinta ja kas, kas, naisten nimiä pitkä rivi ja lähetetyissä viesteissä rakkausrunoja yhdelle naiselle ja lisäksi soittoja muille naisille. Et tässä sitä sit ollaan.Ikää itsellä jo 34v ja miehellä 35v et ihan teinimeiningistä ei siis ole kyse. Ero on nyt sit tulossa ja kyllä se helvetin vaikeeta on hyväksyä että itse on sinisilmäisesti luottanut toiseen. ja kun kerran jää kiinni ei sitä luottamusta enää takaisin saa. Jos tästä jotenkin selville vesille selviän pysyn kyllä jatkossa ihan tavallisissa suhteissa.Et kannattaa kyllä miettiä tarkasti pystyykö toiseen sit loppupeleissä luottamaan. itse en ole edes mustasukkaista tyyppiä mut kun epäilyt heräs ja sain varmuuden niin kyl se vaan rankka paikka oli!
- asunut..
merimiehen kanssa saman katon alla jo kohta 2 vuotta. Itselläni on vain hyviä kokemuksia meidän suhteesta, vaikka täällä näkyykin olevan viestiä toisenlaisesta elämästä merimiehen kanssa. En väitä etteikö jotkut merimiehet olisi pettäviä mutta itselläni on aivan eri kuva omasta merimiehestäni.
Ja niin jotkut siellä sit ajattelee et puhu pukille, ethän sinä voi tietääkään mitä kaksoiselämää miehesi laivalla viettää.. niin no en voikaan tietää mutta luottamus on meidän välillä tosi hyvä. On se raastavaa aikaa kun mies on merillä 6-7vkoa putkeen mutta sit ne jälleennäkemiset ovat aina yhtä ihania. En voisi kuvitellakaan et mies tekisi jotain muuta työtä ja olisi maissa töissä.
Ja tämä sama toteamus että onko petturi vai uskollinen niin voitaisiin yhdistää myös rekkamiehiin, lentoemäntiin yms. Yhtälailla se puoliso voi pettää maissakin töissä ollessaan, ei siihen merta tarvita..- ja...
jatkoa tuohon minun yllä kirjoittamaan viestiin vielä että kun mies on merillä niin minä olen meidän pienen pojan kanssa kotona kahdestaan ja arki meillä sujuu ihan hyvin. Monesta ei olisi elämään tällaista elämää mutta minä olen tyytyväinen tilanteeseeni.
- Anonyymi
Useamman vuoden suhde, päällystömerimies.
Ammatti siinä missä muutkin, joskin hyvin kiinnostava sisällöltään. Aluksi ajattelin että useamman kuukauden törnit ok, mutta huomasin että oman elämän ollessa melko hiljaista ja yksinkertaista aloin kokea pitkässä juoksussa jonkinlaista erkaantumista kumppanista.
Mekanismi on epäselvä mulle, mutta ainakin se tuntui haastavalta, että puolison tullessa takaisin pitäisikin yhtäkkiä olla heti hänelle läsnä ja ”käytössään”. Shokki paluusta oli aina lamaannuttava. ”Nyt tää on taas tässä, mutta se ei ollut silloin kun olisin itse tarvinnut.”
Ei katkeruutta, enemmän hämmennystä. Ehkä joku hylkäämiskokemus aktivoitui? :’D En tiedä.
Tuin täysin hänen ammatinvalintaansa, mutta moni seikka ja tulevaisuuden toive antoi olettaa, että hauskojen yhteisten seikkailujen sijaan joudun myös unohtamaan omat toiveeni mm. asuinpaikasta tai mahdollisuudesta suunnitella edes jotain. Etenkin kun oma elämäni on yhtä leväperäistä. En ole pysyvyyden peräänkuuluttaja, mutta en pysty unohtamaan omia tarpeita tai ohittamaan yksinäisyyden kokemusta. Mulle ois sopinut vaikka muutaman viikon törnit, ehkä kuukauden. Sekin tuntui välillä rehellisyyden nimissä liian pitkältä ajalta. Siis vaikka aluksi väitin, että tää on mahtavaa kummallekin.
Ei kannata ainakaan välttää suhdetta ammatin perusteella. Paljon hyvää. Auttaa jos tuntee itsensä hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1303639- 851865
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151661Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541372Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1151216VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu911212- 681089
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi281012- 66970
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k100964