Olen kirjoittanut jo joitakin asioita, ilman nimimerkkiä. Mm. lapsen hädästä ja anteeksi antamisesta sekä isäni ikävästä kohtalosta hoitokoukousten takia (v.88).
Yllättävää on se, että täällä on monia uskovaisia kirjoittajia, siis ei-vl:iä uskovaisia (tällä lauseella en tuomitse vl-uskovaisia epäuskoisiksi).
Olkaa sisaret ja veljet siunattuja. Muistakaa Jeesuksen antama käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Muistakaa, että olemme kaikki heikkoja ja epäonnistuneita monissa asioissa, armon "kerjäläisiä". Muistakaa myös anteeksi antamisen vapaus.
Vaikesta asioista SAA puhua. On hyvä, jos traumaattisille asioille löytyy purkupaikka. Se on hyvin tärkeää. Monille on tapahtunut todella isoja asioita. Myös se, että "evättiin taivasosuus", on saattanut olla joillekin erittäin vakava paikka, varsinkin, kun koko ikänsä oli kasvanut siinä opetuksessa, että "tämä porukka pelastaa".
Itse olen omin jaloin kävellyt SRK:sta pois. Olen sen verran nuorempi, etten ehtinyt syytettyjen penkille hoitokokouksissa. Kuten kerroin, vanhempani kyllä joutuivat.
Olin pitkään pirun renkinä, kunnes sain tulla takaisin Jeesuksen syliin.
Minä en ole tullut kiusaamaan ketään, en ole katkera mistään, enkä mitenkään onnistunutkaan uskovaisena tai ihmisenä. Jumalan armon varassa täällä elelen hetki vain ja päivä kerrallansa. :)
Olkaa siunattuja jokainen!
Yllättävää on se, että täällä on monia uskovaisia kirjoittajia, siis ei-vl:iä uskovaisia (tällä lauseella en tuomitse vl-uskovaisia epäuskoisiksi).
Olkaa sisaret ja veljet siunattuja. Muistakaa Jeesuksen antama käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Muistakaa, että olemme kaikki heikkoja ja epäonnistuneita monissa asioissa, armon "kerjäläisiä". Muistakaa myös anteeksi antamisen vapaus.
Vaikesta asioista SAA puhua. On hyvä, jos traumaattisille asioille löytyy purkupaikka. Se on hyvin tärkeää. Monille on tapahtunut todella isoja asioita. Myös se, että "evättiin taivasosuus", on saattanut olla joillekin erittäin vakava paikka, varsinkin, kun koko ikänsä oli kasvanut siinä opetuksessa, että "tämä porukka pelastaa".
Itse olen omin jaloin kävellyt SRK:sta pois. Olen sen verran nuorempi, etten ehtinyt syytettyjen penkille hoitokokouksissa. Kuten kerroin, vanhempani kyllä joutuivat.
Olin pitkään pirun renkinä, kunnes sain tulla takaisin Jeesuksen syliin.
Minä en ole tullut kiusaamaan ketään, en ole katkera mistään, enkä mitenkään onnistunutkaan uskovaisena tai ihmisenä. Jumalan armon varassa täällä elelen hetki vain ja päivä kerrallansa. :)
Olkaa siunattuja jokainen!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen ottanut myös "Omakseni" tuon rukousen, joka on sinun profiilissasi. Se on tosi kaunis, ihana ja yksinkertainen rukous jossa kiteytyy kaikki. Koko elämä.
Olen varmasti tulevasuudessa suuri apu heille, jotka ovat tuskissaan, ja eivät voi puhua pahaa oloaan seuroissa ja kaveripiirissä. Vastataan ja kerrotaan heille, kuinka ihnaa on Jeesusken vapaus ja armo.
Muistetaan myös toisiamme sekä kaikkia VL- ihmisä rukouksessa, kuten luonnollsieti myös muita palstalaisa.
Siunausta
krmhm. Hän on sisko....
Sisko olen :)
Mainitsin loytaneesi elavan Jumalan sanan 1999. Et tahtoisi kertoa, mista ja miten Sina loysit?
Joka tapauksessa olen masentunut pahasti. Maailman riennoista en saanut enää sitä iloa, jota olin aikaisemmin saanut.
Uskovaisia ihmisiä alkoi "tupsahdella" elämääni yllättävissä tilanteissa ja minulle kerrottiin evankeliumia armahtavasta Jumalasta. Janosin Pyhää henkeä ja tunsin itseni syntiseksi, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Yhdessä uskovaisen, uuden ystäväni kanssa polvistuimme Jumalan eteen ja rukoilimme "syntisen rukouksen". Siinä sain syntini anteeksi.
Illalla kotona olessani epäilin uskoani, sen motiivia ja jopa Jumalan olemassa oloa. Vihollinen hyökkäsi voimakkaasti kimppuuni. Vihollinen oli menettänyt minut ja halusi vielä kiusata, kovemmin kuin koskaan!
Silloin Jumalan rauhoittava ääni tosisti minulle, että minä OLEN Jumalan lapsi.
Voi, monta lankeamusta on tielleni sattunut ja harhapoluille olen eksynyt tuon illan jälkeen. Kuitenkin minulla on luottamus -ei itseeni, sillä koska tahansa saatan erehtyä- vaan ARMOON, jonka Jeesus Kristus on minulle maksanut. Siihen saa jokainen luottaa.
Sina olet kylla ihailtava ihminen ainakin siina suhteessa, etta olet mielessasi jaksanut antaa anteeksi kaikille.
Talla palstalla tapaa monia, jotka eivat ole jaksaneet antaa anteeksi kenellekaan.
Meilla on tuolla toinekin keskustelupalsta
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
jossa myos keskustellaan uskonasioista. Palstan perustaja on toivottanut kaikki asillisesti keskustelevat tervetulleeksi sinne. Nahdakseni Sina ilman muuta kuulut naihin asillisesti keskusteleviin.
Minua on moitittu siita, etta mina vitsailen. Niin toki vitsailenkin. Se on sukuvika. Isan hautajaisissakin vitsailtiin niin kuin isavainaja oli toivonut. Ja aidin hautajaisissa morkattiin aitia siita, ettei han ajoissa alynnyt naytella kuollutta, etta lapsenlapsista koottu kuoro olisi ehtinyt kunnolla harjoitella hautajaisia varten. Mutta jos tulet Mopin palstalle, niin ala kiinnita ensisijaisesti huomiota minun vitsailuuni, koska siella meilla kaikilla kuitenkin on silla tavalla vakava mieli, etta haluamme puhua elaman tarkeimmasta asiasta: siita, etta Jeesus on karsinyt ja kuollut meidan syntiemme edesta ja taman sovitustyon kautta meilla on paremman tulevaisuuden toivo.
Meilla kaikilla on elamassa oma ristimme ja omat murheemme.
Sina olet kokenut elamassa kovia. Menneet ovat menneita, ja kuolleitakaan emme voi mitenkaan enaa auttaa. Me jotka viela elamme armon ajassa - meilla on toivo.
jokunen viikko sitten muistelin kahta, jo vanhurskasten leopoon paassytta humoristista saarnamiesta Ville Suutaria ja Lauri Taskilaa. Jollakulla muullakin oli muisteluksia naista veljista.
Siten kun sita tulee vanhaksi niin kuin mina, niin sita alkaa katsella maailmaa ja elamaa vahan niin kuin ulkopuolisen silmin. Jotkut haaveet ja toiveet elamassa ovat toteutuneet, mutta useimmat eivat. Maallisella elamalla ei sitten tunnu olevan niin kovinkaan suurta valia, kunhan jaksaisi vain uskoa omat syntinsa anteeksi. Jumala on tarkoittanut ihmisen elamaan yhteydessaan.
Palstalla joskus joku mainitsi, etta ei haluaisi elaa ikuisesti; etta sehan olisi ikavystyttavaa. Tassa kommentissa jai huomioon ottamatta se, etta aikahan on vain maassa, siis taalla. Jumalalla on vain yksi nykyhetki, jossa han on aina ollut. Ei ole siis eilista eika huomista. Jos siina hetkessa on hyva olla, niin sitten ei ole mitaan hataa. Mita viela enemman voisimme toivoa?
Koko ajan taalla maassa ja ajassa tietenkin harmillista on, etta luonnollinen ihminen ei ymmarra niita, mitka Jumalan Hengen ovat.
anteeksi, etta koneessani ei ole suomalaisten aakkosten kolmea viimeista kirjainta. Toisinaan minua on pilkattu sen takia, mutta useimmat nayttavat jo tottuneen taikka ainakin antaneen minulle taman puuttuvaisuuteni anteeksi vitsikkyyteni tahden.
Nailla palstoilla tavallisesti keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin myos mainitaan linkit, joista voi kuunnella vanhoillislestadiolaisten seuroja Torniosta, Vaasasta ja Helsingista. Itse kuuntelen niita, koska asun kaukana ja harvoin muuten paasen seuroihin.
---
Naita kaikkia juttuja tuli nyt kirjoitetuksi Sinun ketjuusi, mutta kaikkihan naita lukevat.