eli kysymys on siitä, että miksi lasten pitäisi aina olla samanarvoisia? Tottakai he ovat omille vanhemmilleen samanarvoisia, mutta pitäisikö esim äitipuolen rakastaa miehensä lapsia yhtä paljon kuin omiaan? Onhan ko. lapsilla jo omien vanhempiensa rakkaus...!
En tarkoita etteikö äitipuoli voisi rakastaa myös miehensä lapsia, mutta eikö ole luonnollista että hän rakastaa omiaan enemmän, samoin kuin lapsilla on biologisen äitinsä rajaton rakkaus!
En tarkoita etteikö äitipuoli voisi rakastaa myös miehensä lapsia, mutta eikö ole luonnollista että hän rakastaa omiaan enemmän, samoin kuin lapsilla on biologisen äitinsä rajaton rakkaus!
Vastaukset 14
Vanhimmat
en voisi enempää olla kanssasi samaa mieltä! äitipuolen ei todellakaan tarvitse rakastaa puolisonsa lasta tai lapsia, tokihan se hyvä on jos näin on. minun kohdallani näin ei ole todellakaan, kyllä minä puolisoni lasta siedän ihan kiitettävästi, mutta rakkaudeksi se ei muutu kuunaan. omaani taas olen rakastanut yli kaiken ensi hetkestä lähtien. että tässä mielessä (eikä juuri missään muussakaan mielessä) he eivät todellakaan ole samanarvoisia, miksi pitäisi ollakkaan??
Rakkaus on kuitenkin tunne, eli et voi päättää ketä rakastat minkin verran. Näin siis perustelen miksi omia lapsia ja lapsipuolia ei tarvitse rakastaa yhtä paljon.
Kaikkia lapsia tulee kuitenkin kohdella tasavertaisesti. Siis kaikille samat säännöt ikään suhteutettuna. Kaikille oma paikka kodissa (niin fyysisesti kuin henkisestikin)...
miehen lasta ja yhteistämme ihan tasavertaisesti, sekä kaikilla pätee samat säännöt kodissamme!!
tosin tässäkin tapauksessa miehen exä koittaa tehdä mahdollisimman hankalaksi tämän tasavertaisena kohtelun, sillä kun meillä ei saa juosta ympäri sohvia kengät jalassa, ei syödä olohuoneessa jne, ja taas lähiäidillä kaikki sallittua, niin kritiikkiä sitten tulee että etälapsella pitäisi olla samat säännöt meillä kun kotonaan, ja me muut sitten elettäisiin niillä meidän kodin tavoilla..kyllähän siitä soppa syntyisi jos tähän alkaisimme! etämuksu söisi kun haluaa, me muut sitten ruoka-aikaan, etämuksu saa sotkee,vaan me muut siivoisimme hänenkin jälkensä, hän saisi syödä olohuoneessa kun me muut söisimme keittiössä jne..kolikon kääntöpuolena sitten kummiskin etälapsen pitää saada tasan sama määrä kaupallista tavaraa kun yhteisemmekin,ei häntä saa jättää huonomalle, aina tähänkään ei ole mahdollisuutta ikävä kyllä!!
mutta tykkään kovasti etämuksusta ja hoidan ja huolehdin kuin omastani, ehkä rakastankin, mutta kyllä oma aina oma on,pakko myöntää!!
mieleeni ei tulisi lainkaan että lapsilla olisi esim. erilaiset "säännöt". Kaikilta vaaditaan samanlaista käytöstä ja jokainen vie vuorollaan roskapussin ulos.
Kyse oli nimenomaan siitä, että lapsilla on jo biovanhempiensa rakkaus. Eivät he jää mistään paitsi vaikka "äitipuoli" ei heitä yli kaiken rakastaisikaan.
sääntöihin kaikkien perheen jäsenten kesken, ja kaikki ovat samassa arvossa! mutta ei se ole niin yksselitteistä kun taustalla häärii katkera exä, jonka mielestä lapsi joko noudattaa hänen sääntöjään meillä ollessa, tai me noudatamme niitä kaikki, kun olemme ilmaisseet ettei yhdellä voi olla eri säännöt yhteisessä kodissa! että näin..
on totta, että se lopullinen rakkaus ja kiintymys tulee jokaisen kai saada omilta vanhemmiltaan. Kuitenkin uusioperheessä on syytä kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti. Jos lapset asuvat isällään niin luultavasti saavat hellyyttä vähemmän kuin äidillään, mutta esim pojat taas sen sijaan jotain muuta jne. Aika sukupuolisidonnaista j astereotyyppistä ajattelua, mutta pitkälle myös totta?
On aik apaha tilanne jos äitipuoli tai isäpuoli on lapselle läheisin henkilö. Jotain on aika pahasti pielessä, mutta onhan sekin jotain että lapsella on se läheisin?
Jos taloudessa on molempien lapsia niin samalla tavalla heitä on kohdeltava tai tulee kaksi leiriä hyvin äkkiä. Jos taas lapset käyvät vain toisinaan niin on suorastaan ilkeää osoittaa kamalasti hellyyttä yms omilel lapsilleen kun toiset eivät samaa ehkä saa kummassakaan kodissa. Hienotunteisuutta?
Rakastaa voi siis ketä vaan ja kuinka paljon tahansa, mutta miten ja milloin sen osittaa onkin jo kimurantimpi juttu. Lapsethan ovat osattomia tilanteeseen ja heitä on syytä kohdella sen mukaisesti. Ja totta puhuen kyllä se veri on aina vettä sakeampaa..
minäkin toivoisin lasten kohteluun.
Valitettavasti se ei ainakaan omalla kohdallani toteudu, eli meillä menee niin, että minä komennan ainoastaan omaani, en miehen lapsia, siitä syystä, että pelkään olevani paha äitipuoli...
Miehenikin yleensä komentaa minun lastani ja käsittelee omiaan silkkihansikkain, kun he ovat joutuneet kokemaan niin kovia...
Eli eipä toteudu tasa-arvo. Rakkaudesta miehen lapsiin en edes haaveile, sen verran vaikeaa on joskus edes sietää heitä!!
Eikä minun mielestäni tarvitsekaan rakastaa heitä, minulle he ovat vieraita lapsia, enkä minä järin paljoa välitä naapureidenkaan muksuista!
äitipuolen tarvitse rakastaa samalla tavalla etälapsia,siis puolison lapsia kuin omiaan!! vieras lapsi kumminkin on vieras lapsi!!
toisaalta samalla viivalla olemisesta kun puhutaan,niin voi kunpa ainakin minun mieheni exä ei ajattelisi että juuri heidän lapsensa on niiiin tärkeä ja erolapsena säästettävä kaikelta, ja tällä varjolla saatava kaikki, ja isän huomioo ei saisi kukaan viedä hetkeksikään tästä lapsesta ( ei sisarpuolet,minä ym..) juuri tuossa katoin dr.philiä ohimennen, ja siellä lause: periksantaminen ja kun mitään ei kiellä ja kaiken kun antaa lapselle, poistaakseen itseltään syyllisyyttä esim.erosta, niin saattaa aiheuttaa hyvinkin paljon pahaa lapselle!!! lapsen on opittava sietämään pettymyksiä, käsitteleen tunteitaan, ja tuntemaan surua ilonkin rinnalla!!!
tehty. Seuraavan liiton lapset ovat aina toiset, ja paikkaavat erossa äidille jääneiden lasten ikävää miehelle. En jaksa uskoa että mieheltä riittää rakkautta kahden, kolmen tai jopa neljännen vaimon lapsiin yhtäpaljon. Kuka jaksaa rakastaa ehkäpä neljän vaimon kanssa tehtyjä lapsia yhtä paljon? Huh sanon minä. Kyllä ne ekat on aina eroikoisasemassa, ja tärkeemmät.
Missä niin sanotaan, että ensimmäisen liiton lapset on tehty rakkaudella? Nauran itseni tärviölle.
Eli ensimmäisen naisen kanssa tehdyt lapset ovat MIEHEN lapsia (jotka ovat 'jääneet' äidille), seuraavien naisten kanssa tehdyt lapset ovat NAISEN lapsia.
Huh huh ja hohhoijakkaa, katso peiliin, mene hoitoon ja niin edelleen, Lissu. Anna jo miehellesi anteeksi ja ala taas elää.
huvittaa aina tuo kommentti " ekat aina tärkeimmät"..ja rakkaudesta tehty, kyllä varmasti ne muutkin lapset on ihan rakkaudesta tehty, ja sanonpa meidän tilanteesta, mieheni etälapsi on syntynyt yhden yön suhteesta, eikä rakkaudella todellakaan ole mitään tekemistä isän ja äidin välillä, mutta lasta rakastavat kumpikin, ja onneksi samassa arvossa pitää minun mieheni yhteisiä, ja rakastaa tasapuolisesti kaikkia yhtä paljon, samoin pojan äiti omassa uusioperheessään!!!
en minäkään rakasta ensimmäistä lasta enempää kun toista, kyllä tuo nyt pitäs olla päivänselvää! se ettei etälasta äiti tai isäpuoli rakasta, on ihan normaalia, eihän se etälapsen äitikään rakasta exänsä ja uuden puolison lapsia..enkä minäkään rakasta jokaista naapurin mukulaa!!!
onneksi mun mies ei sentään ajattele noin, ja uskon että se on se ex nainen kun ajattelee noin, ei ne miehet!!!
että tulit paksuksi teini-iässä Datsunin takapenkillä (melkoinen akrobatian saavutus, onnitteluni) ja onnettomalle isälle oikea isyys koetti vasta myöhemmin.
Se oli kylläkin Volvo Amazon.
Lissu
...puhut asiaa..
Lissu kakkonen