Mulla on reilun vuodenikäinen paimenkoira, joka on erittäin aktiivinen ja touhukas otus.
Virtaa riittää vaikka koko pitäjän valaisuun...
Perusasiat on ihan kivasti hanskassa mutta miten saadaan malttia lisää? Tämä ilmenee mm. niin että kun seuraamis-liikkeestä (tai vapaana ollessa) pyydän SIVU, niin koira kyllä tulee viipymättä ja hakee paikan, mutta uuden käskyn odottamiseen ei tahdo kärsivällisyys riittää.
Silloin tarjoaa maahan menoa, seisomista, yrittää jopa vähän varastaa liikkeelle lähtöä...
Ja sitten se jatkuva vinkuminen :/ Aivan rauhassa ja omissa oloissaan ollessa ei vingu, mutta heti jos on joku homma, niin on taukoamaton vikinä. Myös autossa kun odottaa innoissaan minne ollaan menossa, tai jos käskytän paikalla oloon, niin vinkuu kunnes vapautan (näinhän ei tulisi tehdä; palkkana vapautus vinkumisesta, hyi minua!).
Kun ollaan lähdössä ulos, odottaa ruokaa, ihan mitä vaan mikä vaatii malttia ja ennenkaikkea odottamista, seurauksena on jatkuva piippaaminen.
Kieltäminen "ei" ja "hiljaa" ei auta, korkeintaan nanosekunniksi. Ei, vaikka tehosteena olisi kunnon pöllyytys.
Onko muilla piippailijoita ja miten teidän omat hermot kestää (kun koiralla kerta ei)??
Virtaa riittää vaikka koko pitäjän valaisuun...
Perusasiat on ihan kivasti hanskassa mutta miten saadaan malttia lisää? Tämä ilmenee mm. niin että kun seuraamis-liikkeestä (tai vapaana ollessa) pyydän SIVU, niin koira kyllä tulee viipymättä ja hakee paikan, mutta uuden käskyn odottamiseen ei tahdo kärsivällisyys riittää.
Silloin tarjoaa maahan menoa, seisomista, yrittää jopa vähän varastaa liikkeelle lähtöä...
Ja sitten se jatkuva vinkuminen :/ Aivan rauhassa ja omissa oloissaan ollessa ei vingu, mutta heti jos on joku homma, niin on taukoamaton vikinä. Myös autossa kun odottaa innoissaan minne ollaan menossa, tai jos käskytän paikalla oloon, niin vinkuu kunnes vapautan (näinhän ei tulisi tehdä; palkkana vapautus vinkumisesta, hyi minua!).
Kun ollaan lähdössä ulos, odottaa ruokaa, ihan mitä vaan mikä vaatii malttia ja ennenkaikkea odottamista, seurauksena on jatkuva piippaaminen.
Kieltäminen "ei" ja "hiljaa" ei auta, korkeintaan nanosekunniksi. Ei, vaikka tehosteena olisi kunnon pöllyytys.
Onko muilla piippailijoita ja miten teidän omat hermot kestää (kun koiralla kerta ei)??
Vastaukset 14
Vanhimmat
tämä n. 1 v ikä näillä paimenkoirilla joku sellainen ikä, että se pilli sieltä kurkunpohjalta löytyy, kun oma paimenkoirani (viikon päästä 1 v) aloitti piippailun myös tuossa pari viikkoa sitten... :)
Nyt se on alkanut vähentyä selvästi, kun koira ei saa MITÄÄN piippaillessaan. En edes kiellä sitä, koska sekin on huomiolla toiminnon palkkaamista. Pysähdyn täydellisesti, oli tilanne mikä vaan. Ruokaa odotetaan piippaamatta, muuten sen valmistus pysähtyy. Ulosmenossa pukeminen stoppaa, jos kuuluu piippausta. Tuloksia on tullut jo selvästi. Se ääni on merkki siitä, että koira on kiihtynyt ja vähän tavallaan "hoputtaa" nopeampaan toimintaan.
Tuo toimintojen tarjoaminen koulutuksessa on ihan sama juttu, koira pyrkii etenemään nopeammin kuin on tarkoitus (palkan toivossa?).
Voisit aloittaa tekemään rauhoittumisharjoituksia, eli istuttaa koiraa paikallaan eri mittaisia aikoja, sinun tehdessä samalla eri asioita. Se saattaisi auttaa tuohon kärsivällisyyden kasvattamiseen, sillä mielestäni kärsivällisyys on koiran ominaisuuksista tärkeimpiä koulutuksen kannalta. Meillä on tuo auttanut.
Kokemusta on, yksi kuvatunlainen sakunarttu oli vuosia sitten. Koira oli muuten todella "soiva peli" kansallisella puolella, sillä oli saalisviettiä likimain pöllöyteen asti ja taistelutahtoakin niin, että ohjaajaa vietiin. Piippailu alkoi jo pentuna ja tuntui vain voimistuvan, pahimmillaan taisi olla siinä kahden ikävuoden tienoilla. Ja koira kyllä piipasi koko ikänsä, vaikkakin se väheni kun ikää tuli lisää. Kaikki tilanteet, joissa koira innostui johtivat suoraan siihen, että se meni ns. ylikierroksille jota se sitten purki vinkumisena. Hermorakenne oli kerrassaan heikko. Kyseinen koira oli myös supersuperihmisrakas, käsittämätön naamojen nuolija.
Tehokkaiksi itse kokemiani juttuja oli mm. se, että treeneissä kaikki tapahtui rauhallisesti. Jätin kaikki saalista kovasti nostavat leikit mahdollisimman vähälle enkä koskaan heittänyt koiralle mitään muuta kuin noutoesinettä ja senkin tein kuin hidastetussa filmissä. Tottisharjoituksissa meillä oli kai enemmän ns. rauhavaiheita (ei tapahdu mitään, vaan odotetaan, koira sai pitää patukkaa suussa ja kanavoida turhautumistaan siihen, jolloin se ei piipannut) kuin itse tekemistä.
Myös tämä minun narttu meni kovasta komentamisesta vain pöllömmäksi, oli kuitenkin niin pehmeä ja ohjaajaherkkä koira, ettei pakotteista ko. ongelmaan ollut mitään apua.
Ja kuten itsekin jo totesit, niin piippailusta ei palkata, sillä se vähenee myöskin jonkun verran, mutta hitaasti. Autosta ei pääse, ennen kuin on hiljaa, ruokaa ei saa, ennen kuin on hiljaa, ovesta ei mennä ennen kuin istutaan hiljaa ja odotetaan lupaa jne.
Piti tuosta vielä sanomani, kun koirasi tarjoaa kaikenlaista muuta esim. perusasennosta, jotta saisi palkan nopeammin. Ko. ongelmaan itse kyllä lähtisin tekemään sitä, että opettaisin käskyjä uudestaan. Istu ja odotat hetken -palkka. Istu, kohta jo kävelet pari metriä ja palkka. Jos koira käy maahan tai tekee jotain muuta mitä ei ole pyydetty, ilmaise tyytymättömyyttä jollakin äännähdyksellä ("ei" on mielestäni vähän huono tähän) ja palkkaa koira sitten kun tekee oikein. Kuulostaisi siltä, että teidän treenaamiset on ko. koiralle liian hektisiä ja "koko ajan tapahtuu" jonka johdosta koira sitten tekee kaikkensa, että se "tapahtuminen" jatkuisi.
Mutta tsemppiä ja ole iloinen helposti koulutettavasta koirasta, joka on sata lasissa tekemisessä mukana, voin kokemuksesta sanoa, että se täysin vietitön laamannin lehmä on paljon pahempi kuin tällainen koira!
sakupalstalla oli keskustelua aiheesta, ks
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000128&posting=22000000023491304#22000000023491304
Tee sen koiran kanssa yksinkertaisesti sellaista harjoitusta että se odottaminen on se liike. Eli se saa palkkaa siitä kun se on vierelläsi hiljaa. Jos tarjoaa jotain muuta niin namutasku sulkeutuu ja treeni loppuu. Sitten taas parin minuutin päästä uudelleen.
Että se on jotenkin yksinkertainen asia tuo piipaaminen? Ei sitä poiskytketä, jos ei ole opittu tapa. Jos hauvalla on huonot hermot, ne vaan on.
Jos tuo "luuletko tosiaan...." teksti oli minulle tarkoitettu niin tuolla että koira suorittaa vierellä olon hiljaa istuen on hyvin vähän tekemistä minkään hermojen kanssa. Sen voi opettaa koiralle niin että se on liike muiden joukossa. Heikkohermoinen koira menee maahan, istuu yms ihan siinä missä hyvähermoinenkin ja tuo on ihan opetettavissa oleva asia.
Moneen muuhun asiaan sitten tuleekin kiinnittää huomiota jos koiralla on heikot hermot.
Eikä se piippaus aina ole hermoista kiinni, ei todellakana.
Vaikeapa sitä on netin välityksellä arvioida toisen koiraa. Ei voi muuta kuin antaa vinkkejä ja toivoa että kysyjä sieltä löytää ne toimivat.
tuo kunnon pöllyytys vaan tarkoittanut sitä, että pahoipitelet koiraasi? =(
ei kai tuon vain tarkoita, ettet ymmärrä lukemaasi? Oppikaa nyt hyvät ihmiset ymmärtämään ero pakotteiden ja pahoinpitelyn välillä!
otti kyl silmään se pöllytys, että mitä se mahto tossa yhteydes tarkottaa. Mä en oo ymmärtänyt, mikä sit sen pakotteen ja pahoinpitelyn ero on? Siis ei pahalla, vaan toivosin et selvennät. Ite ymmärrän pakotteeks vaikka sen et koiraa ei päästetä johonki minne se olis menossa tai et se vaik pentuna siirretää nostamal pois pahanteosta. Mut "pöllytys" pakotteena =)? Koirathan saa kyl opetettua ilman vanhoja "läimäys väärästä käytöksestä"- tapojaki ainaki yhtä hyvin.
Järkyttävää kun täällä pitää keskittyä pienen pieniin epäolennaisiin asioihin. Täysin turhaa pikkumaisuutta joka pilaa monet keskustelut.
Varmasti olisitte ihan shokissa kun kuulisitte meidän puheet välillä. Koiran pöllytyskin siellä vilahtelee ja raisummat jopa sanovat että lihoiksi koko hurtta... Silti en ole tavannut ihmisiä jotka kohtelisivat koiriaan reiluimmin ja oikeudenmukaisemmin, ilman väkivaltaa ja kouluttavat koiransa ilman että edes hipaisevat.
Mmh, noh. Saan varmasti taas kerran aiheesta vihat niskoilleni, mutta sanon silti, koska näiden ajatusteni takana ihan vilpittömästi seison ja olen seisonut jo vuosiakaudet. Ensinnäkin, on koiria jotka eivät tarvitse koskaan sitä, mitä Missy tässä nyt ymmärsi sanalla "pakote = pahoinpitely". Toisaalta, jo kaulapanta ja hihna ovat pakotteita, mutta jos nyt pysytään pois näistä päivänselvyyksistä. Ja toisaalla on todellakin koiria, jotka vaativat ohjaajaltansa kovaa kuria ja myös ruumiillista palauttamista maan pinnalle. Itsellä on tälläkin erää kotona kaksi samanrotuista koiraa, joista narttu ei ole koskaan tarvinut mulkaisua ja pientä äänen korottamista kovempaa pakotetta ja uros taas tarvitsee ehdottomasti säännöllisin väliajoin palauttamista maan pinnalle. Pakotteet eivät ainakaan meillä ole koiran hakkaamista nyrkillä, saati kättä pidemmällä, tai potkimista. Sen sijaan pakote voi olla niskasta, selästä/kylistä nyppäisy tai pieni näpäytys takapuolelle. Uros ei todellakaan siltikään toimi esim. kentällä / jäljellä / jne. "herran pelossa" korvat luimistellen ja häntä koipien välissä, vaan reippaana, itsevarmana ja onnellisena. Sehän tietää, mitä siltä odotetaan, mitä saa tehdä ja mitä ei - ja mitä seuraamuksia väärästä toiminnasta on.
Jos nyt annan jonkun konkreettisen esimerkin koulutuksessa käytettävästä pakotteesta. Opetaan koiraa seuraamaan ja kuten hyvin tyypillistä, koira edistää ja painaa ohjaajaa. Laitetaan koiralle kuristava ketjukaulain kaulaan niin, että se on "ei-kuristavalla", ts. kaulain on löysällä koiran kaulassa eikä kiristy. Annetaan käsky, lähdetään liikkeelle ja ollaan skarppina koiran kanssa. HETI kun koira edistää, nyppäistään napakasti ketjukaulaimesta, käännähdetään aavistus vasemmalle ja kun koira on taas oikealla paikalla ja kontakti hyvä, se saa palkan. Mitä koira tästä oppii? Sen, että väärässä paikassa kulkemisesta ja painamisesta seuraa VÄLITÖN rangaistus. Ja mitä muuta? Että kun virhe on korjattu ja suoritus taas toivotunlaista, pomo osoittaa pakotteiden sijasta hyväksyntää ja siitä seuraa palkka. Parhaitenhan tämä esimerkki toimii tietystikin apuohjaajan kanssa, ts. joku toinen kulkee koiran perässä ja hoitaa tuon kaulaimella annetun pakotteen, erityisesti jos koira on suuri ja vahva, jolloin pakotteen antamiseenkin tarvitaan voimaa.
En pakota kaikkia käyttämään koiransa koulutuksessa pakotteita, ne eivät sovi kaikille koirille eivätkä etenkään kaikille ihmisille. Mutta, vaikken itse ole koskaan käyttänyt / tarvinut / en välttämättä oikein usko esim. näihin huomioimattomuus, kolinapurkit yms. kikkoihin, niin en minä ole kuitenkaan täällä niiden käyttäjiä moittimassa ja sanomassa, että kyllä tuo nyt on ihan väärin, kun paiskot kohti koiraa jollain purkille (mielestäni se on varsin hyvä tapa pilata koiran ja ohjaan suhde). Jokainen tavallansa. Aina voi oppia uutta. Jos on löytäntyt ne tavat, jotka omalle koiralle toimivat, niin niissä kannattaa pysyä. Jos sen sijaan painii ongelmien kanssa, kannattaa pitää korvat ja silmät auki ja miettiä, sopisiko näistä asioista joku tälle minun koiralleni.
Kiitos, että jaksoit vastata asiallisesti =). Valitettavasti osan mielest vaan on hyväksyttäviä juuri nää lyönnit, potkut, sun muut... Paljo näkee koiria, jotka säikkyy heti jos jostai syystä kättä vähä nostaa ja tiedänpä tapauksen joka "luonnevikaisena" on lopetettu moisen koulutuksen jälkeen, eikä varmasti ainut =(. Siks aina hypähtää silmille moiset.
tokihan näitäkin on, mitä sitä kieltämään. Mutta se, että koira väistää, ei aina kerro huonosta koiran pidosta. Tuttavalla on nuori kultainen noutaja narttu, joka on kyllä sen sortin hiiviskelijä ja väistää kaikkia äkkinäisiä liikkeitä, ettei paremmasta väliä. Eikä ko. koiraa taatusti ole koskaan pahoinpidelty.
sama juttu on meil.Emme ole koskaa lyöneet koiraa sanomalehdellä ja siltin se joka kerta katsoo lehteä hieman epäluuloisesti.kesällä se pelkäsi lehtiä koska läiskittiin kärpäsiä niillä seinille.