Löytyykö kohtalotovereita. Minulle syntyi puolivuotta sitten maailman ihanin poikalapsi joka pelasti myös elämäni. Raskaus sai minut lopettamaan päihteiden käytön, kuten myös mieheni. Enää en pystyisi palaamaan vanhaan elämäntapaani (rakastan poikaani liikaa) Silti minua vaanii jatkuva pelko siitä että kyllä JOKU menee vielä pieleen. Sossutkaan ei anna unohtaa menneisyyttä,vaan kyylää jatkuvasti tekemisiä
Toipuva päihdeongelmainen vanhempana
Heidi82
1242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole kohtalotoverisi, mutta haluan onnitella sinua/teitä onnistuneesta elämänmuutoksesta. Anna sossun tätien vaan kyylätä, eiköhän ne lopeta sen jos teillä kaikki kerran on ok.
Siitä asiasta, että on pelko jonkun asian menevän pieleen voin sanoa, että eiköhän kaikilla äideillä ole jonkin verran samansuuntaisia pelkoja. Rakastan lapsiani yli kaiken ja haluaisin heille mahd. hyvän lapsuuden, mutta aina on sellainen olo että kenties teen jotain väärin. Olenko liian ankara, katsovatko liikaa telkkaria/vääriä ohjelmia, olenko liikaa pois kotoa, riitelemmekö liikaa mieheni kanssa. Tai jos lapseni sairastuu vakavasti, entä kuinka käy lapsieni jos kuolen, saanko heidät pysymään pois huumeista/muista päihteistä/rikollisuudesta... listaa voisi jatkaa loputtomiin.Huoli on aina. En tiedä tarkoititko omalla kohdallasi sitä, että pelkäät ratkeavasi taas päihteiden käyttöön. Jos kuitenkin rakastat lastasi ja olet kerran päässy irti aineista, niin muista, että voit samalla tuhota sekä itsesi että lapsesi elämän jos palaat vanhaan elämääsi. Nyt loppui moraalisaarna. Onnea kuitenkin vielä kerran koko teidän perheelle ja hyvää jatkoa edelleenkin.