Olen nyt huomanut ihan kauhukseni, kuinka paljon ihmiset ovat masentuneet, ilman syytäkin, kun tuntuu, että tapaa kenet vaan, niin ne kertoo masennustilastaan, joka ei siis ole jotain päivän masennusta, vaan ihan lääkkeillä pelkästään hoidettava jonkun aikaa.
Minulla myös masennus, mutta siihen on syynsä, eikä ole päivän joku takaisku. Mutta siitä en nyt puhu , vaan yleisellä tasolla.
Mikähän ihmisiä oikeesti vaivaa, eikä tää ole pimeydestäkään johtuvaa, Olen siitä niin monen kanssa jutellut.
Onhan se virallisestikin ilmoitettu,että se on jo vakava kansantauti, joka neljäs syö masennuslääkkeitä.
Onko kellään kokemusta asiasta, niin ettei itekään tiedä syytä siihen.
Minulla myös masennus, mutta siihen on syynsä, eikä ole päivän joku takaisku. Mutta siitä en nyt puhu , vaan yleisellä tasolla.
Mikähän ihmisiä oikeesti vaivaa, eikä tää ole pimeydestäkään johtuvaa, Olen siitä niin monen kanssa jutellut.
Onhan se virallisestikin ilmoitettu,että se on jo vakava kansantauti, joka neljäs syö masennuslääkkeitä.
Onko kellään kokemusta asiasta, niin ettei itekään tiedä syytä siihen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuin etsiä syitä, olisi ymmärtää miten elää masennuksensa kanssa tai siitä huolimatta. Tai läheisen masennuksen kanssa, siinä vasta kova urakka!
Tiedän syitä omaan masennukseeni, mutta ne eivät poistaneet sitä. Aivokemia on yksi syy, siis neurobiologiasta ei tiedetä vieläkään kovin paljon. Toinen seikka ovat aina tietysti omat elämänkokemukset. Ei niitä voi valita, ei ihminen aina ole oman onnensa seppä. Kova maailma on sellainen ja liian individualistinen.
Olen elämääni tyytyväinen, elän täyttä elämää ja olen osannut etsiä apua ajoissa. Toivon mukaan auttanut myös toisia sillä lisäähän tämä myös elämän ja lähimmäisen ymmärtämistä.
aivokemiasta johtunee, niin kuin alkoholismi, serotoniinin- välittäjäaineen laskusta. Jos juo niin se laskee arvvoja vielä enemmän. mutta onhan masennukseen toki muitakin syitä, niinkuin on tullut esille jo.
Kyllä ottaa pattiin lueskella noita täydellisen asiantuntemattomia kirjoituksia masennuksesta jonain "muotisairautena".
Kliininen, vaikea masennus on hengenvaarallinen sairaus, jonka kuolleisuus on suurempi kuin esim. monien syöpätautien. Se on vaikeasti invalidisoiva ja tuskallinen tila, jota kukaan ihminen ei voi vapaaehtoisesti kestää. Toivoisin että asiaa täysin kokemattomat säästäisivät asiantuntijalausuntonsa muihin aiheisiin.
tosi nasevasti. Vaikken, onneksi, itse olekaan masennuksesta kärsinyt, en voi kuin valittaa, kuinka asiasta tietämättömät kuvittelevat olevansa eksperttejä tässä asiassa.
Ihan kuin masennus olisi jokin muoti-ilmiö, eikä todellinen sairaus. Ja mikä syy muka masennukseen johtaa? Ei minun tietääkseni mikään.
Muutenkin näiden palstojen keittiöpsykologit ynnä muut "asiantuntijat" voisivat pitää diagnoosinsa omina tietoinaan.
Ällöttää, kun julkkikset kirjoittavat oikeen kirjan, miten voitin masennuksen ja lehdistöt hurraavat rohkeata. Tämä on hengenvaatallinen tauti, mulla itellä keskivaikee onneksi, minulla hyvät,oikeat lääkkeet.
jos susmorsian noin kirjoitti, sinä olet kuitenkin "se parempi kirjoittaja", jos ihminen tollaisesta suuttuu, ettei kestä kritiikkiä.
"masennukseeni", oikeastaan se ei ole masennus, vaan minulla on mielialalääkitys sen vuoksi että pystyn olemaan töissä, lapseni on menehtynyt syöpään, kotona en voi olla ja työhön ei huolita itkuisena.
Lääkitys on lievä, että pystyn käsittelemään suruani.
Tämä nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä paljon, pitää olla suoriutuja jos jaksaa hoitaa työn, lapset ja kodin.
Epävarmuus työpaikoista, pätkätyöt, kaikki uutiset ja sanomalehdet on täynnä hirveitä tapahtumia.
On enää vähän ihmisiä jotka ei tarvitse mitään erikoiselämyksiä vaan osaavat nauttia tavallisesta arjesta ja löytävät siitä onnen.
Tämä on mun mielipide, kun selviän surustani nautin jokaisesta auringon noususta ja laskusta,
tapahtui se pilveen tai kirkaaseen taivaaseen.
otan osaa suruusi, kyllä sinä jaksat, olen siitä varma ja näät kohta joka auringon nousun ja laskun. Koeta kestää, vaikka tämä on laiha lohtu, pidän sinut mielessäni, sydämessäni.
Minä pyörin kärrynpyörässä 25v. ja olisin ammattitaidollani hakannut kenet vain ja pidin työstäni kovasti. Sitten alkoi muutoksen pöyrä pyöriä.
Uusi pomo pisti kaiken uusiksi, työparit, työajat, työskentely tilat, vaihtoi työ pisteestä toiseen: - vaihda tai lähde tyyliin.
Itkua, unettomuutta ym.
Kun en itse tajunnut , pisti elimistö stopin ja nyt olen ollut jo vuoden terapiassa, lääkkeillä , sairaslomalla. Nukkunut ja itkenyt ja pähkäillyt.
Olinko heikompi kuin muut? Kuka tietää. Tästä ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin. Ainakin toivon niin.
voi kun tuttua meille sadoille tuhansille, ja sinun , kuin myös muiden kirjoitukset antavat toisille lukijoille toivoa, etteivät he ole yksin. Niinkuin meillekin tämä keskustelu on antanut paljon, ainakin minulle, ja sinä olet positiivinen, kun sanot, ettei tästä ole kuin yksi tie ja se on YLÖSPÄIN.
Tsemppiä meille kaikille, myös lukijoille, jotka eivät halua vastata. Kiitos sinulle kirjoituksestasi.
kun sentään oli ja ilmeisesti onkin vielä töitä! Kuvitteleppa meitä jotka haluaisimme töitä tehdä, eikä mihkään huolita! Laskut kasaantuu ja pian viedään oma kotikin alta! Mielelläni kanssasi vaihtaisin vaikka mihinkä työpaikkaan ja ammattitaitoo löytyy minultakin omalta alaltani.
Vastoinkäymisiä, kuolemia, laskuja yllätyssellaisia yms tämänkin vuoden alusta asti vaikka mitä tapahtunut hirveetä, vaan on se jaksettava hammasta purren yksinhuoltajanakin vielä!
Kyllä mulla työpaikka on, mutta en tule sinne enää koskaan menemään.
Ei kannata kadehtia keltään yhtään mitään , se on kuluttavaa.
En tarkoita, että sinä olisit niin tehnyt, mutta raha ei ratkaise näitä minun ongelmiani, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Sillä en voi ostaa sitä mikä minut sairastutti. Ja olen sopeutunut siihen, että tuloni pysyvär matalana koko loppuikäni.
Turha on antaa neuvoja, että mieti mitä ostat jne, kyllä jokainen joka on pienillä tuloilla , itse tietää kuinka asiansa hoitaa.
On ikävää, etteivät motivoituneet työntekijät pääse työhön.
Mistäs se työvopimapula oikein ryömii? Milloin niitä ihmisiä tarvitaan, jotka olisivat työhön valmiita?
Toivon kuitenkin hyvää kevättä( itse sitä inhoan), täytyy vain jotenkin jaksaa luottaa huomiseen:)
....samantyyppisestä tilanteesta. Sitten kun vielä mätkähti syöpädiagnoosi päälle, olinkin - ihan 4-vuotiaan lapseni takia - keskellä yötä valmis SOS-kriisipuhelimeen. Tästä on nyt 14 vuotta ja lääkitys jatkuu edelleen.
että masennuksesta puhutaan
?
yksi syy "lisääntymisen" tunteeseen on kai juuri se, että asiasta puhutaan enemmän kuin ennen
ja ...kun puhutaan, tieto lisääntyy ja tila voidaan havaita ajoissa ja löydetään oikeat hoitokeinot