hei!
Olen tässä miettinyt matematiikan opiskelua ja rahkeitakin siihen on (PM k.a. 9,4). Tahtoisin kuitenkin tietää itse opiskelusta, viekö koulu kaiken ajan jos haluaa valmistua ajallaan? Kuinka pitkiä päiviä? Lukion täyteentupattujen jaksojen jälkeen tahtoisin vähän löyhempää opiskelua, ja ehtiä käydä opiskelujen lomassa myös töissä.
Olen tässä miettinyt matematiikan opiskelua ja rahkeitakin siihen on (PM k.a. 9,4). Tahtoisin kuitenkin tietää itse opiskelusta, viekö koulu kaiken ajan jos haluaa valmistua ajallaan? Kuinka pitkiä päiviä? Lukion täyteentupattujen jaksojen jälkeen tahtoisin vähän löyhempää opiskelua, ja ehtiä käydä opiskelujen lomassa myös töissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koulun keskiarvo ei kyllä kerro rahkeista
pärjätä matematiikan yliopisto-opinnossa juuri
mitään!
sitten opiskella matikkaa jos pitkän matikan keskiarvo on 6?
Kyllä on... matematiikka alkaa aivan "alusta" yliopistossa. Kovaa työtä vaan niin kyllä onnistuu
Matematiikassa on kaikesta muusta matematiikasta erillinen ja itsenäinen matematiikan osa-alue nimeltään koulumatematiikka :) . Näin meille alussa sanottiin, ja pitää kyllä paikkansa. Lukiomatematiikan sujumisesta ei hirveästi voi vetää johtopäätöksiä siihen miten oikean matematiikan opiskelu sujuu.
Käsitteitä pitää mieltää ja käyttää hyvin vähällä opettelulla ja harjoittelulla, mitään esimerkkejä ei käytännössä ole, vaan kaikki aika käytetään teorian kehittämiseen. Soveltamista on sitten se itse laskeminen.
Mielestäni matematiikan oppimiseen kuluu aivan helvetisti aikaa. Käsitteet ovat vaikeita, ja niiden pohtimiseen ja omaksumiseen yksinkertaisesti menee aikaa. Toisin kuin lukiossa, missä matematiikat menivät käytännössä itsellään.
Riippuu tietenkin ihmisestä, mutta veikkaisin kyllä, että tiheätahtinen opiskelu saa aivan uuden merkityksen yliopistolla :) . Mikä ei tietenkään niin paljon haittaa, jos on asiasta aidosti kiinnostunut.
Kesällä on kyllä aikaa työskennellä, ja kesän palkoilla ja opintotuilla pärjää jo ihan mukavasti. Opiskelu työpaikka = ei vapaa-aikaa.
Tosin jos tyytyy hieman huonompiin arvosanoihin, niin ei se sitten niin työlästä ole. Kursseista pääsee läpi kunnolla ymmärtämättä puoliakaan asioista.
En täysin allekirjoita Samin ajatuksia. Ensinnäkin on totta, että yliopistomatematiikka on aivan eri asia kuin koulumatematiikka. Ei kuitenkaan voi suoraan sanoa, että työmäärä olisi suurempi kuin lukiossa. Yliopistossa yleensä opiskellaan kahta-kolmea "ainetta" kerrallaan ja tahdinkin saa aika pitkälle määrätä itse.
Tärkeätä on muistaa, että ns. "matematiikkapäätä" ei ole olemassakaan, vaan matematiikkan oppimiseen tarvitaan työtä. Itselläni oli lukion päästötodistuksessa matematiikasta 8, fysiikasta 9. Nyt olen melkein valmis fysiikan tohtori ja suoritin tuossa sivussa matematiikan ja fysiikan opettajan pätevyyden. En voi sanoa, että olisin palanut loppuun opiskelun aikana. Kivaa on ollut, yliopisto on kiva paikka... kannattaa tulla minun mielestäni :).
Eiköhän arvosana myös osoita kiinnostuksen kuin osaamisenkin määrän. Eli tuskin kukaan saa numeroksi kuutosta parempaa jos ei innosta asia eikä tee mitään sen eteen. Eikös varsinkin tulevien opettajien pitäis se tietää. Ja varsinkin yrittää ennemmin kannustaa kuin lannistaa.
Itse pidän matematiikasta, tykkään huviksenikin ratkoa hankalia tehtäviä enkä luovuta ennen kuin sen olen saanut tehtyä. Myös fysiikka ja kemia kiinnostaa ja niitä sen takia löytyykin lukujärjestyksestä. On kiva oppia uutta ja varsinkin näyttää noinkin miesvaltaisella alalla että naisetkin osaa. Edellinen matikan opettaja totesi vain ettei naiset pärjää matemaattisilla aloilla, mutta onneksi tämän hetkinen PM/FY-opettaja rohkaisee jatkamaan yliopistossa.
Kysymyshän olikin siitä ,kertooko lukion numero
jotain yliopistossa pärjäämisestä- eli ei kerro-
vaikka kuinka kiinnostunut olisi....
Kyllähän matikka yliopistossa on ihan erilaista kuin lukiossa. Lukiossa kuitenkin saadaan se pohja...niin päin kyllä voi käydä, että pärjää hyvin lukiossa ja on huono yliopistossa, mutta hyvin harvoin toisinpäin.
"Edellinen matikan opettaja totesi vain ettei naiset pärjää matemaattisilla aloilla"
Onko tuollaisiakin vielä ;-) . Itse olen havainnut, että naiset tuntuvat pärjäävän keskimäärin paremmin... Mikä tietenkin johtuu vain siitä, että matematiikan lukeminen on naiselle sen verran "outo" valinta, että asiaan varmasti löytyy oikeaa kiinnostusta. Matematiikan oppiminen kun riippuu ennenkaikkea siihen käytetystä ajasta. (Tietenkin on sitten niitä, jotka ryyppäävät kaiket päivät, tulevat lukematta tenttiin ja repivät täydet pisteet... On se joskus niin väärin.)
...joten yliopistossako pärjää vaikka ei laji kiinnostaisi...?
Ei se lukiotodistuksen arvosanat paljon auta yliopistossa, kun matematiikka on ihan toisella tasolla. Monet kuuden ällä kirjoittajat reputtavat tenttejä etc...
Jos halua on opiskella, kannattaa sitä tietysti mennä siihen paikkaan. Matemaatikoilla ei ole pulaa töistä, koska esim. lähivuosina tulee pulaa opettajista, kun yhä enemmän jää eläkkeelle.
Yliopistomatikka on enemmänkin teoriaa ja teorian todistelua kuin tehtävien ratkomista. Siellä ei siis automaattisesti oleteta, että 1/k:n raja-arvo k:n kasvaessa rajatta on 0, vaan se todistetaan, että näin todellakin on. Tästä yleensä lähtee matikanopiskelut liikkeelle.
Yleensä hankalin kurssi (ainakin HY - Mat.laitos) on Differentiaali- ja integraalilaskennan kurssi, jossa jopa 70% on opiskelijoista repuuttanut aikaisempina vuosina ko. kurssin. Olisiko syynä se, että juuri nämä 10-oppilaat luulevat kaiken sujuvan yhtä helposti kuin lukiossa?
Jos tykkäät matematiikasta, kannattaa sitä mennä lukemaan! Sivuaineiksi voit ihan vapaasti valita juuri kemian ja fysiikan.