tämä kirjoitukseni siis kopioitu tuolta "hämmästyttää kummastuttaa" avauksen alta.
no niin ensinnäkin, olen vanhoillislestadiolainen. nuori yhden lapsen äiti.
ymmärrän toisaalta hyvin täällä nämä jatkuvasti käytävät "keskustelut" hoitokokouksista, jos ajattelisin tuon ajan omalle kohdalleni.. minä kun en ollut silloin vielä syntynytkään kun näitä "kokouksia" on pidetty. kuulin niistä vasta muutama vuosi sitten.
ja voin sanoa etten TODELLAKAAN TUNTENUT MITÄÄN ESTETTÄ kysyä isältäni näistä kokouksista: mitä niillä tarkoitetaan ja miksi niitä on käyty. ja miksi niistä vieläkin puhutaan niin paljon, että eikös niitä olla sovittu ollenkaan. enkä vielä tänäkään päivänä tuntisi niin, ettenkö voisi tuosta asiasta kysyä joltain uskovaiselta, joka niitä asioista tietää! niin kuin täällä virheellisesti väitetään, että salailemme asioita. minun isäni kyllä vastasi erittäin asiallisesti kysymyksiini.. ja tiedän että niin tekisivät muutkin keneltä kysyisin. minusta meidän siionissa vallitsee kuitenkin vapaus, ja jokaisella on oikeus puhua mieltä painavista asioista.
eli se siitä.
jotenkin minua on jäänyt täällä lukiessani haittaamaan se, miten paljon nykyajan uskovaisille (vanhoillislestadiolaisille) asetetaan vaatimuksia tms. noiden hoitokokouksien vuoksi.. mitä siis haluaisitte meidän tekevän? että ne pahuudet voitaisiin viimein unohtaa.. niin kuin Raamattu neuvoo unohtamaan vääryyden mitä meitä kohtaan on tehty. antamaan pyytämättäkin anteeksi.
onko teillä vääryyttä kärsineillä sellainen mieli, että esimerkiksi minun tulisi pyytää anteeksi 70-luvulla tehtyjä vääryyksiä, jolloin en ollut edes vielä syntynyt?? jotenkin minusta se ei tunnu oikealta. minusta pitäisi mennä niiden henkilöiden luokse jotka teitä ovat kaltoin kohdelleet, kertoa että teillä on vieläkin paha mieli niistä ajoista ja ette ole saaneet rauhaa asiasta..
toisekseen olen ainakin saanut sellaisen käsityksen asiasta että SRK, tai jotkut yksittäiset siionit ovat kyllä tunnustaneet silloisen sielunvihollisen vaikutuksen siionissa ja pyytäneet siitä armahdusta.. eikö tämä todellakaan pidä missään muotoa paikkansa?
ja voin sanoa että kyllä nykyään uskovaisilla on ihan eri vapaus kuin noina aikoina.. en ole koskaan joutunut pelkäämään tai kuvittelemaan , että jos teen syntiä, minut otetaan siitä heti kiinni ja erotetaan uskovaisten joukosta. en todella! vaan olen käsittänyt asian niin, että aina SYNTI ON JO SYDÄMEN LUOPUMISTA JUMALASTA. eli tunnen kyllä sisimmässäni, jos en tunne olevani oikealla vapaalla tavalla uskomassa..
ja olen asian niin käsittänyt että minua saa ja pitää tulla neuvomaan jos muut huomaavat että erkanen uskovaisten yhteydestä. minusta tämä on rakkautta.
eli yhteenvetona sanon, että minusta nämä hoitokokous asiat tulisi unohtaa, jos ei rohkene mennä itse puhumaan asianomaisten kanssa, siitä kaltoinkohtelusta.. tulisi siis antaa pyytämättäkin anteeksi. niin ainakin itse uskovaisena ymmärrän asian, että jos minua kohtaan käyttäydytään omasta mielestäni väärin (jolloin tiedän että katkeruus alkaisi varmasti kaivaa mieltäni ) yrittäisin Raamatun mukaan ensin puhua minua loukanneen ihmisen kanssa, ja jos hän ei tunne tehneensä mitään väärää, Jumalan sanan mukaan haluaisin yrittää unohtaa asiat ja antaa PYYTÄMÄTTÄKIN ANTEEKSI. tällöin omalta kohdaltani asia olisi ainakin selvitetty. minua kaltoinkohdelleen tunto ja sieluntila jäisi Jumalan ja hänen itsensä väliseksi asiaksi.
tällöin tuntisin tehneeni ja käyttäytyneeni oikein.
tiedän että unohtaminen on vaikeaa, ja takaisinpalaaminen. mutta tärkeää on pysyä nöyränä ja anteeksiantavalla mielellä, sillä täydellisyyttä ei voi odottaa keneltäkään vajavaiselta ihmiseltä.
tuosta tuomitsemisesta vielä, josta tämän ketjun kirjoittaja puhui.. minä en uskovaisena ihmisenä pysty tuomitsemaan ketään, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei! tämä on ihan väärä luulo meistä vanhoillislestadiolaisista..
koska en koskaan voi olla varma , tulenko minäkään koskaa saavuttamaan iankaikkista elämää, sen tietää yksin Jumala taivaassa, joka näkee minun sydämen oikean tilan. minä vain USKON että tällä uskolla millä tavalla uskon, jaksan vaeltaa täällä maan päällä niin, että pysyisin Jumalalle ja hänen neuvoilleen kuuliaisena. se on minun tärkein asiani elämässä. se armo, että vaikka tuntisin itseni kuin huonoksi, ja ajautuisin syntiin, saan uskoa kuitenkin että Jeesus on kuolemallaan sovittanut minunkin syntini. saan turvallisesti ja lapsenmielellä elää elämääni, ja kerran,jos Jumala suo, päästä taivaaseen.
en siis voi sanoa kuka meistä pääsee taivaaseen, en todellakaan. sillä Jumala en ole. enkä voi sanoa jostain seuroissa käyvästä vanhoillislestadiolaisesta, että hän pääsee taivaaseen, koska vain Jumala näkee hänen sieluntilan.
tällä haluan oikaista sitä käsitystä, jonka useat ovat meistä saaneet, että tuomitsemme muut kadotukseen. minä henkilökohtaisesti vain EDELLEEN USKON, että tällä uskolla tulee autuaaksi. usko ei ole TIETOA!
okei tulipas pitkä ja sekava kirjoitus varmasti , mutta jospas joku jaksoi lukea tämän tänne asti :) aurinkoista ystävänpäivää kaikille! :D
no niin ensinnäkin, olen vanhoillislestadiolainen. nuori yhden lapsen äiti.
ymmärrän toisaalta hyvin täällä nämä jatkuvasti käytävät "keskustelut" hoitokokouksista, jos ajattelisin tuon ajan omalle kohdalleni.. minä kun en ollut silloin vielä syntynytkään kun näitä "kokouksia" on pidetty. kuulin niistä vasta muutama vuosi sitten.
ja voin sanoa etten TODELLAKAAN TUNTENUT MITÄÄN ESTETTÄ kysyä isältäni näistä kokouksista: mitä niillä tarkoitetaan ja miksi niitä on käyty. ja miksi niistä vieläkin puhutaan niin paljon, että eikös niitä olla sovittu ollenkaan. enkä vielä tänäkään päivänä tuntisi niin, ettenkö voisi tuosta asiasta kysyä joltain uskovaiselta, joka niitä asioista tietää! niin kuin täällä virheellisesti väitetään, että salailemme asioita. minun isäni kyllä vastasi erittäin asiallisesti kysymyksiini.. ja tiedän että niin tekisivät muutkin keneltä kysyisin. minusta meidän siionissa vallitsee kuitenkin vapaus, ja jokaisella on oikeus puhua mieltä painavista asioista.
eli se siitä.
jotenkin minua on jäänyt täällä lukiessani haittaamaan se, miten paljon nykyajan uskovaisille (vanhoillislestadiolaisille) asetetaan vaatimuksia tms. noiden hoitokokouksien vuoksi.. mitä siis haluaisitte meidän tekevän? että ne pahuudet voitaisiin viimein unohtaa.. niin kuin Raamattu neuvoo unohtamaan vääryyden mitä meitä kohtaan on tehty. antamaan pyytämättäkin anteeksi.
onko teillä vääryyttä kärsineillä sellainen mieli, että esimerkiksi minun tulisi pyytää anteeksi 70-luvulla tehtyjä vääryyksiä, jolloin en ollut edes vielä syntynyt?? jotenkin minusta se ei tunnu oikealta. minusta pitäisi mennä niiden henkilöiden luokse jotka teitä ovat kaltoin kohdelleet, kertoa että teillä on vieläkin paha mieli niistä ajoista ja ette ole saaneet rauhaa asiasta..
toisekseen olen ainakin saanut sellaisen käsityksen asiasta että SRK, tai jotkut yksittäiset siionit ovat kyllä tunnustaneet silloisen sielunvihollisen vaikutuksen siionissa ja pyytäneet siitä armahdusta.. eikö tämä todellakaan pidä missään muotoa paikkansa?
ja voin sanoa että kyllä nykyään uskovaisilla on ihan eri vapaus kuin noina aikoina.. en ole koskaan joutunut pelkäämään tai kuvittelemaan , että jos teen syntiä, minut otetaan siitä heti kiinni ja erotetaan uskovaisten joukosta. en todella! vaan olen käsittänyt asian niin, että aina SYNTI ON JO SYDÄMEN LUOPUMISTA JUMALASTA. eli tunnen kyllä sisimmässäni, jos en tunne olevani oikealla vapaalla tavalla uskomassa..
ja olen asian niin käsittänyt että minua saa ja pitää tulla neuvomaan jos muut huomaavat että erkanen uskovaisten yhteydestä. minusta tämä on rakkautta.
eli yhteenvetona sanon, että minusta nämä hoitokokous asiat tulisi unohtaa, jos ei rohkene mennä itse puhumaan asianomaisten kanssa, siitä kaltoinkohtelusta.. tulisi siis antaa pyytämättäkin anteeksi. niin ainakin itse uskovaisena ymmärrän asian, että jos minua kohtaan käyttäydytään omasta mielestäni väärin (jolloin tiedän että katkeruus alkaisi varmasti kaivaa mieltäni ) yrittäisin Raamatun mukaan ensin puhua minua loukanneen ihmisen kanssa, ja jos hän ei tunne tehneensä mitään väärää, Jumalan sanan mukaan haluaisin yrittää unohtaa asiat ja antaa PYYTÄMÄTTÄKIN ANTEEKSI. tällöin omalta kohdaltani asia olisi ainakin selvitetty. minua kaltoinkohdelleen tunto ja sieluntila jäisi Jumalan ja hänen itsensä väliseksi asiaksi.
tällöin tuntisin tehneeni ja käyttäytyneeni oikein.
tiedän että unohtaminen on vaikeaa, ja takaisinpalaaminen. mutta tärkeää on pysyä nöyränä ja anteeksiantavalla mielellä, sillä täydellisyyttä ei voi odottaa keneltäkään vajavaiselta ihmiseltä.
tuosta tuomitsemisesta vielä, josta tämän ketjun kirjoittaja puhui.. minä en uskovaisena ihmisenä pysty tuomitsemaan ketään, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei! tämä on ihan väärä luulo meistä vanhoillislestadiolaisista..
koska en koskaan voi olla varma , tulenko minäkään koskaa saavuttamaan iankaikkista elämää, sen tietää yksin Jumala taivaassa, joka näkee minun sydämen oikean tilan. minä vain USKON että tällä uskolla millä tavalla uskon, jaksan vaeltaa täällä maan päällä niin, että pysyisin Jumalalle ja hänen neuvoilleen kuuliaisena. se on minun tärkein asiani elämässä. se armo, että vaikka tuntisin itseni kuin huonoksi, ja ajautuisin syntiin, saan uskoa kuitenkin että Jeesus on kuolemallaan sovittanut minunkin syntini. saan turvallisesti ja lapsenmielellä elää elämääni, ja kerran,jos Jumala suo, päästä taivaaseen.
en siis voi sanoa kuka meistä pääsee taivaaseen, en todellakaan. sillä Jumala en ole. enkä voi sanoa jostain seuroissa käyvästä vanhoillislestadiolaisesta, että hän pääsee taivaaseen, koska vain Jumala näkee hänen sieluntilan.
tällä haluan oikaista sitä käsitystä, jonka useat ovat meistä saaneet, että tuomitsemme muut kadotukseen. minä henkilökohtaisesti vain EDELLEEN USKON, että tällä uskolla tulee autuaaksi. usko ei ole TIETOA!
okei tulipas pitkä ja sekava kirjoitus varmasti , mutta jospas joku jaksoi lukea tämän tänne asti :) aurinkoista ystävänpäivää kaikille! :D
Vastaukset 56
Vanhimmat
kuten sanot voitaisiin asiat tuoda reilusti julki. Eli yksi viimeaikojen mietityttävimmistä asioista on se että jos mitään salattavaa ei ole miksi Erkki Reinikaisen alstusta vodelta 1987 ei ole julkaistu? Miksi moni hoitokokouksia käsittelevä arkisto on lukittu tiettyjen tahojen ulottumattomiin.
Miski puolueetonta selvitystä ei ole tehty? Miksi kuitenkin kentältä edelleen kuulee ääniä siitä että keskustelusta on kieltäydytty ja ksymyksiin on jätetty vastaamatta?
Eli totuudessa on aina kaksi puolta ja historia kirjoitaa voittajan historiaa...
Ihmetyttää se ettei SRK kuulluta että kaikilaa niillä joilla on jotain hampaan kolossa ilolla tervetulleeksi keskustelmaan asioista. Miksi SRK ei kehoita ja kannusta kysymään? Ja miksi SRK tyrmää ulkonaolijoitten puheet katkeraksi panetteluksi?
Mistä SRK tietää mitä "ulkonaolevilla" on mielen päällä jos he itse vetäytyvät sen lauseen taakse että kaikki on selvitetty ja upotettu armon mereen? Ehkä näin mutta asiasta tulee keskustella niiden kanssa joilla kysyttävää on.
sinne ent. ry:llesi peräämään "oikeuksiasi" ja lopeta tuo iänikuinen jauhanta täällä.
no tuota minä voisin kysyä taas isältäni, joka on elänyt noita hoitokokousaikoja, minulla kun edelleen on niistä niin vähän kokemusta ja tietoa :)
minä lupaan kysyä, ihmettelemiäsi seikkoja, heti kun ehdin!
Todella kiinostavaa olisi kuulla mitä hän vastaa :)
... itse lähden siitä että niin kauvan kun joku haluaa keskustella ja kysyä pelikenttä on avoin puolin ja toisin ... sitten kun jompi kumpi kieltäytyy osallistumasta keskusteluun se johtaa katkeruuteen siltä puolelta joka haluaa jatkaa keskustelua ... ja tässä tapauksessa se joka on jättänyt kentän on SRK... Miksi asioista ei voi tarjoutua keskustelemaan...Ei syyksi kelpaa se että asiat on selvitetty kun siltä se ei kuulosta toisen osapulen komentteja kuunnellessa...
Kiitos ja Hyvää ystävänpäivää myös sinulle! Jaksoin lukea. Oli hyvä ja asiallinen kirjoitus.
Yksi asia vain tuli mieleeni. Minusta tuntuu, ettei kukaan täällä vl-kriittisesti kirjoittava kohdista kritiikkiä kehenkään yksittäiseen uskovaiseen. Näi ei kritiikkiä pidä missään tapauksessa ymmärtää.
Itse olen elänyt ja nähnyt hoitovuodet sekä sen, kuinka silloinen vanha vl-oppi ja -opetus muuttui yhdessä hujauksessa. Muutosprosessi oli väkivaltainen, jossa ihmiset pistettiin selkä seinää vasten. Joko hyväksyit uudet opit tai sitten et hyväksynyt. Itse en niitä voinut hyväksyä, jotkut toiset hyväksyivät.
Anakin omalta osaltani voin vakuuttaa sinullekin rebekka, että minun kritiikkini kohdistuu aina ja poikkeuksetta nykyiseen vl-opiin ja vl-opetukseen. Ei koskaan ihmisiin henkilökohtaisella eikä yleiselläkään tasolla.
se vain auttamatta tulee sellainen käsitys, että kun niin kiivaasti oppiamme kritisoitte ja joskus tuntuu että myös "halveksutte ja ivaatte", että tarkoituksenne on juuri kritisoida meitä siihen oppiin nojautuvia ihmisiä!??
tuntuu,ettette löydä uskostamme mitään hyvää. suuressa osassa tekstejä se tulee esille... ainakin minun mielestäni. ja sitä hyvää kun haluaisin minä kaikille.. monista kirjoituksista tulee vaan paha mieli.
muistakaa edelleen se, että kaikilla vanhoillislestadiolaisen nimeä kantavalla ei välttämättä ole sydämessä oikeaa uskoa! siksi ei pidä yleistää kenenkään vanhoillislestadiolaisen toimintaa tai sanomisia.
ja olllut niissä hoitokokouksissa useammin hoidettavana. Minä olen päätynyt siihen, että en jaksa niitä asioita kaivaa enää esiin. Se olis liian raskasta ja varsinkin jos siinä tulis vielä loukatuksi, eikä asioita ymmärretäkään oikein.
Sitä syvempää ajatusta taitaa kuitenkin olla aika vähän.
Ja jos näitä asioita vielä nytkin hoidettais ja ymmärretäis väärin, Silloin se voi haavoittaa vaan lisää ja pahentaa asiaa.
Vaan haluan anataa pyytämättäkin anteeksi. Ja uskoa, että Jumala ajalllaan hoitaa näitä hoitajiakin. Ja eihän ne kaikki asiat tarvtse välttämättä mennä minun kautta.
Ja eihän sitä itsekään ole täydellinen kaikissa asioissa.
ytimeen.
minusta taas on joskus mukava lukea tällaistakin tekstiä. tuollainen mieli on minusta oikea. kun ajattelee sitä, että Jumala on kaikkivoipa, joka todella voi tehdä sellaistakin mikä tuntuu meistä ihmisistä mahdottomalta!
siksi niin rukoilenkin, että Jumala antaisi asioiden joskus järjestyä niin, että jokainen hoitokokousaikoja elänyt ja niitä vieläkin miettivä, voisi unohtaa ajat, ja elää rakastavalla ja anteeksiantavalla mielellä kaikkia ihmisiä kohtaan. tärkeintähän on kuitenkin usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, jonka hedelminä näen anteeksiannon ja rakkauden lähimmäistä kohtaan, nöyryyden ja kiitollisuuden taivaan Isälle.
kiitos sinulle ihanasta kirjoituksestasi. hyvää jatkoa elämääsi!
on ilo lukea.
Luulisin itse, että se on voinut olla sellainen tilanne, että sekä hoitajat ja hoidettavat on voinut olla yhtä paljon oikeassa ja yhtä paljon väärässä. Ainakin osittain.
Mutta näistä asioistahan on jon niin kauan aikaakin, että eikö olis jo aika unohtaa näitä asioita. Tai yrittää kuitenkin. Ja kääntää puhdas lehti.
on aivan eri asia kysyä isältään hoitokokouksista kuin ottaa asia yleisesti puheeksi seurakunnan edessä esim.keskusteluilloissa. Mitäpä tavallinen vl voi tehdä, että hoitokokoukset selviäisi? Ei mitään, kun se asian selvittely lähtee useimpien vl ihmisten mielestä puhujista. Jos puhujat alkavat olla eri mieltä hoitokokousten hyödyistä ja haitoista, sitten asiaa aletaan selvittelemään. On vanhempia vl-ihmisiä, jotka mielellään selvittäisivät kokoukset, niissä tapahtuneet vääryydet, jne. Mutta rohkeus ei riitä heillä alkaa puhumaan yleisesti ry:llä asiasta. Pitäisi olla useampi henkilö puhumasa aiheesta. Mutta silti hyvin harva vl rohkenee mennä seurakunnan eteen puhumaan mielipiteitään hoitokokouksista, varsinkin jos mielipide on kriittistä.
minä näen asian niin, että minun on kaikista viisainta ensin todella kysellä asioista esim. isältäni, ja nähdä myös asian toinen puoli, eli kaltoinkohdeltujen näkemys, ennen kuin menen siitä missään "keskusteluilloissa" puhumaan. toisinsanoen, ottaa asioista oikeasti selvää ennen kuin niistä alkaa enemmän puhumaan.
niinhän se kyllä on, oma kokemukseni on kun olen joiltakin kahdenkesken kysynyt niin vastaukset ovat olleet, että hoitokokouksia kauheina pitäneet valehtelevat ja liioittelevat ja että mitään sellaista ei ole tapahtunut. Toinen saamani vastaus eri henkilöiltä on, että ne olivat väärin, niissä tehtiin paljon pahaa.
Eli, mielipide-eroja löytynee asiasta. Mutta kun lukee tämänkin palstan kertomuksia hoitokokouksista, niin ei ne tuulestakaan temmattuja ole. Kyllä se on niin, että kaikenlaista niissä on tapahtunut. Useimmat vanhemmat eivät kerro nuorilleen kokouksista, eivät halua niistä keskustella.
on vaan hänen mielipide. Ja siitä poikkeaviakin ajatuksia voi olla.
Se on Raamattu minkä pohjalta näistä asiosita olis hyvä keskustella. Ja useamman kanssa, ennen kuin tekee kovin pitkälle meneviä kannanottoja.
Sinä palautit nämä" vanhat märehtijät" tälle vuosituhannelle !Eihän asioita voi unohtaa jos ei ole menettänyt muistiaan,kaikki on ihmisen historiassa .Onhan jotain mitä muistella.Sehän on ihmisten oma valinta kun on suostunut kaikenlaiseen höpötykseen ,kuten jotku hoitokokoukset.Se on varmaan ollut joku muoti-ilmiö -60-70 luvuilla vl:än keskuudessa,onhan niitä erilaisia virtauksia nykyäänkin, muotomenot kukoistavat. Usko ei ole mitään yhdistyksiä eikä liikkeitä ,on usko tai ei ole uskoa Tämä Rebekan kirjoitus oli juuri sitä mitä on kaivattu tälle palstalle ,uskovan ihmisen ajatuksia.
on tämä Sinunkin kirjoituksesi! Parempi kun et olis vaivautunut ollenkaan, koska et mistään mitään tiedä.
Entäpä kun nämä SRK:n pamput vähättelee ja pilkkaa meitä erotettuja, että olemme katkeria ja itse kävelleet ulos. Mitähän luulet, eikö se myös loukkaa? Täällä kirjoitellaan, että unohtakaa jo typerät hoitokokouksista vaahtoajat.
Kysäseppä SRK:lta oliko oma valinta, kun Sinulla tuo kyseleminen käy niin vaivattomasti.
vastannut?
vl-puhuja?
ettei isäni ole puhuja! ei jää sekään epäselväksi :)
..tähän kysymykseesi:
"jotenkin minua on jäänyt täällä lukiessani haittaamaan se, miten paljon nykyajan uskovaisille (vanhoillislestadiolaisille) asetetaan vaatimuksia tms. noiden hoitokokouksien vuoksi.. mitä siis haluaisitte meidän tekevän?"
Haluan teidän ymmärtävän että koko vanhoillislestadiolaisuus on edelleenkin yhtä ja samaa hoitokokousta. Touhuilunne "taivasten valtakunnan avainten" kanssa on juuri sitä, nimittäin hoitokokokouksen pitoa!
Raamatun mukaan rikkomuksensa saa anteeksi se joka ne tunnustaa ja hylkää.
No okei, tunnustaahan rikkomuksensa voi vaikka vanhoillislestadiolaiselle mutta niiden hylkääminen on jo ihan jokaisen omalla vastuulla. Synnin pois paneminen voi tapahtua ILMAN että joku vanhoillislestadiolainen lausuu ikäänkuin taianomaisesti vaikuttavan fraasin: Usko Jeesuksen nimessä ja veressä syntisi anteeksi. Toisaalta vaikka tämän "loitsun" latelee niin mitä se käytännössä auttaa jos syntinen ei pane pois syntiä? Ei yhtään mitään. Eli vanhoillislestadiolaisella synninpäästöllä ei ole mitään virkaa eikä mitään tehoa.
Mitä taivasten valtakunnan avaimiin tulee niin niitä ei ole voitu antaa vanhoillislestadiolaisille koska ketään vanhoillislestadiolaista ei ollut paikalla, noin 2000 vuotta sitten!
Vastaus: samalla tavalla kuin muutkin synnit. Tunnustamalla ja HYLKÄÄMÄLLÄ ne.
"...eli yhteenvetona sanon, että minusta nämä hoitokokous asiat tulisi unohtaa,..."
Ne voi unohtaa sitten kun hoitokouksenpitosynnistä on luovuttu. Näinhän ei ole asianlaita vielä nykytilanteessa.
uskostamme, että se on oikea.
Uskomme on todellaKIN JATKUVAA hoitamista TOINEN TOISISTAMME, päivä kerrallaan.
Tämä riittää ja on turvallinen tie. Taivaan Isän Armon virta virtaa yhä edelleen lastensa kautta. Jumala tekee Poikansa Pyhän Hengen kautta työtään ihmisten keskellä.
Monet on kutsuttu, mutta harvat ovat valittu.
Ja jolle Jumala avaa kuulevat korvat, löytää laitumen ja saa joka päivä sen määräosan jolla jaksaa taas tehdä matkaa.
..vanhoillislestadiolaista hoitamistapaa oikeaksi, ainakaan tarkoituksella. Halusin vain saada sanotuksi että ei ole olemassa eroa niillä hoitokokouksilla joista täällä puhutaan ja sillä hoitamisella jota vanhoillislestadiolaisuudessa vieläkin harrastetaan. Molemmat ovat yhtä VÄÄRIN!
mut huomaamattasi itse; sun 'todistus' -juttu vahvisti MINUN uskoani, että se pitää paikkansa ja on voimassa edelleen oikein Raamattuin jälkeen ihmisten keskellä joita ihmiset vl :ksi kutsuvat.
Uskonpuhdistus siis jatkuu yhä edelleen, niin kaun kuin vimeinen valittu on päässyt "arkkiin".
kahta edella olevaa kirjoitustasi täysin.. tai siis sinun pointtiasi noissa. jos olet kristitty ja edes vähän Raamattua tutkiskellut, siellä hyvin selvästi kehoitetaan neuvomaan ja jopa "nuhtelemaan" (joka tuntuu minustakin aika kamalalta sanalta) uskossaan harhaan joutuneita.
sellaisen vertauksen olen kuullut, että etkö sinäkin varoittaisi ystävää joka on tippumassa kallionkielekkeeltä suoraan kuolemaan??
tässä asiassa on samasta kyse.. eli halutaan varoittaa ja opastaa oikealle tielle sellaista uskovaista ihmistä, jonka huomaamme erkanevan Jumalan sanasta ja sen opista.
eli siksi en ymmärrä tuota näkemystäsi "jatkuvasta hoitokokouksesta" josta kirjoitat.
minä henkilökohtaisesti pidän sitä oikeana , että jos joku huomaa minun joutuneen syntiin,tekevän syntiä paatuneella omallatunnolla, että minua tultaisiin ohjaamaan Rakkaudella oikeaan suuntaan. sillä minä haluan olla nöyrä tuolle Raamatun kohdalle, Jumalan sanalle, enkä olla umpikorvainen.
ymmärrätkö siis nyt, amic lai nen, mitä ajan takaa ? :)
Tarkoitan jatkuvalla hoitokokouksella sitä, että samalla tavoin kuin niissä paljonpuhutuissa hoitokokouksissa, edelleenkin vanhoillisestadiolaisissa seuroissa käytetään samaa synninpäästömenetelmää joka voi koska tahansa johtaa samoihin negatiivisiin tuloksiin kuin ennenkin. Uskotaan että ihminen (siis ihminen omasta lihastaan käsin) voi antaa toiselle syntejä anteeksi ikäänkuin olisi jonkunlainen hengellinen viranomainen. Edellisissä viesteissäni selitin että näin ei voi tehdä. Koko menetelmä on siis täysin väärä. Tietysti jos itse syyttää lähimmäistään jostakin niin voi siinä mielessä antaa tälle anteeksi kun lakkaa syyttämästä. Koko avaintenvaltahomma on käsitetty vanhoillislestadiolaisuudessa aivan väärin. Tällaisena se häiritsee ihmisen todellista Jumalan kohtaamista koska kukaan ei edes yritä kääntyä Jumalan puoleen. Silloin ei saa sitä mitä Jumalalla olisi antaa siinä tilanteessa. Saa vain ihmisen suun sanat joihin sitten pitää yrittä uskoa.
Tietysti varoittaisin ystävää joka on tippumassa kallionkielekkeeltä.
en ymmärrä sitä, että jos olet kristitty ja uskot Jumalaan ja Raamatun sanaan , kuinka voit kiistää seuraavan Raamatun kohdan, jonka kirjoitin myös eräälle toiselle tällä palstalle käyneelle, kun hän sanoi, ettei uskovaisella ole valtuuksia antaa syntejä anteeksi. tässä siis asia mitä haluan valaista sinullekin:
Lainaus erään täällä kirjoittaneen tekstistä sekä vastineeni siihen:
"Korottaen itsensä yli Jumalan (Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi eikä pelastamaan ihmissielua, vain vl pystyy siihen) sekä muita uskovaisia halveksien (nimittäen muita uskovaisia "epäuskoisiksi")."
oletko sinä lukenut kohtaa Raamatusta, jossa Jeesus nousee ylös taivaaseen? se jossa Jeesus antaa OPETUSLAPSILLEEN Pyhän Hengen viran, saarnata ilosanomaa kaikelle kansalle. muistatko myös Raamatusta kohdan, missä puhutaan Isästä, Pojasta, ja Pyhästä Hengestä. ne ovat yksi ja sama ilmentymä. tämän Pyhän Hengen saarnaviran Jeesus jätti opetuslapsilleen, antaen heille valtuuden saarnata evankeliumia jälkipolville, siihen asti kunnes Hän tulee toisen kerran maan päälle.
minä olen käsittänyt tämän kohdan niin, että jos ihmisellä on tuo Pyhä Henki, hänellä on valtuudet antaa syntejä anteeksi. näin olen tuon Raamatun kohdan ymmärtänyt. eikä kukaan muu kuin Jeesusta seuraava opetuslapsi, voi omistaa Pyhää Henkeä.
Jeesus tarkoitti siis Pyhän Hengen viran asettamisella sitä, että kun Hän menee ylös taivaisiin, hänen opetuslapsensa jatkavat samaa työtä maanpäällä mitä Jeesuskin toteutti, PYHÄN HENGEN KAUTTA. Sen Pyhän Hengen siis jonka Hän vuodatti OPETUSLAPSILLEEN, (ei kaikille ihmisille) juuri ennen taivaaseen astumistaan.
voitko siis hyvä amic lai nen kiistää tätä totuutta, mistä Raamattu kirjoittaa?? jos voit, epäilen uskoasi Raamattuun.
..velvollisuuskin antaa kaikille kaikki anteeksi siinä mielessä että toista ei saa tuomita (ellei itse halua tulla tuomituksi. Kuitenkin tämän anteeksiantamisen tulee todella tapahtua ihmisen sydämessä. Sillä että lausuu mantran: Usko Jeesuksen nimessä..) ei ole mitään tehoa sinänsä.
Huomaa että se oli JEESUS joka sanoi niinkuin sanoi, ja Hän sanoi sen OPETUSLAPSILLEEN. Yhtään vanhoillislestadiolaista ei ollut paikalla noin sanomassa sen enempää kuin sanomaa kuulemassa. Tämähän tapahtui noin 2000 vuotta sitten.
Aluksi:
Olen alle viiden lapsen työssäkäyvä nuorehko vl-mies.
Hoitokokoukset:
Muistan hoitokokoukset omasta lapsuudestani. Ne olivat kokouksia joissa aikuiset itkivät ja muistan myös että ääntäkin sielä käytettiin. Myös vaimoni muistaa hoitokokoukset ja sen kuinka he lapset olivat ihmetelleet miksi heidän isää ja muitakin miehiä vietiin yksitellen sakastiin ja pääsääntöisesti lasten isät tulivat sakastista pois itkun kanssa.
Nyt tämän internetin ja Admatan palstan informaation kautta ole ymmärtänyt hoitokokousten todellisen luonteen. Minun mielestäni sellainen toiminta mitä niissä kokouksissa harrastettiin ei kuulu elävään kristillisyyteen. On totta että monen psyyke murskattiin niissä kokouksissa. Tiedän kaksi uskovaista mielenterveysongelmista kärsivää miestä jotka sairastuivat silloin -70 luvulla ja en voi olla yhdistämättä sairastapauksia hoitokokouksiin.
Kristillisyyden tila nykyisin:
Hoitokokoukset ja -70 luvun vaikutusten arviointi odottaa yleistä kiihkotonta arviointia edeleen, tämän on todennut Lestadiolaisuuden tutkija mm. fil.tri Mauri Kinnunen. Monet päätökset ja linjaukset joita niihin aikoihin päätettiin suhteessa ajan maallistumiskehitykseen on ilmeisen selvästi mennyt pieleen ihmisiin kohdistettuja hoitotoimenpitä myöten.
Otan esim. ehdottomuus televisioon ja ehkäisyyn.
Molemmat päätökset jotka silloin on tehty "pyhän hengen" avaamin näköaloin ovat ajautuneet kolmessa vuosikymmenessä umpikujaan. Televisiohjelmia ei voi paeta eikä niiltä voi sulkeutua piiloon. Ja ehdoton ehkäisemättömyys naisen uhrikuolemaan saakka ei ole minkäänlaista kristillisyyttä.
Lisäksi näyttäisi siltä RY: opetuksesta on joutunut hukkaan oikea Jumalan, Jumalan sanan ja jopa taivastiellä elämisen merkitys. Kuten eräs täällä palstalla kirjoitti "että se riitää kun jaksaa aina raahautua RY:lle". Ei rauhanyhdistys pelasta yhtään sielua, sen tekee vain Jeesuksen uhrautuminen ristille ihmisten syntien edestä. Ja se, että Jumala antoi tänne maan päälle oman poikansa, jota suuresti rakasti tätä suurta tehtävää suorittamaan. Raamatun mukaan käy selväksi, että jos Jumala ei olisi avannut taivastietä ihmisten paikka olisi iankaikkisessa helvetissä.
Oma mielentila:
Olen kyllä ollut monissa epäilyksissä näiden historiallisten tietojen tullessa esille. Mutta uskoa se ei ole horjuttanut mutta rauhanyhdistyksen asema ja SRK organisaatio "Jumalan valtakunnan työrukkasena" on kyllä kärsinnyt pahan kolauksen. Rauhanyhdistysläisyys on muodostunut monille elämäntavaksi ilman todellista omakohtaista uskoa ja uskon ymmärrystä.
Maallinen organisaatio ja siihen kuuluminen on noussut aivan liian suureen merkitykseen uskovaisuudessa. Itse näkisin että kirkon rooli, ja kirkko uskonnon harjoittamisen temppelinä olisi oikeampi paikka kuin rauhanyhdistys. Kirkkoon suuntautuneessa uskossa monet rauhanyhdistysläisyyden sisäiset kampitukset olisivat jääneet pois ja ihmisillä toteusi paremmin oman elämän uskonrauha.
Hei sinä! Kiitos raikkaasta ja viisaasta kirjoituksesta!! Just näin samoin olen itse myös kokenut. En vaan osaa kirjoittaa ajatuksia kuten sinä.
" - - uskoa se ei ole horjuttanut mutta rauhanyhdistyksen asema ja SRK organisaatio "Jumalan valtakunnan työrukkasena" on kyllä kärsinnyt pahan kolauksen. Rauhanyhdistysläisyys on muodostunut monille elämäntavaksi ilman todellista omakohtaista uskoa ja uskon ymmärrystä."
Minusta se ei ihen niin mene että "rauhanyhdistyläisyys on muodostunut" ihmisille heidän omasta toimsestaan vääränlainen asenne.
Vaan siitä on meille Päivämiehen ja saarnojen tietoisen opetuksen kautta tekemällä tehty "elämäntapa".
Tarkoitan, että meille on oppina ja jumalansanana opetettu että juuri ry ja SRK ovat jumalanvaltakunta.
Kun oikeasti ne ovat välineitä vaan, ajallisia välineitä joiden "raameissa" voidaan jumalanvaltakunnan työtä tehdä. Ei niissä "raameissa" Pyhä Henki ole, vaan meidän uskovaisten sydämessä.
Meille opetetaan koko ajan väärin...Tästä olen huolissani.
Uskomisesta on tullut ry-elämäntapaa...
Ottamatta senkummemmin kantaa avauksen sisältöön haluan kuitenkin tuoda julki sen asian, että en ole avauksen takana. On se kumma, että vaikka en ole nimimerkkiäni rekisteröinyt ja enää en edes entiseen tahtiin palstaa seuraa, vähän kirpaisee kun joku kirjoittaa "omalla" nimimerkillä. Siihen on täysi oikeus, ottaa mikä nimmari vaan. Eikä rebekka varmaan edes tiedä, että Rebekka kirjoitteli joskus suhteellisen aktiivisesti tällä palstalla:) Kunnioitan tuota nimmaria kuitenkin senverran, että kirjoitan sen kuten kaikki nimet isolla kirjaimella, joten se meillä on tosin erona. Minulle on myös koulussa taottu päähän, että pisteen jälkeen jatketaan isolla kirjaimella. Tiedän, tiedän ei ole oleellista, mutta parantaa luettavuutta ja on kirjoitussääntöjen mukaista.
Hyvää jatkoa kaimalleni kaikesta huolimatta toivottelee Rebekka
että olit "toisessa junassa", ja meno ei ole näemmä muuttunut
Mihin tämä juna oli menossa ja minkälainen meno siellä oli?
kolme?
No niin.
todellakaan en ole tuntenut kenenkään nimimerkkiä "varastavani" koska pari päivää sitten kun ekan kerran tänne kirjoitin, en nähnyt täällä ketään Rebekka nimisen kirjoituksia. (silloin tietenkään en olisi tätä nickiä ottanut! :) ) se minulla on periaatteena tässä, en käytä samaa nimimerkkiä joka jo näyttää olevan käytössä!
anteeksi jos olen aiheuttanut mielipahaa.. eihän tämä onneksi niin vakavaa ole, eihän? :D
ja kyllä, minäkin olen käynyt sen verran kouluja, että tiedän kyllä hyvin tarkkaan oikeinkirjoitussäännöt, mutta käyn aina niin pikaiseen täällä netissä, etten jaksa kirjoittaa kaikkia lauseen alkukirjaimia isolla kirjaimella.. se on mukamas liian työlästä ;)
okei, hyvää jatkoa sinullekin !!
En syyttänytkään sinua nimmarivarkaudesta vaan totesin, että on kumma miten kirpaisee, jos itse käyttämänsä nimimerkki onkin jollakin muullakin käytössä. Koska tämähän on vain tälläistä nettielämää...:)
Mutta tapahtuneiden tosiasioiden kanssa sillä ei ole tekemistä.
Jos kirjoittaisit kirjan em. aiheesta, em. tyylillä, se olisi romaani, ei historiallinen dokumentti.
oletko itse ollut noissa hoitokokouksissa? mitä sinulla itsellä on jäänyt niistä mieleen...?
vaikka en itse ole silloin elänytkään vielä, nuori kun olen, niin minä uskon niin, että nuotkin asiat tulisi oikeasti sopia, niiden ihmisten välillä, joilla on eripuraa ollut. en ymmärrä sitä, että uskovainen ihminen katkeroituu, minusta se ei ole uskovaisen ihmisen tunnusmerkki.
Raamattua kun olen lukenut, olen saanut sieltä semmoisen kuvan, että vaikka minulle mitä pahaa tehtäisiin tai tapahtuisi, Jumalaan luottaen haluaisin uskoa että ne asiat joskus korjaantuvat, ilman minun omaa ansiotani, tai katkeruuttani. vaikka ymmärrän että katkeruus on ihmisen suuri ystävä tuollaisina aikoina kuin esim. nämä hoitokokousajat.
katkeruus ja asioiden puiminen täällä anonyymien "keskustelupalstalla" ei minusta ole oikeaa asioiden selvittelyä.
no ... täytyy tunnustaa, että vaikeaahan se noiden 30 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden ymmärtäminen on, kun en ole sitä aikaa elänyt. mutta jotenkin oma uskoni sanoo minulle tässä asiassa, että nöyryys ja asioiden anteeksiantaminen ilman pyytämättäkin, ovat Jumalan sanan mukaisia, tänäkin päivänä.
Pieni ristiriita: Halutaan, että hoitokokoukset keskustellaan halki, poikki ja pinoon. Tämän avauksen kaltaisia näkökulmia ei kuitenkaan suvaita. Miksi? Ajat olivat vaikeat, uskon sen ja tiedänkin, vaikken muista. Kuitenkin olen pitkälti samaa mieltä avaajan kanssa ja samoin kokenut.
En voi kertoa tarkkoja hoitokokouskokemuksiani, vielä... En halua tulla tunnistetuksi, vielä, mutta aikani tulee...
Hyvä ettet "säikähtänyt" vastaustani, tyylini on tahallisen repivä, koska... Arpiset haavat on pakko repiä auki, että ne voidaan parantaa..
Periaatteessa, olet ihan oikeassa "Anna meille, meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille.."
Ymmärrän sinua, jos menneet kauheudet menevät yli sinun ja monen muun kaltaisesi nuoren käsityskyvyn yli, mutta toivottavasti pystyt uskomaan tosiasiat, vaikkakin ne ovat pöyristyttäviä.
Asiat on selvitettävä, vaikka EU-ihmisoikeustuomioistuimessa. Jos käyttäisimme unohtamisen logiikkaa kaikkeen vääryyteen, uskotko, että vääryys sillä vähenisi?
Aloitus oli asiallinen, olen samaa mieltä.
Joka ei ole kokenut, niitä vainoja, niin aika vaikea hänen on asettua uhrien asemaan, oli kuinka empatiakykyinen tahansa. Ihmismielen torjuntamekanismit ovat niin vahvat, onneksi.
Bono, en ole riitapukari, tyylini on tahallisen räväkkä...
Ystävyydellä sanon : Rauhanyhdistysten piirissä ei ole oikeaa keskustelukulttuuria, sen huomaa täällä. Minä pyrin keskusteluun, en ennalta arvattaviin ympyräpäätelmiin.
niin. noin ajattelee se joka järkeilee uskonasioita, minun mielestäni. tärkeintä on omakohtainen usko! olen käsittänyt niin, ettei taivaaseen pääse muiden syntien tunnistamisella eikä julkituomisella, vaan kun kerran kuolemme, kysytään Raamatun mukaan vain sitä, onko Sinun nimesi elämän kirjassa.
tämän pohjalta ajateltuna näen asian vieläkin niin, että vaikka mitä kauheuksia on tapahtunut niin Sinulle kuin ehkä minullekin joskus tulevaisuudessa (kuka tietää) turvaudun vain yksin Jumalaan, ja sydämeni halu on keskittyä vain siihen, onko minun sieluni tila oikea. minä uskon niin lapsenmielisesti.
tunnustan edelleen sen tosiseikan, että paljon on tehty varmasti syntiä myös vanhoillislestadiolaisten piirissä, ennen ja tänäpäivänä, ja se tuntuu monesti niin pahalta, mutta menetän oman uskoni, jos alan liikaa elämään toisten synneissä, syynäämään mitä muut tekevät ja sanovat kuitenkin olevansa uskovaisia.
siksi turvaudun siihen, että tärkeintä on oma uskoni, koska kerran vastaan vain omasta kohdastani.
Kirjoitit myös äsken:
Periaatteessa, olet ihan oikeassa "Anna meille, meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille.."
Miksi kirjoitat Devout, PERIAATTEESSA tuon olevan totta. miksi? minä uskon Jumalan sanan sanatarkasti, ja kaikissa elämäntilanteissa. minusta tuo Raamatun kohta pätee joka tilanteeseen missä minua on loukattu. niin haluan uskoa. enkä ymmärrä sitä, miksi itse alat muuttelemaan tuon kohdan perimmäistä tarkoitusta..?
tällaisia ajatuksia tuohon edelliseen :)
Raamatun ajan uskovaisetkin uskoivat niinä aikoina kuin elivät, Jumalan sanan mukaan, eivätkä muistelleet niitä syntejä, mitä esi-isät olivat tehneet joskus muinoin.
ei minunkaan uskoani horjuta se, että esimerkiksi 70-luvun uskovaiset ovat pois poikenneet Jumalan sanasta.
Otsikon mukaan pyrin keskustelemaan kanssasi oikein eli "räväkästi":)
"Rauhanyhdistysten piirissä ei ole oikeaa keskustelukulttuuria, sen huomaa täällä."
Mitä mahdat tarkoittaa käsitteellä "rauhanyhdistysten piirissä"? Edustaneeko myös tämä rebekan avaus "minun näkemykseni asioista" tätä väärää kulttuuria? Mitä olen hoitokokouksia sivunneita keskusteluja seurannut, niissä poljetaan ikävä kyllä paikallaan. Harmittavaa on, että moni keskustelu johtaa täällä siihen, että vastapuoli on "katkera" tai "ei tiedä asioista mitään". Eihän tässä mielestäni pitäisi olla edes vastapuolia! Ainakaan jos asioista halutaan oikeasti selvyys.
Rebekan avainteesejä varmaan olivat se, että tapahtumat pitäisi sopia ja unohtaa sekä se, ettei uusilla sukupolvilla saisi olla vastuuta vanhempien synneistä. Vaikkakin silloin tapahtui rumaa uskonnollista vallankäyttöä, pitääkö jokaisen ry:n piirissä uskoa tunnustavan kantaa siitä syyllisyyttä?
Riittääkö minun kohdaltani todeta, ettei hengellinen väkivalta ole sallittua, Kristuksen kirkkolakia ei saa käyttää väärin, rauhanyhdistyksellä ei saa harjoittaa poliittista painostusta, sanamuoto saatanan lapsi on sopimaton kaikissa tilanteissa jne. Olen AIVAN varma että näitä vastaan on vl-yhteisössä rikottu ja (taivas varjele) rikotaan vastakin, niin väärin kuin se onkin :( Syntiä sielläkin tehdään, mutta kokonaisuutena vl-liike tarjoaa nimenomaan armahdusta. Näin siis minä uskon.
"Joka ei ole kokenut, niitä vainoja, niin aika vaikea hänen on asettua uhrien asemaan, oli kuinka empatiakykyinen tahansa."
Lienet oikeassa. Mutta voisiko edes teoriassa olla mahdollista, että vieressäsi istunut toinen "uhri" olisi saanut samanlaista höykytystä kuin sinä osakseen, ja tänään hän toteaisi aivan vilpittömästi, että oikein minua puhuttelivat? Omakohtaista uskoahan täälläkin painotetaan, ei laumahenkeä, vaikka lampaita olemmekin...
Jatketaan keskustelua rakentavuuteen pyrkien :)
olipas se ytimekkäästi sanottu :) tuntuu että itsellä on aina niin huono ulosanti :)
juuri samaa mieltä olen kanssasi, että nämä keskustelut täällä polkevat paikallaan. ikään kuin näillä kaltoinkohdelluilla ihmisillä ei olisi aikomustakaan koskaan antaa anteeksi ja unohtaa.jotenkin siitä tulee niin paha mieli. haluaisi kuitenkin itse olla kuin avoin kirja muille ihmisille, tuoda julki sen, kuinka ihanaa on olla Jumalan lapsena. ja kuinka tärkeää itselle on aina se, että minun ja kaikkien muidenkin maailman ihmisten synnit on Jeesus kerran kuolemallaan sovittanut. sen tähden kaiken synnin SAA USKOA anteeksiannetuiksi.
se tuo turvaa ja rauhaa. ja ennenkaikkea iloa. ja kiitollisuutta.
Tämä on myös Rebekkalle..
"Riittääkö minun kohdaltani todeta jne.."?
Jos asiaa ajatellaan puhtaan juridisesti, et ole mihinkään syyllinen.
Jos ajatellaan asiaa moraalisesti, kun et ollut ehkä, silloin syntynytkään, et ole moraalisessakaan vastuussa, kun sanoudut julmuuksista selvästi irti, Mutta...
Jos tämän edellä mainitsemasi listan olisit julkisesti sanonut ry:llä, joskus -70-80-luvulla, olisit varmasti, joutunut hoidettavaksi jostain väärästä hengestä.
Tämä SRK:n julmuuksien, syyllisyys kysymys kosketti silloin aikanaan tuskallisesti, minua itseänikin, monenlaista vainoa sain osakseni, vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa tapahtuneisiin, olin "vainottu", molemmin puolin.
Minun "höykytystapaukseni", oli niin tyypillinen ja samalla erikoinen sen ajan tapaus, että en osaa mitenkään kenenkään, ajattelevan, että se olisi ollut siunauksellista.
Ne olivat "näytösoikeudenkäyntejä", ilman oikeutta, halpamaisten pahansuopaisten juoruajien aikaansaamia syytöksiä, lisäksi: Jouduin toisten synneistä tuomiolle.
Vastaisin yhdellä lauseella, siihen kun puolustelette vl-uskoa.
Jeesuksen sanat: Hedelmistään puu tunnetaan.
Ettekö te tunne, vanhoillislestadiolaisen puun hedelmiä?
osoitit siis edellisen tekstisi myös minulle?
kun Jeesus sanoo nuo sanat: hedelmistään puu tunnetaan, tietääkseni hän tarkoittaa siinä yksityistä ihmistä. sinä otit tuossa edellä esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden.
minä kyllä uskon niin kuin varmasti "enemmistö" vanhoillislestadiolaisista, en tiedä. mutta kuitenkin koen niin, että parhaani mukaan yritän tuottaa sellaista hedelmää mikä on pelkästään hyvää.
siksi otan melkeinpä jopa loukkauksena tuon sinun äskeisen kirjoituksesi, missä tunnut etsivän minustakin pahaa hedelmää. sitä en ole tahtonut tällekään palstalle tuoda. ja jotenkin näen, että näistä asioista on hankala keskustella näin anonyyminä, koska tämä keskustelu taas ei tuota mitään hedelmää, vaan ihmiset tuntuvat ajattelevan meistä aina vaan pelkkää pahaa, sama mitä sanomme tahi teemme.
niin se asia vain näyttää yksinkertaisesti olevan. koskaan emme varmaan ole teille mieleen. siksi koska emme muutu niin kuin muu maailma muuttuu ja muuttaa Jumalan sanaa.
toisaalta on jotenkin huvittavaa se, miten olette ehkä vuosikaudet tällä palstalla kertomassa kokemistanne vääryyksistä, mutta ette ota suoraa ja välitöntä kontaktia "oikeassa elämässä" keneenkään lestadiolaiseen, että voisitte noista asioista keskustella, ehdottaisitte jonkunlaista keskustelua näistä asioista?
koska tuskin täällä koskaan selviävät mitkään mainitsemistanne ristiriidoista. tuntuu että tällä palstalla saatte vain enemmän ja enemmän tuulta myllyyn.. mutta oma olonne ei siitä parane. turhaa on etsiä ja ruotimalla ruotia syyllisiä.. se on Jumalan sanan vastaista. vaan pitäisi mennä rohkeasti juttelemaan niiden kanssa kenen kanssa on silloin eripuraa ollut.
jos niin ei voi tehdä, silloin näiden asioiden puimisessa täällä tuskin on kyse teidän uskonelämästänne, vaan jostain ihan muusta. sen voitte varmasti itsekin tunnustaa.
Ihan niin kuin asia olisi ollut vain jokin muutaman ihmisen välinen kiusaamis/riita-asia.
Vastassa oli koko organisaatio SRK, jonka mätähedelmä oli hoitokokoukset.
Edustat teikäläisiä tyypillisimmillään, uhri on aina syyllinen.
Uskot mieluummin taruja, kuin tosiasioita.
mistä sinua ´"syytettiin" tuolloin? olisi mukava tietää. oletko koskaan ottanut SRK:hon yhteyttä tässä asiassa? ja pyytänyt että näistä asioista keskusteltaisiin.. eikö niistä olla koskaan keskusteltu?? eivätkö he ole koskaan tunnustaneet tehneensä väärin?? eivätkö he ole pyytäneet, että heille annettaisiin anteeksi?? vai minkälaista anteeksipyyntöä esimerkiksi sinä odotat? vai odotatko jotain muutakin kuin "pelkkää anteeksipyyntöä"?? näihin asioihin haluaisin että vastaisit, niin voisin itsekin saada paremman kuvan teidän tilanteesta.
eikö mielestäsi nykyäänkään vanhoillislestadiolaisten seuroissa saarnata oikeaa Jumalan sanaa? onko se jotenkin mielestäsi muuttunut pahempaan suuntaan niistä ajoista, jolloin itsekin kuuluit samaan uskoon? jos siellä nykyään saarnataan oikein, miksi et halua kulkea saman joukon mukana? siksikö, että siellä elää vielä niitä samoja ihmisiä,jotka aikoinaan ottivat osaa hoitokokouksiin?? jos ne olisivat kaikki kuolleet, haluaisitko sitten kulkea samaa polkua?
vai mitä odotat itseasiassa?
kiitos :)
muut muuttaa sitä Sanaa! Minulla on taas ihan toisenlainen näkemys asiasta.
Ja sanot, että pitää mennä sen luokse, jonka kanssa on eripuraa tullut. Entäpä kun se koko oppi oli väärä ja sen nimessä sitten toimittiin niinkuin toimittiin. Eikö ensin pitäisi SRK:sta saada pois ne jotka vieläkin ovat vallankahvassa tuolta väärältä ajalta. Eivät ole korjanneet asioita, vaan ovat ihan muina miehinä edelleen remmissä. Ei se kyllä lisää SRK:n eikä vl:ien luottamusta.
En aio vastata Devoudin puolesta hänelle esittämiisi kysymyksiin, joista laskin yhteenä 18 kysymysmerkkiä. Devout saa vastata.
En malta olla ottamatta kantaa yhteen asiaan, jonka nostit esille. Katson olevani samassa asemessa Devoutin kanssa suhteessa vl-liikkeeseen, en hoidettuna, mutta hoitoja nahneenä ja niiden seurauksena vl-uskon jättäneenä.
Asia, jota haluaisin kommentoida, on luottamus ja sen menettäminen. Itse menetin luottamukseni vl-opetukseen nimenomaan hoitokokousten myötä. Suhde johonkin uskonyhteisön opetukseen on mitä suurimmassa määrin luottamussuhde. Kun se luottamus on kerran petetty, sen luottamuksen takaisinsaaminen on lähes mahdotonta.
Omalta kohdaltani haluan sanoa sen, että niin kauan kuin samoja ihmisiä on määrittelemässä vl-opetusta, jotka syyllistyvät ihmisten henkiseen pahoinpitelyyn, niin kauaksi aikaa olen oman luottamukseni heihin menetettänyt. Silloin näin näiden ihmisten sisällä asuneen saatanan, enkä tiedä mikä saisi minut vakuuttumaan siitä, että saatana olisi heistä poistunut. Opetus ei ainakaan ole muuttunut. Pitänee paikkansa vanha sanonta, että luottmuksen voi pettää vain kerran.
ystävyydessäkin, sen voi pettää vain kerran. Minä ainakaan en halua enää jatkaa samassa porukassa.
Kotiäitejä oltiin molemmat, samalla hiekkalaatikolla leikitettiin lapsia ja juteltiin niitä näitä, joskus myös tiestä ja matkasta. Miksi hän ei sanonut koskaan, että on minun kanssa eri mieltä? Kuitenkin tämä muka uskonystävä pudotti pommin elämääni, ilmoittamalla kylmästi eräänä päivänä, että minussa on kososlainen henki ja että pitää tulla ry:lle tekemään parannus! Ilmeisesti hän oli tästä asiasta käynyt laajemminkin keskusteluja selkäni takana.
Tämä oli sitä lähimmäisenrakkautta tässä paljon mainostetussa siionissa tuohon aikaan. Ei ole ollut ikävä noita kätyreitä sen jälkeen eikä heistä minun ystäviä tulisi enää.
Tässä on jo monta hyvää kannaottoa, mutta kun kysyt minulta, niin...
Mehän olemme Jumalan johdatuksessa, Hän näki parhaaksi johtaa minut ulos liikkeestä, silmäni avautuivat Totuudelle ja Totuus on tehnyt minut vapaaksi, en mistään hinnasta palaisi takaisin..
Summa summarum, hoitokokoukset olivat vain suuri siunaus minulle...
Mutta, vääryydet pitää tuoda ainakin esille..
"Jos asiaa ajatellaan puhtaan juridisesti, et ole mihinkään syyllinen. "
Tuota en tarkoittanut laisinkaan. Rikos on rikos, ja ymmärrettävästi hoitokokousmenettelyjä olisi ollut vaikea viedä oikeuteen senkään perusteella, mitä täällä on kerrottu. Edelleen kysymykseen, ovatko nykyiset nuoremmat vl:t moraalisessa vastuussa menneistä, en saanut vastausta. Entä tulevaisuudessa, kun hoitajat ja hoidetut alkavat olla haudassa? Julkinen anteeksipyyntö lienee silloin helpompaa, nykyinen kanta (esim. Aimo H: ei syytä julkiseen anteeksipyyntöön) vaikuttaa siltä, että esim. tämä Aimo H. on ollut aivan eri kokouksessa kuin esim. sinä.
"Minun "höykytystapaukseni", oli niin tyypillinen ja samalla erikoinen sen ajan tapaus, että en osaa mitenkään kenenkään, ajattelevan, että se olisi ollut siunauksellista."
Asia selvä, vastasit kysymykseeni.
"Ne olivat "näytösoikeudenkäyntejä", ilman oikeutta, halpamaisten pahansuopaisten juoruajien aikaansaamia syytöksiä, lisäksi: Jouduin toisten synneistä tuomiolle."
Noin kuin asian kerrot, väärinhän tuo on, ei voi muuta sanoa. Ymmärsinkö oikein, että olet tuon(kin) heille anteeksi antanut?
"Ettekö te tunne, vanhoillislestadiolaisen puun hedelmiä?"
Luulenpa tuntevani, ja plussat ja miinukset kun lasken yhteen, jään joka kerta selvästi plussalle. Aika kriittisesti olen tähänkin vl-uskoon ja tottumuksiin aikuisiälläni suhtautunut, ja silti tulen tuohon tulokseen. Liekö matematiikkapäässä sitten vikaa?:)
- Ei ainakaan minulla ole sellaista mieltä, että kenenkään sivullisen pitäisi pyytää anteeksi toisten tekemiä rikkomuksia.
- Parannus tehdään siinä laajuudessa kuin teko on tapahtunut.
- Takaisinpalaamista toivon sydämestäni minäkin niin, että henkiopin kannattajat ja kokousten puolustajat ymmärtäisivät (olleensa) olevansa eksyksissä ja palaisivat takaisin entiseen uskoonsa.
Lopuksi vanha siioninlaulu:
Älä pelkää tytär siionin
vaikka kotiranta aina ei näy
koska sodassa voittanut sankari
vieläkin laumansa keskellä käy.
Yksi yleismaailmallinen kysymys:
Oletko sitä mieltä, että juutalaisten tappajat toisen maailmansodan aikaan eivät olisi saaneet pyytää julmaa vainoaan anteeksi?
Se on ollut siis turhaa?
Samoin kuin vainot Venäjällä, ja muitakin esimerkkejä maailmalta löytyy.
Asia ei koske pelkästään "hoidossa olleita" asianosaisia.
Ymmärrätkö, että nähty vääryys siirtyy traumoina sukupolvelta toiselle! Siitä on kärsinyt uskomattoman moni perheenjäsenkin.
Totuuden kieltämisellä ja vähättelyllä ei pääse mihinkään.
Historialla on paha tapa toistaa itseään, jos asioita ei ole käsitelty suuremassa mittakaavassa.
Itse en ainakaan halua olla enää koskaan "samassa veneessä" sellaisen hengellisen porukan kanssa, joilta löytyy näin suuria luurankoja kaapeistaan..
Eikä nöyryyttä lainkaan.