Millainen on luomusynntys kokemuksena? Lukemisen perusteella vaikuttaisi kiehtovalta vaihtoehdolta mutta miten on käytännössä?
Tietenkin laittaa hieman epäilyttämään kun lääkäriä ei ole paikalla mutta ehkä se on se nynnyys vaan:)
http://www.kookas.fi/articles/read/7110
Tietenkin laittaa hieman epäilyttämään kun lääkäriä ei ole paikalla mutta ehkä se on se nynnyys vaan:)
http://www.kookas.fi/articles/read/7110
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pisti naurattamaan tuo "limatulpan irrottua, synnytys on päivän tai kahden päässä".
Mulla rv 32 ja tulppa tiessään. Muuten paikat kiinni ja tiukasti.
Toisaalta huonosti sanottu luomusynnytys, ettei lääkäri kuuluisi siihen. Ihan hyvin voi sairaalassa synnyttää luomusti.
Ei vaikuta kovin pätevältä tuo sivusto.
synnytyksessä sairaalassakaan. Ei ole mitään syytä olla.
Itse synnytin ilman lääketieteellistä puuttumista sairaalassa. Lääkäri ei käynyt kertaakaan. Ei puudutettu, ei edes ilokaasua, vain suihkussa kävin kolmasti, ei leikattu välilihaa, ei annettu piikkiä jälkeisten syntymistä edistämään. Polviseisonnasta ponnistin. Sängyssä en ollut hetkeäkään, sisätutkimukset (3 x koko 22 tunnin aikan) tehtiin jakkaralta tai seisten.
Lapsen synnyttyä ei imetty ilmateitä tms. vaan suoraan äidin syliin ja siirryttiin sängylle imettämään. Muutaman tunnin kuluttua vasta kylvetettiin ja siirryttiin osastolla nukkumaan (oli myöhäinen ilta jo silloin).
tuosta osotteesta, sain jotain tietoja mitä oon kaivannutkin,itte haaveilen avustamattomasta kotisynnytyksestä :) Kannattaa käydä aktiivinen synnytys-sivuilla lukemas kans artikkeleita kivunlievitysten, kalvojen puhkaisun ja välilihan leikkauksen haitoista(,sieltä löytyy myös linkki avustamattomien synnytysten sivuille..)
Nykyään sekaannutaan ihan liikaa synnytyksiin, eikä synnyttäjän toiveita useinkaan toteuteta mut moni synnyttäjä haluaakin vain kivut pois ja kätilön kertoon mitä tehdä..
Luomusynnytykses tärkeetä on ainaki hyväksyä kova kipu ja kuunnella kehoaan..
tai ymmärrä miksi lapsia ja äitejä kuoli niin paljon enen synnytykseen?? Miksi riskeerata lapsen ja oma henki? Ihan päätöntä touhua. Jännitystä voi hakea elämään järkevimmilläkin keinoilla.
tuollaista tietämättömyyttä, pelkää sä vaan ja tee niinku yhteiskunnas on totuttu.
Sairaalakin on kuule ihan vieres.
Ota selvää asioista, tuo on ennakkoluuloa!
Luuletko tosiaan että haluan vain elämääni jännitystä?! Arg, oon kuule itkeny sitä kuinka mua on kohdeltu sairaalas, en halua sinne muutaku pakosta! Haluaisin synnyttää oman kodin rauhas, ilman jatkuvia häiriöitä ja kuunnella kehoani..synnytys häiriintyy niin helposti, ihania synnytyskertomuksia löytyy sieltä avustamattomien synnytysten sivuilta :)
ja erääs aktiivinen synnytys-artikkelis sanottiin hyvin et jos kerta synnytys pelon takia saa sektion niin miksei sairaalakammoiset saisi synnyttää kotona!
Oon ihan samoilla linjoilla sun kans. Mull on yks ok, melkein luomu synnytys ja kasks tosi traumaattista "piikkiä ja piuhaa"- synnytystä takana. Eniten pelkään kätilöitä. Mua ei oo kuunneltu, ei hyvällä eikä pahallakaan oo menny sanoma perille. Kaikki ipanat ois syntyny terveinä saunan lauteilleki, mitään itse synnytykseen liittyvii ongelmii ei oo ollu. Niil on vaan siel synnärillä niin sairas hoppu. Kellon kans mennään, ja aikataulus on pysyttävä. Viis siitä miltä äidistä tuntuu.
Mun kroppa toimii niin ku toimii ja synnytys etenee omalla painollaan. Kaikki nopeutusyritykset on mun kohdalla tarkottanu helvetintuskia ja synnytyksen etenemisen pysähtymistä tunneiksi. Nyt on toiveena käydä vaan ponnistamassa se laps synnärillä, ihan siis vaan varmuuden vuoks, jos jotain sattuu..ja äkkiä takas kotiin.(matka synnärille ruuhka-aikaan max 6min.)Ihanne ois, jos sais kätilön kotiin, mut kotihoidontuki ei taida riittää palkkoihin. Löytyskö kansanedustajaa ajamaan asiaa, että saatais ees vähän tukee kotisynnytyksiin?
Jäi sanomatta että siin melkein luomu- synnytyksessäni sain kropan omat endorfiinit käyttöön, aivan ihana tunne,suorastaan nautein, kipulääkettä aloin kyseleen vasta yheksän sentin kohdalla, en tietty enää saanu. Kahella työnnöllä oli sitte poika ulkona.
Vähemmän luomun siit synnytyksestä teki kalvojen puhkaisu..
kun kirjoitit :) Mä oon kans 3.ensimmäistä synnyttäny polikliinisesti mut aina synnytyksen jälkeen saanu tapella kotiin pääsystä vaik kaikki menny ja ollu hyvin, peloteltu vaan kaikel mahdollisella ym. on tosi raskasta alkaa viä taisteleen oikeuksistaan synnytyksen jälkeen! Mullakaa ei oo viä kokemusta täysin luomusta synnytyksestä, kahdessa ollu puudutus: nyt päätin et en ota ku luin niistä haitoista et kestän mieluummin sen kivun eikä se ikuisuutta kestä ;) yhdes synnytykses otin ilokaasua ja puhkastiin kalvot; nyt luin sen haitoista niin oli selvää etten halu sitäkää ja sit ajattelin et mitä mä sinne lähden kun meinaan selvitä ilman kivunlievityksiäkin ja siitä alko haaveilu ja ekaa kertaa odotan innolla synnytystä, toivottavasti saisin toteuttaa tän haaveen!!
En jaksa nyt kertoa niistä kurjista kokemuksista mitä sairaalas on ollu mutta joka synnytyksestä jääny pahaa mieltä..
Alunperin sairaalasynnytykset yleistyivät, jotta äidit saivat levätäkin.. se oli ennen vanhaan varmasti ihan hyvä juttu. Mutta miksi olisi pakko olla sairaalassa, jos sille ei koe tarvetta?
Itsellänikin jäi niin paha maku suuhun synnytyksestä, että seuraavan haluan synnyttää joko kotona tai varmasti polikliinisesti. Ja sen polikliinisyydenkin teen sitten täysin selväksi jo raskausaikana ja jo synnärille mennessä, jos joudun sinne menemään. Nyt ekan raskauden aikana puhuin neuvolassa kahdenkin terveydenhoitajan kanssa kotiutumisesta mahdollisimman pian, toisen terkkarin suositus 2vrk sairaalassa kuulosti ihan ookoolta kun ajattelin, että voihan sitä vauvan käsittelyä siinä auttavassa ympäristössä harjoitella mutta tosi auttavaa, kun joka hoitaja jakeli eri ohjeita, imetykseen ei kannustettu vaan neljä kertaa tyrkytettiin korvikepulloa ja lopun tietysti kruunasi erään hoitajan uhkaus, että voin lähteä sairaalasta mutten välttämättä saa vauvaa mukaani. Kun viimeinkin kahden osastolla vietetyn tuskaisen (ilmapiirin johdosta ja tylsääkin oli sängyssä vain maata) yön jälkeen sain vonkaamani lääkärintarkastuksen vauvalle, niin yhä kotiutumisen ehto oli se, että kotona on toinen aikuinen. Tämäkään minulle ei selvinnyt, että mistä ne tuollaisia ehtoja latelevat??
Mieleeni tuli, vaikuttiko asenteisiin ikäni (minusta puhuttiin siellä nuorena äitinä) ja se, että olin ilman sormusta (kun loppuraskaudessa sormet turposivat) eikä miestänikään heti aluksi siellä näkynyt ja kerran pääsi piipahtamaan työputken lomastaan ennen kotiin hakemista, kun emme nähneet tarpeelliseksi aloittaa isyyslomaa osastolla olon aikana..
Kyllä sairaalasynnytyksien yleistymisen perusteet ovat olleet pelkästään lääketieteellisiä ja yhteiskunnallisia. On yritetty säästää sekä lapsien että äitien henkiä, jossain vaiheessa palvellut myös turvattomia synnyttäjiä.
..ei ole lääketieteellinen tapahtuma.
tahtoisitko sitten takaisin aikaan 50-100 vuotta taaksepäin kun synnytettiin torpassa/saunassa?
Niin luonnollinen osa elämää kuin synnytys onkin, on sen sairaaloihin viemisellä säästetty paljon ihmishenkiä- niin vauvojen kuin äitienkin.
Mitenkäs se sinun koko synnytyksesi yht'äkkiä niin kamalaksi muuttui, kun aiemmin olet hehkuttanut kuinka hyvin meni vain ilokaasun voimalla? Voithan valita ihan kotisynnytyksen seuraavalla kerralla, ehkä arvostuksesi terveydenhuollon henkilöstöä kohtaan nousee kun siinä tilanteessa huomaatkin että tarvitsetkin jossakin apu , etkä tiedäkään kaikkea parhaiten itse.
synnytys ole lääketieteellinen tapahtuma, kyllä se vaan mitä lääketieteellisin tapahtuma on kun joudutaan sektioon ja niitä on nykyään miltei 20% kaikista synnytyksistä. Ja nyt en halua vastausta että suurin osa sektioista on turhia. Sinun logiikallasi, osa lapsista saisi vammautua, kunhan on vaan mahdollisimman luonnonmukainen synnytys...
On toki hyvä, että sektio voidaan hätätapauksessa tehdä. Mutta kuinka monta sektiota säästettäisiin, jos pois luvuista otettaisiin ylipainoiset odottajat joilla mahdollisesti ylipainon myötä komplikaatioita raskaudessa/synnytyksessä tai epiduraalin tai muitten "kivunlievitysten" aiheuttamat synnytyksen komplikaatiot, joista ei ole vielä tarkkoja tutkimustuloksia?
Mun synnytys menikin ihan ok, 3,5h siellä salissa tuli oltua mutta sen jälkeinen aika osastolla oli inhottavaa. Kätilö oli loistava, joskin kalvojen puhkaisu oli mitä todennäköisemmin turha ja teki ponnistusvaiheesta kivuliaampaa mutta sillä hetkellä en sitä osannut ajatella..
Jos ylipainoinen on tullut raskaaksi, ei hommaa oikein voi perua ja lähettää äitikandidaattia laihdutusleirille. Synnytysoppi on yksi vanhimpia lääketieteen erikoisaloja. Vaikkakaan normaali synnytys ei ole sairaus, niin se voi muuttua lääketieteelliseksi ongelmaksi hyvin nopeasti. Lääketiede tutkii mm. näiden syitä, niiden hoitamista mahdollisimman hyvin onnelliseen loppuun ja keinoja ennustaa synnytysten mutkistuminen. Edelleenkin puolet keisarileikkauksista on sellaisia, joita ei mitenkää ainakaan toistaiseksi pystytä ennakoimaan. Osa näistä vaatii nopeita toimenpiteitä jotta äidin ja lapsen terveys ei vaarantuisi. Niin nopeita, että vaikka oma koti olisi kadun toisella puolella sairaalaa, on se liian kaukana synnytyspaikaksi. Pointti on siinä, että synnytyksen kulkua _ei_ voi tietää varmuudella ennalta, eikä sitä voi siksi etukäteen suunnitellakaan tarkalleen johonkin muottiin.
P.S. PubMedistä löytyy 696 tieteellistä artikkelia hakusanoilla "labour complications epidural". Luehan ensin nuo ja kerro mitä vielä haluaisit tietää asiasta.
Eikä sektio ole ainoa asia, minkä takia sairaalaa tarvitaan. Esimerkiksi liian runsas verenvuoto synnytyksen jälkeen vaatii toimenpiteitä. Ainakin ilmeisesti kaavinta tehdään, en tiedä mitä muuta.
Minusta kyse oli siitä, miksi sairaaloissa alunperin alettiin synnyttää. Jihuuu totesi siihen, että synnytys ei ole lääketieteellinen toimenpide. Mitä se tähän asiaan kuuluu? Jos Jihuusta nyt vuonna 2007 tuntuu siltä, ettei se ole, niin ei se sitä tarkoita, etteikö se lääkäreiden mielestä ole ollut tai olisi vieläkin hyvinkin lääketieteellistä. Ei ollut kyse siitä, miten asioiden olisi pitänyt olla vaan siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Kyllä sairaalasynnytyksiä on alettu harjoittaa ihan muusta syystä kuin äitien levon takia.
"Kuolleet kalat lilluvat virran mukana, elävät uivat vastarintaan" mun mielestä tuo on hyvä sanonta, otin tuon Dynamite-lehdestä, siinä käsitellään sitä et onko YLMI(=yleinen mielipide)sinun jumalasi..
Oon nähny ku hain toiselle lapselleni calmettea ja (samalla oli lääkärin tarkastus) kuinka välinpitämättömiä hoitajat oli kun siinä yksi vauva itki, se oli aiva sydäntä särkevää kattoa sitä ku huone täynnä hoitajia eikä kukaan meinaa mitää, itte just imetin ja meinasin jo itte mennä lohduttaan sitä vauvaa mut sit yks hoitaja mateli siihen ja puhu oikeen tympeesti et no joo joo kyllä saat maitoa ja pullon kans sit otti vauvan..ajattelin et tännekö pitäis tulla synnytyksen jälkeen, kun oon kuullu monelta et vauvaa viedään melkeen väkisin yöksi pois ymv. ja kohdellaan just et sä mitään tiedä, EI rohkaista, kunnioiteta..
Sit yleisesti suhtaudutaan kotisynnytyksen ja polikliinisen synnytyksen haluaviin aivan kun he eivät välitä omasta ja vauvan parhaasta!?!
Synnytyksen jälkeen on muutenki herkkä, sillon syyllistetään.. voi ahdistus :(
http://www.kookas.fi/articles/read/7300
liitän tuosta sivusta osan tähän:
Periaatteessa jokaisella äidillä on täysi oikeus valita synnytyspaikakseen myös oma kotinsa. Käytännössä Suomessa kotisynnytyksiin on suhtauduttu jokseenkin kielteisesti. Siksi ammattitaitoisten kätilöiden ja lääkärien saanti kotisynnytykseen voi olla hankalaa. Yksityisiltä kätilöasemilta voi saada apua kotisynnytyksen suunnitteluun.
Kotisynnytyksessä synnyttäjä voi järjestää olosuhteet täysin mieleisekseen. Hän voi käyttää kylpyammetta, suihkua, saunaa. Hän voi synnyttää takkatulen loisteessa tai kynttilänvalossa. Hänen seuranaan on oma perhe. Kotisynnytyksissä vanhempien lasten läsnäolo on luontevaa ja näin lapset tutustuvat heti uuteen perheenjäseneen. Perhettä ei eroteta toisistaan synnytyksen ajaksi. Kotisynnytyksessä äiti voi kokea hallitsevansa synnytystilanteen paremmin kuin vieraassa sairaalaympäristössä. Synnytyksestä muodostuu turvallinen ja läheinen kokemus.
Synnytystä varten sovitut avustajat ovat perheen kutsuttuja vieraita synnytystilanteessakin. Sairaalasynnytyksessä synnyttäjä joutuu intiimissä tilassaan tapaamaan usein lukuisia vieraita ihmisiä, kätilöiden ja lääkärien vuorojen vaihtuessa. Kotisynnytyksessä synnyttäjä synnyttää omassa rauhassaan ja pystyy paremmin säätelemään synnytysympäristöään. Imetys ja vauvanhoito sujuvat usein luontevammin omassa kodissa kuin sairaalaympäristössä. Äiti voi myös levätä toisin kuin sairaalan hälyssä. Usein kuitenkin kotisynnyttäjät kokevat olevansa loistokunnossa heti synnytyksen jälkeen ja osallistuvat vastasyntyneen syntymäjuhlaan täysin rinnoin.
Kotisynnytykset eivät sinänsä ole vaarallisempia kuin sairaalasynnytykset. Kotisynnyttäjällä pitää olla myös nopea mahdollisuus siirtyä sairaalaan, mikäli synnytyksen aikana ilmenee sellaisia ongelmia, joita kotioloissa ei voida riskittömästi hoitaa. Kotisynnyttäjän tulisi olla terve ja raskauden kulun normaali.